Lapsen vaimea ääni

Lapsuuuden trauma rikkoo mielen.

Persoonani jakautui traumaattisessa lapsuudessani.

Siihen astinen persoonani väistyi pois tieltä ja tilalle tuli vihainen mutta turta persoona. Näin traumatunteita ei tarvinnut käsitellä koskaan.

En koe että olisin elänyt päivääkään enää sen jälkeen omana itsenä, en pysty palaamaan siihen persoonaan mikä olin.

Siksi usein/joskus taannun lapsen tasolle, kun rikottu persoona muistuttaa olemassaolostaan ja yrittää epätoivoisesti saada kontaktia realimaailmaan.

Kerran ääneni muuttui kimeäksi lapsen ääneksi ja se oli oudoin kokemukseni elämässä.

Elämäni on korjaamattomasti pilalla ja olen äärimmäisen katkera.
13<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Ilkeä viesti ihmiseltä, jolta empatiaa ei heru. Mutta suvaitsekaamme heidät myös. Ei ole oma valinta, että kasvuympäristö on ollut mätä. Vastenmielistä kuitenkin.

Äänestä

Tuliko pulloistasi ääniä?

Äänestä

Sinun sielustasi on traumassa irronnut pala,
ihan normaalia tuo on.
Sinun täytyy etsiä Shamaani joka tekisi sinulle sielunpalautuksen.
heitä ihan oikeasti on.
Googlaa

Äänestä

Jos on ollut huono äiti joka on syönyt itse vauvan ruoat herkullisina popsinut kaikki tuttelit ja piltti-purkit omiin suihiinsa, ahneuksissaan.

Kellotkin kääntyivät sitten kesäaikaan daylight saving time... mielestäni tuo tarkoittaa sitä että talvella auringon valoa säästettäisiin, mutta jonkun mielestä tuo on toisinpäin jossa ei taas olisi mitään järkeä koska talvellahan sitä päivänvaloa pitäisi säästää eikä kesällä.

Jos on paljon kelloja mitä aina pitäisi muutella, voi olla työlästä jos satojakin kelloja on muutettavana aina.

Äänestä

Tuo on tuota psykiatriaa... Sanotaan, että älykäs ihminen keksii pilkkoa tunteet pois kokemuksesta hetkellisesti esim. lapsuudessa, kun mieli ei käsitä tapahtumaa. Kokemus on palautettavissa käsittelyyn myöhemmin, jolloin kapasiteetti riittää käsittelemään sen.
Ihmisellä on mahdollisuus kasvaa ja muuttua. Tarvitset vain hyviä ajatuksia. Joskus tarvitaan myös lääkitystä ja terapiaa, mutta kaikki on pääsi sisällä, joten kaikki on muokattavissa. Oma sisäistä lasta kuuntelemalla, voi löytää omia peitettyjä läheisyyden, lämmön ja turvan toiveita. Lapsi lakkaa tarvitsemasta, kun käsität sen luonnollisena osana itseä, eikä se enää palaa erillisenä.

Äänestä

Oletko käynyt ammatti-ihmiselle puhumassa kokemastasi? Jos et ole, ehkä kannattaisi. Jos asioita pyörittelee yksin omassa päässään, ne voivat kasvaa hallitsemattomiksi, niinkuin sinun tapauksessasi näyttää käyneen. Tietävätkö edes vanhempasi ongelmastasi, tai siitä, miten voimakkaasti olet kokenut traumaattiseksi kokemasi tapahtuman.

Äänestä

Tämä kosketti. Meillä ei ole kiirettä minnekään. Uskon suhun ja toivon että luotat muhun. Mitä itse haluaisit nyt sanoa sille pienelle lapselle, joka jäi piiloon? Kiedo ainakin kätesi rakastavasti sen ympärille ja sano että se on hyvä juuri niin. Olisi kiva joskus tutustua siihen. Vaikka olen minä sen joskus nähnytkin kirkkain silmin uteliaana minua kurkkimassa kallioiden koloista ☺️

Äänestä
  • Jep. Jep. ;)

    Äänestä

Kirjoitat lapsuudessa syntyneestä traumasta, johon liittyy jokin vaikea ja käsittelemätön asia. Sellaisella voi olla kauaskantoisia seurauksia. Sinänsä, sitä mikä on tapahtunut, ei voi enää muuttaa, mutta sen aiheuttamia seurauksia voi käsitellä ja korjata. Jos tapahtunut asia on kovin vaikea, siihen saattaa tarvita ulkopuolista apua ja näkemystä. Toivottavasti rohkenet edetä korjaavaan suuntaan.

Äänestä
  • Olet itse kokenut trauman ja olet tuota mieltä,
    suosittelisin että otat yhteyttä shamaaniin ja pyydät sielunpalautusta.

    Äänestä

  • Toimiii kirjoitti:

    Olet itse kokenut trauman ja olet tuota mieltä,
    suosittelisin että otat yhteyttä shamaaniin ja pyydät sielunpalautusta.

    Olen traumani käsitellyt ja sen vuoksi juuri voin ymmärtää. Älä sekaannu vakavaan asiaan. Tunne vastuusi.

    Äänestä

Se on mukava tunne kun tietää ettei voi enää elää normaaalia elämää. Ainoastaan erakkona voisi edes hieman olla onnellinen.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


3-33-33 kirjoitti:

Lapsuuuden trauma rikkoo mielen.

Persoonani jakautui traumaattisessa lapsuudessani.

Siihen astinen persoonani väistyi pois tieltä ja tilalle tuli vihainen mutta turta persoona. Näin traumatunteita ei tarvinnut käsitellä koskaan.

En koe että olisin elänyt päivääkään enää sen jälkeen omana itsenä, en pysty palaamaan siihen persoonaan mikä olin.

Siksi usein/joskus taannun lapsen tasolle, kun rikottu persoona muistuttaa olemassaolostaan ja yrittää epätoivoisesti saada kontaktia realimaailmaan.

Kerran ääneni muuttui kimeäksi lapsen ääneksi ja se oli oudoin kokemukseni elämässä.

Elämäni on korjaamattomasti pilalla ja olen äärimmäisen katkera.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu