Asiantuntijoita ei saa kritisoida?

"Mutta kaikista olennaisinta on se millä tavoin ympäristö suhtautuu seksuaalista väkivaltaa kokeneeseen henkilöön."

No niin itse menin tietysti sanomaan sitä mitä en tarkoittanut. Tarkoitin sanoa:

Mutta kaikista olennaisinta on se millä tavoin yhteiskunta suhtautuu seksuaaliseen väkivaltaan yleisesti ottaen mikä näkyy esimerkiksi rangaistuksissa ja arkielämän asenteissa ja käyttäytymisessä.

Tietysti olennaista on myös se ettei seksuaalista väkivaltaa kokeneita objektisoida ja nähdä yhtenä könttänä samanlaisia ihmisiä samanlaisine kokemuksineen. Ongelmallista on se että seksuaalista väkivaltaa kokeneista tulee yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin kuuma peruna johon ei oikein tiedetä miten heihin pitäisi suhtautua. Jos et tiedä miten suhtautua älä suhtaudu mitenkään. He ovat normaaleita ihmisiä joilla on vain ollut huono tuuri.

Ei hajuakaan miten tuo purkaus liittyy asiaan.

Seksuaalterapeuttia haastateltiin kymppiuutisissa asiantuntijana koska hän ilmeisesti työskentelee myös seksuaalista väkivaltaa kokeneiden parissa.

Nyt viimeisestäkin ilmi tulleesta seksuaalirikosvyyhdistä tulee ilmi miten monenlaisia tekoja seksuaalisen väkivallan sisään mahtuu ja miten jo ikäjakaumaltaankin monenlaisia henkilöitä on valikoitunut tekojen kohteiksi. Heistä ei voi puhua yhtenä könttänä julisten että tätä he tarvitsevat ja näin se heihin vaikuttaa.

Yhteiskunnallisen keskustelun ei pitäisi keskittyä pyörimään koko ajan siinä millaisia uhrit ovat, mitä heille pitäisi tehdä jne. Keskustelu on seksuaalista väkivaltaa kokeneita objektisoivaa.

On myös vaaralllista kehottaa lapsia kertomaan 'kenelle tahansa aikuiselle' jos joutuu seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Se joku naapurin setä jolle erehtyy uskoutumaan voi olla myös pedari. Turvallisinta on kertoa asiasta esim. nuorten puhelimeen tai netin kautta ottaa johonkin viranomaistahoon yhteyttä. Kuka tahansa aikuinen ei kelpaa.

Yhteiskunnan pitäisi keskittyä pohtimaan sitä miten tekijöitä tulee rangaista siten, että myös uhrit näkevät selvästi yhteiskunnan ottavan heidän kokemuksensa oikeasti vakavasti. Meidän kulttuurimme ja yhteiskuntamme ei ole koskaan suhtautunut seksuaaliseen väkivaltaan vakavasti ja se näkyy rangaistuskäytännöissä sekä reaalielämässä. Täten on aivan turha sössöttää jotain uhrien puolella olemisesta. Kaikki toimittajat ja asiantuntijat peräänkuuluttavat että "ei saa unohtaa uhria" ja että pitää "keskittyä uhriin". Kaikki tekevät numeron siitä että me ainakin ajattelemme uhriparkaa. Tämä on aivan naurettanaa uhreilla ratsastamista ja hyvyys- signalointia niin kauan kun keskustelu sivuuttaa tekijät kokonaan.

Ei voi olla uskottava jos samaan aikaan väittää olevansa uhrien puolella seksuaalista väkivaltaa vastaan mutta vastustaa kovempia rangaistuksia.

likainen.yhteiskunta kirjoitti:

Ei hajuakaan miten tuo purkaus liittyy asiaan.

Seksuaalterapeuttia haastateltiin kymppiuutisissa asiantuntijana koska hän ilmeisesti työskentelee myös seksuaalista väkivaltaa kokeneiden parissa.

