Miten oikeasti voin tehdä niin, ettei mun kaveripojat enää ihastuisi muhun? Muutamia tapauksia on jo ollut, jonka takia ystävyys on menny täysin pieleen. Painotan, että EN kaipaa tällä huomiota tai Vittuilua, tää on tosi hämmentävää, kun ennen en ollut tosiaan mikään miesten kultatytteli. Miten mä voin käyttäytyä niin ettei ne enää ihastu? Siis esittämällä täyttä tyrannia. Apua.
Ongelma
Ei ennen niin suosittu
31038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei auta. Jos olet jonkun mieleen niin siinä ei auta vaikka pukeutuisit säkkiin tai haisisit pahalta joka päivä. Voithan kokeilla noita edellä mainittuja tai sitten toitotat joka käänteessä olevasi onnellisesti varattu tai "rekka"-lesbo. Ei me miehet ymmärretä jos unelmiemme nainen on sinkku... pakko sitä on jotain yrittää sydänsurujen ja itsensä nolaamisen uhallakin. :/
Puhumalla.
Kerro niille kavereillesi että et halua menettää heidän ystävyyttään ja että pelkäät näin tapahtuvan jos muita tunteita sotketaan kuvioihin mukaan. Loukatut tunteet saattavat kyllä ensin satuttaa, mutta asiaa ajateltuaan kaveri saattaa tulla toisiin ajatuksiin ja alkaa arvostamaan ystävyyttäsi ihan uudella tavalla.
Omaan ystäväpiiriini on aina kuulunut paljon myös poikia ja myöhemmin miehiä, joten olen törmännyt samanlaisiin ongelmiin. Jos kundi ei enää halua olla sen jälkeen kaverisi, niin joutaa mennäkin. Mutta on myös se mahdollisuus, että voit saada elinikäisen ystävän... Riski kannattaa ottaa.
Toisaalta taas sinun itsesi kannattaa varoa turhaa flirttailua, johon on todella helppo heittäytyä jos toinen osapuoli on kiinnostunut. Reiluus ja luotettavuus ovat sinun valttikorttisi =) Näin ainakin on ollut minun tuttavapiirissäni.
Vaikee juttu eikä mulla ole mitään ratkaisua. Jos kerron jotain omasta tapauksestani.. olin ihastunut (ja ikävä on vieläkin) tyttöön jolle olin antanut mielestäni ihan selviä vinkkejä.. sanonut ihanaksi ja tehnyt tikusta asiaa jo useampia kuukausia. Oltiin tunnettu jo vuosia mutta tutustuttu kaveriasteelle vasta puolisen vuotta sitten.
Olin sitten (kokemattomuuttani?) kuitenkin tulkinnut hänen ystävyyden osoituksensa ihan väärin. Senkin takia että luulin että hän ei olisi antanut minun käyttäytyä sillä tavoin jos hänellä ei olisi ollut tunteita minua kohtaan. Niinhän siinä sitten kävi että ei niitä ollut. Se miten tunteeni paljastin.. tai jouduin paljastamaan ei ollut mikään kaunis prosessi ja molemmat taidettiin ottaa se aika raskaasti.
En ole vieläkään keksinyt miten hänen olisi pitänyt olla tai olla olematta että en olisi häneen ihastunut. Ei hän tehnyt mitään väärin olemalla oma itsensä. Tätä elämä on, niinhän hänkin sanoi.
Vielä kun keksisi miten tämän ystävyyden voisi säilyttää. Vai onko se täysin tuhoon tuomittu? Mitä jos vanhat tunteet ei unohdukaan ja sattuu uudestaan? Sitä tulee semmoinen fiilis että on toiselle se takiainen eikä uskalla enää pitää samalla tavalla yhteyttä. Yritin kyllä pari kertaa mutta ei ole kännykkä enää piipannut moneen viikkoon. Ystävyys on enää siitä kiinni haluaako toinen enää ottaa yhteyttä.
Surettaa ihan helvetisti.
"Jonain päivänä läpi surujen
tieni taistelen
Jonain päivänä löydän onnen ja
jonain päivänä en"
-suomalainen laulunikkari