On ihanaa. Ollaan oltu perheen kanssa täällä suviseurakentällä jo puoli vuotta. On ihanaa saada asuntoautopaikka ihan suviseurateltan vierestä. Ei malteta poistua edes kauppaan! Täällä ollaan kuin tatit.
0Äänestä
Anonyymi
TODELLA MAHTAVAA, SIELLÄ HEPPI HEILUU JA KYLÄKAUPPIAAT TEKEVÄT HYVÄÄ PUOTIA, KUN KORTONKIKAUPPA KIIHTYY....... HALLELUJAA
0Äänestä
Laura_Nummikivi
Lähellä ja kaukana
Suviseurat tulevat lähelle joka vuosi. Media välittää tietoa kanakeiton hinnasta ja varoittaa tielläliikkujia ruuhkista. Netin keskustelupalstoilla iloitaan, kun oma kotikatu hiljenee lapsiperheistä. Työpaikoilla järjestellään lomapäiviä. Saavatko suviseuroihin lähtijät vapaata, kenen toiveet otetaan huomioon?
Oulun seudulla vanhoillislestadiolaisuus on yhtä aikaa lähellä ja kaukana. Lähellä, koska uskovaisia on paljon. Monilla on myös jokin kytkös vanhoillislestadiolaisuuteen vaikkapa sukulaisten tai työkavereiden kautta. Näillä tienoin ei liene yhtään ihmistä, jolla ei olisi näkemystä lestadiolaisuudesta. Kuitenkin tämä herätysliike tuntuu olevan kaukana, kuin muurin takana: avoimet kohtaamiset toisin ajattelevien tai uskovien kanssa ovat valitettavan harvinaisia. Helpompi on kuulla mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka nousevat yleistysten, ikävien kokemusten tai omien päätelmien pohjalta.
Kun minulle on puhuttu kielteisesti vanhoillislestadiolaisuudesta, olen monesti hävennyt – juonut kahvini nopeasti loppuun työpaikan pöydässä. Ei ole ollut sanoja, mutta olen jäänyt miettimään kuulemaani. Jossain vaiheessa ymmärsin, että minun ei tarvitse selittää. Voin olla vapaasti oma itseni.
Miten on mahdollista, että kielteisen julkisuuskuvan omaava herätysliike kerää viikonloppuisin tuhansia ihmisiä seuroihin? Miten on mahdollista, että vuodesta toiseen Suviseurat ovat Pohjoismaiden suurin hengellinen tapahtuma? Ohjelma on aina sama, virsiä ja saarnoja. Miten se voi kerätä myös nuoria ihmisiä yhteen? Vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden ydin ei ole väitetyissä säännöissä eikä kielloissa, ulkoapäin katsoessa sitä voi olla vaikea käsittää.
Ydin on pelastetun ilossa. Kylmästä merestä pelastettu ihminen on kiitollinen. ”Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää” (Ps. 27:1–3). Ihminen, joka on saanut tiukassa tilanteessa kokea Jumalan rauhaa joka käy yli ihmisymmärryksen, tietää, mistä voima tulee. Sellaisen haluaisi säilyttää.
Miten pysyn turvassa? Kunnioittava ja avoin suhtautuminen erilaisiin ihmisiin avaa mahdollisuuksia. Ennakkoluuloista kiinni pitäen jännite erilaisten maailmojen välillä säilyy. Ihmiset ovat kaikkialla pohjimmiltaan samanlaisia. Yhteistä on aina synti. Uskovainenkin ihminen on yhtä lailla perisynnin turmelema, mutta armahdettu. Me kaikki tarvitsemme rohkeutta ja armon kirkastamaa mieltä kohdatessamme toisiamme ja vieraampiamme.
Suviseuroihin ovat kaikki aidosti tervetulleita. Siellä saa rauhassa syödä kanakeittoa ja kulkea ympäriinsä kenenkään häiritsemättä. Armoa elämäänsä tarvitseva otetaan ystävänä vastaan. Ei niin suurta taakkaa, ettei sitä saisi keventää.
0Äänestä
LahkoVie
Ai? Jaa vai? Ketään ei siis häiritse puheet maailmanlopusta, kaiken tuhosta, kadotuksesta, helvetistä, itkusta ja hammasten kiristyksestä, syntilistoista, Jumalan kostosta etc.? Mene Suviseuroihin, menetä elämänhalusi.
1Äänestä
Anonyymi
Vanhurskauttamisopissaan erehtymättömän seurakunnan kesäkokous pidetään tänä kesänä Muhoksella.
