Hei sinä, jota aivan liian paljon rakastin.
Me emme olleet läheisiä niin kuin olisimme voineet olla. Emme avoimia, emme ihmisiä toisillemme.
Kai jotenkin jännitin sinua. En osannut olla, avoin.
Silti minä vielä täällä jossain odotan.. ajattelin aina, ettet mitään sellaista voisi kertoa minulle, mikä vähentäisi tunnettani.. mikään sinussa ei voisi olla niin elämälle vierasta. Taivas tietää, miten onnellinen olin, miten syvä tunteeni oli kaiken tietämättömyyteni ja kykenemättömyyteni keskellä oli vain puhdasta rakkautta.
Nyt sitten. Kun elämässäni on eräs ihana tumma siilitukka. Hänellä on tahto ja kyky kaivaa minusta kaikki päivän valoon. Nyt jo hän tietää lähes kaikki raskaimmat salaisuuteni. Viimeksikin hän vain totesi, kerrottuani erään elämäni raskaimman kokemuksen, miettineensä sitä hetken ja kaksi, kertoen sitten tunteneensa vain rakkautta ja ihmetteli, miten ikinä luulin, että se voisi vähentää jotain, kun hän rakastaa vain. Minäkin rakastan ihan himputisti. Hän sanoi, et oon sielultani vanha kuin Metusalem mut ulkoisesti tytön hupakko. Hän on sen 20 vuotta mua vanhempi.
Hän on ihmeellinen mies. Ja miksi kerron tämän sinulle? Miksi en kertoisi.
Sillä usein sinua yhä mietin. Usein. Usein. Milloin me kohtaisimme. Syksyisessä Kuopiossa, kun penkille sataa lehtiä. Tule viereeni istumaan, ollaan hetki niin. Hetki elämässä. Vaikket koskaan pyytänytkään, annan kaiken anteeksi, sillä halusin ymmärtää, opin ymmärtämään. Sen minä sinulle tahtoisin näyttää, sen tahtoisin sinun tietävän.
Voisit olla harmaantunut vanha mies, mitä sitten. Mitä hittoa sitten. Sillä jos olenkin tytön hupakko, voin olla sitä elämäni loppuun asti, minullakin on jo harmaita.
Hän tuli elämääni tuosta vain, kuin kivi, jonka päälle astuin paljain varpain. Suutuin, hänkin suuttui ja me riitelimme ja syyttelimme kuin vanha pari, kunnes hän kirjoitti, että "rakastan sinua".
Ja minä sinua. Voi hitto. Niin minäkin sinua.
Me emme olleet läheisiä niin kuin olisimme voineet olla. Emme avoimia, emme ihmisiä toisillemme.
Kai jotenkin jännitin sinua. En osannut olla, avoin.
Silti minä vielä täällä jossain odotan.. ajattelin aina, ettet mitään sellaista voisi kertoa minulle, mikä vähentäisi tunnettani.. mikään sinussa ei voisi olla niin elämälle vierasta. Taivas tietää, miten onnellinen olin, miten syvä tunteeni oli kaiken tietämättömyyteni ja kykenemättömyyteni keskellä oli vain puhdasta rakkautta.
Nyt sitten. Kun elämässäni on eräs ihana tumma siilitukka. Hänellä on tahto ja kyky kaivaa minusta kaikki päivän valoon. Nyt jo hän tietää lähes kaikki raskaimmat salaisuuteni. Viimeksikin hän vain totesi, kerrottuani erään elämäni raskaimman kokemuksen, miettineensä sitä hetken ja kaksi, kertoen sitten tunteneensa vain rakkautta ja ihmetteli, miten ikinä luulin, että se voisi vähentää jotain, kun hän rakastaa vain. Minäkin rakastan ihan himputisti. Hän sanoi, et oon sielultani vanha kuin Metusalem mut ulkoisesti tytön hupakko. Hän on sen 20 vuotta mua vanhempi.
Hän on ihmeellinen mies. Ja miksi kerron tämän sinulle? Miksi en kertoisi.
Sillä usein sinua yhä mietin. Usein. Usein. Milloin me kohtaisimme. Syksyisessä Kuopiossa, kun penkille sataa lehtiä. Tule viereeni istumaan, ollaan hetki niin. Hetki elämässä. Vaikket koskaan pyytänytkään, annan kaiken anteeksi, sillä halusin ymmärtää, opin ymmärtämään. Sen minä sinulle tahtoisin näyttää, sen tahtoisin sinun tietävän.
Voisit olla harmaantunut vanha mies, mitä sitten. Mitä hittoa sitten. Sillä jos olenkin tytön hupakko, voin olla sitä elämäni loppuun asti, minullakin on jo harmaita.
Hän tuli elämääni tuosta vain, kuin kivi, jonka päälle astuin paljain varpain. Suutuin, hänkin suuttui ja me riitelimme ja syyttelimme kuin vanha pari, kunnes hän kirjoitti, että "rakastan sinua".
Ja minä sinua. Voi hitto. Niin minäkin sinua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä oot vetäny?
Nämä ristiriitaiset tarinat ns. rakkaudesta hämmentävät ja herättävät kysymyksen, että mistä oikein on kysymys. Tästä aloituksesta en ymmärtänyt yhtään mitään.
Luin itekin ja on kieltämättä HIEMAN sekava 😅
Jollet itekkään tajua omaa tekstiäsi niin sitten en oo huolissani omasta tajunnanvirrastani😅 samalla levelillä ollaan.
Pointti se, että rakastin ennen paljon kuopiolaista, nyt elämässäni on uusi rakkaus. Mutta ajattelen vielä kuopiolaista ja tahtoisin tavata.
Onko sun sitten hyvä tavata se kuopiolainen jos tunnet tarvetta. Vaikea sanoa toisen tilanteeseen enempää.
Ihana, että elämässäsi on rakkaus. Rakkaus on tärkeää.
Itsekkö et ole kuopiosta ? Voihan hänelle soittaa, helpottaa ikävää sekin.
En ole. Olen muualta. En kuitenkaan syntuyäni tästä kaupungista, jossa tavattiin.