Nyt viimeisestäkin ilmi tulleesta seksuaalirikosvyyhdistä tulee ilmi miten monenlaisia tekoja seksuaalisen väkivallan sisään mahtuu ja miten jo ikäjakaumaltaankin monenlaisia henkilöitä on valikoitunut tekojen kohteiksi. Heistä ei voi puhua yhtenä könttänä julisten että tätä he tarvitsevat ja näin se heihin vaikuttaa.

Yhteiskunnallisen keskustelun ei pitäisi keskittyä pyörimään koko ajan siinä millaisia uhrit ovat, mitä heille pitäisi tehdä jne. Keskustelu on seksuaalista väkivaltaa kokeneita objektisoivaa.

On myös vaaralllista kehottaa lapsia kertomaan 'kenelle tahansa aikuiselle' jos joutuu seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Se joku naapurin setä jolle erehtyy uskoutumaan voi olla myös pedari. Turvallisinta on kertoa asiasta esim. nuorten puhelimeen tai netin kautta ottaa johonkin viranomaistahoon yhteyttä. Kuka tahansa aikuinen ei kelpaa.

Yhteiskunnan pitäisi keskittyä pohtimaan sitä miten tekijöitä tulee rangaista siten, että myös uhrit näkevät selvästi yhteiskunnan ottavan heidän kokemuksensa oikeasti vakavasti. Meidän kulttuurimme ja yhteiskuntamme ei ole koskaan suhtautunut seksuaaliseen väkivaltaan vakavasti ja se näkyy rangaistuskäytännöissä sekä reaalielämässä. Täten on aivan turha sössöttää jotain uhrien puolella olemisesta. Kaikki toimittajat ja asiantuntijat peräänkuuluttavat että "ei saa unohtaa uhria" ja että pitää "keskittyä uhriin". Kaikki tekevät numeron siitä että me ainakin ajattelemme uhriparkaa. Tämä on aivan naurettanaa uhreilla ratsastamista ja hyvyys- signalointia niin kauan kun keskustelu sivuuttaa tekijät kokonaan.

Ei voi olla uskottava jos samaan aikaan väittää olevansa uhrien puolella seksuaalista väkivaltaa vastaan mutta vastustaa kovempia rangaistuksia.

Lue lisää

Kyllä seksuaalista väkivaltaa kuten muutakin rikollisuutta voi vastustaa uskottavasti, vaikka vastustaisi samalla kovempia rangaistuksia.

Rankaisemisen tarkoitus voi olla kahtalainen. Siinä on tunteisiin vetoava ja moraalinen argumentti, jonka mukaan pahan on saatava palkkansa. Tässä katsotaan menneeseen. Tekoa ei saada enää tekemättömäksi, mutta yleisen lainkuuliaisuuden nimissä rangaistuksen tulee olla riittävä ja uhrin on koettava saaneensa edes jonkinlaisen hyvityksen. Tähän tavallaan perustuu oikeusjärjestelmän uskottavuus ja hyväksyttävyys, jotta oikeutta ei otettaisi omiin käsiin.

Rankaisemisen toinen tavoite on eteen päin katsova. Ajatellaan, että rangaistukset estävät muita ihmisiä tekemästä vastaavanlaisia tekoja tulevaisuudessa (rangaistuksen yleisestävä vaikutus) tai ne estävät rikokseen syyllistynyttä uusimasta rikostaan (eritysestävä vaikutus). Lisäksi voidaan katsoa, että rikoksentekijän eristämisellä ainakin varmistetaan se, ettei hän sinä aikana uusi rikostaan. Tässä on taustalla ajatus, että rikoksiin syyllistytään rationaalisen harkinnan välityksellä. Näin voi olla talousrikollisuudessa, mutta paljon vähemmän sellaisissa rikoksissa, joissa ei näytä olevan mitään järkevää motiivia taikka jotka tehdään tunnekuohun tai muun pidäkkeettömyyttä aiheuttavan syyn aiheuttamana. Esim. väkivaltarikoksia tehdään usein mustasukkaisuuden tai kunnianloukkaamisen vuoksi ja huumekoukussa oleva ei oikein mahda itselleen mitään, jos on pakonomainen tarve tulla huumatuksia ja syyllistyy siinä johonkinhuumerikokseen.

