Aluksi lainauksia pääkirjoituksesta 30.11.2018 otsikolla "Euroopan unioni voitti, mutta se ei kehtaa juhlia":
"Britannialle on tarjottu neuvotteluratkaisu, jota haarukoitaessa Britannia yritti hajottaa neuvottelurintamaa saadakseen itselleen paremman tuloksen. Britannia ei onnistunut: unioni pysyi yhtenäisenä, ei tinkinyt eikä aio tinkiäkään, tekipä Britannian parlamentti brexit-sovulle mitä tahansa.
Poliittisista julkilausumista ja yhteistä hyvää uhkuvista unionin julistuksista huolimatta brexit-neuvottelut olivat murskatappio Britannialle."
"Vaikka aloitettu prosessi ei ehkä polexitiä tarkoittaisikaan, joskus väärät yksittäiset ratkaisut panevat alulle prosesseja, jotka etenevät omavoimaisesti ja voivat olla tuhoisia. Näin kävi, kun Britannian aiempi pääministeri David Cameron lähti hakemaan itselleen poliittista tukea EU-kansanäänestyksen avulla.
Brysselin EU-kortteleissa on vallinnut voitettujen vääntöjen jälkeen suuri hiljaisuus. Unionilla on se ongelma, että se ei uskalla juhlia. Molemmat teemat ovat niin herkkiä, että voiton julkinen esittely voisi kääntyä unionia vastaan."
Sitten lainauksia pääkirjoituksesta 23.3.2019 otsikolla "Hallinta meni, kun hallintaa haettiin":
"Kun Britannia valmistautui EU-kansanäänestykseensä, eroa ajaneiden tärkein mainosvaltti oli 'itsenäinen hallinta'. 'Take back control from Brussels' (ota hallinta unionilta takaisin), he tiivistivät.
Torstaina tilanne oli, että Britannia oli menettänyt eroprosessinsa hallinnan ja maa oli EU-kumppaneidensa armoilla."
"Sen jälkeen May ajettiin pois huoneesta ja 27 EU-maata alkoivat keskenään pohtia, mitä ne tekevät Britannialle.
Kun Kreikan hätäavusta aikoinaan neuvoteltiin, maan edustajat saivat olla mukana.
Britannian sähläykseen turhautuneiden johtajien keskustelujen jälkeen Lontooseen heitettiin lopulta ovenraosta pieni armopala: Britannia saa lisää aikaa, mutta edes Mayn esittämä aikatoive ei kelvannut. Jos Britannian parlamentti ei hyväksy ensi viikolla erosopimusta, maan on kerrottava huhtikuun 12. päivään mennessä, osallistuuko se toukokuussa EU-vaaleihin. Jos parlamentti hyväksyy sopimuksen, maalla on toukokuun 22. päivään saakka aikaa keräillä kamppeitaan yhteisestä EU-kodista."
"Britannia voi toki kysyä uudestaan kansalaisilta EU-erosta nyt kun tiedetään, että ero heikentää maan taloutta joka tapauksessa - ja kova ero heikentää kovasti. Jos suunta muuttuu, EU todennäköisesti olisi valmis sopimaan taas uusista aikarajoista."
* * * * *
Tästä alkaa kommenttiosuus.
Eräs pääkirjoituksien koomisista ilmaisuista on murskatappio. Kansainvälisessä politiikassa ei yleensä kannata hakea murskatappioita. Yhtä vähän parvelta kannattaa huudella niistä.
Verrantona voisi miettiä, milloin Britannia on edellisen kerran kärsinyt murskatappion. Ehkä se tapahtui silloin, kun Chamberlainin sopimus Hitlerin kanssa ei pitänytkään. Mainittakoon, että esimerkiksi Joe Kennedyn mielestä sopimusta kannatti lopputuloksesta huolimatta yrittää.
On erikoista, että käsittääkseni demokratian kannattajaksi ilmoittautuva media pitää virheenä kansan puoleen kääntymistä. Tässä asiassa haen verrantoa Suomen EU-kansanäänestystä edeltävistä tapahtumista.
