Masennuksen hoitoa on viime vuosikymmeninä hallinnut ajatus masennuksesta oireena, joka johtuu serotoniinin vajeesta aivoissa. Vuonna 1998 Irvin Kirch ja hänen kollegansa kyseenalaistivat tämän näkemyksen masennuslääkkeiden plasebovaikutuksiin keskittyvillä meta-analyyseillaan, joiden mukaan lähes kaikki SSRI-lääkkeiden vasteesta selittyy plasebolla ja että vaste ei riipu lääkkeiden oletetusta vaikutusmekanismista, vaan sama vaste voidaan tuottaa niin SSRE-lääkkeillä eli serotoninin takaisinoton tehostajilla että esimerkiksi rauhoittavilla ja kilpirauhaslääkkeillä. Huolimatta siitä, että Suomessakin kustannetaan miljoonilla joka vuosi SSRI-lääkkeitä masennuksen hoitoon veronmaksajien varoista, hypoteesi serotoniinivajeesta masennuksen taustalla on näin ollen edelleenkin hyvin kyseenalainen. Angoa-Perez et al. (2014) tutkivatkin serotoniinin ja masennuksen yhteyttä rotilla, jotka oltiin manipuloitu geneettisesti kyvyttömiksi tuottamaan tryptofaanihydroksylaasia, joka on tryptofaanin eli serotoniin esiastetta tuottavaa reaktiota katalysoiva entsyymi. Tutkimuksen mukaan nämä rotat eivät käyttäytyneet sen depressiivisemmin kuin kontrolliryhmäkään, joka koostui geneettisesti luonnollisista eli ei-manipuloiduista rotista. Myöskään ihmisillä tutkittu serotoniinivaje ei ole yhteydessä masennukseen, vaan pikemminkin aggressioon.. Sekä Irving Kriching meta-analyysien että tämänkaltaisten eläinkokeiden pohjalta voidaan 100 % varmuudella todeta, että ne miljoonat, joilla Kela kustantaa tälläkin hetkellä SSRI-lääkkeiden reseptejä, perustuvat hyvin heikkoon tieteelliseen evidenssiin. Sen lisäksi että nämä lääkkeet ovat puhdasta uskomushoitoa tai korkeintaan mietoja huumeiden kaltaisia psykoaktiivisia aineita, niiden pitkän aikavälin vaikutuksista on vähän tutkimusnäyttöä. Lääkärien konsensus tai lääkärin mielipide lääkkeiden tehosta ei ole näyttö, vaikka sitä käytetäänkin hyvin usein todisteena näyttönä erinäisten lääkkeiden tehosta.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25089765
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/
Haluaisinkin kysyä sinulta SSRI-lääkkeen käyttäjä, että miltä tuntuu käyttää lääkettä, jonka vaikutus on ihan lääkeyhtiöiden itse rahoittamien (tosin usein ei-julkaistujen) tutkimusten mukaan 100 % plaseboa? Tai 90 % plaseboa ja noin 10 % aktiivista plaseboa, eli plasebokonrollin purkautumista? Oletko todellakin onnellinen, että sinut on aivopesty käyttämään vaikutuksiltaan arvaamattomia psykoaktiivisia aineita? Lainsäädännössä potilailla on oikeus saada riittävä informaatio hoitovaihtoehdoista ja terveydentilastaan, kuten siitä, että lääke on todella pelkkää uskomushoitoa ja että masennnuksella ei ole mitään tekemistä diabeteksen tai sen kaltaisen sairauden kanssa, ellei hänen terveytensä tai henkensä suojelu edellytä tiedon salaamista (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 5.1 §) Oletko mielestäsi saanut riittävää tietoa eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista? Ovatko lääkäri todella pelastaneet henkesi valehtelemalla sinulle terveydentilastasi ja siitä, minkälaiselle näytöllä lääkehoito perustuu?