Rangaistuksia voi siis puoltaa sen vuoksi, että koko rangaistusjärjestelmän uskottavuus perustuu riittäväksi koettuun rankaisemiseen. Se on itseään ruokkiava systeemi. Mutta rankaisemisen tulevaisuustavoitteiden osalta rangaistusten koventaminen ei välttämättä ole järkevää. Koventuminen kun ei näytä vaikuttavan rikosten tekemiseen. Voi käydä jopa päinvastoin eli rikollisuus kasvaa rangaistusten ankaroituessa. Tämä tulee näkyviin, jos tutkii esim. USAn rikollisuutta ja rangaistusten tasoa.

Usein jää huomaamatta, että rikoksia on mahdollista torjua paljon tehokkaammin muilla keinoin kuin rangaistusten avulla. Rangaistusten koventaminen ei siten ole mikään patenttiratkaisu rikosten torjumiseksi. Yleistä lainkuuliaisuutta ja moraalia se voi toki vahvistaa. Kovemmat rangaistukset voivat olla siten tehoton keino, mutta pitävät ihmiset tyytyväisinä, kun jokin ratkaisu on otettu käyttöön. Joskus rikollisuuden torjunta voi tarkoittaa koko kriminalisoinnin kumoamista. Esim. henkrikollisuus ja järjestäytynyt rikollisuus vähentyivät olennaisesti, kun kieltolaki kumottiin niin Suomessa kuin USAssa 1930-luvulla. Lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa kontrollin lisääminen voi olla merkityksellistä. Tämän vuoksikin on hyvä, että lapset ovat päivähoidossa, koulussa, terveydenhoidossa yms., jolloin on enemmän silmiä havaitsemassa mahdollinen oirehtiminen jne.

Muutkinkeinotkäyttöön kirjoitti:

Kyllä seksuaalista väkivaltaa kuten muutakin rikollisuutta voi vastustaa uskottavasti, vaikka vastustaisi samalla kovempia rangaistuksia.

Rankaisemisen tarkoitus voi olla kahtalainen. Siinä on tunteisiin vetoava ja moraalinen argumentti, jonka mukaan pahan on saatava palkkansa. Tässä katsotaan menneeseen. Tekoa ei saada enää tekemättömäksi, mutta yleisen lainkuuliaisuuden nimissä rangaistuksen tulee olla riittävä ja uhrin on koettava saaneensa edes jonkinlaisen hyvityksen. Tähän tavallaan perustuu oikeusjärjestelmän uskottavuus ja hyväksyttävyys, jotta oikeutta ei otettaisi omiin käsiin.

Rankaisemisen toinen tavoite on eteen päin katsova. Ajatellaan, että rangaistukset estävät muita ihmisiä tekemästä vastaavanlaisia tekoja tulevaisuudessa (rangaistuksen yleisestävä vaikutus) tai ne estävät rikokseen syyllistynyttä uusimasta rikostaan (eritysestävä vaikutus). Lisäksi voidaan katsoa, että rikoksentekijän eristämisellä ainakin varmistetaan se, ettei hän sinä aikana uusi rikostaan. Tässä on taustalla ajatus, että rikoksiin syyllistytään rationaalisen harkinnan välityksellä. Näin voi olla talousrikollisuudessa, mutta paljon vähemmän sellaisissa rikoksissa, joissa ei näytä olevan mitään järkevää motiivia taikka jotka tehdään tunnekuohun tai muun pidäkkeettömyyttä aiheuttavan syyn aiheuttamana. Esim. väkivaltarikoksia tehdään usein mustasukkaisuuden tai kunnianloukkaamisen vuoksi ja huumekoukussa oleva ei oikein mahda itselleen mitään, jos on pakonomainen tarve tulla huumatuksia ja syyllistyy siinä johonkinhuumerikokseen.

