rakastan enemmän ajatusta sinusta kuin sitä kuka tätä nykyä olet?
Mitä jos...
aikaaonkulunut
8457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 84
Vanhimmat
Sitten rakastat sitä ajatusta...
Nyt tämä ilkeämielinen ihminen on sitten alkanut tälläkin sivulla pahoittamaan ihmisten mieliä.
Ei kun pohdin ihan oikeasti voiko näin tapahtua?
Miehelle vai naiselle?
Totta jos ei ole ollut ihmisen kanssa pitkään aikaan tiiviisti tekemisissä voi hänestä muodostaa ihastuessaan illuusion.
Sitä mä tässä just mietin. Sitä rakastui siihen kuka toinen oli silloin, mutta kun aikaa kuluu ja elämä muuttaa meistä jokaista väistämättä aina jollain tapaa, tulee uusia juttuja, elettyä historiaa, kokemuksia ja jne. Ja sitä miettii onko siellä kaiken allasisimmässä vielä se sielu, jota rakasti.
Ihmisiä on erilaisia , ei voi tietää..
Mutta kyllä yleensä sellainen perusminä on joka ei muutu. On vain eri asia haluaako tuoda sen esille vai esittääkö jotain muuta.
Näin erään hyvän ystäväni usean vuoden jälkeen ja oli mukava huomata että ihan sama ihminen on vielä , ei ole sillä tavalla muuttunut kuin joillekkin tapahtuu..
Näin sen juuri täytyy olla.
Todellisuus on karu heikoille.
Todennäköisesti näin on. Olin silloin huolettomampi ja hurmaavampi.
Silloin kyse ei vain ole aidosta rakkaudesta. Tuo asia sinun täytyy selvittää itsellesi, ettet suotta loukkaa toista ja myös itseäsi. Tsemppiä!
Niin se on . Tykkään hänestä, jota näyttelet.
Turha komentti.
Silloin et rakasta sitä ihmistä vaan joitakin omia prosessejasi. Eikä se hänelle kuulu, eikä kannata asiasta paljon toitotella. Myöskään hän ei ole olemassa, jotta sinä toteuttaisit itseäsi ja unelmiasi hänen kustannuksellaan, ja leimaisit hänet sen jälkeen "narskuksi".
Voihan se olla että ihmiset rakastuu instakuviin ja naamakirjan satumaailmaan. Todellisuus pudottaa puusta ja kipeää käy.😄
Silloin kyse on ihastumisesta, ei rakastumisesta. 😊
Perjantaiaamunakin jo ennen kuutta aamulla. Varmaan ap lle hyvä päivän alku.
Rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet ❤️
Kaikilla mausteilla 🤗
Tiettyjä asioita en hyväksy ja niihin voit vaikuttaa, jos haluat että pysyn.
Aurinkoa päivääsi ja halaus 🌞
Rakkaus on jotain muuta. Aidon rakkauden aitoon ihmiseen tunnistaa!
Aidosti rakastunut ei kirjoittele täällä ja jos kirjoittelee niin se rakkaus on kyllä yksipuolista. Ihastuminen ja intohimo on aivan eri asia kuin jonkun rakastaminen.
Täällä palstalla aina hengailee joku/joitakin joiden mielestä kaikki on aina väärin kirjoitettu tai jopa väärään aikaan kirjoitettu. Eipä näytä asuvan rakkaus heidän sydämissä.
no aloituksen perusteella ei se rakkaus asu sinunkaan sydämessä, rakastava ihminen ei kirjoita moista aloitusta.
Aivan samoin eräästä ihmisestä.
Minä rakastin sitä silloista ihmistä silloin,
en enää nykyistä.
Voisin sanoa samoilla sanoilla. Kielteisetkin piirteet paljastui kun rakastin mutta niistä tuli myöhemmin rakkauden tappaja.
Entäpä jos rakastatkin sitä kuka hänestä on tullut vieläkin enemmän kuin sitä aiemmin tuntemaasi versiota.
Toivon niin. Kumpikin on varmasti kasvanut ja muuttunut tänä aikana. Minäkin. Pitäisi vain tutustua uudestaan.
Ei kertonut toiveesta tutustua uudelleen, kovin oli sävyltään negatiivinen.
Olet vissiin niitä ihmisiä joille lasi on aina puoliksi tyhjä?
Miksi et sitten tee asian eteen töitä ja tutustu häneen uudelleen? Mikä estää? Ole rohkea! Vain näin tulet saamaan vastauksen kysymykseen ja sisäisen rauhan.
