Mitenkäs aikoinaan pärjäsitte koulun hiihtokilpailuissa? Meikäläinen ei päässyt kärkisijoille.
KOULUN HIIHTOKILPAILUT
Höpöpää
3575
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Hiihtelin ilman kiirettä. Tulin joskus maaliin.
Hyvä asia, kun ihminen osaa hiihtää ilman kiirettä. Rauhalliset pärjäävät.
Hiihdettiin siellä radan takana metikössä. Eksyin tietysti sille paljon pidemmälle lenkille. Heh-heh. Ihmettelin, että missä muut. Ei siis ketään. Reitinvalinta on kummallista arpapeliä syntymätyhmälle. Sutkit pelimiehet tiesivät. Oikaisivat järven poikki ja pokkasivat ansaitut kiitokset. Röökitkin ehtivät siinä sivussa vetämään. DDD.
Hiihtokilpailut onnistuivat vielä 1960-luvulla, mutta 1970-luvulla oli monta vesisadetalvea peräkkäin. Vesisateella hiihtokilpailuja ei oikein järjestynyt.
Muistan ne 1970-luv. vesisadetalvet. Oli ankeaa.
Silloin vesisadetalvina oli voikkatunneilla enimmäkseen sisäliikuntaa.
Eipä oikein muutakaan sopivaa vaihtoehtoa ollut.
Koulun hiihtokilpailuissa rillit putosivat lumihankeen. Niitä sitten etsiskelin lumihangesta. Löytyi parin minuutin kuluttua. Oli ainutlaatuinen kokemus, eivät ihan kaikki koululaiset ole kokeneet samaa.
No... eivät tietenkään kaikki eivätkä läheskään kaikki ole mitenkään voinut kokea samaa, koska koululaisista vain ehkä 10-15 prosenttia oli rillipäisiä.
On sivistymätöntä käyttää silmälasipäisistä ihmisistä rillipää-nimeä. Silmälasipäinen on silmälasipää.
Rillipää on rillipää. Ei kannata kiistellä tosiasioita vastaan.
Älä pilkkaa silmälasipäisiä ihmisiä!
Pilkkasko joku sua koulus rillipäisyydestä johtuen ?
Enemmistö ei pilkkaa rillipäisiä.
Minulla ei ollut aikomustakaan päästä kärkisijoille, koska en ollut urheiluintoinen.
Minäkään en tykännyt liikuntatunneista.
Vieläkö ovat olemassa ne ikivanhat hiihtolenkit Imatran Voiman takamaaston metsikön suunnalla ?
Joskus olimme jopa niin reippaita, että hiihdimme sunnuntaisin.
En olisi 12-vuotiaana oma-aloitteisesti lähtenyt sunnuntain hiihtolenkille, mutta isä sanoi, että nyt kaikki hiihtämään.
Järkevä isä, kun on patistanut hiihtämään.
Moni oli kouluaikana laiska hiihtämään, mutta 1960- ja 1970- luvuilla oli reippaita vanhempia, jotka patistivat puolilaiskat pojat hiihtämään.
Moni tykkäsi enemmän luistelusta kuin hiihdosta.
Jääkiekko kiinnosti.
Hiihtokilpailuista muutaman päivän kuluttua oli juhlasalissa palkintojenjakotilaisuus. Aina joka sarjan parhaat kutsuttiin lavalle. Minä en joutunut sinne lavalle toisten töllisteltäväksi.
En minäkään koskaan.
Hiihto kouluaikana oli muuten kivaa, mutta hiihtokilpailuista en paljon tykännyt.
Koulun liikuntatunneista en pitänyt, vaan vapaa-aikana oli kivaa joskus käydä hiihtämässä aivan rauhallisesti omaan tahtiin.
Yes, omaan tahtiin hiihtäminen on mielekkäämpää kuin pakollinen vauhdikas hiihto.
kerran 60luvulla meinasin oikeen saada mitalinkin mutta ei vaan jouduinkin tyytymään lusikkaan taas. kyllä minua korpesi ja pistin sukset päreiksi ja lämmitin niillä saunan. 60luvulla kun vielä ollut keksitty lasikuitusuksia. ehkä mustikkasoppaa olisi pitänyt syödä siloin 60luvulla enemmän,nyt kyllä kaduttaa kovadti ja itken itseni uneen iltaisin kun asia valvottaa aina vaan.nyyh
Tänä talvena ei ehkä onnistuisi hiihtokilpailun järjestäminen.
kuparivuoren kansakoulussa oli hiihtokisat. Suojakeli ja kynttilää hieroin liika vähän pohjiin. Hiihdin tosi hyvin ja vauhdikkaasti ja ohittelin nipussa huonokuntoisempia. Siinä kentän katsomon takana alamäken mentäessä oli notkelmassa 10 cm vettä. Tarttui paksusti lunta suksen pohjiin. Hiihto loppui heti siihen. En saanut lumia krapattua irti. Tarttui aina uudestansa. Sukset olkapäille ja urkkakentän poikki uppolumessa kahlaten koululle. Aikaa meni ja hermoheikko miesopettaja kiljui kuin palosireeni. Meni kait ylityön puolelle mun töpeksinnän takia. Noo. Semmosta se hiihtely oli v 65 vai oliko v 66.
Muistaakseni -65 ja -66 oli tosin kylmät ja runsaslumiset talvet.
Juu- oli hirvee pakkanen - ja lunta paljon.
Hyvin pärjäsin. Eka luokalla keskeytin välinerikkoon,tokalla olin tiukassa sekuntikamppailussa kolmas,kolmannella ja neljännellä sijalla viisi,viidennellä voitin ja kuudennella keskeytin,kun sukset ei luistanut,ei sitten mihinkään...
Totuushan on,että hiihtokilpailuihin osallistumalla sai naista jo kansakoulussa. Yläluokan Saaran kanssa nussimme kansakoulun tyhjässä halkovajassa samaan aikaan,kun opettajat räknäili koulun hiihtokilpailujen kioskimyynnin tuottoa..
Kumpa vielä joskus tulisi ihan oikea talvi. Sitä toivon.