Koen olevani hyvä tunteiden tulkitsemisessa mutta nyt olen joutunut omalta kohdaltani kysymään että olenko rakastunut vai en.
Vuosi yhdessä, ajattelen häntä lähes koko ajan kun emme ole yhdessä. Välillä kuitenkin tulee hetkiä kun mietin että tätäkö tämä nyt on. Emme ole koskaan tunteneet mitään järisyttävää kiihkoa toisiamme kohtaan. Seksiä on säännöllisesti ja se on tyydyttävää. Tykkäämme olla paljon lähekkäin ja sylikkäin ja siinä on hyvä olla.
Hän on ensimmäinen jolle haluan kertoa asioita ja jonka kanssa suunnitella tulevaa. Järjestän aikaa hänelle, mutta pidän kiinni myös omista jutuistani. En koe olevani mustasukkainen, vaikka joskus ärsyttää jos hänen aikansa menee exän kanssa riidellessä (yhteiset lapset ja riitaisa ero). Ajattelen myös hänen ja hänen lapsien parasta vaikka se tarkoittaisi että itse menetän siinä esim. harvinaisen yhteisen viikonlopun.
Lähinnä minua mietittyttää tuo seksiasia, mustasukkaisuuden puute ja tasaiset tunteet kun aiemmissa suhteissa ne olleet täysin päinvastaiset. Vai olenko vain kasvanut ja oppinut jotain. Tai olenko itsevarmempi. Vai onko tämä nimenomaan sitä rakkautta, kun luottaa toiseen ja haluaan hänen ja hänelle tärkeiden ihmisten parasta. Ja tunteiden tasaisuus merkki siitä että asiat hyvin. Vai päinvastoin.
Vuosi yhdessä, ajattelen häntä lähes koko ajan kun emme ole yhdessä. Välillä kuitenkin tulee hetkiä kun mietin että tätäkö tämä nyt on. Emme ole koskaan tunteneet mitään järisyttävää kiihkoa toisiamme kohtaan. Seksiä on säännöllisesti ja se on tyydyttävää. Tykkäämme olla paljon lähekkäin ja sylikkäin ja siinä on hyvä olla.
Hän on ensimmäinen jolle haluan kertoa asioita ja jonka kanssa suunnitella tulevaa. Järjestän aikaa hänelle, mutta pidän kiinni myös omista jutuistani. En koe olevani mustasukkainen, vaikka joskus ärsyttää jos hänen aikansa menee exän kanssa riidellessä (yhteiset lapset ja riitaisa ero). Ajattelen myös hänen ja hänen lapsien parasta vaikka se tarkoittaisi että itse menetän siinä esim. harvinaisen yhteisen viikonlopun.
Lähinnä minua mietittyttää tuo seksiasia, mustasukkaisuuden puute ja tasaiset tunteet kun aiemmissa suhteissa ne olleet täysin päinvastaiset. Vai olenko vain kasvanut ja oppinut jotain. Tai olenko itsevarmempi. Vai onko tämä nimenomaan sitä rakkautta, kun luottaa toiseen ja haluaan hänen ja hänelle tärkeiden ihmisten parasta. Ja tunteiden tasaisuus merkki siitä että asiat hyvin. Vai päinvastoin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinuna ap olisin huolissani. Mitäpä jos menisit heti ja varaisit ajan terapeutille. Tarvitset selvästi psykologin apua. Seksuaaliongelmiin seksuaaliterapeutin apua. Noilla on hyvät liksat eli noin satku per käynti eli kaiva kuvettasi tai käytä aivojasi. Rakkaus on eri asia kuin seksi. Rakkaus on seurustelua jonkun kivan ihmisen kanssa. Seksi taas on fyysistä himoa jonkun toisen tyypin kanssa. Öööh, tai miten se nyt menikään.
En tarkoittanutkaan että rakkaus on yhtä kuin seksi. Lähinnä kysymys kuului että pitäisikö se teidän mielestä olla jotenkin erityisen ihanaa ihmisen kanssa jota rakastaa. Aika monesta muusta asiasta sanoin myös.
Tämä "erijuttujakatos" puhuu ihan höpö höpö juttuja..
Mitään terapeutteja tai psykologia et tarvitse..
Sehän on tärkeää että on sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa on hyvä olla.
Rakkaus ja seksi on yhtä kuin rakastelu.
Rakastelussa voi saavuttaa syvän yhteyden vaikka ei hillitöntä himoa ja kiihkoa olekaan.
Enemmänkin näkisin että asiasi ovat hyvin. Ajattelet häntä kuitenkin kun hän on poissa, et ajattelisi jos hän ei olisi tärkeä sinulle. Voisin kuvitella että nyt sinulla on sellainen itsetutkiskelu ja kypsymis vaihe. Itse tiedät tuntemuksesi kuitenkin parhaiten.
Jos sanoo, että rakkaus on seurustelua jonkun kivan tyypin kanssa, ei luultavasti ole koskaan rakastunut. Lähimmäisen rakkaus on ihan eri asia kuin rakastuminen romanttisessa mielessä. Moni meistä tahtoo parisuhteelta muutakin kuin jaettua vastuuta ja kulissia. Se että on samalla aaltopituudella ja on yhteisiä asioita ja arvomaailma ja haaveet kohtaa voi tuoda yhteyden tunnetta esimerkiksi.
