hei!
Bernimme, uros, on nyt 2,5v ikäinen. Hänellä on todettu kova stressitaso. Hän stressaa todella helposti, käy kierroksilla. Pienikin ihmisten liikkuminen sisätiloissa saa hänetkin liikkumaan, seuraamaan, vaihtamaan paikkaa. energisyyttä on, mutta sitä ei saa poistettua. Pitkä lenkki, aivoju,mppa tai mukaan ei auta. Hetki menee ja taas stressi on korkealla. Kotona ei ole stressattavaa, luulemme näin. Hän vain on pienestä pennusta asti ollut stressaaja. Kova läähätys, uikutus, hermoilu. Kaikki stressioireet olivat jo meille tullessa. Hän on isosta pentueesta, perheestä jossa on useita aikuisiakin koiria.
Stressi vielä ok...sen kanssa voisi pärjätä. Mutta. Nyt on sattunut muutaman kerran pahemminkin. Kun on tullut vieraita, toki koira haluaa tulla moikkaamaan, se on ok kun saa luvan. Sitä ei malta odottaa vaan sinkoaa heti vieraiden tykö, jop hypähtää kohti. Kun minä, äiti, käskytän niin alkaa murina. Kerran näytti hampaitakin. Uskoo sitten kyllä. Mutta tämä aggressiivinen käytös huolettaa. Miehen ollessa paikalla, ei käytös ole näin villiä, eikä aggressiivista. Tytär ei edes yksin tule ikinä kotiin jos koira on talossa vapaana. Silloin koiran tulee olla toisessa huoneessa, oven takana. Tätä riskiä emme ota, että jotain kävisi.
Mutta milloin ja mihin asti on koiran kanssa vain oltava...milloin käytös on ylitse menevää. Minä koen että se on jo. En halua koiraa joka voi mulle irvistellä ja hyökkäävästi käyttäytyä. En halua pelätä omaa koiraani. Lenkillä ollessa kerran, tosin hän oli vasta 1,5v, koira nappasi kiinni, päästäen heti irti, muhun kun juttelin toisen koiran omistajan kanssa. Koirani villiintyi niin paljon ettei pysynyt aloillaan ja hermosi.
Mitä teen... neuvokaa! Kasvattaja ei ole asiassa avuksi, ei ole sellainen jolta voisi asiaa kysyä.
Bernimme, uros, on nyt 2,5v ikäinen. Hänellä on todettu kova stressitaso. Hän stressaa todella helposti, käy kierroksilla. Pienikin ihmisten liikkuminen sisätiloissa saa hänetkin liikkumaan, seuraamaan, vaihtamaan paikkaa. energisyyttä on, mutta sitä ei saa poistettua. Pitkä lenkki, aivoju,mppa tai mukaan ei auta. Hetki menee ja taas stressi on korkealla. Kotona ei ole stressattavaa, luulemme näin. Hän vain on pienestä pennusta asti ollut stressaaja. Kova läähätys, uikutus, hermoilu. Kaikki stressioireet olivat jo meille tullessa. Hän on isosta pentueesta, perheestä jossa on useita aikuisiakin koiria.
Stressi vielä ok...sen kanssa voisi pärjätä. Mutta. Nyt on sattunut muutaman kerran pahemminkin. Kun on tullut vieraita, toki koira haluaa tulla moikkaamaan, se on ok kun saa luvan. Sitä ei malta odottaa vaan sinkoaa heti vieraiden tykö, jop hypähtää kohti. Kun minä, äiti, käskytän niin alkaa murina. Kerran näytti hampaitakin. Uskoo sitten kyllä. Mutta tämä aggressiivinen käytös huolettaa. Miehen ollessa paikalla, ei käytös ole näin villiä, eikä aggressiivista. Tytär ei edes yksin tule ikinä kotiin jos koira on talossa vapaana. Silloin koiran tulee olla toisessa huoneessa, oven takana. Tätä riskiä emme ota, että jotain kävisi.
Mutta milloin ja mihin asti on koiran kanssa vain oltava...milloin käytös on ylitse menevää. Minä koen että se on jo. En halua koiraa joka voi mulle irvistellä ja hyökkäävästi käyttäytyä. En halua pelätä omaa koiraani. Lenkillä ollessa kerran, tosin hän oli vasta 1,5v, koira nappasi kiinni, päästäen heti irti, muhun kun juttelin toisen koiran omistajan kanssa. Koirani villiintyi niin paljon ettei pysynyt aloillaan ja hermosi.
Mitä teen... neuvokaa! Kasvattaja ei ole asiassa avuksi, ei ole sellainen jolta voisi asiaa kysyä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoituksestasi huokuu, että olette kaikki tossukoita, mahdollisesti miestä lukuunottamatta. En sano tätä pahalla, vaan ainoastaan alleviivatakseni sitä tosiasiaa, että jopa teille täysin tuntematon henkilö aistii sen vain ja ainoastaan kirjoittamasi tekstinpätkän perusteella. Arvannet, miten selvää se on silloin koirallenne?
Tästä päästäänkin siihen, että koira on laumaeläin, jonka psyykkiselle hyvinvoinnille laumahierarkia on äärimmäisen tärkeää. Mitä kovempi luonne koiralla on, sitä herkemmin ja pahemmin se oireilee, jollei arvojärjestys ole selvä. Kai sinunkin järkeesi käy, että arvojärjestykseen pyrkivä eläin kokee hurjaa stressiä joutuessaan elämään epävarmassa tilanteessa itsestään epävarmojen ihmisten kanssa? Haukkasitte aivan liian ison palan ottaessanne bernin, joka ei ole niin pehmoinen luonne kuin nallemainen ulkonäkö saattaa antaa ymmärtää. Lisäksi otitte vielä UROKSEN, joka on kertomasi mukaan oireillut pahasti teini-ikäisestä alkaen - kuten aina käykin silloin, kun koiraa ei vain olla osattu kasvattaa oikein.
Koiraa teidän on turha yrittää muuttaa, sillä ongelma on teissä. Joko teidän pitää muuttua, minkä onnistumista kyllä vahvasti epäilen, tai sitten tunnustatte, ettei teistä ole tarjoamaan berniurokselle sille sopivaa kotia. Koiranne tarvitsee kunnon rajoja ja opastusta eikä arkoja omistajia, jotka pelkäävät koiraa, vaikka tosiasiassa TEIDÄN pitäisi määrätä talossanne.
Kouluttajalle, ennenkun menee viellä huonommaksi.Berni,ei ole rotumääritelmän mukaan agre.Eli joko laumajärjestysongelma,tai koiralla kipuja.
Pitäs olla ihania,ja luotettavia karvaturreja,jos ei,niin jossain on pahasti vikaa.Ei kuulosta normaalilta ollenkaan.
Väitän+ihan+kivenkovaan,+että+99%+koiraongelmista+johtuu+yksinkertaisesti+siitä,+että+on+otettu+väärä+koira+väärään+taloon.+Kun+unohdetaan+selvittää,+millaisesta+koirasta+ihan+oikeasti+on+kyse,+tullaan+koiran+aikuistuessa+ja+siten+luonteenpiirteiden+esiin+tullessa+ongelmiin,+ja+niin+on+käynyt+tässäkin+tapauksessa.
Lapsen elämää koirakodissa...lapsi ei saa tulla kotiin kun koira on siellä. Antaakaa nyt puan se lapsi huostaanotettavaksi johonkin oikeasti onnelliseen ja tervejärkiseen, koirattomaan kotiin.
Sanoo huolestuttavan pahoinvoiva trollinpenikka. Kannattaa ottaa todesta.