Rangaistuksia voi siis puoltaa sen vuoksi, että koko rangaistusjärjestelmän uskottavuus perustuu riittäväksi koettuun rankaisemiseen. Se on itseään ruokkiava systeemi. Mutta rankaisemisen tulevaisuustavoitteiden osalta rangaistusten koventaminen ei välttämättä ole järkevää. Koventuminen kun ei näytä vaikuttavan rikosten tekemiseen. Voi käydä jopa päinvastoin eli rikollisuus kasvaa rangaistusten ankaroituessa. Tämä tulee näkyviin, jos tutkii esim. USAn rikollisuutta ja rangaistusten tasoa.

Usein jää huomaamatta, että rikoksia on mahdollista torjua paljon tehokkaammin muilla keinoin kuin rangaistusten avulla. Rangaistusten koventaminen ei siten ole mikään patenttiratkaisu rikosten torjumiseksi. Yleistä lainkuuliaisuutta ja moraalia se voi toki vahvistaa. Kovemmat rangaistukset voivat olla siten tehoton keino, mutta pitävät ihmiset tyytyväisinä, kun jokin ratkaisu on otettu käyttöön. Joskus rikollisuuden torjunta voi tarkoittaa koko kriminalisoinnin kumoamista. Esim. henkrikollisuus ja järjestäytynyt rikollisuus vähentyivät olennaisesti, kun kieltolaki kumottiin niin Suomessa kuin USAssa 1930-luvulla. Lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa kontrollin lisääminen voi olla merkityksellistä. Tämän vuoksikin on hyvä, että lapset ovat päivähoidossa, koulussa, terveydenhoidossa yms., jolloin on enemmän silmiä havaitsemassa mahdollinen oirehtiminen jne.

Lue lisää

Tuo on sitä samaa mielisairasta selkärangatonta jargonia jota kukaan ei jaksa enää kuunnella. En tiedä kauanko tätä 'älylliseksi' naamioitua ihmisten tyhmänä pitämistä vielä jaksetaan kuunnella. Meidän asiantuntijoillamme on uskomus jonka mukaan yksinkertaisten talonpoikaisjärjellä ymmärrettävien asioiden tarpeeton monimutkaistaminen on jotenkin älyllistä toimintaa ja kuvastaa sitä kuinka perusteellisesti asiaa on pohdittu.

"Rangaistuksia voi siis puoltaa sen vuoksi, että koko rangaistusjärjestelmän uskottavuus perustuu riittäväksi koettuun rankaisemiseen."

Vaikuttaako siltä että seksuaalirikosten rangaistukset koetaan riittäviksi? On aika vähän ihmisiä jotka pitävät rangaistusjärjestelmäämme uskottavana tällaisena mikä se nyt on.

"Mutta rankaisemisen tulevaisuustavoitteiden osalta rangaistusten koventaminen ei välttämättä ole järkevää. Koventuminen kun ei näytä vaikuttavan rikosten tekemiseen."

Vaikuttaisiko rangaistusten lieventäminen sitten vähentävästi rikosten tekemiseen? Ehkä kannattaisi poistaa rankaiseminen kokonaan koska ei mitkään rangaistukset kuitenkaan rikoksia poista? Päästetään rikolliset vielä entistäkin nopeammin vapaiksi tai ei vangita heitä ollenkaan niin ehkä he ihmeenomaisesti tästä kiitollisina lopettavat rikosten tekemisen?

Missä vaiheessa rikoksesta rankaisemisen ainoaksi funktioksi tuli rikosten torjunta?

Rikoksia voi torjua vain rikollinen itse päättämällä itse jättää rikoksensa tekemättä. On oireellista että nimenomaan rkollisuuskeskustelusta puuttuu yksilön vastuu jo ajatuksena kokonaan. Rikollisista puhutaan kuin he olisivat ulkoapäin ohjailtavia robotteja. Kun painat tuosta nappulasta se tekee noin, ja kun painat tästä nappulasta se tekee näin. Tällä tavalla rikolliset saavat johtaa orkesteria ja pitää oikeusjärjestelmää sekä uhreja narreinaan. Oikeuslaitos ryömii rähmällään maassa heidän edessään keksien kaikenlaisia jännittäviä naiiveja maanittelukeinoja että hei lopetatko sen lasten raiskaamisen jos me hypitään päällämme ja heitetään volttia ja tarjotaan sulle tällaisia kaikenlaisia mielikuvituksellisia palveluja ja tehdään sitä ja tätä ja tuota, jooko.

Yhteiskunta ei voi millään keinoilla tehdä tätä päätöstä rikollisen puolesta. Rikollinen on ihminen joka tekee itse omat päätöksensä. Vain rikollinen itse voi lopettaa rikostensa tekemisen.

Rankaisemisella täytyy olla myös itsetarkoitus. Sen tulee palvella ennenkaikkea rikoksen uhria, sekä yleistä oikeustajua. Rangaistuksen tarkoitus ei ole palvella rikollista itseään. Se vaikuttaako rangaistuksen kovuus rikollisen tekemisiin jatkossa riippuu ihan rikollisesta itsestään. Kato kun rikollisilla on oma tahto ja kaikki valta tehdä itse omat elämänvalintansa.

Suomen oikeusjärjestelmä on perversio oikeusjärjestelmästä. Se irvailee rikosten uhreille sekä halventaa tavallisten ihmisten älyä, aikuisuutta ja vakavasti otettavuutta. Se on keskittynyt selittelemään mustaa valkoiseksi kun sen pitäisi osata nähdä paha pahana ja toimia rangaistuslaitoksena. Lainsäätäjä keksii mitä mysteerisimpiä kaukaa haettuja väkisin keksittyjä tekosyitä ettei rikollisia tarvitsisi rangaista jopa silloin kun on aivan ilmeistä etteivät rangaistukset ole missään suhteessa tekojen vakavuuteen nähden.

Muutkinkeinotkäyttöön kirjoitti:

Kyllä seksuaalista väkivaltaa kuten muutakin rikollisuutta voi vastustaa uskottavasti, vaikka vastustaisi samalla kovempia rangaistuksia.

Rankaisemisen tarkoitus voi olla kahtalainen. Siinä on tunteisiin vetoava ja moraalinen argumentti, jonka mukaan pahan on saatava palkkansa. Tässä katsotaan menneeseen. Tekoa ei saada enää tekemättömäksi, mutta yleisen lainkuuliaisuuden nimissä rangaistuksen tulee olla riittävä ja uhrin on koettava saaneensa edes jonkinlaisen hyvityksen. Tähän tavallaan perustuu oikeusjärjestelmän uskottavuus ja hyväksyttävyys, jotta oikeutta ei otettaisi omiin käsiin.

Rankaisemisen toinen tavoite on eteen päin katsova. Ajatellaan, että rangaistukset estävät muita ihmisiä tekemästä vastaavanlaisia tekoja tulevaisuudessa (rangaistuksen yleisestävä vaikutus) tai ne estävät rikokseen syyllistynyttä uusimasta rikostaan (eritysestävä vaikutus). Lisäksi voidaan katsoa, että rikoksentekijän eristämisellä ainakin varmistetaan se, ettei hän sinä aikana uusi rikostaan. Tässä on taustalla ajatus, että rikoksiin syyllistytään rationaalisen harkinnan välityksellä. Näin voi olla talousrikollisuudessa, mutta paljon vähemmän sellaisissa rikoksissa, joissa ei näytä olevan mitään järkevää motiivia taikka jotka tehdään tunnekuohun tai muun pidäkkeettömyyttä aiheuttavan syyn aiheuttamana. Esim. väkivaltarikoksia tehdään usein mustasukkaisuuden tai kunnianloukkaamisen vuoksi ja huumekoukussa oleva ei oikein mahda itselleen mitään, jos on pakonomainen tarve tulla huumatuksia ja syyllistyy siinä johonkinhuumerikokseen.