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25089765
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/
Haluaisinkin kysyä sinulta SSRI-lääkkeen käyttäjä, että miltä tuntuu käyttää lääkettä, jonka vaikutus on ihan lääkeyhtiöiden itse rahoittamien (tosin usein ei-julkaistujen) tutkimusten mukaan 100 % plaseboa? Tai 90 % plaseboa ja noin 10 % aktiivista plaseboa, eli plasebokonrollin purkautumista? Oletko todellakin onnellinen, että sinut on aivopesty käyttämään vaikutuksiltaan arvaamattomia psykoaktiivisia aineita? Lainsäädännössä potilailla on oikeus saada riittävä informaatio hoitovaihtoehdoista ja terveydentilastaan, kuten siitä, että lääke on todella pelkkää uskomushoitoa ja että masennnuksella ei ole mitään tekemistä diabeteksen tai sen kaltaisen sairauden kanssa, ellei hänen terveytensä tai henkensä suojelu edellytä tiedon salaamista (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 5.1 §) Oletko mielestäsi saanut riittävää tietoa eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista? Ovatko lääkäri todella pelastaneet henkesi valehtelemalla sinulle terveydentilastasi ja siitä, minkälaiselle näytöllä lääkehoito perustuu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
suomalaiset on maailman onnellisin kansa, eikä siksi tarvitse masennuslääkkeitä.
täällä on maailman tutkitusti vähiten masennusta, koska onnellinen ei ole masentunut.
m.o.t.
Olen+ymmärtänyt+että+asia+on++monimutkainen.+Serotoniini+ei+ole+yksi+mikään+yksi+aine+aivoissa+jonka+määrä+olisi+jotakin.+Puhutaan+mm.järjestelmistä.+Esim.+ekstroversio-introversio+persoonallisuus+erot+johtuvat+eri+tavoin+toimivasta+dopamiinijärjestelmästä.+Geneettisistä+syistä+johtuen+serotoniini(tai+dopamiini)järjestelmä+voi+toimia+joillakin+lailla+joka+altistaa+esimerkiksi+alkoholismille,+neuroottisuudelle+(ocd)+tai+syömishäiriöille.+Serotoniinista+yli+90%+syntyy+ihmisten+suolistossa.+Eli+vaikka+serotoniinin+määrä+ei+suoraan+ole+masennuksen+(tai+mt-ongelmien)+syy,+ei+voida+myöskään+sanoa+ettei+välittäjäaineilla+olisi+vaikutusta+asiaan.
Käytin masennuslääkkeitä teini-ikäisestä alkaen koko aikuisuuteni. Tajusin vuosien mittaan miten lääke tavallaan teki riippuvaiseksi ja keho mukautui sen käyttämiseen. Yksikin pillerin unohdus teki sähköiskuja päähän ja fyysisesti pahan tokkuraisen ja kummallisen epämukavan olon. Tuossa olossa olo oli sietämätön, ja pelkäsin aina, että pillerini loppuisivat niin etten saisi niitä koska se oli kuin jotain niin käsittämätön se olo, jossa pelkäsi katseen liikuttelua jolloin tuli kuin pieniä tajunnanmenetyksiä tai sähköpurkauksia aivoissa ja olo oli tokkurainen. Siis lääkkeissä mitkä eivät muka aiheuta minkäänasteista riippuvuutta ja ovat turvallisiksi todettuja. Oli pelottavaa, kuinka voimakas pillerin vaikutus oli, siis mikä olo aivoihin tuli kun ei ottanut pilleriä. Masennukseen lääkkeen teho oli marginaalinen. Käyttäessäni lääkettä maksimiannoksella alun piristyminen muuttui kuukausissa turtuneisuudeksi ja voimakkaaksi päiväväsymykseksi, jossa olo oli välinpitämätön asioita