Olen erittäin syvästi ihastunut yhteen meiän koululaiseen tyttöön, ja sain kuulla että hän on vapaa. Hän katselee minua aina kun näemme silmiin ja on kävellessään pyörähtänyt ympäri ja katsonut pelkästään minua silmiin.. Joten aika vahvasti olen saanut sellaisen kuvan että häntäkin kiinnostaa.. Joten päätin tarttua tuumasta toimeen, olen erittäin ujo itse enkä ole pystynyt jutteleen hänelle vaikka olen yrittänyt. Eli en ole uskaltanut vaan mennä puhumaan.. Joten sain hommattua hänen numeronsa, ja soitin hänelle. Hän sanoi ettei tiedä kuka olen ja kun selitin ja sanoin että olet katsellut minua ja minä sinua niin hän sanoi että se ei ole ollut tarkoituksellista ja että häntä ei kiinnosta yhtään tavata. Ja sanoi että anteeksi kun sanoin suoraan mutta silti. Niin minulle ei ole koskaan tullut yhtä paha olo kuin silloin kun hän tuon sanoi.. Ja täältä näitä juttuja kun lukee niin kaikki sanoo että jos ei onnaa niin keskity uusiin tyttöihin, niin se ei ole yksinkertaisesti mahdollista kun olen tuohon tyttöön niin syvästi ihastunut.. Voisin tehdä kaikkeni hänen eteensä.. Ja tutustumiseni häneen jäi näköjään aika lyhyeen joten sepä siinä.. Eli tälläinen tarina tää ja jos joku viitti lukea niin kiitos sille! Sainpahan vuodatettua edes jotain.
Että tällainen tarina
Poika vaan
6576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toi o aika paska juttu... :( sori.. kyl sen unohat ja löydät jonkun paremman... mieti että jos muija ei ollut kiinnostunut niin joku toinen varmasti on! ... älä masennu liikaa.., tietenkin vähän mutta ei liikaa.. muija ei siis ole sen arvoinen....
aloittaa keskustelua sanomalla"oot katsellu mua"koska silloin tyttö tuntee olevansa liian helposti saatavissa, lähetä hänelle viesti jossa pyydät anteeksi loukkaavaa sanavalintaa puhelussa ja kysyt vaikka et lähtiskö hän sun kanssa treffeille leffaan tai jotain..(ja sano vaikka et sä maksat(sen jälkeen jos hän suostuu)). Jos tyttö ei vieläkään osoita kiinnostusta niin piiritä vielä, mutta älä mene sentään ihan mahdottomuuksiin:) kyllä se siitä, onnea vaan yritykseen!
Ikävää että, noin käy :S no sille ei voi mitään elämä continue vaikka helppoa ei ole varmasti kun luulee että, toinen välittää niin ei pidäkkään. Jos tietäisi kuka pitää ja kuka ei olisi paljon helpompaa saada se oikea mutta, kun ei tiedä ja niin siinä äkkiä taitaa käydä että, silloin tuntuu oikealta henkilöltä ja mukavalta sitä se ei ole ja sitten kun ei tunnu siltä se juuri on sellainen.
etpä oo ainoa..
Mä pitkästä aikaa ihastuin, oikeastaan en ole koskaan ollut näin ihastunut..
no meillä tuota samaa että minä katselin häntä ja katseemme kohtasivat todella moneen kertaan.. luulin että hän olisi ollut myös minusta kiinnostunut ainakin edes vähän..
no ujona ihmisen kuitenkin jostain keräsin rohekeutta. mua motivoi se aika paljon kun ajattelen että jos todella jotain haluan niin sen eteen on tehtävä jotain.
Tekstasin sitte sille (siitä on varmaan jo reilu kuukausi) ja pyysin sitä kahville mun kanssa. no se vastas mulle että se oli ihan mukavasti ajateltu ja jotain sellasta.. mut sen jälkeen se käyttäyty mua kohtaan ihanku en olis tehnyt mitään tai kuin en olis olemassakaan. (ollaan samssa koulussa ja oikeastaan samalla luokalla. oon vaihtanut koulua ja olen ulkomailla..)
no sitte sitte mä en enää jaksanut odottaa ja joku mulla napsahti päässä et mä kirjoitin sille sähköpostiua ja kerroin sille et mä pidän siitä. Mä vaan halusin et se tietää eikä ollut mitään väliä miten reagois mut halusin vaan et se tietää.. Ja oikeastaan tiesin mitä se aikoo vastata mulle.. Mun oli vaan pakko päästää ne tunteet tavallaan ulos ja kertoa sille..
no sit se vastas et en ole sille muutakuin hyvä ystävä enkä mitään sen enempää..
Niin. no täällä päin maailmaa on tapana aina tervehtiä joko kädestäpäivää tai halaten tai poskisuudelmilla ku tavataan koulun ulkopuolella ystäviä esim. baarissa tai missä vaan..
ennen me vielä halattiinmutta nyt se jää siihen kättelyyn.. Mä jotenkin säikäytin sen en tiedä. Mä tiedä et se tuntee olonsa vähän vaiuvautuneeksi mun seurassa. tai ainakin silloin sen jälkeen ku olin mailannu sille mut ei se enää oikeastaan niin hirveesti. johtunee siitä että mä en mitenkään roiku siinä. olen kuin en olisi tehnyt mitään vaikka tunteita häntä kohtaan on edelleenkin eikä ne meinaa lähteä pois. Mutta toisen yksityisyyttä kunnioittaen olen kuin en tuntisi mitään.. vaikka kyllä hän on sen huomannut että edelleenkin vielä katselen häntä usein..
haluaisin vaan niin kovasti tutustua häneen paremmin ja olla hänen seurassaan..
No koulussa oleminen on erijuttu mutta myös vapaa-ajallakin olisi kivaa.. silloin tällöin satutaan olemaan samassa baarissa mutta ei kovin usein..
tuntuu että taisi olla jo virhe tuo kertominen mutta en tiedä. tavallaan se helpotti paljon..
mut se vaan vähän saa sellasen "höh?" olon ku tää kyseinen nappisilmä on sinkku...
ettei se vaan leiki jotain vaikeasti tavoiteltavaa.. no en usko koska ei se kyllä ole sen luonteinen..
äh.. sori ku minä vuodatan tänne omia kokemuksiani.. ketään ei kuitenkaan kiinnosta....
Ja pyytelen anteeksi noita mun ainaisia kirjoitusvirheitä.. ei tää kymmensormijärjestelmä luonnistu multa vieläkään... tuskin tulen koskaan osaamaan sitä...
mut kaipa siitä selvää sai =)
no ainakin sä yritit :) mä oon samanlaisessa tilanteessa paitsi että oon tyttö..kerroin pojalle että tykkäään siitä,mutta eipä näytä pahemmin kiinnostavan ;(