Mikä ihme on? Siitä huolimatta, että niitä on huolellisesti kuvailtu, minulle on yhä epäselvää, mitä ihmeet ovat. Muistuttavatko ne jotakin sellaista, mitä tavallisesti pidämme ihmeinä? Tiedämmekö, milloin ihmeitä tapahtuu, vai tapahtuuko niitä jatkuvasti, ilman että olisimme niistä tietoisia? Voisitko antaa joitakin esimerkkejä ihmeistä?
Kenneth Wapnickin vastaus:
Ensinnäkin ihmeillä ei ole mitään tekemistä minkään ulkopuolisen asian kanssa. Ihmeet liittyvät ainoastaan siihen mitä tapahtuu omassa mielessämme. Siinä mielessä ne eivät ole ollenkaan jotain sellaista, mitä perinteiset uskonnolliset oppijärjestelmät pitävät ihmeinä. Perinteisesti nimenomaan kehon ja maailman tila on nähty ongelmina ja siksi siis ihmeet on nähty näiden olosuhteiden parantajina tai poistajina. Tavallisesti tämän on ajateltu tapahtuvan jonkinlaisen jumalallisen tai yliluonnollisen väliintulon kautta.
Toisaalta Ihmeiden Oppikurssi opettaa, että sekä keho että maailma ovat omassa mielessämme olevien ajatusten projektiota (heijastuksia): ”Se (maailma) todistaa sinun mielesi tilaa, se on sisäisen tilan ulkoinen kuva… Älä sen vuoksi pyri muuttamaan maailmaa, vaan valitse mielesi muuttaminen maailman suhteen.” (T.21.johd.1.5,7). Jos siis todella hyväksyisit sen, että maailma on pelkästään projektiota mielessäsi olevista synnin ja syyllisyyden ajatuksista, silloin tajuaisit, että on viime kädessä hyödytöntä yrittää muuttaa maailmaa tai kehoa. Ainoastaan mielesi muuttaminen synnin ja syyllisyyden todellisuudesta on todella parantavaa. Tämän takia Oppilaan työkirjassa todetaankin: ”Ihme on oikaisu. Se ei luo, eikä todellisuudessa muuta mitään. Ihme pelkästään katsoo hävitystä ja muistuttaa mieltä siitä, että se mitä mieli näkee, on epätodellista.” (OT.osa II.13.1,2,3, s.517).
Ihme korjaa ajattelumme - ei maailman ja kehon olosuhteita. Edellinen tekstikohta pitää kuitenkin sisällään ajatuksen, ettei meidän kuitenkaan tule huolettomasti sivuuttaa käsityksiämme ja huomioitamme maailmasta. Pikemminkin meidän tulee katsoa hävitystä omassa elämässämme ja maailmassa ja tuoda huomiomme mielessämme olevaan Jeesuksen rakastavaan läsnäoloon. Kun valintamme on yhtyä tähän totuuden heijastumaan, silloin muistamme, että se mitä näemme, ei ole todellisuutta, vaan pelkästään unta. ”Ihme osoittaa sen, että sinä näet unta ja sen, että unen sisältö ei ole todellisuutta.” (T.28.II.7:1). Kun olemme yhteydessä mielessämme vaikuttavaan totuuden heijastumiseen, silloin se yksin alkaa ohjata reaktioitamme elämän eri tilanteissa.
Tähän päästäksemme tarvitsemme paljon harjoitusta ja sitä varten meillä on 365 tehtävän työkirja, jonka lopussa Jeesus kertoo meille, että olemme vasta alkuvaiheessa tämän ajatusmaailman purkamisprosessissa. Tästä Kurssissa on yksinomaan kysymys. Nykyinen ajattelumme on todella käänteinen todellisuuteen nähden. Se mitä olemme niin tottuneet kutsumaan syyksi, on todellisuudessa seurausilmiö. Ihme tapahtuu silloin, kun muistamme ja hyväksymme sen – vaikkakin vain hetkeksi – että syyt oman ja toisten ihmisten rauhan puutteeseen, sairauteen, menetyksiin jne., eivät liity mitenkään kehoon tai maailmaan, vaan mielemme valintaan samaistua erillisyyden, synnin, syyllisyyden ja pelon ajattelujärjestelmän kanssa. ”Ihme on ensimmäinen askel siihen suuntaan, että asioiden syy-yhteydelle annetaan takaisin sille kuuluva tarkoitus: olla asioiden aiheuttaja, ei niiden seuraus.” (T.28.II.9:3).
Ihme tapahtuu silloin, kun emme ota toisten hyökkäystä henkilökohtaisesti, vaan sen sijaan tajuamme, että meillä on samat tarpeet ja päämäärät; me kaikki jaamme saman egon mielenvikaisuuden, kuten myös jaamme sama Kristuksen Näkemysten mielenterveyden. Toisinaan emme ole tietoisia tästä mielessämme tapahtuvasta muutoksesta, toisinaan olemme. Ihmeet tapahtuvat siinä tahdissa kuin meillä on halukkuutta antaa niiden tapahtua.
