Tyhmä kysymys

Muidenkin maiden armeijoissa on sama juttu, jos vertaa rintamiin. Kuitenkin divisioonan rakenteessa on jo otettu huomioon huolto-joukot ym. Eli mikä mättää?

jatkaa omituisia kysymyksiään kirjoitti:

Muidenkin maiden armeijoissa on sama juttu, jos vertaa rintamiin. Kuitenkin divisioonan rakenteessa on jo otettu huomioon huolto-joukot ym. Eli mikä mättää?

Ensiksi Mikolle noin ohimennen: Talvisotaan osallistuvien saksalaisten vapaaehtoisten määrä oli äärimmäisen marginaalinen.
Sitten asiaan:
Suomen Armeijaan kuului divisioonien lisäksi erillisiä pataljoonia ja jopa ryhmittymiä, rannikkopuolustus, erilaisia suojamuodostelmia, Merivoimat, Ilmavoimat, reservimuodostelmat koko sodankäyntiin tarvittava logistiikka jne.
Vertaus: Neuvostoliiton armeijaan kuului 500 divisioonaa vuonna 1945.Tuolloin divisioonan määrävahvuudet olivat 6000-10 000 miestä riippuen siitä, mikä oli ko. joukko-osastonn status.
On helppoa laskea, että NL:n armeijan henkilöstö olisi ollut pelkät rivijoukot laskien sellaiset 3-5 miljoonaa henkeä. ( Itseasiassa rintamajoukkojen "päivän vahvuus" vahvuus olikin tuollaiset 6 miljoonaa henkeä.)

Yllämainitusta laskennallisesta luvusta huolimatta koko maan kaikki univormupukuiset henkilöt muodostivat 12 miljoonan henkilön massan.
(Jos jotakuta kiinnostaa NL:n armeija, niin kannattaa lukea Helge Seppälän Puna-armeijasta sotilasmahdiksi. Teos on hiukan naivi, mutta ihan riittävä maallikon tiedonjanoon.)

Oli tietysti vielä ilma- ja merivoimat.

jur kirjoitti:

Oli tietysti vielä ilma- ja merivoimat.

Talvisodassa Suomella ei ollut ilma ja merivoimia juuri nimeksikään. Eikä jatkosodassakaan sen kummemmin.

FGH kirjoitti:

Talvisodassa Suomella ei ollut ilma ja merivoimia juuri nimeksikään. Eikä jatkosodassakaan sen kummemmin.

oli parikymmentä jatkosodan hyökkäysvaiheessa.
20*14000= 280000.
tähän lisäksi 2 jääkäriprikaatia, muutama muu prikaati, erillispataljoonat, erilliskomppaniat, merivoimat, ilmavoimat ja kotirintaman joukot eli eiköhän näistä noin 600000 tule.

Talvisodassahan aseissa oli noin 350000 miestä.

FGH kirjoitti:

Talvisodassa Suomella ei ollut ilma ja merivoimia juuri nimeksikään. Eikä jatkosodassakaan sen kummemmin.

... oli ilma- ja merivoimat ja niissä miehiä.

Talvisodan aikana oli aseissa korkeintaan 300000 miestä, mukana laivasto ja ilmavoimat. Ne pikakoulutuksen saaneet ei rintamalle ehtineet kovinkaan runsaasti.

Lisäksi tuo 600000 jatkosodassa muka ollutta on aivan liian suuri luku, kun edes suurten ikäluokkien ollessa reserviläisiässä oli laskennallinen armeijan koko hiukan yli 500000 miestä,ja maan asukasmäärä oli jo -70-80 luvuilla noin 5 miljoonaa, eli miljoonan enemmän kuin sotien aikana.
Joten jätetään tuo liioittelu pois.

Pappa kirjoitti:

Talvisodan aikana oli aseissa korkeintaan 300000 miestä, mukana laivasto ja ilmavoimat. Ne pikakoulutuksen saaneet ei rintamalle ehtineet kovinkaan runsaasti.

Lisäksi tuo 600000 jatkosodassa muka ollutta on aivan liian suuri luku, kun edes suurten ikäluokkien ollessa reserviläisiässä oli laskennallinen armeijan koko hiukan yli 500000 miestä,ja maan asukasmäärä oli jo -70-80 luvuilla noin 5 miljoonaa, eli miljoonan enemmän kuin sotien aikana.
Joten jätetään tuo liioittelu pois.

