Ikävä tulee konkreettiseksi vasta kun tajuaa sen olevan lopullista. Eikä edes hyvästelty. Kaikkea hyvää toivon hänelle silti. Tiedän että suurin vika oli itsessäni. En osannut käsitellä tunteitani häneen. Hän oli liikaa kaikkea. Enkä pystynyt samaan, siksi suljin hänet suurimman osan ajasta pois. Vaikka oli niitä hyviäkin hetkiä.
Nähdäänköhän enää koskaan
ehkäjoskusopin
6<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sait siis mihin käytökselläsi pyrit. Ole tyytyväinen nyt.
Voi jos luottaisit rakkauteni pysyvyyteen. Etkä epäilisi sitä koskaan. Se on kuin vuori, on ja pysyy. Jos annat minun olla ja elää, ja kunnioitat minua ja olet luottamukseni arvoinen, tulen aina takaisin luoksesi. Aina vaan vahvempana, niin kuin sinäkin. Rakkaudessa me vahvistumme molemmat. Ja kaikki uskomaton ja ihmeellinen on mahdollista. Olet koetellut luottamustani ja uskoni on horjunut, se on totta, mutta haluaisin antaa meille mahdollisuuden, jos sinä olet valmis ottamaan sen riskin, että menetät minut lopullisesti, jos silloin vielä satutat. Siksi epäröin itse, koska siitä ei olisi enää paluuta takaisin. Enkä toivoisi sitä meille.
Kai olet kertonut hänelle, miten pettänyt luottamuksesi? Itse ainakin tahtoisin tietää jos olisin loukannut tai muuta..kuin kestää hiljaista vihoittelua.
Ei nähdä enää koskaan.
Ihmissuhdepeleistä ja draamasta moni saa eliksiirinsä, toisia se ei vaan kiinnosta. Mitä suotta sotkea puolta lääniä kahden välisiin asioihin ja kanssakäymiseen. Keveyttä ja iloa sulle toivon, niin paljon kuin se piireissäs on mahdollista.
Liikaa kaikkea mitä? Huonolla tavalla? Uskon että jos tunteet on molemminpuoliset, aika ei oleoo mahdollisuuksiasi pilannut. Toiset tarvitsee enemmän aikaa tunteidensa selkiyttämiseen. Hän kyllä ymmärtää jos on oikea sinulle.