Kaikki näyttävät olevan suht tyytyväisiä päätöksiinsä, keväällä haetaan sankoin joukoin oikikseen, lääkikseen, äikänopeksi ja viestintään... puhumattakaan ammattikorkean tuotannoista.
Olisiko kellään hyvää esimerkkiä siitä miten on vain ajautunut jollekkin alalle tai kouluun? Itse haen ainakin viiteen paikkaan, mutta kaipaisin todellakin jotain yleissivistävää ja mielenkiintoista tekemistä ensi vuodeksi, sillä omalta alalta (melkein valmis DI) ei töitä näytä millään löytyvän ja jotain pitäisi tehdä...
Olisiko kellään hyvää esimerkkiä siitä miten on vain ajautunut jollekkin alalle tai kouluun? Itse haen ainakin viiteen paikkaan, mutta kaipaisin todellakin jotain yleissivistävää ja mielenkiintoista tekemistä ensi vuodeksi, sillä omalta alalta (melkein valmis DI) ei töitä näytä millään löytyvän ja jotain pitäisi tehdä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meitsi ainakin on vielä ihan hakusessa... Lukion jälkeen hain muutamaan kouluun, lähinnä taidealoille, mutta ei natsannut. Välivuoden jälkeen luovuin taiteilijahaaveista ja hain hakuammuntana muutamaan läheiseen kouluun (AMK) keskenään ihan erityyppisille linjoille, muuttaminen kun ei kiinnostanut enkä oikein tiennyt mikä kiinnostaa... Noista yksi sitten natsasi ja valmistuminen häämöttää, mutta töitä ei ole tiedossa enkä ole alan kiinnostavuudestakaan ihan varma, joten tässä taas pähkäilen että mitä seuraavaksi....
HAH... jaksattekohan lukea tilitykseni loppuun saakka!?
Lukioon vuonna 1998. Neljä vuotta lukiossa kun en keksinyt abivuonna mihin haen opiskelemaan. Kurssit olin kuitenkin suorittanut jo hyvin arvosanoin jo normiaikana (v2001) ja viimeisen vuoden olin lukion kirjoilla ja kävin 20 ylimääräistä kurssia kun en tiennyt mitä teen lukion jälkeen. v2002 yo Eximiaa&magnaa&cumu todistuksessa.
Hain abivuotena
1) humanistiseen tiedekuntaan lukemaan historiaa
2) opettajankoulutuslaitokselle Helsinkiin
3) matemaattisluonnontieteelliseen tiedekuntaan lukemaan maantietoa.
4)AMK liiketaloutta
5) AMK tekninen journalismi
6)sosiaalipuolelle AMK
7)medianomipuolelle AMK
Pääsin: humanistiseen ja okl:ään, liiketalouteen ja journalismiin; näistä valitsin humanistisen. Muihin en edes jaksanut lukea pääsykoekirjoja.
Väärä valinta, vuoden tervanjuonnin jälkeen olin aivan kypsä siihen että ihmiset kommentoivat kadulla :
"ai sää ootkin humanisti, mä kun luulin että sä oo t kunnon ihminen" "työttömäks valmistut" jne... Eikä ala kiinnostanut pätkääkään.
Pidin välivuoden, olin töissä hammaslääkäriasemalla hammashoitajana (ei ammattia ees kyseiseen duuniin) innostuin hammalääketieteestä, hain Hesan hammaslääkikseen, en päässyt. Menin iltalukioon lukemaan itselleni pitkän matikan. Hain myös ammattikorkeakouluun bioanalytiikkaa: pääsin, otin paikan vastaan, en mennyt sinne. Pitäis *vissiin* ilmottaa ens syksynä meenkö sinne.
Nyt kolmantena vuonna olen ottanut sivuaineita yhteiskuntatieteellisestä, lähinnä sosiologiaa ja valtio-oppia sekä psykaa. Nyt kaikki pauhaavat että työttömäksi siitäkin valmistuu. Kohta mä repeän ja menen jonnekin perkeleen lähihoitajakouluuun tai kauppikseen. prkl. oon ihan täynnä tätä touhua. Kaverit valmistuu ja mä mietin vielä että MIKÄS MUSTA TULIS ISONA!
Ammatinvalintapsykologeista ei ole apua, olen kokeillut. Jos saisin ihan itse päättää niinkuin lukion ekalla jo ajattelin: opiskelisin psykologiksi, se on ainoa mikä on aina aidosti kiinnostanut. Mutta ei nappaa osallistua pääsykokeisiin kun siellä on haastattelut ja tietenkin ne proffat ja assistentit tenttavat mun "sähläyshistoriasta eri opintosuuntien välillä". Eli sinne ei oo kuitenkaan toivoakaan päästä juuri tän sähläämiseni takia. Musta tulis varmaan hyvä ammatinvalintapsykologi ;) olisin yhtä tyhmä kuin ne.