Lue lisää

No niin. Väite siitä, että puolet reservistä jätettiin kouluttamatta, koska pelättiin ns. punaisutta, on Ylikankaan päätelmä ja minusta huonosti perusteltu sellainen.
Jo 20-luvulla kun vuosi -18 oli tuoreessa muistissa, ehdotettiin Puolustusvoimien taholta koko reservin kouluttamista ja täten vähintään 13 divisioonan kenttäarmeijan luomista. Esteeksi muodostui raha ja siksi -39 toimittiin vuoden 1934 supistettujen määrävahvuuksien aikaansaamassa reaalitilanteessa. Eli Ylikangas ei ole viitsinyt ottaa esille tätä pientä yksityiskohtaa, koska se ei olisi sopinut hänen teoriaansa!( Ja rahapulan ilmentymä on sekin, että vuoden -39 kiväärivahvuskin oli 250 000 kpl kun se vuonna 1944 oli jo lähes kolminkertainen!)
Toiseksi vuonna 1941 armeija oli 16 divisioonan ja eräiden erillisjoukkojen suuruinen.
Kolmanneksi vuonna 1941 armeijan vahvuus kaikkine osastoineen ja tukivoimineen sekä eräine sotatalouden osineen oli hetken ajan 1941 16% maan väestöstä, mikä on eräänlainen maailmanennätys alallaan. Jo vuodenvaihteessa 1941-42 tätä joukkoa oli ryhdyttävä kotiuttamaan pienemmäksi osin jop siksikin, että kansantalous kärsi huutavasta työvoimapulasta! Tällöin divisioonien määrävahvudet pienenibvät ja pari divisioonaa jopa purettiin kokonaan, joskin ne korvattiin piankin ps. divisioonan ja useammankin prikaatin perustamisella.
Se, että divisioonien rakenne muuttui osin epätarkoituksenmukaiseksi, onkin jo toista tarinaa...

Aurelianus kirjoitti:

No niin. Väite siitä, että puolet reservistä jätettiin kouluttamatta, koska pelättiin ns. punaisutta, on Ylikankaan päätelmä ja minusta huonosti perusteltu sellainen.
Jo 20-luvulla kun vuosi -18 oli tuoreessa muistissa, ehdotettiin Puolustusvoimien taholta koko reservin kouluttamista ja täten vähintään 13 divisioonan kenttäarmeijan luomista. Esteeksi muodostui raha ja siksi -39 toimittiin vuoden 1934 supistettujen määrävahvuuksien aikaansaamassa reaalitilanteessa. Eli Ylikangas ei ole viitsinyt ottaa esille tätä pientä yksityiskohtaa, koska se ei olisi sopinut hänen teoriaansa!( Ja rahapulan ilmentymä on sekin, että vuoden -39 kiväärivahvuskin oli 250 000 kpl kun se vuonna 1944 oli jo lähes kolminkertainen!)
Toiseksi vuonna 1941 armeija oli 16 divisioonan ja eräiden erillisjoukkojen suuruinen.
Kolmanneksi vuonna 1941 armeijan vahvuus kaikkine osastoineen ja tukivoimineen sekä eräine sotatalouden osineen oli hetken ajan 1941 16% maan väestöstä, mikä on eräänlainen maailmanennätys alallaan. Jo vuodenvaihteessa 1941-42 tätä joukkoa oli ryhdyttävä kotiuttamaan pienemmäksi osin jop siksikin, että kansantalous kärsi huutavasta työvoimapulasta! Tällöin divisioonien määrävahvudet pienenibvät ja pari divisioonaa jopa purettiin kokonaan, joskin ne korvattiin piankin ps. divisioonan ja useammankin prikaatin perustamisella.
Se, että divisioonien rakenne muuttui osin epätarkoituksenmukaiseksi, onkin jo toista tarinaa...

Lue lisää

..tiedätkö, että nimimerkkisi on sama kuin roomalaisen sotapäällikön nimi?

Sanot: "Väite siitä, että puolet reservistä jätettiin kouluttamatta, koska pelättiin ns. punaisutta, on Ylikankaan päätelmä ja minusta huonosti perusteltu sellainen."

