Olepa Turussa eri mieltä julkisesti tai yksityisesti, näkyy vain siinä, että ' uhri' tässä tapauksessa minä, saa vain hiiliä oman päänsä päälle. Yritäpä tivata oma-kääk-lääkäriltäsi sellaista hoitoa, jota vielä 10 v sitten sai itsestään selvästi. Sai lääkärin lähetteen ortopedin tutkimuksiin, sai lähetteen naistentautilääkärille yms eikä tarvinnut, kuten nyt, sietää papa-kokeen otossa sellaista hämmästelyä: ilmeisesti ei näytteenottaja ollut nähnyt vastaavanlaista tulosta, jonka eräs lääkärinplanttu oli naiselimiini saanut tehdyksi/kurotuksi/värkätyksi. Sanoin sitä ensimmäiset 5 kivuliainta vuotta 'amputaatioksi'. Olisin sanonut kastraatioksi, kun sekin tehtiin samalla turhat elimet vihdoin poistamalla, ja oli jo tehty kertaalleen 'purettavissa oleva' versio, vaikka muuta toivoin, eli sterilisaatio lapsiluvun täytyttyä.
- Minä olen tietenkin maallikko, jäävi lääkärien oikein tai väärin tekemisiä tietämään. Mutta olen myös henkilö, joka osaltaan maksaa julkisen terveydenhuollon menoja. Aikaisemminkin olen niitä käyttänyt luottavaisena, syyllistämiseni tuli nyt kuolleena syntyneen kohistun SOTEN valmistelun huumassa ja syveni päivä päivältä, kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta, saavuttaen huippunsa juuri viime viikolla tämän joillekin tahoille Sammon kaltaiseksi rahamyllyksi aiotun ihmeparantumisiin suoraan johtavanko vai rahanjakamisautomaatin kaaduttua. Harmi vain, kun 'valvonta'( lue
peittely) petti, ja 'itsellään' kuolleita ikätovereitani alkoi olla kuolinilmoitus -sivut täynnä ja jostain alkoi huolestuneiden hoitajien 'omavalvonta' rakoilla ja kertoivat varovaisia arvioita miehittämättömistä yöajoista ' kokoaikaisen
hoidon' osastoilla, joilla lähtölaskentaa odottava maksaa enemmän kuin tienaa tai on säästössä. Samaan aikaan yksityinen Oy/Ab/Ltd monikansallinen toimija nettoaa pääluvusta muutamassa kuukaudessa sen saman, kuin hoito maksoi ennen vaikkapa Loimikodissa vuodessa. Kaikesta kun on tarkat tilastot. Voittoja toimijoille tahdotaan ja tahkotaan, verot maksetaan jonnekin ties minkä lipun alle, ei Suomeen kuin työntekijäin palkoista.
Mihihin tekemänsä rekisteröinnit tähtäävät? Ja mites niihin sitä resurssia tuhlataan? - Ennustavatkohan niiden tilastojensa avulla, koska saa lakata antamasta sitäkin vähää arvaushoitoa, kuin on saanut viimeaikoina, vai laskevatko tulevaa potilasmäärää meikälikkoja ' vuosimallia vanhentunut' , eli viimeisen käyttöpäivän raja rikki jo, kuoltkoon? Kaikkinensa tilanne kohdallani on käymässä sietämättömäksi. Kohta puoli vuotta 'kantapiikki se vaan on' ja 'saa sillä kauppareissun tehdä' - ei hoitosuunnitelmaa sen kummempaa - vanhainkoti- tai hautausmaa -materiaalia olen mielestään, kai. Ja kävellä ei voi.
Olen ollut sairastelevainen lapsesta asti, mille en itse tietääkseni mitään mahda, ei syyllistäminen voi johtua siitäkään. Mutta vaikka tiesin, että kohtalonani olisi olla ikäneito suvun vankkojen perinteiden mukaan, menin suin päin rakastuttuani naimisiin. Kun on nuori ja libido sanelee, sitä on täysin tollo ja tekee vastoin omaa järkeään jopa lapsia ja vielä minun perimälläni kaikkine hankaline autoimmuunisairauksineen päivineen. Ja kun elimistön säätelymekanismi ottaa hatkat omin nokkineen, on liemessä.
Siihen aikaan ei ollut hormonikierukoita ja miehiin ei pieni tyttönen voinut luottaa näissä asioissa, niinpä tulin raskaaksi ja maksan siitä vieläkin: Oksensin koko raskausajan iltapäivisin kotimatkalla, joutuen pois autosta säällä kuin säällä tienvarteen yökkäilemään. Kun vielä 8. kuullakin kerroin lääkärille oireista, hän heräsi ja alkoi teettää kokeita neuvolan ohella: hemoglobiini kymmenen pinnassa, sen ajan taulukoissa ainakin liian matala odottavalle äidille. Rautaa, mikä sotki ruoansulatukseni. Senkka oli koholla 'lievästi'. -Yleiskuntoni oli huono, eikä syytä voitu selittää kokein.
