Outoja asioita lapsuudestani

Minulta kummitukset varastivat lapsena kaikki lelut; tahkon, risukarhin ja kantokoukun. Aamulla, kun postiluukku kolahti, ne olivatkin kaikki siinä eteisen lattialla. Onko muilla mielipuolilla samanlaisia kokemuksi?

Saattoihan se toki olla mielikuvitustakin, en sitä kiistä, olinhan kuitenkin tapahtuma-aikaan pieni poikanen. Muistan vain sen sillätavalla että se tapahtui oikeasti.

Koin minäkin pahuudenvoimien olemassaolon lapsuudessa. Jopa harrasrin okkultismia kunnes silmäni avautuivat. www.tulesukoon.fi www.mahdollisuus.fi

Ihmisellä on jokin sisäsyntyinen voima vaikuttaa todellisuuteen. Tämä on hyvin epäselvää ja sen tutkiminen on kuin jos yrittäisi suurennuslasilla tutkia suurennuslasia itseään. Itsekin näin pikkulapsena joskus väsyneenä, miten fyysisen maailman asiat muuttivat muotoaan joksikin mitä pelkäsin. Myöhemminkin aikuisena olen pari kertaa törmännyt samaan ilmiöön. Viimeisin oli sellainen että luulin eräässä ruokalassa erästä henkilöä toiseksi henkilöksi. Menin hänen viereensä syömäänkin ja lukemaan lehteä, mutten puhunut hänelle. Vasta sitten kun hän kääntyi juttelemaan viereisen pöydän henkilöille, huomasin että se olikin eräs toinen. Jos on mielessään jonkin "joksikin" päättänyt, niin kuvitelmaa on vaikea murtaa. Tavalliset ihmiset eivät ehkä tiedosta sitä. Mehän tarvitsemme pysyvyyttä ja tasaisuutta, vaikka sellaista tuskin maailmassa onkaan.

Kouluikäisenä kerran odotin pysäkillä muiden kanssa bussia kuten tavallisesti muinakin aamuina. Silloin en halunnut ollenkaan mennä kouluun. Menin aina saman numeron bussilla kouluun kuten muutkin siltä pysäkiltä. Bussi saapui pysäkille mutta siinä oli väärä numero, joten en noussut siihen, mutta muut nousivat. Bussi lähti pysäkiltä ja uutta ei tullut. Se oli ollut oikea bussi, mutta näin silmissäni eri numeron bussin keulassa.

Lapsena ajoin pyörällä ympäri kerrostaloa, kun yhtä'äkkiä tiesin, että jotain hyvää tapahtuu. Kunnes yksi tyttö oli pudottanut markan, jonka tietenkin löysin. Sain siitä 20 penniä löytöpalkkiota.

Kotona ollessani, yhtä'äkkiä sain päähäni, että viereisen rapun edestä löytyy rahaa. No, löytyhän sitä.
Palatessani kotiin tiesin, että sieltä löytyy lisää ja löytyihän sitä. Mutta sitten siskoni pyysi jakamaan rahat, mutta kieltäytyin... ja siihen loppui ihmejutut.

Tietenkin olin silloin alle kouluikäinen, joka luotti tuntemuksiin, eikä epäillyt niitä.

Muistin yhtäkkiä että olen kirjoittanut tänne tämän aloituksen. Palasin lukemaan mitä vastauksia tullut.


Muistelin jostain syystä sitä kun ne lelut tippui suoraan eteeni ja sitä kautta tuli mieleen.


Yksi toinenkin juttu on tapahtunut itse asiassa kun oli 15-17 vuotias. Oli kesä. Olin kaverini kanssa yökalassa. Palasimme aamuyöstä minun vanhempieni talolle takapihalle. Istuimme pihapöydän ääressä jutustellen kunnes yhtäkkiä kuulimme molemmat töminää etupihalta, ikään kuin joku olisi juossut kovaa takapihalle päin. Käännyimme molemmat katsomaan kauhuissaan että kuka kumma sieltä tähän aikaan juoksee meitä kohti vielä. Kaikki tapahtui 5 sekunnissa. Askeleet kuului jo niin läheltä että henkilön joka juoksi olisi pitänyt olla jo näkyvissä. Siinä tuli semmoinen jännä aistiharha kun ketään ei näkynyt. Sitten kuului kun joku olisi vetänyt miekan tupesta. Menimme kaverin kanssa molemmat yhtä aikaa matalaksi ja vedimme kädet kasvojen eteen suojaksi. Sitten se oli ohi. Katsoimme toisia ihan kummissaan että mikä vi**u se oli! Ei mennyt kauaa kun hipsimme sisälle. Muistan että jännitti sen jälkeen vähän mennä illalla takapihalle.


Todella mielenkiintoinen kokemus. Välillä muistelemme sitä kaverin kanssa, kuinka molemmat menivät yhtä aikaa matalaksi ja miten se kuulosti kuin joku olisi vetänyt miekan tupesta jne. Onneksi jaoin tämän kokemuksen hänen kanssaan, se tekee tapahtuneesta itsellenikin uskottavan kokemuksen, eikä vain että kuulin omiani.