Kuinka niin huonosti perusteltu? Ylikankaan tutkimus perustuu lähteisiin. Olin asiasta tietoinen ennen Ylikankaan tutkimustakin, aivan yleisesti tiedossa oleva asia johon on viitattu ennen Ylikangastakin. Väite kuuluu seuraavasti: Ennen talvisotaa 1920-30 luvuilla puolustusvoimiin ei kutsuttu asepalvelukseen miehiä joiden taustoista "tiedettiin" heidän olevan vasemmistohenkisiä. Tätä tapahtui jo 20-luvulla mutta etenkin 30-luvulla. Miten se menikään erään todistajan mukaan Tampereella: "komeita poikia jotka ryhdikkäänä saapuivat kutsuntoihin mutta kaikki hylättiin ruununraakkeina". Eikä tuo ole Ylikangasta.

Talvisotaan lähdettäessä puute oli suurin sotaan liittyvästä varustuksesta, vaatetuksesta, tykistöstä ja sen vaatimasta ammustarpeesta. Miehistölle useissa varustusvarikoissa ei annettu muuta kuin kokardi päähineeseen merkkinä siitä, että kantaja on sotilas. Krh-varusteita käytössä ei lainkaan. Torjuntahävittäjä-kalusto vanhentunutta, uudenaikaisinta jo valmiiksi vanhentuneet Fokker-hävittäjät joilla edes jollain tavalla pystyttiin vihollisen ilma-armeijaa torjumaan. Maa oli ahdingossa.

Jos jostain ei ollut pulaa niin kivääreistä. Juu, olen lukenut, että miehistölle jaettiin jopa japanin sodan aikaisia berdaaneja joihin ei ollut ammuksia. Olen kuullut (omin korvin) myös miehiltä jotka YH:n aikana kävivät aseen hakemassa, että kiväärejä oli yli tarpeen. Puuttui vain hakijoita.

Olen sitä mieltä, että puolustukseen varatut määrärahat olivat liian niukat 30-luvulla ja se vaati paljon verta talvisodassa. Tämänkaltaista mielipidettä sanotaan jälkiviisaudeksi. Toisaalta voitaisiin (jälkiviisaasti) kysyä, tekikö 1920-30 aikojen valtiovalta kaikkensa, ettei sotaa syty?

aito-arska kirjoitti:

..tiedätkö, että nimimerkkisi on sama kuin roomalaisen sotapäällikön nimi?

Sanot: "Väite siitä, että puolet reservistä jätettiin kouluttamatta, koska pelättiin ns. punaisutta, on Ylikankaan päätelmä ja minusta huonosti perusteltu sellainen."

Kuinka niin huonosti perusteltu? Ylikankaan tutkimus perustuu lähteisiin. Olin asiasta tietoinen ennen Ylikankaan tutkimustakin, aivan yleisesti tiedossa oleva asia johon on viitattu ennen Ylikangastakin. Väite kuuluu seuraavasti: Ennen talvisotaa 1920-30 luvuilla puolustusvoimiin ei kutsuttu asepalvelukseen miehiä joiden taustoista "tiedettiin" heidän olevan vasemmistohenkisiä. Tätä tapahtui jo 20-luvulla mutta etenkin 30-luvulla. Miten se menikään erään todistajan mukaan Tampereella: "komeita poikia jotka ryhdikkäänä saapuivat kutsuntoihin mutta kaikki hylättiin ruununraakkeina". Eikä tuo ole Ylikangasta.

Talvisotaan lähdettäessä puute oli suurin sotaan liittyvästä varustuksesta, vaatetuksesta, tykistöstä ja sen vaatimasta ammustarpeesta. Miehistölle useissa varustusvarikoissa ei annettu muuta kuin kokardi päähineeseen merkkinä siitä, että kantaja on sotilas. Krh-varusteita käytössä ei lainkaan. Torjuntahävittäjä-kalusto vanhentunutta, uudenaikaisinta jo valmiiksi vanhentuneet Fokker-hävittäjät joilla edes jollain tavalla pystyttiin vihollisen ilma-armeijaa torjumaan. Maa oli ahdingossa.

Jos jostain ei ollut pulaa niin kivääreistä. Juu, olen lukenut, että miehistölle jaettiin jopa japanin sodan aikaisia berdaaneja joihin ei ollut ammuksia. Olen kuullut (omin korvin) myös miehiltä jotka YH:n aikana kävivät aseen hakemassa, että kiväärejä oli yli tarpeen. Puuttui vain hakijoita.