kohtaan, mitä kohtaan ei pitäisi olla välinpitämätön. Elin sumussa, ollen psykoaktiivisen aineen alla luullen sen ongelmia omaksi ongelmakseni - kylläpäs minua niin väsyttää. Jälkikäteen analysoiden uskoisin, että lääkkeen vaikutus masennukseen oli suureksi osaksi plaseboa ja jos joku vaikutus olikin, se perustui suurelta osaan siihen, että se turrutti ahdistuksen tunteita ja leikkasi tunteita, milloin vaikutus oli käytännössä sama kuin miksi jotkut turruttavat ahdistustaan viinalla. Mikään onnenpilleri se ei ainakaan ollut, tunsin oloni pitkään lääkityksellä mitäänsanomattomaksi. Alussa koin vaikutusta, mutta se kesti korkeintaan puoli vuotta ja samaten annosnoston jälkeen koin jotain vaikutusta, joka muuttui taas turtuneisuudeksi. Ehkä lääke toimii sillä tavoin, että se aluksi ärsyttää aivoja jotenkin niin että aivot reagoi aineeseen tekemällä jotain muutoksia minä aikana voi kokea jotain hetkellistä piristymistä tai aiheuttaa jotain psykoaktiivista vaikutusta mikä tuntuu mieluisalta, mikä saa ehkä aikaan jotain myönteistä käyttäjässään, mutta lopulta kun keho tottuu aineeseen, vaikutus muuttuu ja tässä vaiheessa ymmärrän, miksi jotkut kuvaa oloaan zombiksi masennuslääkkeissä. Elin vuosia zombina isompaa annosta vetäen, jossa asiat tavallaan olivat ok, mutta lääkkeessä oli negatiivinen vaikutus minuun, jälkikäteen ymmärtäen. Mikä pahinta, mitä pitempään ainetta syö, sitä vaikeampi se on lopettaa, koska siihen tulee niin voimakas kehollinen ja henkinen mukautuminen. Terapiassa en päässyt mihinkään tunnetason prosessointiin kovin pitkälle, koska lääkettä käyttäessä olin jotenkin tunnevammainen ja välinpitämätön asioita kohtaan.
En ikinä ymmärtänyt, mihin ryhdyin alkaessani syömään noita huonosti pitkäaikaisessa käytössä tutkittuja psykoaktiivisia aineita minkä vaikutukset aivojen toimintaan ovat hyvin arvaamattomat niin pitkän aikaa. En koskaan enää aivojen kehittyessä käyttäisi mitään tuontyylisiä voimakkaita aineita vuosia. Uskon tämän takia altistuneeni vielä suuremmille haitoille, koska käytin niitä kasvussa aikuisuuteen kehon ja aivojen vielä kehittyessä. Kukaan lääkäriksi itseään tituleeraava ei koskaan tästä asiasta maininnut pienintäkään sanaa eikä oikeastaan varoittanut mistään olennaisimmista haitoista määräyshetkellä tai käytön aikana. Tällaisen tuntuisi olevan melkein kriminaalista toimintaa pitää ihmistä lääkkeellä näin pitkään kertomatta mistään ongelmista, mutta lääketieteen puoli oikeastaan viisveisaa tällaisesta, se on ainakin tullut selväksi. Jos lääkkeissä ei koeta olevan ongelmia, vaikka niissä olisi, ei ole mitään merkitystä vaikka potilaalle tulee haittaa eikä niitä usein uskota eikä oteta kuuleviin korviinsakaan.
Oli mielenkiintoista, että annosta pienentämällä oloni oikeastaan aluksi parani. Puoleksi pienempään annokseen palatessani, tunsin voivani paremmin ja olevani enemmän oma itseni. Tänä aikana myös välinpitämättömyyteni hieman helpotti ja oli helpompi tarttua asioihin, koska oikeasti jaksoi kiinnostaakin ja tunsin jotain mitä en ollut vuosiin tuntenut.