Toinen mikä kiinnostaisi olisi lääkis, ja varsinkin hampaan puoli, mutta kerran hain, enkä päässyt ja se ottaa niin aivoon etten toista kertaa hae kun en kumminkaan pääse sinne. Parempi se nyt olisi lukea tenttikirjoja kuin pääsykokeeseen, jotta edes valmistuisi nykyisestä pääainevaihtoehdosta. KAverit valmistuvat jo ammattikorkeakouluista ja yliopistoista ja mä vaan junnaan tätä samaa...... great. Olis kiva tienata sitä rahaakin joskus kuin kituutella opintotuella ja tehdä opiskeluiden ohessa paskapalkkasta rääkkiduunia. aaaaarghhhhhh...!"#¤%!"#! Jotain haasteellista, akateemista, hyväpalkkaista, kiinnostavaa.. ei semmosta olekkaan!
Mietityttää vaan miten ihmeessä sulla kävikin noin hyvä tuuri, että pääsit kahteen tiedekuntaan samaan aikaan. Luit siis sekä kasvatustieteellisen että hissan pääsykoekirjat ja sitä rataa.
Olisitkohan taas niitä amk-trolleja, jotka käyvät täällä palstalla kertomassa "muka-tosia" tarinoitaan... Uskokoon ken haluaa!
huppistaheijaa, hain Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen opettajankoulutuslaitokselle, ja pääsin vain lastentarhanopettajan linjan pääsykokeisiin, ja läpäisin ne (kokeeseen sisältyi myös osio, jossa minun piti selviytyä ryhmätilanteesta päiväkodissa 7 pienen lapsen kanssa).
Humanistiseen pääsin myös, sinne piti lukea 250 sivuinen teollisen yhteiskunnan läpimurtoa koskeva teos, ja pääsin sinnekkin. Maantieteeseen ja mihinkään muuhun en päässyt. En ole mikään trolli, ehen. Ihan huvitti epäilyksesi ;D
Nuo ylläolevat pääsykoekirjat ovat niin helposti sisäistettävää tekstiä verrattuna tenttikirjoihin, joita luen nyt yhteiskuntatieteellisessä (suurin osa esim. psykan kirjoista on noin 300-400 sivuisia englanninkielisiä opuksia ja niitä ei kyllä lueta yhtä hepposesti kuin ylläolevien pääainevaihtoehtojen pääsykoekirjoja!)
Tiedän vanhoista lukio tutuistani monia, jotka ovat abivuotenaan päässeet huimiin suorituksiin: Eräskin pääsi samaisena vuonna lukemaan humanistiseen samaa alaa johon myös pääsin, sekä matematiikkaan (TY)että psykologiaan(TY). Näistä hän valitsi psykologian. Toinen tapaus pääsi TKK:hon otaniemeen, matematiikkaan TY:hyn ja Helsingin lääkikseen huippupisteillä. Tämä älykkö tosin oli kirjoittanut pelkkää laudaturia ja eximiaa. Ei se aina tuurista ole kiinni vain siitä, että lukee pääsykoekirjat kunnolla läpi (kuten jo yllä totesin: eihän noihin lastentarhanopettajankoulutuksen ja eräiden humanististen aineiden pääsykokeisiin tarvitse lukea niin paksua tekstiä mitä esimerkiksi lääkikseen!).
jos psykologia (tai lääketiede) on ala, mikä oikeasti kiinnostaa sinua, minkä ihmeen takia et pyrkisi sitä opiskelemaan? etenkin, kun sulla on jo kokemusta psykan ( monen muun alan) opiskelusta, sun on varmasti helpompi lukea pääsykokeisiin kuin esimerkiksi tämän kevään abien... väittäisinkin, että sulla on ainakin uusien asioiden omaksumisen kyky huomattavasti parempi kuin heillä. :)
sanoisinko, että HÖPÖHÖPÖ, siihen, että susta muka ei olisi psykologiksi sen takia, että olet etsinyt omaa alaasi jo jonkin aikaa!! mielestäni se ei kuulosta mitenkään huonolta - päinvastoin, se saattaisi jopa osoittaa kypsyyttä ;) ja pääasiahan on kuitenkin, että olet löytänyt sun juttus (sitten jos ja kun olet)! sitä paitsi vain kolmessa yliopistossa kuudesta on soveltuvuuskokeet psykologian alalla.
mainitsemisen arvoinen pointti on mielestäni myös se, että omassa yliopistossani tänä vuonna alottaneiden psykan opiskelijoiden joukossa oli noin puolet sellaisia, joilla oli jo yksi maisterin tutkinto takana (ja myös niitä löytyi, jotka olivat lukeneet pääaineenaan jotain muuta alaa aikaisemmin muutamia vuosia) ja nyt ovat vasta päätyneet opiskelemaan sitä unelmiensa alaa. itsekään en heti lukion jälkeen päätynyt tälle alalle...
tsemppiä sulle, toivottavasti saat hyvät (oikeat) ratkaisut aikaiseksi :)
Vai olet sinä hukassa...