0Äänestä
Anonyymi
21 ”– Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne. Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan. 23Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. 24Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.” Profeetta Aamos
0Äänestä
Anonyymi
Kanakeittoa lukuunottamatta tuon kaiken voi hoitaa Internetin välityksellä luontoa säästäen.
0Äänestä
TehotekstiOnNasevaa
"Kun minulle on puhuttu kielteisesti vanhoillislestadiolaisuudesta, olen monesti hävennyt"
Myötähäpeä on aivan luonnollista. Minä olen jo en verran paatunut, etten häpeile esim. ulkomaanelävien kysellessä heidän korviinsa tulleita pedofilia- yms. juttuja. Asiallinen vastaus on toki paikallaan ja lieväkin selittely siitä, etteivät kaikki ole pedofiilejä. Eivätkä kaikki tupakoi. Ei ole minun asiani pohtia, uskovatko selityksiäni vai eivät.
Tarinaasi olisit voinut lyhentää reippaasti ennen sen julkaisemista.
Siis mitään kehitystä ei tapahdu? No, onhan sadassa vuodessa sentään siirrytty junakyydeistä omatoimiseen saastuttamiseen.
0Äänestä
Anonyymi
Kunpa saisitte vielä enemmän intensiteettiä suviseurojen järjestelyihin, niin sitä voimakkaammin elämään liittyvä rytmillinen elementti tekee tehtävänsä.
Se on sitten taas rauhaisa viikonloppu tässä kaupungissa ja kylällä ku VL-ydinaluetta on ja tästä suvisalueelle hyvästi alta 200kilsaa ni suurinosa sinne ja osa ei VL-porukoista painelee kesämökeille tai johonki muualle lomareissuille. Ni ihan kiva rauha laskeutuu kyllä sillon.
0Äänestä
Anonyymi
tulossa ollaan, kiertelen jo yksikseni lähimaastoa telttaillen nauttien luonnosta.
T:maria
0Äänestä
Anonyymi
Ikävää, todella ikävää.
1Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
On ihanaa.
Ollaan oltu perheen kanssa täällä suviseurakentällä jo puoli vuotta. On ihanaa saada asuntoautopaikka ihan suviseurateltan vierestä. Ei malteta poistua edes kauppaan! Täällä ollaan kuin tatit.
TODELLA MAHTAVAA, SIELLÄ HEPPI HEILUU JA KYLÄKAUPPIAAT TEKEVÄT HYVÄÄ PUOTIA, KUN KORTONKIKAUPPA KIIHTYY....... HALLELUJAA
Lähellä ja kaukana
Suviseurat tulevat lähelle joka vuosi. Media välittää tietoa kanakeiton hinnasta ja varoittaa tielläliikkujia ruuhkista. Netin keskustelupalstoilla iloitaan, kun oma kotikatu hiljenee lapsiperheistä. Työpaikoilla järjestellään lomapäiviä. Saavatko suviseuroihin lähtijät vapaata, kenen toiveet otetaan huomioon?
Oulun seudulla vanhoillislestadiolaisuus on yhtä aikaa lähellä ja kaukana. Lähellä, koska uskovaisia on paljon. Monilla on myös jokin kytkös vanhoillislestadiolaisuuteen vaikkapa sukulaisten tai työkavereiden kautta. Näillä tienoin ei liene yhtään ihmistä, jolla ei olisi näkemystä lestadiolaisuudesta. Kuitenkin tämä herätysliike tuntuu olevan kaukana, kuin muurin takana: avoimet kohtaamiset toisin ajattelevien tai uskovien kanssa ovat valitettavan harvinaisia. Helpompi on kuulla mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka nousevat yleistysten, ikävien kokemusten tai omien päätelmien pohjalta.
Kun minulle on puhuttu kielteisesti vanhoillislestadiolaisuudesta, olen monesti hävennyt – juonut kahvini nopeasti loppuun työpaikan pöydässä. Ei ole ollut sanoja, mutta olen jäänyt miettimään kuulemaani. Jossain vaiheessa ymmärsin, että minun ei tarvitse selittää. Voin olla vapaasti oma itseni.