Olettepa te malttamattomia. Kai nyt ihmine saa ensin pohdiskella asian halki ennen kuin toimii? Parempi minusta on harkita ensin vähän ja miettiä mitä tuntee ja miksi ja mitä haluaa. Sitten voi ryhtyä toimiin asian tiimoilta.
Et sinä aja täältä ketään pois, siihen sinulla ei ole valtaa ja jokainen saa mielipiteensä sanoa vaikka sinä olisitkin sille allerginen, minustakin aloitus oli negatiivinen ja hieman ilkeyteenkin kallellaan.
Väärän palstan aloittaja valinnut.
Olet oikeassa, ei ollut tarkoitus sinua hätyytellä. Harkitse rauhassa ja mieti asioita. Tarkoitin vain, että kun päädyt päätökseen, toimi äläkä mieti. Uskon, että asiasi järjestyvät parhain päin.
Niin minäkin ajattelen. Hyvät asiat säilyneet ja särmät hioutuneet.
Ehkä rakastuit alunperinkin mielikuvaan..heijastit omia toiveitasi ja tarpeitasi häneen.
En ymmärrä syytä kirjoittaa tuollainen aloitus.
Olettamuksia kaikki vain? Todellinen luonne paljastuu ajan kanssa.
Taivasjuttu meitä yhdistää. Se on tärkein asia.
Haluaisin jutella siitä enemmän.
Törkyjutut pois.
Mikä on taivasjuttu?
Ootteko te molemmat jotain taivaanrannan maalareita?
Enkeleitä..henkisyys <3 ??
Henkisyyttä palstallako?
Epäiletkö sitten, että olisin jotenkin muuttunut? Toki ulkoisesti olenkin..
Ei ole täällä mitään merkitystä kenellekään mutta jos rakastaa enemmän ajatusta kuin häntä niin en ymmärrä mitä se pitää kirjoittaa tänne palstalle. Aina vähän negaa tunnetta pakko postata. Miksi.
Osa minusta on pysynyt samana, ehkä puolet. Osa on muuttunut, ehkä puolet parempaan ja puolet huonompaan. Ulkonäkö on rupsahtanut, sille ei voi enää mitään. Mutta se muu huonontunut osa, sen voit korjata vain sinä.
Olen miettinyt ihan samoja kysymyksiä sinusta ja tunteistani sinua kohtaan. Mutta kun ollaan nähty, olen tunnistanut sinut kuitenkin samaksi ihmiseksi. Ihan sama kuinka paljon olet ehkä muuttunut, tunteeni sinua kohtaan eivät ole muuttuneet eivätkä muutu.
Olen pohdiskellut tässä paljon sitä mitä tunnen ja tiedän, että hän on yhä se, jota rakastan, jonka kanssa haluan olla ja kenet haluan myös tuntea paremmin, ketä haluan rakastaa. Mukaan on vain tullut paha pelko torjutuksi tulemisesta. Kun kaiken jälkeen yhä tuntee näin niin sen haluaisi jo elää todeksi. Siksi sitä on epävarma.
Kaunis viesti. Oikean ihmisen olisi hyvä kuulla nuo sanat suoraan sanottuna.
En kerro hänelle mitään suoraan ennen kuin hän on osoittanut olevansa sen arvoinen. Sille on syynsä, että olen pohtinut näitä tunteitani. Jos ja kun hän joskus osoittaa, että sillä olisi merkitystä, niin sitten. Sitä ennen vaikenen.
Tämä voisi ehkä olla minulle. Oletteko joskus olleet yhdessä? (Ihan parisuhteessa) Vai vasta tunnustelet ajatusten tasolla omia tunteitasi uuteen mahdolliseen kumppaniin?
Viestisi voisi olla vaikka minulle. Tai sitten jollekin toiselle.
Kerrohan edes jotain hänestä, kenelle viestisi on tarkoitettu. Jos tämä on ainoa kanava pitää yhteyttä käytännössä, niin vähän hankalaa on minun/hänen tai ylipäätään kenenkään omia näitä viestejä, vaikka miten halua olisikin.
Ei tämä ole ainoa paikka, pelkkää mielenpurkua. Todellisuus ja yhteydet ovat muualla.
Jos tarkoitit Kutenennenkin-nimimerkkiä, niin jotain on ollut joskus, mutta tarkemmin en taida avautua.
Aiheeseen lisäyksenä, että vastausta tuohon alkuperäiseen kysymykseen ei varmaan saa muuta kuin ystävystymällä ja tutustumalla uudestaan. Tarviiko sitä tietääkään ennen kuin tunnustelee?