Etelän eliittihän muodosti silloin Strand-komitean, jonka tehtävänä oli tarvittaessa puuttua poliittiseen taistoon nolaamalla eu-kielteisiä henkilöitä. Kun Vasemmistoliiton Matti Viialainen kertoi asiasta julkisuuteen, olisi luullut, että media olisi kiinnostunut.
Luulo oli kuitenkin turha. Siitä ja monesta muusta seikasta ennen ja jälkeen äänestyksen on saattanut päätellä, että Hesarin pääkirjoitustoimittajat olivat hyvin syvällä Strand-komiteassa. Kansalta on siis järkevä kysyä vain, jos siltä saa oikean vastauksen, ja, jos on epäiltävissä vastausta vääräksi, on huolehdittaa siitä, että se tulee lopulta oikeana.
Pääkirjoitustoimittajien mielestä voittoa ei uskalleta juhlia. Ei Hitlerkään hetkittäistä voittoaan juhlinut. Ja häneltä jäi lopullinen voitto saavuttamatta. Britannia sen sijaan sai lopullisen voiton siinä mielessä, jossa lopullisen voiton voi saavuttaa.
Koomisia ilmaisuja ovat myös "maa oli EU-kumppaneidensa armoilla", "May ajettiin pois huoneesta" ja "mitä ne tekevät Britannialle" sekä "ovenraosta pieni armopala" ja "aikaa keräillä kamppeitaan yhteisestä EU-kodista".
Nuo ilmaisut ovat selkeitä. Kysymys on sanelupolitiikasta, ja on ajateltavissa, että Hesarin pääkirjoitustoimittajat ovat täysillä hengessä mukana. Kirjotuksia ei voi pitää selväjärkisinä. Taso vaikuttaa lähinnä perussuomalaiselta. Voitaneen todeta, että pääkirjoituksia väkerrettäessä on Sanomatalossa ollut vintti pimeänä.
"Britannialle on tarjottu neuvotteluratkaisu, jota haarukoitaessa Britannia yritti hajottaa neuvottelurintamaa saadakseen itselleen paremman tuloksen. Britannia ei onnistunut: unioni pysyi yhtenäisenä, ei tinkinyt eikä aio tinkiäkään, tekipä Britannian parlamentti brexit-sovulle mitä tahansa.
Poliittisista julkilausumista ja yhteistä hyvää uhkuvista unionin julistuksista huolimatta brexit-neuvottelut olivat murskatappio Britannialle."
"Vaikka aloitettu prosessi ei ehkä polexitiä tarkoittaisikaan, joskus väärät yksittäiset ratkaisut panevat alulle prosesseja, jotka etenevät omavoimaisesti ja voivat olla tuhoisia. Näin kävi, kun Britannian aiempi pääministeri David Cameron lähti hakemaan itselleen poliittista tukea EU-kansanäänestyksen avulla.
Brysselin EU-kortteleissa on vallinnut voitettujen vääntöjen jälkeen suuri hiljaisuus. Unionilla on se ongelma, että se ei uskalla juhlia. Molemmat teemat ovat niin herkkiä, että voiton julkinen esittely voisi kääntyä unionia vastaan."
Sitten lainauksia pääkirjoituksesta 23.3.2019 otsikolla "Hallinta meni, kun hallintaa haettiin":
"Kun Britannia valmistautui EU-kansanäänestykseensä, eroa ajaneiden tärkein mainosvaltti oli 'itsenäinen hallinta'. 'Take back control from Brussels' (ota hallinta unionilta takaisin), he tiivistivät.
Torstaina tilanne oli, että Britannia oli menettänyt eroprosessinsa hallinnan ja maa oli EU-kumppaneidensa armoilla."
"Sen jälkeen May ajettiin pois huoneesta ja 27 EU-maata alkoivat keskenään pohtia, mitä ne tekevät Britannialle.
Kun Kreikan hätäavusta aikoinaan neuvoteltiin, maan edustajat saivat olla mukana.
