Runo extempore

Jännä miten inspiraatio runoihin tulee ihan vaan tekemällä kävelyreissun kauniissa ilta säässä.

Joten haluan jakaa tämän tännekkin vaikka varmaan saa kommenttia tyyliin, siirappista lässyn lää mutta heilel sanon että kirjottakaa extempore ite samalla tavalla, se on yks ja sama tykkääkö kukaan.

On hieno lahja että pystyy hetken mielijohteesta kirjottaan runoja tai niin että alkaa kirjottaan ja sanoja suorastaan lentelee päässä.

Sitäpaitsi runous ei ole sitä mitä äidinkielentunneilla opetetaan vaan runous on musiikkia, ruonous on arjen romantiikkaa, runous on koko luovuuden kehto, runojen ei tarvitse rimmata aina.
Runous auttaa tietyt ajatukset kauniina sanoina ihmisten korville ja silmille.


Rakkauden siemen
------------------------

"Olen itseironialla maustettu,
hieman mustalla huumorilla höystetty mies,
sydän täynnä rakkautta ja kultaa,
sielu reikiä täynnä,
elämän ja tunteiden kovettamana,
sekä ehtyneenä.

Silti,
tämä mies,
on rakkauden asialla,
paholaista ja pahuutta vastaan,
heikompaa puolustaen.

Nousee se kaunis punainen ruusu,
likaisimman slummin betoniviidakon keskeltä,
tai sodan runteleman aavikon uumenista.

Joten opetus on se että,
rakkauden siemen itää,
piilotettuna mitä oudoimmissa paikoissa,
se vain kaipaa hieman elämän vettä kasvaakseen."

Ja kahden ihmisen sielujen sympatiaa,
sydämen puolikkaiden kohtaamisia,
sen kautta yhteistä henkistä avartumista.

Se on se elämän vesi
joka siemenen saa itämään.

Kevään Antisankari-