Mitään en haluaisikaan kuin tutustua uudestaan ja aloittaa alusta. Toivon vain, että tällä kertaa aloite tulisi hänen puoleltaan. Olin se sinnikkäämpi osapuoli aiemmin.
Hänen puoleltaan on tietysti täysin riippuvainen sinusta, miten olet käyttäytynyt häntä kohtaan. Minuakin kummastutti oma sanomasi että --- ennenkuin hän on sen arvoinen --- se kuulostaa tosi pahalta.
Eikä enteile hyvää.
Se on hyvin yksinkertaista loppujen lopuksi: miksi tuhlata tunteidensa tunnustuksia sellaiseen, joka ei välitä siitä tai ei halua/voi vastata takaisin. Hän vaikutti aikoinaan hieman välinpitämättömältä, mutta jos tilanne on muuttunut niin...
Niin ei tarvitse ihmistä parjata nettisivulla. paskamaista käytöstä.
Olet päivätolkulla tuhlannut aikaa rr - palstalla jauhaen koko ajan pelkkää negatiivista hänestä, olisit mennyt vaikka katkeruuspalstalle tämän sijaan ku kerran mitään hyvää sanottavaa ei ole.
Silloin olet väärällä palstalla ja kerrot enemmänkin siitä millainen olet itse .
Ei yhteyden ottajan määräytyminen riipu siitä kumpi oli aiemmin sinnikkäämpi vaan siitä kumman päätöksestä se juttunne silloin keskeytettiin. Sen tulee ottaa yhteyttä toiseen jos mieli onkin muuttunut.
" En kerro hänelle mitään ennenkuin hän on osoittanut olevansa sen arvoinen " . . . huh huh.
Mikähän lienee se oma arvosi.
Pesiytymään ei - toivottua väkeä, ellei ole muuta sanottavaa kuin piilovittuilla ja puhua pelkkää pahaa niin pitäisi itsekin ymmärtää että valitsisi jonkun toisen palstan.
Pikemminkin aika suppeat ajatusmaailmat on niillä, jotka meinaa että rakkaudesta pitää kirjoittaa vaan höpöjä söpöyksiä.
Että hän tarkoitti ihan tuota vaan ehkä pikemmminkin sitä että unohdettaisiin juurikin se tietynlainen piilovittuilu ja ilkeämielisyys joka aloituksestakin selvästi henkii ja aloittajan muutamasta repliikistä hyvinkin pahasti. Ei hyviin ja positiivisiin tunteisiin tarvitse sirotella mausteeksi negatiivisuuden hippusia vaan kaikki asiat voi käsitellä ilman niitä, puhtain jauhoin, ilman että asettaa toisen ihmisen arvon täällä mitattavaksi.
Näkyy kahtatoistaan käyvän aika. Olen päättämässä arvoista, tai siis etsimässä, kun en ole syönyt.
https://youtu.be/nOon93WcFi0
Oispa vielä vuosi.
Ihmiset hyvät. Huomaan, että ohimennen kirjoittamani aloitus on aiheuttanut monia eri tulkintoja. Olen kyllä vahvasti eri mieltä tuosta negatiivisuuden kylvämisestä ja piilokettuilusta. Loppujen lopuksi te vain tulkitsette tuntemattomia ihmisiä omien kokemustennen pohjalta. Aloitusajatukseni oli aito siinä, että todella mietin tunteitani ovatko ne aidosti häneen kohdistuneita sellaisena kuin hän on nyt pitkän ajan jälkeen, kun emme ole tavanneet, vai rakastanko ehkä vain sitä mielikuvaa hänestä, joka aikoinaan syntyi.
Ja en todellakaan mittauta hänen arvoaan kenelläkään teillä. Minusta rakkaus on arvokas asia, eikä sitä tunnusteta ihan noin vain ja kun oma kokemus aiemmasta on se, että kun tunnustin tunteeni niin hän ohitti ne vähän kuin olankohautuksella. Siksi minä haluan ensin huomata, että hän on niiden tunteiden arvoinen jos joskus vielä tulee aiheelliseksi puhua siitä mitä tunnen. Että ne ovat tällä kertaa molemminpuoleiset, eikä yksipuoliset. Rakkaus on kaunis ja arvokas asia silloin kun se on aitoa, mutta en ole sitä mieltä, että tunteistaan pitäisi heti juosta kertomaan, jos toinen ei näytä olevan valmis niitä vastaanottamaan.
