Miltä tuntui jäädä/päästä/joutua eläkkeelle

Mie jäin eläkkeelle ku täytin 67.- Vieläkin joku päivä kuussa entisellä työmaalla alihankkijan vartiomiehenä.- Suap niitä tyttölöitä halata, #Mee Too :) Kiva tavata vanhoja työkavereita :) Kiva kun saa nukkua aamuisin eikä tartte kellonaikoja passata.- Eläkettäkin sopivasti :)

Jäin eläkkeelle heti sallitussa iässä, ja päivääkään en ole katunut. Minulle oli jo monta vuotta aiemmin selvää, että jätän työt nuoremmille heti kun mahdollista. Välit entiseen työpaikkaan ja kavereihin on säilynyt, yhteyttä pidetään puolin ja toisin, mutta yhtään en ole töihin haikaillut. Ihanaa kun saan aamulla heräillä omaan tahtiin ja aamukahvilla lehden kanssa viipyä niin kauan kuin huvittaa. Illallakaan ei ole mikään kiire nukkumaan, kun ei herätyskello pauhaa aamulla töihin lähtemisen merkiksi. Pelkkää sunnuntaita on elämä nyt kun saa ottaa keveämmin ja vähemmillä velvollisuuksilla, en vaihtaisi mihinkään. Eläkkeelläni tulen hyvin toimeen kun elämän perusasiat on kunnossa ja asunto ym. välttämättömät hankinnat tehty ja maksettu töissä ollessa.

Minä haluaisin jäädä eläkkeelle heti kun se olisimahdollista, jos se vain taloudellisesti myös olisi mahdollista. Nautin kotona olemisesta. Oma piha ja sen fauna on minun paratiisini. Äitini, yrittäjä joutui jäämään eläkkeelle ennen aikojaan, kun isot söi pienet ja oli pakko ja hän nautti elämästä palkkatyön loputtua ja oli kyllä kaiken sen vapauden ansainnut.

Työputken ohella otin eläkkeen ulos ja jatkoin töitä, tottakai. Syntyi kaksi varmaa tulon lähdettä.
No sitten hiljentelin ja jarruttelin. Keikka hommia olin tehnyt jo kauan. Töissä osan vuodesta, loppuaika omaa lomaa. Yleensä loppu vuosi ja talvet.
Nyt olen ollut laiskuuseläkkeellä viitisen kuukautta. Mutta keväällä palaan keikkailemaan. En ole päättänyt, millaisin panoksin? Kesän pidän vapaata kuitenkin. Pitkästä aikaa. Harvoin oli edes kesälomaa.

Sanoin aikoinaan, etten "koskaan jää eläkkeelle"! Duuniin oli kiva mennä ja duunia oli kiva tehdä. Sitten vain yhden kesäloman viimeisenä viikkona totesin, ettei minusta enää ole, vaikka olin juuri saanut uuden duunipaikan ja mietin vain, miten sen nyt teen.

Seuraavan vuoden alussa, sairaslomalla ollessani, katselin ulos kylmään pimeään aamuun ja päätin, etten enää koskaan tule sinne menemään. Syksyllä sitten sain pidemmän sairasloman ja samantien unohtui koko työelämä. Sitten työkyvyttömyyseläke joka jatkui varsinaiseen eläkkeeseen.

En tiedä, mistä johtui totaalinen irrottautuminen työelämästä ja sen kaiken unohtaminen, niinkuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan, mutta kyllä elämä nyt on niin helppoa ja mukavaa ja nautin joka hetkestä.

Kannattaa miettiä. Itse jäin 63 v. eläkkeelle. Työkaveri olisi päässyt 2 kk aiemmin. Ei ehtinyt eläkeanomusta tehdä, kun jäi sairauslomalle. Keuhkosyöpä, ei koskaan ollut tupakoinut. En tiedä ehtikö ollenkaan sitä hakemusta lähettää.
Minä nyt eläkkeellä kohta 3 v. Hän siellä jossain.