Olen sitä mieltä, että puolustukseen varatut määrärahat olivat liian niukat 30-luvulla ja se vaati paljon verta talvisodassa. Tämänkaltaista mielipidettä sanotaan jälkiviisaudeksi. Toisaalta voitaisiin (jälkiviisaasti) kysyä, tekikö 1920-30 aikojen valtiovalta kaikkensa, ettei sotaa syty?

Lue lisää

Kyllä Aurelianus on oikeassa, raha se oli, tai miellummin sen puute, joka rajoitti armeijassa koulutettavien määrää, ei niinkään aatteen väri.
Punaväriset isät olivat kyllä esteenä pojan RUK.oohon pääsylle, ja kadettikoulu jo mahdoton. Yksi pääsi ja osoittautui vakoojaksi, loikaten itään vieden joitain papereita ja karttoja mennessään.

aito-arska kirjoitti:

..tiedätkö, että nimimerkkisi on sama kuin roomalaisen sotapäällikön nimi?

Sanot: "Väite siitä, että puolet reservistä jätettiin kouluttamatta, koska pelättiin ns. punaisutta, on Ylikankaan päätelmä ja minusta huonosti perusteltu sellainen."

Kuinka niin huonosti perusteltu? Ylikankaan tutkimus perustuu lähteisiin. Olin asiasta tietoinen ennen Ylikankaan tutkimustakin, aivan yleisesti tiedossa oleva asia johon on viitattu ennen Ylikangastakin. Väite kuuluu seuraavasti: Ennen talvisotaa 1920-30 luvuilla puolustusvoimiin ei kutsuttu asepalvelukseen miehiä joiden taustoista "tiedettiin" heidän olevan vasemmistohenkisiä. Tätä tapahtui jo 20-luvulla mutta etenkin 30-luvulla. Miten se menikään erään todistajan mukaan Tampereella: "komeita poikia jotka ryhdikkäänä saapuivat kutsuntoihin mutta kaikki hylättiin ruununraakkeina". Eikä tuo ole Ylikangasta.

Talvisotaan lähdettäessä puute oli suurin sotaan liittyvästä varustuksesta, vaatetuksesta, tykistöstä ja sen vaatimasta ammustarpeesta. Miehistölle useissa varustusvarikoissa ei annettu muuta kuin kokardi päähineeseen merkkinä siitä, että kantaja on sotilas. Krh-varusteita käytössä ei lainkaan. Torjuntahävittäjä-kalusto vanhentunutta, uudenaikaisinta jo valmiiksi vanhentuneet Fokker-hävittäjät joilla edes jollain tavalla pystyttiin vihollisen ilma-armeijaa torjumaan. Maa oli ahdingossa.

Jos jostain ei ollut pulaa niin kivääreistä. Juu, olen lukenut, että miehistölle jaettiin jopa japanin sodan aikaisia berdaaneja joihin ei ollut ammuksia. Olen kuullut (omin korvin) myös miehiltä jotka YH:n aikana kävivät aseen hakemassa, että kiväärejä oli yli tarpeen. Puuttui vain hakijoita.

Olen sitä mieltä, että puolustukseen varatut määrärahat olivat liian niukat 30-luvulla ja se vaati paljon verta talvisodassa. Tämänkaltaista mielipidettä sanotaan jälkiviisaudeksi. Toisaalta voitaisiin (jälkiviisaasti) kysyä, tekikö 1920-30 aikojen valtiovalta kaikkensa, ettei sotaa syty?