Tietysti voitte tulla tähänkin taas kommentoimaan miten ilkeä ja negatiivinen olen, mutta se on enemmänkin vain joidenkin päätös ajatella minusta niin yrittämättä edes ymmärtää, että asiat rakkaudessa eivät ole aina positiivisia, yksioikoisia ja kivoja. Jotkut ovat kommentoineet, että tälläisiä asioita rakkaudesta ei edes tulisi kirjoittaa tänne, mutta palstan nimihän on rakkaus ja rakastaminen ja rakkautta minäkin olen tässä pohtinut. En mitään vihaa tai katkeruutta. Ei mikään ihme, ettei tänne voi ikinä syntyä mitään oikeita keskusteluita, sillä asioiden pohdiskelu muidenkin näkökulmasta tuntuu olevan monelle vaikeaa ja mitään ymmärrystä ei edes haluta tavoitella.
Ihmisten käskyttäminen siinä, että näin ei saa täällä kirjoittaa tai asenne on väärä, on täysin hullua. Trollit ovat erikseen, mutta mikäli kaikki keskustelunavaukset halutaan lytätä ilman edes yritystä ymmärtää niin ei tänne todellakaan jää jäljelle kuin jotkut loputtomat runoketjut, jotka eivät ikinä pääty. Se on sääli, sillä minusta olisi hienoa saada oikeaakin keskustelua aikaan, missä ihmiset kertoisivat omista kokemuksistaan ja jakaisivat niitä, eivätkä käyttäisi vain aikaansa aloittajien kommenttien arvosteluun. Vertaistuki kun on se mitä täältäkin moni lopulta etsii.
Kommnetoida täällä kaikkea, sinuakin ja kommentti tehdään siltä pohjalta mitä tuntemuksia aloituksesi kussakin lukijassa herätti. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä ja ymmärtää. On parempi olla kirjoittamatta mitään jos sitten pitää tulla sanomaan että teette tulkintoja vieraista ihmisistä, tottakai vieraista ihmisistä, eihän täällä kukaan toistaan tunne. Ja toistan jo sanomani, tulkinta tehdään aloituksen pohjalta, ei siinä omia kokemuksia tarvita.
Kovasti vain vetää negatiivisuuden puolelle tämäkin kilometripuolustelusi. Valitettavasti.
Itse puolestani koen omat kommenttisi negatiivisina, joten samassa jamassa ollaan. :-) Olen nähnyt tätä negativiisuudella lyömistä täällä jo aiemminkin monessa ketjussa.
. . . ennenkuin hän on osoittanut olevansa sen ARVOINEN. Amen.
Ja mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Jos toinen vastaa syvällä hiljaisuudella kun kerrot tunteistasi, niin meinaatko että pitäisi uudestaan ajan kuluttua vaan reteästi mennä tunnustamaan tunteet odottamatta, että jos toinen olisi vaikka sen verran kasvanut ihmisenä, että osaisi jo vastatakin takaisin?
Ei nyt päätään kannata väen vängällä hakata yhä uudestaan samaan petäjään.
Omat sanasi.
Ja edelleen olen samaa mieltä.
Minäkin.
Anna jo olla. Anna selittelyjesi olla. Ja anna jokaisella olla omat mielipiteet, älä mee aina jankkaan vastaan.
Ottaen huomioon, että tämä keskusteluketju on aloittamani niin katson oikeudeksi vastata täällä esitettyihin kommentteihin. Vaikka vastaukseni eivät kaikkia miellyttäisikään.
Niinhän se on että sinua ei miellytä muiden kommentit sinulle, sen takiahan sinä siinä nyt hääräät jokaisen kimpussa.
Sitä kutsutaan keskusteluksi. Ja tämähän on keskustelupalsta.
Keskustelu ja jankkaaminen.
Näkyy sinusta aloittaja todella kauaksi. Nyt aloit sitten kommentoijien jahtaamisen. On se kamalaa kun kaikki ei oo samaa mieltä sun kanssa ja ihastele kuinka ihana ihminen olet.
Parasta antaa menneiden olla ja jäädä taakse menneisyyteen. Ehkä molempien kannalta.
^
Jaahas. Taas tämä iltapäivän negatrolli löytänyt tähänkin ketjuun. Aina se käy joka ketjussa oksentamassa tätä pahaa oloaan ja sättimässä aloittajia.
Ketjun luettua käy kyllä aika selväksi että kaikkein negoin ihminen on aloittaja, aloitus on negatiivinen, vähän jopa ilkeyteenpäin oleva ja muutama ketjun kommentti tätä aloituksessa käsiteltyä ihmistä kohtaan tuntuu pahalta.
