Aina kaikkien kanssa samaa mieltä asioista, ei koskaan sano omaa mielipidettään vaan myötäilee aina muita. Tulee toimeen juuri tuolla että on kaikille samanhenkinen. Ei uskalla olla asioista mitään mieltä jos yksin häneltä kysytään koska täytyy olla kaikkien suosiossa, on siis kaikkien keskenään erimieltä olevien kanssa samaa mieltä. Mikä ihme olento tuo on? Hänelle täytyy olla aina joku joka sanoo ensin mielipiteensä ja sitten hän on samaa mieltä.
Samaa mieltä
Postipadee
1955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi kenenkään pitää sanoa sinulle oma mielipide? Jos haluat omasi sanoa niin siitä vaan, mutta ethän oleta kuulijan olevan samaa mieltä?
Eilen tuli juteltua niitä näitä erittäin tulenaroista aiheista lääketieteen ammattilaisen kanssa, muitakin liittyi keskusteluun, keskustelu oli erittäin rönsyilevä. Oikeastaan kukaan ei sanonut omaa mielipidettään. Narsismistakin puhuttiin monivivahteisesti. Keskustelu kumppani heitti sellaisen ihmettelyn, että nykyään on paljon ihmisiä jotka kuvittelevat äitinsä olevan narsisti. Juttelimme aiheista, emme mielipiteistä. Enkä edes osaisi määritellä mielipidettäni mihinkään puhumaamme, mitenkä minä yksityinen ihminen mitään muuttaisin ja miksi niin tekisin. Jos joku taho haluaa käyttäytyä sopimattomasti ja esim saastuttaa rakastamaani luontoa, siten kun sen koen. Niin lopussa hän kantaa vastuun teoistaan muulle luonnolle. Siltä ei vältytä. Ei minusta ole kenellekään määrittelemään heidän uskomaan totuuksiaan.
Ja oli todella mainio keskustelu, jossa pohdittiin esim vesistöön päätyviä lääkeaineita, paljonko meidän sisälle on kenties tuupattu muovia. Jostain syystä näihin syyllistyvät eivät kenties koskaan ota vastuuta teoistaan, mutta eiköhän sekin ole narsistinen piirre. Halutaan ansaita pilaamalla muiden terveys.
Niin pitäisi erottaa ihminen jolla on auktoriteettia ja valtaa ihmisestä joka on tunnekylmä narsisti. Jostain näkövinkkelistä sitä erottelua saattaa olla vaikea tehdä. Kaiken lisäksi se, että ihmisellä on auktoriteettia ja valtaa ei sulje tietenkään pois sitä mahdollisuutta että kyseessä on narsisti. Vanhemmathan tyypillisesti käyttävät valtaa ja auktoriteettia, vaikka sanotaan että näillä ei nykyään ole oikein kumpaakaan.
Jonkun ulkopuolisen kasvattajan on paljon helpompi olla selkeästi empaattinen kuin äidin, joka äiti on vastuussa paitsi hyvästä niin hänet on myös helppo laittaa vastuuseen pahasta. Äiti on tavallaan syyllinen että on synnyttänyt lapsensa tähän maailmaan jossa on niin paljon pahaa. Äiti on syyllinen lapsensa elämään. Syyllisyystaakka voi olla hirvittävän suuri. Äidin voi nähdä niin halutessaan melkein minkälaisena vain, ihan riippuen omasta mielentilasta tai jopa omasta mielenterveydestä.
Edellisenä iltana tuli freeltä joku filmi mikä kertoi pojasta joka tappoi äitinsä koska koki tämän jotenkin pahan ruumiillistumana. Sitä ennen äiti jopa muutti miehestään, pojan isästä, erilleen että poika voi asua isän kanssa. Mikään ei auttanut, poika näki mitä näki vaikka äiti oli kaiken järjen mukaan terve empaattinen ihminen. Poika ei vain kyennyt sitä kokemaan mitenkään.
Siinä voisi sanoa että pojalla oli musta mieli eikä siihen voinut ulkopuolelta vaikuttaa mitenkään, eivät edes ammattikasvattajat joiden hoivissa poika eli pitkään. Häntä myös terapoitiin mutta mikään ei auttanut.
Niin, tuota kuvailemaasi ohjelmaa huolimattomasti pohdin. Ja villisti. Kun ulkopuolinen alkaa tekemään diagnoosia tuntemattomasta, tekee hän sen pääasiallisesti oman mielenmaailmansa avuin, ja se ei ole mitenkään totta, voi olla jopa narsismia tuntematonta kohtaan. Ajattelemattomuutta.
Muutaman päivänä tässä olen pohtinut jostain syystä kohtaamiani erinlaisia persoonia. Yksi tuli ihan kertomaan olevansa puolihullu, sai raivokohtauksia ja ihmiset katselivat häntä kauhuissaan. Hetki aiemmin kertoi ylpeänä uudesta tyttöystävästään. Voi olla, että mielikuvittelen, mutta tuli tunne, että ehkä oli tullut ryppy rakkauteen. Mutta uskalsi kertoa hulluudestaan, eikä käyttäytynyt aggressiivisesti, minua kohtaan.
Tiiän, että on monenlaisia "hulluja" mut yksi heistä rakas opetti kuuntelemaan, se hetki oli sellainen 🌟 ahaa hetki elämässäni. Jonka jälkeen en tiedä ketä voisi Kuvata hulluimmaksi. Tai sellaiseksi joka diagnosoi muita, mutta ei kuule. Se on niin laaja aihe, ymmärrys.
Myös laaja aihe on vetovoima jolla joku kohtaa alituiseen niitä aggressiivisia ja toinen ei. Ja muuta jonkun kohtaamaa.
Eli yritän edetä sinne ohjelmaan. Eli tarinan äiti voi olla hyvis, mutta jollain tasolla sitten kuitenkin kuuntelematta jättämisellä, aiheuttaa jotain reagtiota toisessa. Yleistyksenä jokin kehä junnaa yhä uudelleen ja uudelleen. Se voi olla ihan pieni erhe. Mutta yli ei pääse. Joskus jatketaan joissain junnaamisissa ehkä koko elämä. Raskas olo, eikä tiedä miten voisi edetä.
Hulluutta on monella, mut leimaamalla jonkun sellaiseksi, voi kuvata myös omaa ymmärtämättömyyttään.
Ei tainnut mennä sinne päinkään, mut jostain syystä halusin näin kirjoittaa, et noissakin tarinoissa nähdään aina vaan sen toisen tai kolmannen osapuolen tulkinta. Ja historia saatetaan kirjoittaa narsistin kynällä. Eli sen hullun joka on varmasti oikeassa. Ja voi kuuntelematta oikeasti mitään määritellä kaiken.
"Kun ulkopuolinen alkaa tekemään diagnoosia tuntemattomasta, tekee hän sen pääasiallisesti oman mielenmaailmansa avuin, ja se ei ole mitenkään totta, voi olla jopa narsismia tuntematonta kohtaan. "
Diagnoosin? Minusta ohjelmassa ei kerrottu diagnoosia. Diagnoosin tekee kai aina ulkopuolinen. Ehkä joku lääketieteen tohtori voi tehdä itsestään tarkankin diagnoosin ja se voi olla oikea, mutta en tiedä onko se pätevä. Mutta mistään sellaisesta ei tuossa ohjelmassa kyse.
Asioita voi todellakin vempuloida villisti miten päin vain. Mutta minä nyt lähdin siitä että kun niitä tiettyjä ohjelmasarjoja nyt on tehty niin ne tapaukset aikas selkeitä kuitenkin jonka lopputulema todistaa... Se oli varmaan Murhaaja kotonani -sarja, ja kanava Free.
Ei mitään voi uskoa jos kaikkea epäilee. Onhan niitä joitain täysi kahkoja jotka väittää että mitään holokaustiakaan ei ole ollut jne...
Onhan kaikenlainen vempulointi teoriassa mahdollista, mutta sellaisesta ei voi keskustella kun ei ole tietoa sellaisesta. Minulla ei ainakaan mitään syytä uskoa että lapsi ei voisi olla sekaisin päästään. Ohjelmassa sekaisin päästään oli poika joka etsi sen äidin vielä käsiinsä vaikka se oli muuttanut jo hänen takiaan pois kotoaankin ja erokin taisi olla ihan virallinen, että poika voi elää isänsä kanssa joka isä rakasti häntä.