Lue lisää

En väitäkään, etteikö oloissa, jossa vain osa joukoista koulutettiin, olisi harrastettu valikointia. Se, että kaiken syynä oli varojen niukkus, ei valikointi valikoinnin vuoksi, on sekin selvää. Puolustusvoimia lyötiin laimin oikeastaan koko ajan, joskin 30-luvun alun lama vaikutti siten, että kehittäminen pysähtyi tuolloin useammaksikin vuodeksi.
( Esim. 20-luvulla Nenonen joutui uhkaamaan erolla varmistaakseen edes sen naurettavan asiaintilan jatkumisen, joka realisoitui vuoden 1939 Marraskuun liikekannallepanosssa, jolloin koko kranaattivarastomme oli alle 300 000 ammusta!)
Kivääreistä: Kiväärejä oli 39 mainitut 250 000 kpl. joka riitti vuoden -34 supistettujen määrävahvuuksien mukaiseen jakoon. Lahti Saloranta pikakivääreitä oli runsaat 4000 kpl , samoin Suomi konepistooleja, ja kiitos Suojeluskuntien aloitteellisuden myös toista tuhatta jo vanhentunutta Bergman konepistoolia.
Kaikki lukumäärät supistettujen määrävahvuuksien mukaisia tarkoituksena varmistaa, että jokaisessa jalkaväkiryhmässä oli jonkinlainen konetuliase.
Berdan kiväärit olivat mustaruutipatrunoita käyttäviä takaaladattavia kivääreitä, jotka kertalaukeavina olivat olleet vaikeuksissa sodittaessa turkkilaisia vastaan 1878. Kiitos sotasaalisaseiden ja kunnostettujen kivääreiden niitä käyttävien pataljoonien ei tarvinnut turvautua niihin sodan ratkaisuvaiheissa. Se, että joukoille jaettiin ko. varusteita, on jotain samaa kuin nykyisin heitettäisiin panssarinyrkkimiehiä modernin panssaridivisioonan kimppun!
Ylikangas on tietenkin alansa ammattilainen, mutta minua ärsyttää hänen tapansa ylitulkita joitain ilmiöitä.

Aurelianus kirjoitti:

En väitäkään, etteikö oloissa, jossa vain osa joukoista koulutettiin, olisi harrastettu valikointia. Se, että kaiken syynä oli varojen niukkus, ei valikointi valikoinnin vuoksi, on sekin selvää. Puolustusvoimia lyötiin laimin oikeastaan koko ajan, joskin 30-luvun alun lama vaikutti siten, että kehittäminen pysähtyi tuolloin useammaksikin vuodeksi.
( Esim. 20-luvulla Nenonen joutui uhkaamaan erolla varmistaakseen edes sen naurettavan asiaintilan jatkumisen, joka realisoitui vuoden 1939 Marraskuun liikekannallepanosssa, jolloin koko kranaattivarastomme oli alle 300 000 ammusta!)
Kivääreistä: Kiväärejä oli 39 mainitut 250 000 kpl. joka riitti vuoden -34 supistettujen määrävahvuuksien mukaiseen jakoon. Lahti Saloranta pikakivääreitä oli runsaat 4000 kpl , samoin Suomi konepistooleja, ja kiitos Suojeluskuntien aloitteellisuden myös toista tuhatta jo vanhentunutta Bergman konepistoolia.
Kaikki lukumäärät supistettujen määrävahvuuksien mukaisia tarkoituksena varmistaa, että jokaisessa jalkaväkiryhmässä oli jonkinlainen konetuliase.
Berdan kiväärit olivat mustaruutipatrunoita käyttäviä takaaladattavia kivääreitä, jotka kertalaukeavina olivat olleet vaikeuksissa sodittaessa turkkilaisia vastaan 1878. Kiitos sotasaalisaseiden ja kunnostettujen kivääreiden niitä käyttävien pataljoonien ei tarvinnut turvautua niihin sodan ratkaisuvaiheissa. Se, että joukoille jaettiin ko. varusteita, on jotain samaa kuin nykyisin heitettäisiin panssarinyrkkimiehiä modernin panssaridivisioonan kimppun!
Ylikangas on tietenkin alansa ammattilainen, mutta minua ärsyttää hänen tapansa ylitulkita joitain ilmiöitä.

Lue lisää

Kyllästymiseen asti puhutaan puolustusvoimien laiminlyönnistä 30-luvulla. Höpö höpö -puhetta! Aivan tarkkoja faktalukuja en voi esittää, mutta mm. vuonna 1938 puolustusvoimien osuus Suomen valtion budjetista oli jotain 25 %. Kovin paljon se ei siitä heittänyt 30-luvun alussakaan. Olisko ollut riittävästi, jos tuo osuus olisi 30 vai 40 %? Tänä päivänä osuus on kai jotain 2 %.

Virhe tehtiin siinä, että varat suunnattiin väärin. 30-luvulla rakennettiin merivoimia kuin suurvallan laivastoa. Panssarilaivat eivät osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi saaristossa ja avomerellä niiltä puuttui kunnon tukilaivasto. Eli hankittiin puolivalmista.