Minä en kokenut mitään negatrollia missään, on turhaa ja ilkeää sinunkin taholta eriäville mielipiteille alkaa keksimään nimityksiä.
Pitää osata sallia kaikille mielipiteensä vaikka se olisikin eri kuin itsellä. Ei se oikeuta tuollaiseen
sanomiseen mitä katsoit oikeudeksesi. Vähän avarampaa katsantoa.
hiemanko huvitutti kommenttisi, niinhän se menee että kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää, sujuvasti itsekin siinä oksensit ilkeyspalleroita etkä ollut milläsikään :))
suo siellä ja vetelä täällä :))
Väliä kenellekään mitä ajattelet. Kunhan kysyn.
Älä ap välitä. Ne jotka pitävät aloitustasi ja kommenttejasi jotenkin negatiivisina eivät vain ymmärrä tilannettasi, kun eivät ole itse sitä kokeneet.
He eivät ymmärrä mitä se on, kun rakastuu täysillä ja uskoo, että käsillä on vuosisadan rakkaustarina. Ja kun se toinen ei tunnekaan samoin. Tai ei tiedä mitä tuntee. He eivät ymmärrä, mitä se on, kun tuossa tilanteessa et koskaan saa selvää vastausta etkä pysty siksi ymmärtämään tilannetta. He eivät varsinkaan ymmärrä sitä, että se henkilö jää mieleesi kummittelemaan vuosiksi tai vuosikymmeniksi, vaikka menetkin elämässä eteenpäin. He eivät ymmärrä tilannetta, jossa toinen ihminen jättää sinuun pysyvän, vahvan jäljen samalla kun mietit, että jätitkö itse siihen toiseen mitään jälkeä vai olitko joku turhake hänelle vain. He eivät ymmärrä, mitä se tekee ihmisen mielelle ja ajatuksille, kun joka päivä ajattelee sitä ihmistä rakkaudella, vaikka ei vuosiin näkisi. Väkisinkin siinä alkaa epäillä omia tunteitaan ja järkeään. Sitä miettii, voiko rakkaus kestää niin kauan ilman että sitä ruokitaan. Ja että onko se toinen enää sama ihminenkään. Vieläkö sama yhteys vuosien jälkeen löytyisi. Vieläkö se tuntuisi samalta. Jos sitten kohtaakin hänet, sitä miettii, tunnenko oikeasti näitä tunteita yhä vai olenko lietsonut ne itsessäni niin, että kuvittelen vain. Ei voi tietää varmaksi, jos on vain pintapuolisesti ja harvoin tekemisissä. Tuntuu, että sydän on varma asiastaan, mutta kuitenkin järki epäilee. Etkä pysty lähentymään, että saisit tietää edes omat tunteesi, koska pelkäät ettei se toinen halua olla kaverinakaan tekemisissä. Kuitenkin mietit, että mitä jos sekin olisi sittenkin kaivannut, kyllähän se kuitenkin ennenkin tykkäsi. Mitä jos se pelkäsi. Mitä jos sekin pelkää.
Voisin minäkin takertua yhteen sanaan "ansaita", koska todellista rakkautta ei mielestäni tarvitse eikä edes voi ansaita, se ei ole ehdollista. Mutta en takerru, koska näen merkityksen ja pelot aloittajan sanojen takana.
Ristiriitainen viesti. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, että ihmiset ei tunne samoin eli jollakin on yksipuolisia tunteita. Niistä pääsee yleensä yli, kun treffailee muita ja tietää, että omat tunteet ovat yksipuolisia. Vastaamattomuus ei mielestäni ole mikään asia jota pitäisi ymmärtää. Se on itsekästä ja toista ihmistä huomioimatonta toimintaa, samoin kuin epärehellisyys tunteissa ym. Jostainhan tunteilla siis onko molemminpuolisia tunteita arpominen johtuu ja sitä kannattaa yrittää selvittää. Puhuminen monesti auttaa, jos siis toinen myös juttelee. Ei näissä aika tai muut tekijät oo niitä ratkaisevia juttuja, tärkeintä on se mitä tuntee.
Kiitos! Samassa.liemessä kiteytti aika hyvin tämän oman tilanteeni.
Saanko kysyä sen verran, että asuuko tämä mielessäsi kummitteleva ihminen samalla suunnalla kuin itse olet vai esim. toisella puolella Suomea? Oletko itse tai hän varattu?