Rangaistuksia voi siis puoltaa sen vuoksi, että koko rangaistusjärjestelmän uskottavuus perustuu riittäväksi koettuun rankaisemiseen. Se on itseään ruokkiava systeemi. Mutta rankaisemisen tulevaisuustavoitteiden osalta rangaistusten koventaminen ei välttämättä ole järkevää. Koventuminen kun ei näytä vaikuttavan rikosten tekemiseen. Voi käydä jopa päinvastoin eli rikollisuus kasvaa rangaistusten ankaroituessa. Tämä tulee näkyviin, jos tutkii esim. USAn rikollisuutta ja rangaistusten tasoa.

Usein jää huomaamatta, että rikoksia on mahdollista torjua paljon tehokkaammin muilla keinoin kuin rangaistusten avulla. Rangaistusten koventaminen ei siten ole mikään patenttiratkaisu rikosten torjumiseksi. Yleistä lainkuuliaisuutta ja moraalia se voi toki vahvistaa. Kovemmat rangaistukset voivat olla siten tehoton keino, mutta pitävät ihmiset tyytyväisinä, kun jokin ratkaisu on otettu käyttöön. Joskus rikollisuuden torjunta voi tarkoittaa koko kriminalisoinnin kumoamista. Esim. henkrikollisuus ja järjestäytynyt rikollisuus vähentyivät olennaisesti, kun kieltolaki kumottiin niin Suomessa kuin USAssa 1930-luvulla. Lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa kontrollin lisääminen voi olla merkityksellistä. Tämän vuoksikin on hyvä, että lapset ovat päivähoidossa, koulussa, terveydenhoidossa yms., jolloin on enemmän silmiä havaitsemassa mahdollinen oirehtiminen jne.

Lue lisää

"Tekoa ei saada enää tekemättömäksi, mutta yleisen lainkuuliaisuuden nimissä rangaistuksen tulee olla riittävä ja uhrin on koettava saaneensa edes jonkinlaisen hyvityksen. Tähän tavallaan perustuu oikeusjärjestelmän uskottavuus ja hyväksyttävyys, jotta oikeutta ei otettaisi omiin käsiin."

Mistä lähtien se on riittänyt lähtökohtaiseksi tavoitteeksi että uhri kokee saaneensa "edes jonkinlaisen hyvityksen"? Tällaisia tekoja ei tietenkään saa tekemättömäksi, mutta onko olemassa ihmisiä jotka kokevat oikeasti nykysiten rangaistusten ja hyvitysten olevan "riittäviä"? Eivät edes rikolliset itse pidä niitä riittävinä.

Utriainen mainitsi Ylen rikollisuusillassa aikoinaan tapauksen jossa ehdollisen rangaistuksensa kärsinyt rikollinen ei edes TAJUNNUT kärsineensä jo rangaistuksen. Hän ei mieltänyt ehdollista edes rangaistukseksi.

Olisikin mielenkiintoista tietää kuinka suuri osa suomen väkivaltarikollisuudesta on luonteeltaan oikeasti joko suoraa tai epäsuoraa kostoväkivaltaa joka johtuu suoraan oikeuslaitoksen antamista lievistä rangaistuksista.

likainen.yhteiskunta kirjoitti:

Tuo on sitä samaa mielisairasta selkärangatonta jargonia jota kukaan ei jaksa enää kuunnella. En tiedä kauanko tätä 'älylliseksi' naamioitua ihmisten tyhmänä pitämistä vielä jaksetaan kuunnella. Meidän asiantuntijoillamme on uskomus jonka mukaan yksinkertaisten talonpoikaisjärjellä ymmärrettävien asioiden tarpeeton monimutkaistaminen on jotenkin älyllistä toimintaa ja kuvastaa sitä kuinka perusteellisesti asiaa on pohdittu.

"Rangaistuksia voi siis puoltaa sen vuoksi, että koko rangaistusjärjestelmän uskottavuus perustuu riittäväksi koettuun rankaisemiseen."