Britannian sähläykseen turhautuneiden johtajien keskustelujen jälkeen Lontooseen heitettiin lopulta ovenraosta pieni armopala: Britannia saa lisää aikaa, mutta edes Mayn esittämä aikatoive ei kelvannut. Jos Britannian parlamentti ei hyväksy ensi viikolla erosopimusta, maan on kerrottava huhtikuun 12. päivään mennessä, osallistuuko se toukokuussa EU-vaaleihin. Jos parlamentti hyväksyy sopimuksen, maalla on toukokuun 22. päivään saakka aikaa keräillä kamppeitaan yhteisestä EU-kodista."
"Britannia voi toki kysyä uudestaan kansalaisilta EU-erosta nyt kun tiedetään, että ero heikentää maan taloutta joka tapauksessa - ja kova ero heikentää kovasti. Jos suunta muuttuu, EU todennäköisesti olisi valmis sopimaan taas uusista aikarajoista."
* * * * *
Tästä alkaa kommenttiosuus.
Eräs pääkirjoituksien koomisista ilmaisuista on murskatappio. Kansainvälisessä politiikassa ei yleensä kannata hakea murskatappioita. Yhtä vähän parvelta kannattaa huudella niistä.
Verrantona voisi miettiä, milloin Britannia on edellisen kerran kärsinyt murskatappion. Ehkä se tapahtui silloin, kun Chamberlainin sopimus Hitlerin kanssa ei pitänytkään. Mainittakoon, että esimerkiksi Joe Kennedyn mielestä sopimusta kannatti lopputuloksesta huolimatta yrittää.
On erikoista, että käsittääkseni demokratian kannattajaksi ilmoittautuva media pitää virheenä kansan puoleen kääntymistä. Tässä asiassa haen verrantoa Suomen EU-kansanäänestystä edeltävistä tapahtumista.
Etelän eliittihän muodosti silloin Strand-komitean, jonka tehtävänä oli tarvittaessa puuttua poliittiseen taistoon nolaamalla eu-kielteisiä henkilöitä. Kun Vasemmistoliiton Matti Viialainen kertoi asiasta julkisuuteen, olisi luullut, että media olisi kiinnostunut.
Luulo oli kuitenkin turha. Siitä ja monesta muusta seikasta ennen ja jälkeen äänestyksen on saattanut päätellä, että Hesarin pääkirjoitustoimittajat olivat hyvin syvällä Strand-komiteassa. Kansalta on siis järkevä kysyä vain, jos siltä saa oikean vastauksen, ja, jos on epäiltävissä vastausta vääräksi, on huolehdittaa siitä, että se tulee lopulta oikeana.
Pääkirjoitustoimittajien mielestä voittoa ei uskalleta juhlia. Ei Hitlerkään hetkittäistä voittoaan juhlinut. Ja häneltä jäi lopullinen voitto saavuttamatta. Britannia sen sijaan sai lopullisen voiton siinä mielessä, jossa lopullisen voiton voi saavuttaa.
Koomisia ilmaisuja ovat myös "maa oli EU-kumppaneidensa armoilla", "May ajettiin pois huoneesta" ja "mitä ne tekevät Britannialle" sekä "ovenraosta pieni armopala" ja "aikaa keräillä kamppeitaan yhteisestä EU-kodista".
Nuo ilmaisut ovat selkeitä. Kysymys on sanelupolitiikasta, ja on ajateltavissa, että Hesarin pääkirjoitustoimittajat ovat täysillä hengessä mukana. Kirjotuksia ei voi pitää selväjärkisinä. Taso vaikuttaa lähinnä perussuomalaiselta. Voitaneen todeta, että pääkirjoituksia väkerrettäessä on Sanomatalossa ollut vintti pimeänä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus tästä aiheesta !
Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että asiasta äänestetään niin kauan, että eropäätöstä ei tulekaan. Tämä ero sotisi kaikkia niitä oman ymmärrykseni periaatteita vastaan,
siksi, että länsimaiden sionistit, ovat olleet yhdessä rakentamassa tätä uutta uljasta Eurostoliittoa jo vuosikymmenten ajan, omaksi hallintoalueekseen.