Kenneth Wapnickin vastaus:
Ensinnäkin ihmeillä ei ole mitään tekemistä minkään ulkopuolisen asian kanssa. Ihmeet liittyvät ainoastaan siihen mitä tapahtuu omassa mielessämme. Siinä mielessä ne eivät ole ollenkaan jotain sellaista, mitä perinteiset uskonnolliset oppijärjestelmät pitävät ihmeinä. Perinteisesti nimenomaan kehon ja maailman tila on nähty ongelmina ja siksi siis ihmeet on nähty näiden olosuhteiden parantajina tai poistajina. Tavallisesti tämän on ajateltu tapahtuvan jonkinlaisen jumalallisen tai yliluonnollisen väliintulon kautta.
Toisaalta Ihmeiden Oppikurssi opettaa, että sekä keho että maailma ovat omassa mielessämme olevien ajatusten projektiota (heijastuksia): ”Se (maailma) todistaa sinun mielesi tilaa, se on sisäisen tilan ulkoinen kuva… Älä sen vuoksi pyri muuttamaan maailmaa, vaan valitse mielesi muuttaminen maailman suhteen.” (T.21.johd.1.5,7). Jos siis todella hyväksyisit sen, että maailma on pelkästään projektiota mielessäsi olevista synnin ja syyllisyyden ajatuksista, silloin tajuaisit, että on viime kädessä hyödytöntä yrittää muuttaa maailmaa tai kehoa. Ainoastaan mielesi muuttaminen synnin ja syyllisyyden todellisuudesta on todella parantavaa. Tämän takia Oppilaan työkirjassa todetaankin: ”Ihme on oikaisu. Se ei luo, eikä todellisuudessa muuta mitään. Ihme pelkästään katsoo hävitystä ja muistuttaa mieltä siitä, että se mitä mieli näkee, on epätodellista.” (OT.osa II.13.1,2,3, s.517).
Ihme korjaa ajattelumme - ei maailman ja kehon olosuhteita. Edellinen tekstikohta pitää kuitenkin sisällään ajatuksen, ettei meidän kuitenkaan tule huolettomasti sivuuttaa käsityksiämme ja huomioitamme maailmasta. Pikemminkin meidän tulee katsoa hävitystä omassa elämässämme ja maailmassa ja tuoda huomiomme mielessämme olevaan Jeesuksen rakastavaan läsnäoloon. Kun valintamme on yhtyä tähän totuuden heijastumaan, silloin muistamme, että se mitä näemme, ei ole todellisuutta, vaan pelkästään unta. ”Ihme osoittaa sen, että sinä näet unta ja sen, että unen sisältö ei ole todellisuutta.” (T.28.II.7:1). Kun olemme yhteydessä mielessämme vaikuttavaan totuuden heijastumiseen, silloin se yksin alkaa ohjata reaktioitamme elämän eri tilanteissa.
Tähän päästäksemme tarvitsemme paljon harjoitusta ja sitä varten meillä on 365 tehtävän työkirja, jonka lopussa Jeesus kertoo meille, että olemme vasta alkuvaiheessa tämän ajatusmaailman purkamisprosessissa. Tästä Kurssissa on yksinomaan kysymys. Nykyinen ajattelumme on todella käänteinen todellisuuteen nähden. Se mitä olemme niin tottuneet kutsumaan syyksi, on todellisuudessa seurausilmiö. Ihme tapahtuu silloin, kun muistamme ja hyväksymme sen – vaikkakin vain hetkeksi – että syyt oman ja toisten ihmisten rauhan puutteeseen, sairauteen, menetyksiin jne., eivät liity mitenkään kehoon tai maailmaan, vaan mielemme valintaan samaistua erillisyyden, synnin, syyllisyyden ja pelon ajattelujärjestelmän kanssa. ”Ihme on ensimmäinen askel siihen suuntaan, että asioiden syy-yhteydelle annetaan takaisin sille kuuluva tarkoitus: olla asioiden aiheuttaja, ei niiden seuraus.” (T.28.II.9:3).
Ihme tapahtuu silloin, kun emme ota toisten hyökkäystä henkilökohtaisesti, vaan sen sijaan tajuamme, että meillä on samat tarpeet ja päämäärät; me kaikki jaamme saman egon mielenvikaisuuden, kuten myös jaamme sama Kristuksen Näkemysten mielenterveyden. Toisinaan emme ole tietoisia tästä mielessämme tapahtuvasta muutoksesta, toisinaan olemme. Ihmeet tapahtuvat siinä tahdissa kuin meillä on halukkuutta antaa niiden tapahtua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihme on sitä, kun tapahtuu jotakin sellaista, mitä ei voi luonnontieteiden oikeiksi todistettujen sääntöjen mukaan tapahtua.
Luonnon lakeja noudattava tapahtuma, vaikka olisikin äärimmäisen epätodennäköinen, ei voi olla ihme.
Ihme on,jos joku sekopää ei kirjoittele tuollaisia.
Aloitus on osa laajemmasta kokonaisnäkemyksestä, ymmärrettävästi anonyymi ja Jeesus_Pottonen vastaavat sillä näkemyksellä joka heillä tällä hetkellä on.
Kiitos mielenkiinnosta