Vaikuttaako siltä että seksuaalirikosten rangaistukset koetaan riittäviksi? On aika vähän ihmisiä jotka pitävät rangaistusjärjestelmäämme uskottavana tällaisena mikä se nyt on.

"Mutta rankaisemisen tulevaisuustavoitteiden osalta rangaistusten koventaminen ei välttämättä ole järkevää. Koventuminen kun ei näytä vaikuttavan rikosten tekemiseen."

Vaikuttaisiko rangaistusten lieventäminen sitten vähentävästi rikosten tekemiseen? Ehkä kannattaisi poistaa rankaiseminen kokonaan koska ei mitkään rangaistukset kuitenkaan rikoksia poista? Päästetään rikolliset vielä entistäkin nopeammin vapaiksi tai ei vangita heitä ollenkaan niin ehkä he ihmeenomaisesti tästä kiitollisina lopettavat rikosten tekemisen?

Missä vaiheessa rikoksesta rankaisemisen ainoaksi funktioksi tuli rikosten torjunta?

Rikoksia voi torjua vain rikollinen itse päättämällä itse jättää rikoksensa tekemättä. On oireellista että nimenomaan rkollisuuskeskustelusta puuttuu yksilön vastuu jo ajatuksena kokonaan. Rikollisista puhutaan kuin he olisivat ulkoapäin ohjailtavia robotteja. Kun painat tuosta nappulasta se tekee noin, ja kun painat tästä nappulasta se tekee näin. Tällä tavalla rikolliset saavat johtaa orkesteria ja pitää oikeusjärjestelmää sekä uhreja narreinaan. Oikeuslaitos ryömii rähmällään maassa heidän edessään keksien kaikenlaisia jännittäviä naiiveja maanittelukeinoja että hei lopetatko sen lasten raiskaamisen jos me hypitään päällämme ja heitetään volttia ja tarjotaan sulle tällaisia kaikenlaisia mielikuvituksellisia palveluja ja tehdään sitä ja tätä ja tuota, jooko.

Yhteiskunta ei voi millään keinoilla tehdä tätä päätöstä rikollisen puolesta. Rikollinen on ihminen joka tekee itse omat päätöksensä. Vain rikollinen itse voi lopettaa rikostensa tekemisen.

Rankaisemisella täytyy olla myös itsetarkoitus. Sen tulee palvella ennenkaikkea rikoksen uhria, sekä yleistä oikeustajua. Rangaistuksen tarkoitus ei ole palvella rikollista itseään. Se vaikuttaako rangaistuksen kovuus rikollisen tekemisiin jatkossa riippuu ihan rikollisesta itsestään. Kato kun rikollisilla on oma tahto ja kaikki valta tehdä itse omat elämänvalintansa.

Suomen oikeusjärjestelmä on perversio oikeusjärjestelmästä. Se irvailee rikosten uhreille sekä halventaa tavallisten ihmisten älyä, aikuisuutta ja vakavasti otettavuutta. Se on keskittynyt selittelemään mustaa valkoiseksi kun sen pitäisi osata nähdä paha pahana ja toimia rangaistuslaitoksena. Lainsäätäjä keksii mitä mysteerisimpiä kaukaa haettuja väkisin keksittyjä tekosyitä ettei rikollisia tarvitsisi rangaista jopa silloin kun on aivan ilmeistä etteivät rangaistukset ole missään suhteessa tekojen vakavuuteen nähden.

Lue lisää

Lukaisin oman tekstini uudelleen ja huomasin että olen käyttänyt kohtalaisen luovasti sanoja "oikeuslaitos" ja "rangaistuslaitos" yms. Hmh ei tietenkään oikeuslaitos keksi maanittelukeinoja yms... se tulkitsee tietysti vain lakia. Tarkoitin koko sitä koneistoa joka päättää siitä miten rikoksiin ja rikollisiin tulisi suhtautua.

Mutta joo ei jaksa nyt korjailla ja täsmentää kaikkia ilmaisuja, eiköhän tuo viestin idea tule silti selväksi. :)

Kuka on sinde?