Olen surullinen

Siitä että menetin sinut
Että päästimme irti
Yhteisestä narusta, jota seurasimme
Elämän polulla
Kohti haaveita ja unelmia
Että emme eksyisi
synkkään metsään
pimeyteen, valottomuuteen
paikkaan, josta ei pääse pois
ainakin niin luulee
Ehkä sieltä pimeydestä
voi vielä joskus
löytää toisenkin eksyneen
toisen narunpätkän
joka päättyy taas keskelle tyhjyyttä
jolloin kädet erkanevat

Niinkuin elämä erkanee
pitkän pimeydessä taivaltamisen
jälkeen.
Koskaan perille pääsemättä.

Ehkä olimmekin perillä
Ehkä täällä kaikki haahuilevat
vain pimeydessä
vailla määränpäätä
hullun uskossa
Kohti haaveita ja unelmia