Tämä kaikki oli pois maavoimilta. Olisi pitänyt hankkia tykistön ammuksia, panssarintorjuntakalustoa Ruotsista mm. Boforsin pst-tykkejä jne.

250000 aseistettua miestä oli kova sana pienelle Suomelle 30-luvulla.

JA. kirjoitti:

Kyllästymiseen asti puhutaan puolustusvoimien laiminlyönnistä 30-luvulla. Höpö höpö -puhetta! Aivan tarkkoja faktalukuja en voi esittää, mutta mm. vuonna 1938 puolustusvoimien osuus Suomen valtion budjetista oli jotain 25 %. Kovin paljon se ei siitä heittänyt 30-luvun alussakaan. Olisko ollut riittävästi, jos tuo osuus olisi 30 vai 40 %? Tänä päivänä osuus on kai jotain 2 %.

Virhe tehtiin siinä, että varat suunnattiin väärin. 30-luvulla rakennettiin merivoimia kuin suurvallan laivastoa. Panssarilaivat eivät osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi saaristossa ja avomerellä niiltä puuttui kunnon tukilaivasto. Eli hankittiin puolivalmista.

Tämä kaikki oli pois maavoimilta. Olisi pitänyt hankkia tykistön ammuksia, panssarintorjuntakalustoa Ruotsista mm. Boforsin pst-tykkejä jne.

250000 aseistettua miestä oli kova sana pienelle Suomelle 30-luvulla.

Lue lisää

Laivaston rakentamiseksi syntyi ns. Kansanliike ja on hyvin kyseenalaista, olisiko kyseiset varat voitu käyttää muutoin kuin miten ne käytetiin. On helppo sanoa, että rahat menivät hukkaan varsinkin kun Talvisodan aikana kyseiset laivat olivat lähinnä Turun ilmapuolustuksen palveluksessa, mutta toisaalta linnoittamattoman Ahvenaanmaan vaatimat satsaukset olivat realiteetti ja jotenkinhan piti edes yrittää estää venäläisiä saamasta ko. saaristoa haltuunsa ja näin katkaisemasta paitsi maamme meriliikennettä, myös uhkaamasta koko Länsi-Rannikkoa ja sitomasta sen puolustukseen voimia, jotka olisivat olleen tarpeen aivan muualla. Eli vaikka kyseinen uhkakuva ei monista syistä toteutunutkaan, niin joskus 20-luvulla asiat näyttivät toisilta.
Puolustuksen rahamäärät ja muut ovat löydettävissä. Kirjoittajan mainitsema taso realisoitui ja ylitettiinkin , mutta vasta välirauhanaikana. Vuonna 1938 päätetty ns. perushankintaohjelma oli tarkoitettu useamman vuoden kestäväksi ja jopa takapainotteiseksi. Kirjoittajan mainitsema laivasto rakennettiin jo ennen tämän ajanjakson alkua.
Nykyinen taso mahdollistuu kahdesta syystä:
Ensiksi maamme talous on eri planeetalta kuin vaikka vuonna 1939! (Niinpä jonkun vuoden pankkitukimiljardit ovat reaalisesti saman arvoiset kuin koko II Maailmansodan sotakustannukset Suomen osalta!)
Jos verrataan Suomen voimasuhteita tuolloisen ajan suurvaltoihin ja nykyisen Suomen vastaavia esim. USA:n suhteen, niin voimasuhteet ovat sa,maa luokkaa! Eli aseet ovat tehostuneet, mutta suhteellisesti olemme edelleen mallissa "Cajander"!
Suomen armeija ei ollut riittävästi varustettu 1939 ja varsinkin pst-aseiden puute ja ampuvatarviketilanteen kehnous johti tarpeettomiin tappioihin. Välirauhan aikana tehtiin surin uhrauksin se, mikä olisi ollut tehtävissä osittain sitä edeltävän kymmenen vuoden aikana , jolloin taloudellinen taakkakin olisi ollut siedettävämpi ja 16 varustetun ja koulutetun divisioonan tarjoama poliittinen liikkumavara olisi mahdollistanut hiukan tasaisemman neuvottelupohjan sotaa edeltävinä viikkoina. Se, olisiko vuoden 1941:n tasoinenkaan sotavoima johdattanut neuvotteluita parempaan lopputulokseen on epävarmaa, mutta se on varmaa, että seuranneessa sodassa suomalaisia olisi kaatunut vähemmän ja venäläisiä enemmän.