Sen verran ohjelma antoi ymmärtää että sijoituksessa ja terapiassa todellakin pidettiin päästään sairasta jo murrosikäistä poikaa joka ei missään olosuhteissa kyennyt äitiään hyväksymään.
Se on sitä vihaa joka tulee sieltä varhaisuudesta jotenkin, ja jotkut elämän vastoinkäymiset saattavat sitä vielä vahvistaa kun sitä äitiä pidetään vastuullisena koko olemassa olosta. Toki tuossa tapauksessa saattoi olla vainoharhoja, vaikka siitä ei tiedetty. Ehkä se olisi pitänyt vain lääkitä tukevasti ja pitää pois kotoa kokonaan. Ja varmaan olisi pidettykin jos lopputulos olisi tiedetty.
Itsekin tiedän tapauksen jossa olisi ehdottomasti ollut pojan päästävä äitivihastaan ja sitä olisi pitänyt käsitellä reippaasti jo varhain. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt viedä poikaa mihinkään tutkittavaksi, mikä on iso vahinko ollut. Kyllä lapsia pitää osata seurata mitä niiden päässä liikkuu ja lapsia pitää voida hoitaa myös jos siellä on sikiämässä jotain tuhoisaa siellä korvien välissä.
Tietämäni tapauksen johdosta ei ole ketään kuollut, mutta ei niin kaukanakaan ole aina oltu siitäkään. Onni matkassa kaikilla, vaikka painavan lastin kanssa...
Se äiti on niin äärettömän helppo maalitaulu ja siellä kotona suojatonkin...
"Yleistyksenä jokin kehä junnaa yhä uudelleen ja uudelleen. Se voi olla ihan pieni erhe. Mutta yli ei pääse. Joskus jatketaan joissain junnaamisissa ehkä koko elämä. Raskas olo, eikä tiedä miten voisi edetä."
Niin, junnata tietenkin voidaan ja noin usein tehdäänkin. Joku juttu kuitenkin jos lapset eivät lähde elämään omaa elämäänsä kun heitä ei pakoteta siellä kotona vankeina olemaan. Eikö se junnaaminen ole silloin lapsen päässä. Jos vika vanhemmassa niin se vanhempi jää kuvioonsa ja saattaa ärsyttää sitten myöhemminkin mutta ei sitä kuulu tappaa. Mielestäni se tuossa se olennainen.
Niin jos se lapsi ei kehity mistään ympäristötekijöistä huolimatta ja filmin tapauksessa jopa asetettiin asumaan muualle ja lasta hoidettiin kunnolla niin silloin kai voi puhua jostain jäykistyneestä persoonallisuudesta joka ei suostu liikahtamaan asemistaan runsaista mahdollisuuksista huolimatta. Kuvan tapaus siis lopulta asui isän kanssa kaksistaan ja etsi sen äitinsä käsiinsä ja tappoi sen.
Siis sen takia laitoin kuvauksen että vika voi todella olla sen lapsen päässä ja se voi siis nähdä oman narsisminsa läpi jonkun asian ja sillä voi ääritapauksessa olla jopa kohtalokkaat seuraukset. Mielestäni seuraus todistaa että lapsi ei kyennyt kehittymään.
Ihmettelen ihmisiä jotka eivät tahdo uskoa että lapsessa voi olla pahempi vika. Vikojahan meissä on kaikissa. Ja olemmehan kaikki jonkun lapsia...
Niin joo, oon itsekin joitain sieltä friistä katsonut, mutta yleensä käännän kanavan nykyään muualle. Ihan kai ajatuksena, että omasta elämästä riittää tarpeeksi kummasteltavaa ja siihen sitten haluan mieluumminkin energiani käyttää, ja kohtaankin jonkin vetovoiman vuoksi riittävästi tapahtumia. Niitä aavedataa katselin viime yönä. Ja pohdin usein tälläisiä, että mistä lähteestä mikäkin tieto oikeesti tulee. Ja tuon käsitteen tietenkin oli joku ensin kirjoittanut jossakin päin netissä.
