Nuoruus.

Aamulla tiellä jäisellä ajoin.
Nuoria katselin monenlaisia kouluunkulkioita.
Erillaisista aamuista lähteneitä.
Omanikin vastaan väitti.
Kotiin hänet kun koulusta suoraan tahtoisin.
Hyvät koulupäivät toivotin.
Silmät tuon lapseni kun tavoitin.
Katselin selkää tuota itsepäistä eteenpäin menevää.


Mietteitä monenlaista kulki minussa emona.
Kun osaisi edes omiaan aina oikein tukea.
Tuntuu kuin vaikeasta vaikeinpaan kaikki menee.
Mihin tuo nuoruus kaunis oikein katoaa.
Liian kiire on aikuisten maailmaan.


Nykyaika minusta liikaa nuorilta vaatii.
Kokemusta kaiken nopeasti haettava lisää.
Erillaisuus kaikkein pahinta laatua on.
Nuori kaiken keskellä ehkä aseeton.
Useimmilla olo vaikea onneton.


Avuttomaksi itseni tunsin.
Nopeasti meniöitä kun ajaessani katselin.
Jokaisen heistä syliini tahtoisin.
Hitaammasta tahdista heille puhuisin.


Malttia omalleni myös toivoisin.
Helpommaksi polkunsa hänen tahtoisin.
Ei ensirakkaus kai kenellekkään helppoa ole.
Sitä aikuisen tietä kun jo kulkea tahtoisi.
Vahvana kun tunteet omat ja toisen tuntisi.


Paljon olen yrittänyt sinulle mukaan laittaa.
Evästä elämän koetun omani.
Vahvuuta kasvuusi rimpuilevaan.
Jossain onnistunut olenkin.
Ei sinun kulkusi ole alistetun nuoren.
Vaan silmissä loiste useinkin ja ryhdissäsi tuo viesti oikea.Me tulemme avoimin mielin sua vastaan Elämä!