Minä olen vm.-81 ja olen nyt vasta tajunnut, että perhana sentään.. Kaverit valmistuvat ammatteihin, eikä minulla ole edes vielä sitä koulupaikkaa!!!!!!! V.2000 olen kirjoittanut ylioppilaaksi :D Hyvin menee juu.
Yksinkertaisesti ei ole sitä omaa alaa löytynyt. Nyt haen sitten yliopistoon ja perkule, jos ei ovet aukene, niin vajoan maan alle.
Miltä alalta dippari-inssit muka ei saa töitä? Mä kun olen kuvitellut, että kaikki teknillis-taloudelliset alat on juuri niitä mistä saa helpoiten valmistumisen jälkeen oman alan duunia!
Itse valmistun kohta hallintotieteestä. Töitä luultavasti ainakin omilla aineyhdistelmilläni saattaa jopa saadakin. Ongelma vain sattuu olemaan se, että ei välttämättä kiinnosta koko ala. Tai tavallaan kiinnostaa, mutta ei kiinnosta hallintoa hallinnon vuoksi-tekeminen.
Ja nyt sitten pitää pohtia uskallanko hakea sitten vaikka amk:hon tekemään toisen tutkinnon tms. Rasittavaa lähinnä on, että kaikki painostavat että nyt vaan sieltä työelämään. En halua vielä työelämään ainakaan tekemään työtä joka ei välttämättä ole se juttu, ja tällä hetkellä näyttää siltä että se tosiaan ei ole. Olin harjoittelussa jossa sai ensimakua kyseisen työnsuhteen ja se kyllä vaikutti olevan ei-mun-juttu.
Olen koko ajan ajalehtinut vaan "en oikeasti halua tehdä tätä isona, mutta teenpähän nyt jotain". Ja ripeästi ne opinnot ovatkin edenneet, mutta eri juttu on mitä sitten tapahtuu. Valmistun kohtuullisilla arvosanoilla, järkevillä aineyhdistelmillä pian ja tulevaisuus pelottaa. Mitähän minusta tulee isona?
Olen aina vaan mennyt sen mukaan mikä on järkevää, niin ei tarvitse ottaa omasta elämästä vastuuta. Ja nyt sitten huomaa, että se toimikaa. Pitää päättää kumpi on järkevämpää, hakeutua työelämään vai lähteä tekemään uutta tutkintoa ehkä täysin eri alalta, ja sitten tulevaisuudessa jotenkin "yhdistää" ne.
härregyyd, jos dippi-inssit ei saa töitä niin ketkäs sitten??!! Ehkä se peiliin katsominen auttais...
Mä oisin ehdottomasti mennyt sinne OKL:ään jos oisin päässyt. Hain Turkuun 2002 ja en päässyt. Nyt on ne haaveet haudattu ja suuntana ihan toinen ala.
Tutustukaa työhön, jota papereillanne voi tehdä.
Kyselkää laitoksella, mitä sieltä valmistunet tekevät, ottakaa yhteyttä heihin tai johonkin toiseen vastaavalta alalta valmistuneeseen.
Tutustukaa työhön. (Jos on opinnot kesken, niin voittehan kysyä vaikka harjoittelupaikkaa jonkin jo alalta valmistuneen opastuksella)
Minulla oli valmistuminen edessä n. 3 vuotta sitten.
Stressi oli kova, kun edessä oli tulevaisuus pelkkinä kysymysmerkkeinä. Mitä työtä, missä paikassa jne...
En edelleenkään tiedä, mitä minusta tulee isona.
Lohduttaudunkin sillä, että ei minun pidäkään tietää. Riittää, että tekee sitä työtä tai opiskelee sitä alaa (edelleen) joka motivoi.
Työpaikan saamisen jälkeen huomasin, että ahdistus
väheni, kun elämäntilanne selkisi.
Kaikille opiskelijoille toivotan pitkää pinnaa epävarmuuden sietämisen kanssa.
Ensimmäinen työpaikka ei ole mikään lopullinen asia, etteikö alaa tai työpaikkaa voisi vaihtaa.
Hehee, vai dippainsseille riittää töitä. Itse valmistun puunjalostukselta, eli pitäisi paperitehtaaseen tai vastaavaan päästä heittämällä... inhottava tuoda tietoon, mutta siltä alalta ei löydy edes kesätöitä kuin niille, joilla on sukulaisia kyseisellä alalla.
Sitäpaitsi amk insinöörit syö juuri noita paikkoja sillä, että työkokemusta on jo valmistuttaessa...
amk-insinööritkään ei saa töitä