Jäin eläkkeelle noin vuosi sitten, 63-vuotiaana. Olen todennut, että eläkkeelläoloaika on ihmisen elämän parasta aikaa. Nyt ei tarvitse enää olla suomalaisen työkulttuurin tohotus-ilmapiirissä, vaan voi tehdä kaiken rauhallisesti. Ja kaupassa käydessä ei enää tarvitse miettiä, onnistuuko kahdeksassa minuutissa, vai aiheuttaako pitkä kassajono ylimääräisen viiveen. Eikä enää tarvitse näytellä aamuvirkkua, eikä tarvitse pakottaa itseään nukkumaan 22 aikoihin, kun minun todellisella rytmilläni nukkumaanmeno tapahtuu yöllä kahdelta, ja herääminen aamulla kymmenen jälkeen.

On hienoa olla eläkkeellä. Nyt voin olla oma itseni. Voin käydä kävelylenkeillä ja nauttia siitä, ettei enää tarvitse toimia tohotus-ilmapiirissä. Osaan olla sopivasti laiska ja rauhallinen.

Heti 50v pinnassa tarkistin mahdollisuuteni sairauseläkkeelle mutta kun mitään vikaa ei löytynyt selkärangasta eikä päästä niin ratkaisu siirtyi hieman eteen päin ja onnekseni sen hetkinen työnantajani irtisanoi työsopimukseni ilman perusteita ollessani 52 vuotinen.
Sain liittoni juristinkin mielestä kohtuullisen kertakorvauksen ja korjasin kamppeeni.

Ehdin olemaan oikeasti työttömänä 13 kalenteripäivää kun vanha kaverini oli pulassa ja lähdin auttelemaan häntä. Vastavuoroisesti hän maksoi asiallisen korvauksen, päivärahat, kilometrikorvauksen ja tietenkin maksuttoman majoituksen kerrostalon kolmiossa.

Minä "hivuttauduin" eläkkeelle periaatteella "lyhenevät työpätkät ><pitenevät työttömyysjaksot".
Espanjan 3kk työnhaut sopivat mainiosti mukautumisvuosiin.
Kokeilin vielä kerran vakituista työtä mutta eipä enää huvittanut ja 9kk:n jälkeen sovimme työnantajani kanssa, että muutamme sopimuksen määräaikaiseksi, vuoden mittaiseksi.

Pidän itseäni onnekkaana paitsi tietenkin sen johdosta, ettei 27 työvuotta antanut kummoistakaan työeläkettä varsinkin kun laskennassa ovat mukana alku- ja loppupään pienet ansiot.
Kuitenkaan tuo ei ollut riittävä syy jatkaa puutteen torjuntaa.

Täysvapauden alkaessa alkoi alkoholi viehättämään mutta sekin loppui ennen kummempia seuraamuksia. Tuohon loppumiseenkin on aikaa jo kohta 16 vuotta.

En osaa kuvitella mitä ajatuksia toisen ihmisen päässä liikkuu. Edellä pitkä litania omista kokemuksistani.

Tuntui omituiselta, ettei tarvitse enää lähteä mihinkään aikaisin joka aamu.
Työelämä/yhteiskunta ei tarvitse minua enää. Tuli outo tyhjyys vähäksi aikaa,
ikäänkuin elämä olisi ohi.
Niinhän se voi mennäkin.

Jos saa olla terveenä, hyvä on olla sen aikaa vapaana ja nauttia elämästä.
Jos ei saa olla terveenä, eläkkeellä olo ei ole kehuttavaa.
Aikaa olisi yllin kyllin, mutta paljon mitään et pysty tekemään, muuta kuin elämän loppumista ajattelemaan.
Kavereitani on mennyt viisi, vanhin seitsemänkymppisenä.
Aortan repeämä, syöpiä, sydäninfarkti, aivoinfarkti.
Tuntuu karmealta ja pahalta.

Eläkkeelle pääsyä ei oikein kannata odottaa
jälkeenpäin ajatellen.

Mutta jotkut elää terveenä pitkään,
ja onneksi kesä on edessä,
toivottavasti se auttaa sopeutumaan paremmin eläkeläiseksi.

Nauti elämästä niin kauan kun olet terve ja voit !
Sinulla voi olla edessä yli 30:kin vuotta vauhdikasta aikaa !

Lopetin 58 vuotiaana hoidin vaimoni yli 2 vuotta, tietenkin eläke valtiolta on pieni, omat aivot toimivat on hyvin mielenkiintoista joka päivä seurata rahamarkkinoita maailmalla.

