Minulla oli yksi toive

Joku varmaan välittää.

Halaus sulle.

Ihmisen pitää ottaa itse vastuuta, eikä kuvitella että kaikki johtuu jostain edellisessä elämässä tehdystä tai muuta yhtä vastuutonta.

Totta kai sitä olisi ihanaa kuulla ja kokea olevansa tärkeä erityinen aidosti. Sitä mäkin toivon vielä omalle kohdalle tapahtuvan. Kuulla miehen sanovan ja näyttäbän, että olen tärkeä. Inhimillistä.

Se sattuu kun tajuaa sen kohtalonomaisuuden. Ympärilläni näen sitä, välittämistä ja tukea. Mutta minut se tuntuu ohittavan kuin olisin jotenkin viallinen. Ja niin se ehkä onkin. Joku karmallinen tarina joka on langetettu minulle. Mietin joskus että mitä jos olisin joskus kokenut pyyteetöntä rakkautta? Kaikki se paha, kirous olisi purkautunut hetkessä. Mutta niin ei tule tapahtumaan tiedän sen jo. Tällä elämälläni oli joku muu tarkoitus. Eläimistä ja luonnosta saan onneksi lohtua, ne ovat minun heimoni.

Aloittajalle: Opettele ensin välittämään itsestäsi. Itse ajattelen niin, että ei se tunnu miltään, jos joku minusta välittää, os en itse tunne häntä kohtaan samoin.

Oot varmaan tajunnu jo sen tosiseikan että tällä planeetalla välitetään loppujen lopuksi vaan itestään. Jos tiput kyydistä etkä osaa hyväkskäyttää muita tarpeeksi taidokkaasti, hommata sitä miestä lompakoksi ja elättäjäksi tai hyvännäköstä ämmää sänkyyn, oot yksin.

Et ole ainoa jolle on noin käynyt. Ihan saman olen kokenut.

Onko kiva leikkiä uhria?

Mulla oli myös sama toive mutta ei koskaan käynyt mitenkään.