Miten on mahdollista, että kielteisen julkisuuskuvan omaava herätysliike kerää viikonloppuisin tuhansia ihmisiä seuroihin? Miten on mahdollista, että vuodesta toiseen Suviseurat ovat Pohjoismaiden suurin hengellinen tapahtuma? Ohjelma on aina sama, virsiä ja saarnoja. Miten se voi kerätä myös nuoria ihmisiä yhteen? Vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden ydin ei ole väitetyissä säännöissä eikä kielloissa, ulkoapäin katsoessa sitä voi olla vaikea käsittää.
Ydin on pelastetun ilossa. Kylmästä merestä pelastettu ihminen on kiitollinen. ”Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää” (Ps. 27:1–3). Ihminen, joka on saanut tiukassa tilanteessa kokea Jumalan rauhaa joka käy yli ihmisymmärryksen, tietää, mistä voima tulee. Sellaisen haluaisi säilyttää.
Miten pysyn turvassa? Kunnioittava ja avoin suhtautuminen erilaisiin ihmisiin avaa mahdollisuuksia. Ennakkoluuloista kiinni pitäen jännite erilaisten maailmojen välillä säilyy. Ihmiset ovat kaikkialla pohjimmiltaan samanlaisia. Yhteistä on aina synti. Uskovainenkin ihminen on yhtä lailla perisynnin turmelema, mutta armahdettu. Me kaikki tarvitsemme rohkeutta ja armon kirkastamaa mieltä kohdatessamme toisiamme ja vieraampiamme.
Suviseuroihin ovat kaikki aidosti tervetulleita. Siellä saa rauhassa syödä kanakeittoa ja kulkea ympäriinsä kenenkään häiritsemättä. Armoa elämäänsä tarvitseva otetaan ystävänä vastaan. Ei niin suurta taakkaa, ettei sitä saisi keventää.
Ai? Jaa vai?
Ketään ei siis häiritse puheet maailmanlopusta, kaiken tuhosta, kadotuksesta, helvetistä, itkusta ja hammasten kiristyksestä, syntilistoista, Jumalan kostosta etc.?
Mene Suviseuroihin, menetä elämänhalusi.
Vanhurskauttamisopissaan erehtymättömän seurakunnan kesäkokous pidetään tänä kesänä Muhoksella.
21
”– Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä,
minä en voi sietää juhlakokouksianne.
Kun te tuotte minulle
polttouhrejanne ja ruokauhrejanne,
minä en ota niitä vastaan.
Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi,
minä en katsahdakaan.
23Vie pois minun luotani virsiesi pauhu!
En halua kuulla sinun harppujesi helinää.
24Mutta oikeus virratkoon kuin vesi
ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.”
Profeetta Aamos
Kanakeittoa lukuunottamatta tuon kaiken voi hoitaa Internetin välityksellä luontoa säästäen.
"Kun minulle on puhuttu kielteisesti vanhoillislestadiolaisuudesta, olen monesti hävennyt"
Myötähäpeä on aivan luonnollista. Minä olen jo en verran paatunut, etten häpeile esim. ulkomaanelävien kysellessä heidän korviinsa tulleita pedofilia- yms. juttuja. Asiallinen vastaus on toki paikallaan ja lieväkin selittely siitä, etteivät kaikki ole pedofiilejä. Eivätkä kaikki tupakoi. Ei ole minun asiani pohtia, uskovatko selityksiäni vai eivät.
Tarinaasi olisit voinut lyhentää reippaasti ennen sen julkaisemista.
Nyt on vajaa kuukausi enää suviseuroihin. Kesäseuradio aloittaa lähetykset juhannuksen jälkeen.
https://kesaseuraradio.fi/
Sinne mennään ollaan ja---- mikään ei muutu.
eikö ole ihmeellinen paikka.
Siis mitään kehitystä ei tapahdu? No, onhan sadassa vuodessa sentään siirrytty junakyydeistä omatoimiseen saastuttamiseen.
Kunpa saisitte vielä enemmän intensiteettiä suviseurojen järjestelyihin, niin sitä voimakkaammin elämään liittyvä rytmillinen elementti tekee tehtävänsä.
Olin Pettuveellä v. 2000. Nähty on.
Se on sitten taas rauhaisa viikonloppu tässä kaupungissa ja kylällä ku VL-ydinaluetta on ja tästä suvisalueelle hyvästi alta 200kilsaa ni suurinosa sinne ja osa ei VL-porukoista painelee kesämökeille tai johonki muualle lomareissuille.
Ni ihan kiva rauha laskeutuu kyllä sillon.
tulossa ollaan, kiertelen jo yksikseni lähimaastoa telttaillen nauttien luonnosta.
T:maria
Ikävää, todella ikävää.