Harmittaa niin että pakko purkaa tämä johonkin. Minulla 8v pieni remmirähjä, rähjääminen hihnassa on ollut sitkeää ja on pelkopohjaista; on ollut ikäviä kohtaamisia mm. vapaana olevien koirien kanssa useampi.
Olen nähnyt todella paljon vaivaa poisopettamiseen,on käyty koirakoulut, ohituskurssit ja treenattu vuosia. Ohitukset sujuu tällä hetkellä hyvin kunhan on riittävä välimatka toiseen. Tai että otan omani selvästi tien reunaan ja palkkaan paikoillaan. Kaupungissa on välillä haastavaa ottaa etäisyyttä osa koiranomistajista tunkee koirineen melkein väkisin luokse, mutta kovin stressaavia tilanteita ei ole päässyt syntymään.
Paitsi tänään. Oltiin tulossa lenkiltä ja astuin juuri rappukäytävään, kun hissistä tuli yllättäen iso musta koira (erityisen pelottavia oman koiran silmissä). Molemmat rähisi toisilleen, siitä en ole varma kumpi aloitti ensin. Tilanne tuli niin yllättäen että en tajunnut edes perääntyä takaisin ovesta ulos, vaan lähdin viemään omaa koiraani nopeasti toisen ohi, oma koira seinän ja minun välissä. Tilanne muuttui vaaralliseksi kun vastapuolen pariskunta ei jaksanut pitää omaansa omalla puolella eivätkä meinanneet päästä ohi, joten koira oli suunnilleen minulla sylissä saakka räyhäämässä.
Päästiin kuitenkin lopulta ohi ilman puremisia, ja kuulin miten perääni huudeltiin “hullu koira” tms. vastaavaa.
No jäi tietenkin tosi p*ska fiilis tuosta, että joutuu haukkumisen kohteeksi, että koirani altistui niin ikävään tilanteeseen, ja että kyseessä naapuri jota todennäköisesti kohdataan vielä uudestaan. Oma itseluottamus koiran kanssa koki aika kovan kolauksen, kun en enää ole juurikaan jännittänyt ohituksia; nyt varmasti taas alan jännittämään. Ja huolettaa kuinka oma koira tilanteen muistaa; otettiinko tällä kohtaamisella taas viisi askelta takapakkia koulutuksessa :/
Olen nähnyt todella paljon vaivaa poisopettamiseen,on käyty koirakoulut, ohituskurssit ja treenattu vuosia. Ohitukset sujuu tällä hetkellä hyvin kunhan on riittävä välimatka toiseen. Tai että otan omani selvästi tien reunaan ja palkkaan paikoillaan. Kaupungissa on välillä haastavaa ottaa etäisyyttä osa koiranomistajista tunkee koirineen melkein väkisin luokse, mutta kovin stressaavia tilanteita ei ole päässyt syntymään.
Paitsi tänään. Oltiin tulossa lenkiltä ja astuin juuri rappukäytävään, kun hissistä tuli yllättäen iso musta koira (erityisen pelottavia oman koiran silmissä). Molemmat rähisi toisilleen, siitä en ole varma kumpi aloitti ensin. Tilanne tuli niin yllättäen että en tajunnut edes perääntyä takaisin ovesta ulos, vaan lähdin viemään omaa koiraani nopeasti toisen ohi, oma koira seinän ja minun välissä. Tilanne muuttui vaaralliseksi kun vastapuolen pariskunta ei jaksanut pitää omaansa omalla puolella eivätkä meinanneet päästä ohi, joten koira oli suunnilleen minulla sylissä saakka räyhäämässä.
Päästiin kuitenkin lopulta ohi ilman puremisia, ja kuulin miten perääni huudeltiin “hullu koira” tms. vastaavaa.
No jäi tietenkin tosi p*ska fiilis tuosta, että joutuu haukkumisen kohteeksi, että koirani altistui niin ikävään tilanteeseen, ja että kyseessä naapuri jota todennäköisesti kohdataan vielä uudestaan. Oma itseluottamus koiran kanssa koki aika kovan kolauksen, kun en enää ole juurikaan jännittänyt ohituksia; nyt varmasti taas alan jännittämään. Ja huolettaa kuinka oma koira tilanteen muistaa; otettiinko tällä kohtaamisella taas viisi askelta takapakkia koulutuksessa :/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä on tietysti helppo sanoa, mutta vaikeampi toteuttaa. Salaisuus on kuitenkin siinä että sinun pitää muuttaa asennettasi ystävällisemmäksi kaikkia koiria, ei vain omaasi kohtaan. Moni aggre lähtee siitä että omistaja on epävarma ja koirat päättävät puolustaa omiaan. Jos tuohon tilanteeseen olisit mennyt vähän toisenlaisella asenteella niin sitä tuskin olisi syntynyt. Eli olisit heti koiran huomattua huikannut naapureillesi tervehdyksen, pitänyt koirasi visusti takanasi turvassa, kehottaen sitä odottamaan että moikkaat hänen uutta naapuriaan ensin. Ja sitten mahdollisesti voinut, jos/kun olet havainnut/"kesyttänyt" tämän ison koiran tapaamista varten harmittomaksi, päästää omasi tutustumaan tähän. Lyhyt nuuhkaisu riittää ensitapaamisella ja perseenhaistelu-tutustumisen voi huoletta jättää avarammilla maisemilla tehtäväksi.
Jotta voisit ylipäätään edistyä sinun tulisi olla kuin toteemipaalu ja antaa koirallesi kuva että tunnet kaikki maailman koirat ja että mikään, ehkä ydinpommia lukuunottamati, ei saa sinun pasmojasi sekaisin.