En ajatellut kumminkaan purkaa lääkettä, koska muistin aina miltä aloitus tuntui, kun luulin, että lääke oli pelastanut elämäni ja minulle oli virheellisesti kerrottu jotain kuinka masentuneen aivot tarvitsevat tällaisia aineita ja jopa peloteltu, kuinka lopettaessa masennus voi uusia. En silti osannut kyseenalaistaa sitä että vuosia tunteeni olivat olleet leikkautuneet enkä voinut lääkkeellä erityisen hyvin ja olin tietämättäni vuosia ollut jonkunasteisessa lukkotilassa minkä tuo kemikaali oli aiheuttanut jossa se oli kaapannut minut ja emootioni hallintaansa tiesmiten muokaten minua, tunteitani ja käyttäytymistäni. Katsoessani vanhoja kuviani katson sitä ihmistä ja mietin kuka tuo oli. Lisäksi emotionaalisella tasolla lääke oli aiheuttanut harmia mm leikaten seksuaalisuutta pois mistä on tullut yksi lääkkeen pysyväisvaikutuksista, sen käytön loputtuakin. Elämässä oli jotain perustavanlaatuisesti vialla noiden aineiden vaikutuksesta.
Olen järkyttynyt siitä, millaiselle näytölle masennuslääkkeiden käytön ja pitkäaikaisen käytön perustelu ja näyttö nojaa. Tunnen oloni täysin joksikin lääkärien leikkikaluksi jotka leikkivät aivoillani kuin jollain muovailuvahalla testaten hypoteesejaan omassa elämässäni minulle jopa tuhoisin seurauksin ilman mitään huolta siitä mitä vuosien käyttö minulle tekisi. Moni lääkäri luulee, että tuollaisten aineiden käyttö on pikkujuttu ja kun ne lopettaa niin ei niistä mitään ongelmia jää. Itselleni on jäänyt lääkkeistä sekä fyysisiä oireita että henkisiä arpia, sekä syvä hämmennyksen tila ja trauma koko kemiallisesta sotkusta mitä nuo aineet vuosien käytön ja purkutilan myötä tekivät fyysisellä ja henkisellä tasolla. Ei ole yhtään liioiteltua sanoa että masennuslääkkeiden purku on ollut elämäni vaikein, sekoittavin, raskain ja ahdistavin kokemus. Ongelmien luonne minkä kanssa kamppailen on paljon monimutkaisempi kuin koskaan ennen noita lääkkeitä ja johti syvään syöksykierteeseen.
Mitä enemmän olen aiheesta lukenut, suhtaudun nykyään huomattavalla kyynisyydellä nykylääkärien ja nykylääketieteen edistyksiin ja ymmärrykseen erityisesti näiden psyykenlääkkeiden kohdalla. Uskon että kehnosti ymmärretään mitä haitallisia seurauksia näistä voi ihmisille olla. Lääketieteellä on syvä välinpitämättömyys siihen, mitä heidän aineistaan ihmisille voi oikeasti seurata ja mitä laajoja seurauksia noista voi olla. Suhtautuminen on tasoa "lääkkeissä ei ole mitään haittoja (vaikka tutkimustakaan ei hirveästi ole tehty). ei mitään huolta siis". Jos jotain haittaa saattaisikin ilmestyä, aletaan niitä kartottaa ja silloin suuri määrä ihmisiä on ehtinyt jo käyttää lääkkeitä pitkään ja käyttää parhaillaankin.
On jotenkin outoa, että ei nähdä mitään ongelmaa siinä että aineita aletaan käyttää näin laajassa mittakaavassa ilman täydellistä ymmärrystä mitä seurauksia noilla aineilla on. Halutaan vaan hutkia ihmisten aivoilla kemiallisesti. Ihan sama vaikka näyttökin on vähän kenhnoa. Nähdään silti jotenkin järkeväksi lääkitä masennusta tässä mittakaavassa.
