Älä usko lääkäriä

Tässä lisää luettavaa:

http://www.too-much-medicine.com/professori-teppo-jarvinen-hs-jopa-puolet-laake­tieteen-nimissa-tehtavista-toimista-turhia-tai-niiden-haitat-ovat-suuremmat-kuin-hyodyt/

Näin ihmisiä huijataan:

http://www.too-much-medicine.com/miten-masennuksesta-leivottiin-kaikkien-aikojen-bisnes/

Sai kenkää kun kertoi totuuden. Ainoa mihin kannattaa luottaa on se ettö suurin osa johtajista ja opettajista oli sitten mikä tahansa suuri firma tai oppilaitos kyseessä käyttävät ihmisiä vain hyväkseen. Pienyritykset vielä jotenkin ymmärtää. Pakko ei olisi yhteiskuntaa näin pyörittää mutta tietty porukka joka laatii lait ja tekevät päätökset hyötyvät suuresti muihin nähden siksi mikään ei koskaan muutu.

Ei jeeeeesuuu taas oikeeestiii!

Masentavaa että tarvitsee olla psykologi että sinua uskotaan noinkin paljon että lehteen kirjoitetaan.

Minulla oli joskus depressio ja alkuun söin siihen lääkkeitä kun kerran niitä suositeltiin hoidoksi. Oman kokemuksen kautta aloin kokemaan kuitenkin että lääkkeet tekee minusta huonompi vointista kuin mitä todellisuudessa olisin.


Epäilin asia ja puhuin siitä lääkärissä. Minulla oli hyvin vakava asteinen masennus johon liittyi hengenvaara jos olo pahenee, joten lääkäri kieltäytyi jyrkästi lopettamasta lääkehoitoani.


Lähdin siihen sitten ominpäin. Exälle vaan sanoin että
"nyt teen semmosen tempun jota en saisi tehdä, mutta olen niin varma että olen oikeassa... Voitko olla takapiruna tarkkailla mun vointia ja ottaa musta kopin jos oloni heikkenee. en välttämättä tajua asiaa riittävän nopeasti itse. Ulkopuolinen näkee muutokset nopeammin. Ei sun tarvi muuta tehdä ku sano mulle et nyt näyttää pahalta tää kokeilus. Lopetan siihen. "

Purin itse lääkityksen ja vointini kohosi. Toimintakykyni palautui parempaan hiljakseen alun notkahduksen jälkeen kun vieroitusoireet löi aivan täysillä niskaan. en ollut enää niin ahdistunut, itkuinen synkkä, väsynyt ja aikaansaamaton.


Lääkärille sitten sanoin vasta 6 kk lopetettuani lääkkeet että en syö niitä enää, ei tartte uusia reseptejäni


Se oli hauska tilanne kun vetäsin taktiset. Ässät hihastani. Lääkäri kauheasti kehui miten oloni on nopeasti kohonnut ja olen paljon virkistynyt ja alkoi kyseleen mitä olen mieltä jos näin jatkuu niin 6 kk päästä voisi sulkea lähetteen heille, sillä hänestä minä en tarvitse toipumiseeni enää heitä vaan ainoastaan normaalia elämää, joka viimeistelee kuntoutumisen täydelliseksi. Sanoin että kuulostaa hyvältä ja sitten lääkäri sanoi että..
"olet aika malttamattomasti kysellyt sen lääkityksesi purkamisen perään.. Olet piristynyt paljon, minusta voitais aloittaa sitä cipralexin purkamista asteittain. emme voi lopettaa tämän tyypin lääkettä kerrasta. Se on kehollesi vaarallista,..mutta mitäs ajattelet näistä? "


Minä hymyilin hiljaa sen näköisenä että minulla on salaisuus...hetken arvoin että olisikohan nyt sopiva aika kertoa se.. sitten sanoin..

" Oikeastaan mun pitää tunnustaa sulle yks juttu.. Mä oon ollut 6 viimeistä kuukautta täysin ilman sitä lääkitystä. Lopetin sen itsekseni kun epäilin että ei minun olo ole niin paha kuin se oli vaan et se lääke aiheutti sen. Et antanut lupaa mutta halusin tietää. Olin niin varma! Tein sen kyllä ihan turvallisesti. Avomieheni tarkkailussa. Mutta niinkun näkyy. Olen piristynyt, Joko uskot mua? "


Lääkäri oli vaan että "Jaa no eipä sitten mitään. Et sä mitään reseptejä sitten tarvitse. Raportoin tästä tietoihisi ja informoin hoitajaasi että aletaan miettiin sitä sinun lähetteen sulkemistakin. "