Olen jäänyt eläkkeelle ikäni puolesta nyt tammikuussa . Olo on ihan pöllähtänyt vielä. Luulen että tulen kaipaamaan työn tuomaa sosiaalisuutta ja pelkään että paino alkaa nousemaan. Käyn päivittäin lenkillä, mutta riittäköhän se? Että sellaiset huolet, pelko yksinäisyydestä ja huoli painon noususta. Avomieheni on vielä työelämässä.

Reilu vuosi eläkkeellä. Oli hyviä työpaikkoja, joten tykkäsin olla. Mielelläni maistelisin punaviiniä sohvan nurkassa, mutta olen ottanut kaikki keinot käyttöön että pysyn kohtuukäytössä ja onnistunkin. Liikunta, hyväntekeväisyys, tapahtumat, erilaisissa yhdistyksissä, on tuttavia, pari ystävää, terveys, joten kaikki pitäisi olla erinomaisesti. Ei vaan ole. Vatvon asioita, tapahtuneita ja tulevia, jotka eivät edes koskaan tapahdu, elän läpi mahdollisia epäonnistumisia, joita ei koskaan tule. Vatvon teinkö oikean valinnan asioista, jotka eivät edes ole kovin merkittäviä. Tunnen ahdistusta usein, enkä meinaa löytää tarkoitusta elämälle vaikka sitä ihan varmasti on, annan säännöllisesti korvaamatonta apua muutamalle läheiselle. Nukun huonosti. Olinkohan työelämässä liian kauan, pitkäsi yli 40 v, joten ikään kuin laitostuin sinne. Harkitsen olisiko meditoinnista apua, olen vähän tutustunut, mutta en ole päässyt sisälle. Muiden silmissä olen ulospäinsuuntautunut, onnellinenkin, itse toivoisin mielenrauhaa. Oikein harmittaa, kun järkikin on tallella, enkä omaan oloon löydä ratkaisua.

Tilanteesi on hyvä, jos ajatukset vielä pyörii päässä. Monella ei pyöri. Kannattaa kehittää harrastuksia, joissa aivot rasittuvat, niin voi ainakin siirtää dementian alkua. Onhan niitä esimerkkejä, että jopa 90-vuotias vielä muistaa vanhojen asioiden lisäksi eilisen tai aamun tapahtumat.

Aloittaja,ole tyytyväinen,jos pääset eläkkeelle. Alussa voi vähän aikaa olla outoa,kun ei tarvitse aamullä lähteä. Mut pian se ohi menee,ja sen jälkeen alat nauttimaan elämästä.
Onhan se myös oikeen nuoria kohtaan,et vapautuu työpaikka.

Töitä kerkesin tehdä yli 40 vuotta ja jäin eläkkeelle 62 vuotiaana, sitä ennen järjestin itseni eläkeputkeen jossa olin n.4 vuotta, olen nauttinut suunnattomasti kun ei ole enää tarvinnut joka aamu lähteä kuuntelemaan turhanpäiväisiä marinoita, vaan on saanut tehdä just sitä mitä itse haluaa ja hoitaa välillä lapsenlapsia....ihanaa lähteä välillä vaikka extempore johonkin pikku reissuun kun mikään ei ole esteenä ja saa suunnitella menonsa ja tulonsa niin kuin itse haluaa..... Elämäni parasta aikaa vaikka eläke jäi suht pieneksi osa-aikaisten työsuhteiden takia.

Jaksoi vielä vaihtaa V 70 :iin kesärenkaat :)

Eläkeaika, hienoa aikaa. Nyt on vapaa-aikaa. Hieno asia.

En kaipaa työelämää, eläkkeellä on mukavaa.

Aluksi piti hieman totutella, mutta nyt taidan olla jo yhtä kiireinen kuin muutkin eläkeläiset ;)
Kovasti odotan ensimmäistä täysin vapaata kesääni.

Minä olisin ollut töissä vielä vähän pidempään, mutta kuten toisessa ketjussa kerroin, seuraajani ei perehtynyt puolessatoista vuodessa. Pakkohan siitä oli lähteä, että se nyhverön oli ihan pakko ruveta tekemään töitä itsenäisesti, ilman että jokus istui vieressä.