Niin, että jos olisi vainaja, niin eikö hän haluaisi enemmän kommunikoida kuin yhdellä sanalla. Eikö voisi olettaa, että joku niistä olisi puheripulissa ja juttua tulisi solkenaan.
Jännä käsite on viha noin yleensä, Yleistyksenä ensinnä tuli mieleen että kommunikointi oli mennyt pieleen ja toinen tai miksei molemmatkin alkaa vääntämään jonkin asian nurinperin ja vuosia jatkuneena voi olla melkoinen kuilu.
Mä pysyn omassa seurakunnassa, eli omissa läheisissä siksi, että jollain tasoa tunnen heidät, mut juu paljon on tapahtunut varmaan noita outoja juttuja muiden perheissä. Ohjelmissa ulkomailla. Mitä veikkaat onko samanlaista täällä? On varmaan.
Meillä hoetaan niitä muutamaa tapausta Kyllikki saarta ja muita. Yksi niistä julkkis tapauksista asui äitini naapuri rapussa tietääkseni ennen syntymääni. Tosin äidin asunnossa oli Vuokralainen ja hän itse asui muualla edullisesti silloin.
On mun suvussa yksi epäily ollut sama sukulaispoika oli kulkenut porukoissa jäiden yli koulu matkalla. Epäilijä mietti, että ehkä eka kerta kun kävely kumppani hukkui jäihin oli vahinko, mutta kun toinen hukkui hänen seurassaan, no sitä ei enää voi selvittää. Sukujen historiaan kuuluu paljon värikkäitä selvittämättömiä sattumuksia. Ehkä myös tarinat värittyy ajan myötä.
No tulipa höpöteltyä, eipä menneet mihinkään muutu, miksi noissa ohjelmissa vähemmän jää mieleen onnelliset loput. Tasapainoisuutta siellä ei ole. Vain niitä huonoja tunteita ja ne kerää katsojia. Enpä tiedä vois alkaa myymään tasapainoisen ihmisten tekemät ohjelmat. Kaikki ei ole narsisteja jotka viehättyy uusien uhrien ottajista. Vois olla vaikka niin että olisi yhdessä parisuhteessa onnistuneita ilman jännä negatiivisuutta.
"Niin, että jos olisi vainaja, niin eikö hän haluaisi enemmän kommunikoida kuin yhdellä sanalla. Eikö voisi olettaa, että joku niistä olisi puheripulissa ja juttua tulisi solkenaan."
Katsoin taannoin suomalaisen version ohjelmasta. Siinä oltiin Turun linnassa ja Jaakko Ilkan sellissä mm. Ne sai kojeella joitain vastauksia kyselyihinsä joita heittivät nyky Suomella...
Mieleen tuli että kun Jaakko Ilkkakin syntyi 1500-luvun puolivälissä, niin ne ei taatusti puhuneet samaa kieltä kuin nykyihmiset. Sen ajan ihmisten vastauksista ei myöskään olisi taatusti saanut mitään selvää, eivät puhuneet nyky-Suomea. Vaikka ryhmä tajusi sanoa pari lausetta ruotsiksi, se ei muuta asetelmaa. En usko noihin juttuihin.
Ei missään Murhaaja kotonani dramatisoinneissa ole koskaan onnellisia loppuja... Vain ehkä jotain tasapainoa voidaan saavuttaa kun aikaa kulunut ja voidaan puhua ääneen ja niin tulla kuulluksi. Mutta mielestäni suurin tavoite ja saavutus on siinä että muut oppisivat näkemästään. Mielestäni ei kannata sulkea silmiä ja korvia kauheiltakaan totuuksilta, vaan kannattaa hyväksyä se tosiasia, että ihmisissä löytyy... Kaikkiin ei voi luottaa.
Kai noita formaatteja tehdään suurelle yleisölle ja esim. minulla ainakin lähipiirissä niin paljon tasapainoista ja ehkä itselläkin suurimmaksi osaksi huolimatta siitä että olen joutunut joidenkin attentaattien kohteeksi elämässäni että ei tätä arkirauhaa nyt viitseisi enää tv:stä lisää ahmia... Riittää omasta takaakin, ihan tylsistymiseen saakka.
Mutta tuleehan tv:stä muutakin kuin noita kauhuja, esim. monenlaista ajankohtaista ja kulttuuridokumentteja ym.
Mitä helv***? Ihan sekojuttua. Aloittajan mainitsema henkilö voi myös olla sellainen jolla on vain tapana sanoa "niin" joka asiaan, että pääsee eteenpäin, eikä hän välttämättä tippaakaan ole samaa mieltä, mutta tietää että olisi hulluutta sanoa mitään vastaan, koska toisen pitää aina olla oikeassa. Miten yleensä on tuohon keskusteluun joutunutkaan? Luultavasti odottaa vain pääsevänsä siitä nopeasti.
Eli pakotat muut oman mielikuvituksesi vangiksi. Kenenkään ei tarvitse olla kanssasi samaa mieltä. Keskustelukaverini jonka kanssa maailman menoa pohdittiin sanoi sen jotenkin kauniisti, ettei tärkeää ole se, että olemme erinlaisia ajatuksiltamme , siitä huolimatta lopputulema onnistuu loistavasti yhteen.
Tunnen ihmisiä jotka sanovat noinkin, heille ei vaan oo niin tärkeää, että joku osapuoli kääntää omassa päässään ajatuksenne kaltaisesti. He ehkä eivät korosta niitä omia mielipiteitään ehdottomaksi, että niiden takia pitäisi alkaa vääntämään. Mitä pidempään tälläisen ihmisen tuntee, sitä paremmin alkaa ymmärtämään /arvostamaan toisenlaista syvällisyyttä. Narsisti ei välttämättä huomioi itsestään toisella tavoin toimivaa ihmistä, sillä hänellä on vain se yksi koodi jonka ylitse ei kykene kohtaamaan toisenlaisia on liian suuri kynnys kuunnella ja ehkä oppia uutta. Se duunaa uusien uhrien kanssa vain niinku ennenki muiden kaa.
Tyhjä tyhmäkin sana toi narsismi, sen onkin keksineet he jotka eivät kuunnelleet kumppaniaan vaan alkoivat vetää lisää uhreja ratkaisemattomiin ongelmiinsa joita sitten alkoivat syyttää vaikka mistä vioista. Kukaan ei enää palvellut tarpeeksi hyvin. Itsetyydyttäjä on tyhjä useiden muiden loppuun kaluama häirikkö.
Sitä vaan, että se että kuuntelee toisenlaista ihmistä, eikä duunaa kuin joku mekaaninen urakka työ robotti linjallaan, saattaa edetä uudelle pysäkille jossain asiassaan. Ja linja uusiutuu.
Se voi olla diplomaattinen henkilö, joka kuuntelee erilaisia äänenpainoja ja yrittää ymmärtää erilaisia näkemyksiä. Se voi olla joku, joka ei aina arvosta fanaattisia "oikeassa"olijoita ja mielipiteidensä huutelijoita, ainakaan kaikkia heistä... mutta antaa heidän olla. Koska heille se on niin tärkeää.
Aika saattaa huuhtoa särmää kaikenlaisilta mielipiteiltä, ja näyttää asioiden olevan toisin. Aika saattaa myös syventää joitakin mielipiteitä, mutta lopulta ne ovat ihmisen oma, sisäinen asia.
Niin tosiaan, kaikki eivät ole yhtä huomionkipeitä kuin jotkut!
Usein ajattelen hiukan huolissani, kun kuuntelen jonkun juttua, että toivottavasti hän ei ajattele, että olisin samaa mieltä jostain asiasta. On muuten vaan kiva selkeyttää toisen ajatuksia itselleni, jotta ymmärtäisin häntä oikein.
Juuri mennä viikolla sanoi toinen työkaveri toisen kiukutelleen koko päivän. Olin paikalla, enkä kokenut samoin. Ehkä oli sekoitus sarkasmia. Itse en tykkää siitä, kun se on lähellä valehtelua ja lopulta ei toinen tiedä mikä puhe on totta ja mikä höpöä. Ja sitten siitä ihmisestä ei enää ota selkoa mitä mieltä on mistään. Olen varautunut. Ehkä se oli tressin purkua. Oli mitä hyvänsä, ei mun tarvi tietää tai joskus selvii jos on tarpeen. Mut kyl niin väärin tulkitaan muita, et parempi olla ees yrittämättä.
Fundeeraan sit jos joku kuuluu omaan lähipiiriin. Tai en.
itsekin saatan usein vastata,sanoa: niin:
Voisin kyllä sanoa yhtä hyvin: olen eri mieltä !!
Vaan, kun kysymys on toisen henkilön "omat valinnat", perhesuhteet, tms. niin ne on asioita, joihin ei oikein "voi" puuttua.
Eri asia jos kaveri KYSYY mielipidettä, silloin kylläkin sanon mielipiteeni.
Jotkut henkilöt suoranaisesti haastavat riitaa sanomalla napakasti; en mä nyt noin !! Ehkä HÄN ei....vaan: mitä sitten! jokaisella omat asiat, valinnat, ei ole ehdotonta, - oikeaa/väärää, niin.
Ns paksunahkaisen ja ohutnahkaisen lähtökohdat on jossain kohdin samanlaisia. Kummankin omat rajat on elastiset, epävakaat, jopa olemattomat.
Yhdet haluaa muille pahaa, toiset hyvää. Ehkä ne hyväntahtoiset on niin uupuneet että osaa vain sanoa niin, myötäillä esimerkin tavalla.
Toisin kuin nuo yhdet, he voivat kuitenkin muuttua.
Tuota ilmiötä on paljon hankalaluontoisten ihmisten lähettyvillä. Kukaan ei halua olla mitään mieltä, koska siitä seuraa vaikean ihmisen itku-potku-raivari tai kesympi saarnareaktio. Kuten ylempänä kerrottiin, päsmärin läsnäollessa "tietää että olisi hulluutta sanoa mitään vastaan, koska toisen pitää aina olla oikeassa. .. odottaa vain pääsevänsä siitä nopeasti."
Tietynlainen selitysten sekavuus on minulle sellainen merkki että keskustelu ei ole tarkoitettu minulle eikä sitä voi "voittaa", koska päsmäriä ei sido mikään yleinen lainalaisuus eikä hän ota huomioon muiden mielipiteitä tosiaankaan. Hän pajattaa vaikka yksin sekavaa selitystään.
En nyt tarkoita mitään aivovammaa tms. vaan ihan juuri heitä, jotka ovat valmiita tekemään asiastaan vaikka niin sekavan että siihen eivät muut voi ottaa kantaa.
Pääasia on silloin se että narsistinen ihminen vain määräilee ja esittää oikeassa olevaa.
totta on edellinen.... jotkut henkilöt suoranaisesti haastavat riitaa juurikin se mielipide !
"viimeksi" kommentoijako Oikeassa??
Se niistä mielipiteistä.
En nyt tunne sinua (tiedoksi) että en tiedä mistä kyse tarkalleen (tietääkö joku tällä palstalla?).
Mutta minua taas ärsyttää ihmiset jotka pakenevat kaikkea mielipiteenvaihtoa. Joko henkilö ei tiedä mistään mitään, ei osaa puhua, ei selviydy mielipiteen vaihdosta... Tai sitten pitää toisia niin tyhminä ja itseään niin ylivoimaisena että ei viitsi vaivautua...
Mutta niinkuin sanottu, mistä nyt milloinkin on kyse, mikä seura ja mikä paikka. Tietenkin pitää osata lukea tilannetta.
Minulle tuli tässä ketjussa vähän sellainen olo että vuoraan tätä ketjua omilla kommenteillani. Minulla vähän sellainen tapa kun aloitan niin lopettaminen joskus vaikeaa.
Mutta minkälaiselle ihmiselle on tärkeintä vain jonkun keskustelutilanteen ulkoasu eikä sisältö ollenkaan? Tärkeintä se, koska aloitan ja koska lopetan?
Toi on varmasti paras asenne, että emme kuulu samaan seurakuntaan, mikä siis mulla erottaa tutut ja tuntemattomat. Ei voi mennä toisten juttuihin. Niin ne sisällötkin on tuttuja /tuntemattomia. Itseasiassa luulen, että ihmiset paljon luulevat voivansa tunkea toisten "perheisiin" nii tää vain mun mielestä.