Onko kukaan lukenu Eddinsien Vanhemmat jumalat sarjaa? Mitä olette pitäneet? Ainakin alussa tuntuu olevan kunnon "Davidi ja Leighia". Kaikki muut Eddingsit on tullut luettua useamman kerran...ja ei voi muuta sanoa kuin, on joka kerta jotain uutta ollut niissä kirjoissa...aina huomaa jotain syvällisempiä merkityksiä henkilöissä ja tarinassa yleensä...
Eddings Faneja?!?
Velta
8598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta taas Eddingsin kirjat huononee mitä useammin niitä lukee. Kun miettii vaikka Belgarion -tarinan erilaisia yhteiskuntia, esim kansa joka asuu suolla ja on pilvessä koko ajan, tai toinen kansa jolla ei ole minkään valtakunnan elinkeinoa tai luonnonvaroja, mutta puolet jengistä on silti kauppiaita (ja vakoojia), ei voi kuin ihmetellä Eddingsin mahtipontista alkukirjoitusta "Rivan aikakirjat" alussa jossa hän nimenomaan painottaa fantasian kirjoittamisessa pohjustuksen ja uskottavan maailman luomista.
Iltasatuina kai ihan ok, mihinkään muuhun niistä ei ole.
On se aluks ainaki hyvää ja viihdyttävää mut ku on lukenu niitä tarpeeks nii ne alkaa toistaa itseään(esim.aldurin kivi ja bhelliom kummatki on oikei mahti esineitä joilla on oma tahto)
olen pitänyt kaikista muista mutta viimeisin 'vanhemmat jumalat' vieläkin kesken.
Jotenkin tuntuu kuivahkolta!
Itse tykkäsin Eddingsistä naperona, ahmin belgarionin tarut ja malloreat luin englanniksi.. Sen jälkeen seuraavat sarjat oli, noin suunnilleen, saman tarinan toistoa eri nimillä.
Luin Belgarionit vähän aikaa sitten uudestaan, ja ne oli edelleen viihdyttäviä, tosin varsin kevyttä viihdettä. En missään nimessä sanoisi herran tuotantoa kovinkaan hyväksi kirjallisuudeksi, mutta nuorten kirjoina niillä on paikkansa.
Eniten noissa kirjoissa hitottaa fantasian helmasynti, liian paljon palkintoa kaikille. Jos katsotaan vaikkapa Belgarionin tarua: Belgarion ja Cenedra saa toisensa, Polgara ja mikälieseppä saa toisensa, sokeapoika ja se mara nainen saa toisensa, kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkoja on.. Malloreanin loppu on vielä enemmän sitä samaa, homma menee siirapiksi eikä se toimi.
Sama vika esim. Feistin kirjoissa, Dragonlance, Forgotten Realms jne. Kirjailijoilla tuntuu olevan käsitys, että hyvä, onnellinen loppu vaatii sitä, että kaikilla kaikki menee hyvin. Itse koen sen liiallisen palkintojen antamisen typeränä ja turhana.
Joskus nuorempana lukaisin silloiset Eddingsin kirjat läpi, toisto on huomattavaa ja ärsyttävää. Viime viikolla nostalgioin ja lainasin Reginan laulu:n ja samat maneerit jatkuvat vaikka se ei varsinaista fantasiaa olekaan. Tuli Athalus mieleen tietystä tyypittelystä. Kääntäjääkään ei voi syyttää koska luin alkuperäiskielellä.
Alunperin belgarionin taru tehtiin ja tarkoitettiin fantasiaparodiaksi, mutta venytetty vitsi ei naurata kauaa. Tais tulla niin paljon rahaa että piti jatkaa samaa rataa...
Mä olen ainakin ihan hullu Eddigs fani...:)
Mutta tuota Vanhemmat Jumalat sarjaa en oo lukenu..
Belgarionin tarun ja ne muut Sparhawkista lähtien oon lukenu.. Tosin en sitä Reginan laulua...
Hyviä kirjoja jos näihin kunnolla perehtyy...:)
Se että Eggingsillä ei oo liikaa hahmoja on yks iso plussa! Jordanin kirjoissa menee ihan sekaisin kun niitä hahmoja on tuhansia ja kaikki pitäs musitaa...Minusta Jordanin tyyl on rahastusta ei Eddignsin!.....
Mutta kaikilla on omat mielipiteensä...
Taisipa olla 10 vuotta sitten kun luin ensimmäisen kerran Kiven Vartijan ja koukkuunhan jäin. Omistan kaikki Eddingsin muut kirjat paitsi Eleniumin tarut ja Althaluksen (mikä oli aivan kamala). Belgarionin ja Mallorean tarut olen valehtelematta lukenut 25 kertaa. Reginan laulu ja Vanhemmat jumalat löytyy alkuperäiskielellä hyllystä.
Voin myöntää että teksti on jotenkin ehkä enemmän lapsille suunnattua kevyttä lukemista mutta silti uppoidun seikkailuun aina ihan kympillä. Ja kyllä jokaisesta uudesta eddingsin kirjasta löytyy Silkki, Polgara, Belgarath ja muut joinain samantapaisina versioina. Mutta annan erheet anteeksi kuten muillekin kirjailijoille annan toistossa anteeksi.
Luen myös Pratchettiä, Weissia (omistan kaikki ilmestyneet kirjat), Kingiä yms. Olen myös lukenut tähän mennessä ilmestyneet Jordanin kirjat ja mielestäni nekin ovat ihan hyviä. Henkilöitä ei ole ollenkaan liikaa...
*tassu pystyssä* Kyllä, aina löytyy joku uusi ulottuvuus. Ja aina pitää lukea Belgarionin taru alusta:)