Haluaisin udella onko kellään muulla kokemusta synnynnäisestä sydänviasta kissalla. Kuinka yleistä se on? Voiko kissa silti elää pitkään? Millaisia oireita siitä on? Voiko elinikää pidentää? oma rakas kissani nukkui pois ja synnynnäinen sydänvika, joka löytyi vasta jälkeenpäin, oli siihen ilmeisimmin syynä. Pelottaa ottaa uutta kissaa, rakkaan menettäminen on niin raskasta.
synnynnäinen sydänvika
cle0patra
93938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minun toisella kissalla todettiin 2v iässä sivuääni sydämestä ja ultralla katsottuna nähtiin väliseinässä reikä. Se ei kuitenkaan vaatinut mitään lääkitystä silloin, mutta nyt kaksi vuotta myöhemmin kun vein kissani uudelleen tutkimuksiin sillä todettiin hypertrofinen kardiomyopatia, mikä voi olla synnynnäistäkin.. lääkkeeksi annettiin betasalpaajia, mitkä vähentää sydämen taakkaa. Ei siinä ole mitään ikäennusteita ja lääkehoidostakin ollaan montaa mieltä, paranehan se ei koskaan, mutta saattaa ehkä hieman pidentää elinikää.
Joillakin roduilla on todettu enemmänkin synnynäistä hypertrofista kardiomyopatiaa (maine coonilla muistaakseni ainakin) Itselläni on cornish rexejä. Ainoa mitä siinä voi kissaa hankkiessaan tehdä on tentata kasvattajia onko heidän jalostukseen käyttämillään kissoilla em. tauteja ollut ja sitten luottaa hyvään tuuriin. Eihän sitä ikinä tiedä..
niin unohdin vallan toivottaa voimia jaksaa eteenpäin!!! Kestää aikansa kun ikävä ja suru muuttuu kauniiksi muistoiksi. Itse tavallaan koitan samalla valmistautua menetykseen kun kissallani on tiedossa sydänvika, mutta siitä huolimatta en tiedä miten siitä tulen selviämään.
Vietiin typykkä 10 kk ikäisenä steriloitavaksi. Alustavassa tutkimuksessa ei lääkäri huomannut mitään outoa. Typy oli siihen asti kaikin puolin terve, vilkas ja iloinen kissa. Ainut outo juttu minkä olen näin jälkeenpäin keksinyt oli, että Typy hengästyi pitkän leikittämisen jälkeen. En siis osannut/ymmärtänyt pyytää mitään erityisen tarkkaa tutkimustakaan. Pari päivää leikkauksen jälkeen kulta alkoi hengittää huonosti ja lopulta oli lopettettava. Keuhkot täyttyivät verellä ja mussu olisi muuten hukkunut omaan vereensä. Ruumiinavauksessa selvisi, että Typyllä oli ollut synnynnäinen sydänvika.
Itse olin silloin niin paniikissa ja sekaisin etten ymmärtänyt kaikkea mitä eläinlääkäri kertoi. Ilmeisimmin siis Typsy-ressun sydän ei kestänyt steriloinnista johtuvaa rasitusta.
Typyn isoäiti oli angora ja olen lukenut, että sydänvika on yksi turkkilaisten angorien mahdollisesti perityvistä taudeista.
..niin, omalla kissallani on myös tuo rasituksen sietokyky vähentynyt, ollut aina paljon rauhallisempi kuin veljensä. Leikkii ja pyrähtelee lyhyesti, mutta sitten menee kyljelleen makoileen. Ei tosin läähätä. Tuntui todella pahalta lukea että kissasi eli vain 10kk, Pupu (kissani nimi) on nyt 4 vuotias ja saa betasalpaajia, ajattelen niin että jokainen päivä on arvokas ja olen siitä kiitollinen. Voimia sulle!
Kyllä se tästä pikku hiljaa. Kiitos osanotosta. Jaksamista myös sulle ja kannattaa tosiaan nauttia joka hetkestä jonka saat Pupun(hauska nimi:) kanssa viettää.
Typyn lähtö tuli niin äkkiä, yhden vuorokauden aikana, että sitä on vaikea vieläkään uskoa todeksi. Mutta iloisia hetkiä riitti ja meidän mussulla oli varmasti rakkauden täyteinen elämä. Senkin ajatteleminen helpottaa.
Kissallamme oli sivuääni pienempänä, tämä oli kuitankin luultavasti syntynyt kun neitimme kasvoi niin että natisi ja sisäelimet eivät ehtineet mukaan. Tämä kuitenkin hävisi iän myötä ja kissa on nyt terve.
Suurilla kissaroduilla alkaa nykyään ilmamantumaan sydänvikoja. Kuten edellä mainittiin niin maine cooneilla on tätä ilmaantunut, mutta viimeaikoina myös norjalaisilla metsäkissoilla.
Sydänvikoja on kuitenkin lukuisia, eläinlääkäri ei sattunut kertomaan tarkemmin mistä sairaudesta on kyse? HCM on yksi tavallisimmista sydänsairauksista kissoilla. Se on periytyvä ja voi olla oireeton vuosien ajan ja sitten iskeä yllättäen kissan ollessa vanhempi.
Jos se kissan otto pelottaa sen takia että pelkäät että kissa saa sydänvian niin sanoisin että riski ei ole niin suuri. Mutta tietysti se kissan otto muutenkin pelottaa siinä valossa että kissalle voi tapahtua lukuisia asoita. Neuvoisin kuitenkin sinua ajattelemaan niitä hyviä aikoja kissan kanssa eikä huonoja, jos se yhtään auttaisi. Otan osaa, täytyy tunnustaa että pelkään kyllä itsekkin sitä päivää jolloin kissani siirtyy eteenpäin.
Hyvä että kissanne on nyt terve. En ole varma kertoiko eläinlääkäri tarkempaa syytä, olin niin järkyttynyt etten ymmärtänyt tai edes kuullut kaikkea.
Kyllä alkaa vähitellen typyn viimeisten hetkien muistot siirtyä taka-alalle ja hyvät ajat palata mieleen. Kyllä kissoista on niin paljon iloa, että parempi ottaa riski kuin olla ilman. Luulisin, että vielä tämän vuoden puolella meidän kämppää on joku karvapallero sotkemassa:)
Mulla on nimittäin itellä se vika kuin teidän kissoillanne. Varmaan samat ohjeet pätee suurin piirtein kissoihinkin. Voin yrittää soveltaa niitä kissojen kielelle:)
- antakaa kissan levätä niin paljon kuin se haluaa
- pulssin on hyvä pysyä mahd. vakaana, kaikki yhtäkkiset pyrähdykset lisää rytmihäiriövaaraa
- ylipaino lyhentää elinikää varmasti, sydämen vajaatoiminta pahenee
- säännölliset, kevyet ateriat
- säännöllinen elämä
- lämmin nukkumapaikka, koska verenkierto on huonompi ja kissa palelee helpommin
- ei pakkasella tai kovalla helteellä ulos. Sydän rasittuu lämpötilan vaihteluista kun veri joutuu kiertämään tavallista voimakkaammin
Sydänvika aiheuttaa myös psyyken puolella ahdistusta ihmisellä, miksipä ei kissallakin. Se kaipaa varmaan rapsuttelua ja läheisyyttä tavallista enemmän:)
Enpä oo tota psyykepuolta tullu ajatelleeks aiemmin. Typy tosiaan oli hyvin ihmisläheinen kissa. Se oli koko ajan vierellä, jossei päässy syliin ni hyppäs niskaan ja rakasti silittelyä ja läheisyyttä:)