Lääkärit unohtavat että heidän muovailuvaha-aivonsa joilla he leikkivät ovat tuntevia ihmisiä joille voi oikeasti olla suuria negatiivisia seurauksia heidän kokeiluistaan. Kun aineita on käytetty, niillä on aina jotain seurauksia, eikä vain sillä hetkellä, kun niitä käytetään vaan sen jälkeenkin.
Mikä olisi ollut kanssa mahtava tietää lääkettä käytttäessä olisi ollut se kuinka kehnosti tutkimusnäyttöä lääkkeen purkamisesta ja sen seurauksista keholle ja aivoille on.
Moni lääkäri pitää täysin vähäpätöisenä juttuna masennuslääkkeiden purkamista ja antaa neuvoja jos toisia, mitkä saattavat olla jopa haitallisia potilaille ja heillä on informaation puutetta jakamistaan lääkkeistä. Tämä on anteeksiantamatonta ja vaarantaa potilaita. Minun kohdallani lääkkeen purku oli suoranainen helvetti. Ja yksi syy siihen oli, että kukaan ei antanut mitään järkeviä ohjeita purkamiseen millä olo olisi voinut pysyä siedettävänä. Eli informoinut siitä kuinka tärkeää joillekin joilla ongelmia tulee, on hidas asteittainen lääkepurku. Paljon hitaampi ja pienemmin annoksin tehtävä vähennys kuin mitä lääkäreiltä kuulee ohjeeksi. Tämä piti itse havaita vertaispalstoilta.
Vasta viimevuosina ilmiöstä masennuslääkkeiden vieroitusoireet on alettu kirjoittaa. Pitkäaikaiskäyttö on yleistynyt masennuslääkkeissä. Se ymmärryksen puute mitä lääkäreillä on, on johtanut siihen, että potilaat, itseni mukaanlukien, sain oikeastaan tuen vain muilta potilailta vieroitusvaiheessa ja lääkäreiltä silkkaa vähättelyä ongelmista. Nykyajan sosiaalisen median maailmassa ihmisten negatiiviset kokemukset lääkkeistä tulevat ilmi paremmin.
Uusi mielenkiintoinen artikkeli missä puhutaan ilmiöstä:
https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.html
Tässä tapauksessa eräs 15 vuotta lääkkeitä käyttänyt lääkäri alkoi tekemään omasta kokemuksestaan oppineena tutkimusta masennuslääkepurusta jossa painottaa sitä kuinka tärkeää on hidas vieroitus joka jossain tapauksessa voi kestää jopa vuosia. Tuon lukeminen oikeasti suututtaa! Siinä mm. todetaan joidenkin lääkärien antamat vieroitusohjeet käytännössä täysin näyttöön perustumattomaksi ja että lääkärien antamat nopeat vieroitustekniikat ja tekniikat "pistä pilleri puoliksi" ei edes nojaa ymmärrykseen aivojen ja keskushermoston toiminnasta. Lääkkeillä satutettuna tuota on karvas lukea. Ilmeisesti asian hankaluuden voi vain ymmärtää kun on itse ollut vieroituksessa, ja lääkärit muuten saattavat jopa vähätellä potilaiden kokemuksia. Kun omalle kohdalle sattuu, niin kummasti alkaakin kiinnostaa tutkimuksen tekeminen.
Joskus tulevaisuudessa tätä hullua määrää psyykenlääkintää pidetään varmaan täysin edesvastuuttomana.
Koen itse saaneeni masennuslääkkeistä merkittävää emotionaalista ja fyysisen tason vauriota.
Ensinnäkin, ne jotka eivät ole käyttäneet masennuslääkettä, on turha antaa neuvoja. Toiseksi, miksi masennuslääkkeet auttavat noin puolella käyttäjistä?
Mihin tämä näyttösi perustuu että puolella käyttäjistä lääkkeet auttaa.
Minä kirjoitin yllä tarinani. Kyllä minäkin koin että lääkkeet auttoi alussa, mutta lopussa tajusin negatiiviset vaikutukset. Kumpaan kategoriaan kuulun? Lääkkeen auttava teho ei välttämättä kestä aikaa ja en yhtään ihmettelisi, jos joillakin masennuslääkkeet altistaa masennukselle lopetusvaiheessa ja kroonistaa masennusta, joka olisi voinut olla vain hetkellinen ilmiö ja ratketa ilman lääkkeitä. Monimutkaistaa tilannetta ja lisää omat ongelmansa ja haitat päälle. Pitää selvitä siis sekä masennuksesta että lääkkeiden ongelmista. Nekin jotka kehuvat masennuslääkkeiden pelastaneen elämänsä, eivät voi tietää mikä osa oli plaseboa ja miten heidän elämänsä olisi ilman niitä.
Puheet masennuslääkkeiden neurogeneesin lisäävästä vaikutuksesta kannattaa jättää myös omaan arvoonsa. Yksi tapa kestävästi parantaa neurogeneesiä ja plastisuutta on liikunta. Jokaista potilasta tulisi tästä informoida lääke määrätessä. Myös siitä että myös aivovaurio lisää neurogeneesiä joten aina se ei liity myönteisiin asioihin.
Myös siitä, että lääke ei vaikuta spesifisti vain aivoihin ja mielialaan vaan laajasti ympäri kehoa, koska serotoniini välittäjäaineena on osallisena laajoissa toiminnoissa kehossa. Tämän vuoksi masennuslääkkeiden haittavaikutukset ulottuvat mahdollisen mielialan nousun (mikä voi olla täysin erilainen vaikutus joillakin eikä paranna mielialaa ollenkaan vaan esimerkiksi lisää kiihtyneisyyttä, aggressiota ja levottomuutta joillain), esimerkiksi veren hyytymiseen, rem unen vaiheisiin sitä supistaen ja seksuaaliseen toimintaan siinä ongelmia lisäten. Todella laajoja vaikutuksia. Ei mikään täsmälääke siis. Tämän vuoksi myös vieroitusoireet on laajoja ympäri kehoa tuntuvia oireita.
Itsellä ja muutamalla tutulla masennuslääke on helpottanut oireita. Liikunta auttoi kuitenkin kaikista eniten!
Täsmälääkkeitä ne eivät ole, mutta tietyissä tapauksissa ovat paikallaan. Pitkäaikaiskäyttöön voi liittyä riskejä. Mutta eivät verenpaine ja kolesterolilääkkeetkään vaarattomia ole.
Olisi edes joku tieteellinen kunnon biologinen perusta, miksi masentuneen pitäisi muokata aivokemioitansa vinksinvonksin lääkkeillä. Mutta ei ole Monen fyysisen vaivan hoitoon tarkoitetuissa lääkkeissä on edes sellainen
Huomioitava monen tai ainakin osan fyysisten sairauksienkin lääkehoidoista on turhaa ja haitallista. Statiinit hyvä esimerkki. Lääketeollisuuden lonkerot yltävät kaikille aloille. Psykiatriasta keskustellaan ehkä eniten.
Onko aggressio sitten parempi kuin masennus? Väkivaltarikollisuutta varmasti jo Suomessa tarpeeksi.
Väkivaltarikollisuus johtuu Suomessa yleensä tai ainakin hyvin usein jonkin asteisesta alkoholismista. Sen verran voin ehkä sivistää sinua. Yleisin henkirikos on tietääkseni humalassa tehty tappo. Muuten myös masennukseen liittyy usein alkoholin liikakäyttö. SSRI-lääkkeiden käytön lisäämistä parempana ideana pitäisin sekä väkivaltarikollisuuden että masennuksen vähentämiseksi alkoholin käytön vähentämistä, se voisi olla varsin tehokas menetelmä molempiin vitsauksiin...tosin sinänsä kansalaisvapauksia rajoittava ja täten mahdoton, ymmärrän kyllä.