Itselle seksi on himoa rakastamani ihmisen kanssa, se on fyysinen tapa osoittaa rakkaasta. Se ei ole pelkkää himoa. Se on myös tapa päästä hyvin lähelle toista, jos kumpikin uskaltaa ja haluaa olla läsnä toisilleen. Se on myös läheisyyttä, vaikka läheisyyteen ei tarvitse seksiä. Hyvässä parisuhteessa seksi ei ole itsetyydytystä kumppanilla vaan paljon isompi juttu.
Pitkissä suhteissa toki on laimeampaa hetkiä, mutta silti ei se rakastuminen sieltä kokonaan häviä vaan voi pulpahtaa uudestaan pintaan. Myös seksi arkipäiväistyy usein, mutta jos suhde on kunnossa, tuohonkin on löydettävissä piristystä.
Ap: kukaan muu ei voi sanoa oletko tyytyväinen ja riittääkö nykytilanne sinulle. Oma kokemus on, että jos alussa on intuitio ettei joku parisuhteen osa-alue oikein toimi, se on myöhemmin tullut esiin paljon isompana haasteena. Riitaisuus ex:nää kanssa voi toki kuormittaa naistasi ja siksi hänellä voi esim läsnäolo jäädä vajaaksi, mikä taas näkyy helposti makuukammarinkin puolella.
Jos mietit vain itseäsi ja mieti minkälainen elämäsi olisi 5-vuoden päästä, jos saisin valita ihan mitä vaan? Jos unelmasi kietoutuvat häneen olet varmasti oikessa liitossa. Jos taas unelmoit kaikesta muusta kuin teidän yhteisestä elämästä, kannattaa miettiä viimesti myös miksi et näe parisuhdetta osana haaveita.
Seksin ensisijaista tärkeyttä usein liioitellaan. Se ei merkitse etteikö se olisi tärkeä liima mutta sen määrä ja ylimittainen nostaminen menee usein liiallisuuksiin. Ihmiset ovat hyvinkin erilaisia.
Seksin puutteeseen ei kuole kukaan mutta kuolee jos ei saa ruokaa. Elämä ei yleensäkään ole laaksoa ja kukkulaa intohimojen porteilla, ei myöskään tunteiden tulvaa. Enimmäkseen se on tasaista arkea. Maanis-depressiiviseen luonteeseen kuuluu suurimmat laaksot ja kukkulat jossa ei ole mitään rajaa.
Jatkuvasti intohimoa ja tunnevaltaista parisuhde on vain ihmisten fantasioissa, ei todellisuudessa. Alussa tunteet voi olla enemmän pinnalla ja rakkausfantasiat saada valtaa, mutta yleensä ne parisuhteessa tasaantuu ja suhde lujittuu myös muilla osa-alueilla.
Seesteisyys alkaa näkyä kun ymmärtää että elämä on kypsymistä ja kasvamista. Seikkailijat ovat asia erikseen joille mikään ei riitä. He ovat levottomia elämän kulkijoita jopa koko ikänsä.
Kun yhdessä on hyvä olla se riittää useimmille. Rakkaus on päätös rakastaa, tahtotila. Mustasukkaisuus ei ole merkki mistään suuresta rakkaudesta tai sen puutteesta. Joskus se voi olla pelkkää omistushalua ja jopa ongelmia itsensä kanssa, menettämisen pelkoa. Kaikenlaiset tunteet ovat mahdollisia myös parisuhteessa. Niistä on hyvä kumppanilleen kertoa ja yhdessä miettiä mistä ne tulee ja onko niihin jokin ratkaisu olemassa millä negatiivisia tunteita voisi korjata, koska ne syö suhdetta ja sen ihmisiä. Luottamus on tärkeimpiä parisuhteen onnistumisen ja sen eteenpäin viemisen kannalta.
Kyllä itsekin kaipaan enemmän tasaista parisuhdetta kuin myrskyävää, niistäkin ollut kokemuksia.
Olen pitkään ollut yksin omasta halustani enkä ole aiemmin ollut rakastunut vaikka kaksi vuosia kestänyttä suhdetta takana. Seksi ei ole missään suhteessa ollut kovin hyvää ja minussa itsessänikin on ongelmaa, mutta ajatellut että sitten kun sen oikean löytää, niin asia korjaantuu. No ei korjaantunut. Seksi ei siis todellakaan ole ollut kiinnipitävä voima koskaan. Tykkään kuitenkin läheisyydestä ja itse olen myös aloitteentekijä useinmiten. Toisaalta toisellakin osapuolella on omat ongelmansa seksissä joten kai me ollaan sopiva pari ja ymmärrystä riittää puolin ja toisin ja tahtoa yrittää ratkaista ongelmia.
Kyllä minä näen yhteisen tulevaisuuden hänen kanssaan, mikä on erona aikaisempiin suhteisiin. Enkä oikein malttaisi edes odottaa sitä yhteistä elämää. Halutaan kuitenkin edetä maltilla kun ei ole pelkästään meistä kyse vaan on myös lapsia.
Ja se on myös erona aiempiin suhteisiin, että en ajattele vain itseäni ja omaa hyvinvointia vaan myös toisen osapuolen parasta.