Kunnes kunto petti: Kurkkuni oli ollut ärtynyt ja olin saanut lääkkeitä 'angiinaan' (ei siihen aikaan mitään nieluviljeyjä tehty) muttei tämä nyt varmaan sitä voinut enää olla...Olin käynyt kurkkuosaston tutkimuksissa edellisellä viikolla, mitään 'poikkeavaa' ei ollut löytynyt...Pusero ja aluspaita oli rintaliivien ohella pitänyt toki riisua 'tutkimuksen' vuoksi. - Sen kertainen sairaalajakso oli pidempi, kuin esikoisen syntymän jälkeen potemani kuumeinen jakso, johon entisaikoina kuoltiin, diagnosina lapsivuodekuume. Rankka antibioottikuuri pelasti henkeni silloin.
Tämän toisen lapsen jälkeen ehdin käydä yli puoli v töissä, kunnes jouduin luovuttamaan ja sairaalaan leikkuupöydälle. Toivuin taudista,arvet ovat muisto vain, mutta kannan syyllisyyttä, että lasta kannoin sairastaen piilevänä tautia ja siirtäen heikkoa perimää tai taipumusta siihen, tietämättäni? ja mitä se auttaa, vaikka kuinka 'tiedän' että kaikki ei ole
oikein, jos lääkärin kaaliin ei mahdu mitään epätyypillisiä oire-epäilyjäkään.
'Käypä hoito' sallii minun kävellä n y t k i n ilman röntgenkuvausta jalasta, jonka kantaluuhun sattuu kun murskautunut olisi.
- Minä olen tietenkin maallikko, jäävi lääkärien oikein tai väärin tekemisiä tietämään. Mutta olen myös henkilö, joka osaltaan maksaa julkisen terveydenhuollon menoja. Aikaisemminkin olen niitä käyttänyt luottavaisena, syyllistämiseni tuli nyt kuolleena syntyneen kohistun SOTEN valmistelun huumassa ja syveni päivä päivältä, kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta, saavuttaen huippunsa juuri viime viikolla tämän joillekin tahoille Sammon kaltaiseksi rahamyllyksi aiotun ihmeparantumisiin suoraan johtavanko vai rahanjakamisautomaatin kaaduttua. Harmi vain, kun 'valvonta'( lue
peittely) petti, ja 'itsellään' kuolleita ikätovereitani alkoi olla kuolinilmoitus -sivut täynnä ja jostain alkoi huolestuneiden hoitajien 'omavalvonta' rakoilla ja kertoivat varovaisia arvioita miehittämättömistä yöajoista ' kokoaikaisen
hoidon' osastoilla, joilla lähtölaskentaa odottava maksaa enemmän kuin tienaa tai on säästössä. Samaan aikaan yksityinen Oy/Ab/Ltd monikansallinen toimija nettoaa pääluvusta muutamassa kuukaudessa sen saman, kuin hoito maksoi ennen vaikkapa Loimikodissa vuodessa. Kaikesta kun on tarkat tilastot. Voittoja toimijoille tahdotaan ja tahkotaan, verot maksetaan jonnekin ties minkä lipun alle, ei Suomeen kuin työntekijäin palkoista.
Mihihin tekemänsä rekisteröinnit tähtäävät? Ja mites niihin sitä resurssia tuhlataan? - Ennustavatkohan niiden tilastojensa avulla, koska saa lakata antamasta sitäkin vähää arvaushoitoa, kuin on saanut viimeaikoina, vai laskevatko tulevaa potilasmäärää meikälikkoja ' vuosimallia vanhentunut' , eli viimeisen käyttöpäivän raja rikki jo, kuoltkoon? Kaikkinensa tilanne kohdallani on käymässä sietämättömäksi. Kohta puoli vuotta 'kantapiikki se vaan on' ja 'saa sillä kauppareissun tehdä' - ei hoitosuunnitelmaa sen kummempaa - vanhainkoti- tai hautausmaa -materiaalia olen mielestään, kai. Ja kävellä ei voi.
Olen ollut sairastelevainen lapsesta asti, mille en itse tietääkseni mitään mahda, ei syyllistäminen voi johtua siitäkään. Mutta vaikka tiesin, että kohtalonani olisi olla ikäneito suvun vankkojen perinteiden mukaan, menin suin päin rakastuttuani naimisiin. Kun on nuori ja libido sanelee, sitä on täysin tollo ja tekee vastoin omaa järkeään jopa lapsia ja vielä minun perimälläni kaikkine hankaline autoimmuunisairauksineen päivineen. Ja kun elimistön säätelymekanismi ottaa hatkat omin nokkineen, on liemessä.
Siihen aikaan ei ollut hormonikierukoita ja miehiin ei pieni tyttönen voinut luottaa näissä asioissa, niinpä tulin raskaaksi ja maksan siitä vieläkin: Oksensin koko raskausajan iltapäivisin kotimatkalla, joutuen pois autosta säällä kuin säällä tienvarteen yökkäilemään. Kun vielä 8. kuullakin kerroin lääkärille oireista, hän heräsi ja alkoi teettää kokeita neuvolan ohella: hemoglobiini kymmenen pinnassa, sen ajan taulukoissa ainakin liian matala odottavalle äidille. Rautaa, mikä sotki ruoansulatukseni. Senkka oli koholla 'lievästi'. -Yleiskuntoni oli huono, eikä syytä voitu selittää kokein.
Kunnes kunto petti: Kurkkuni oli ollut ärtynyt ja olin saanut lääkkeitä 'angiinaan' (ei siihen aikaan mitään nieluviljeyjä tehty) muttei tämä nyt varmaan sitä voinut enää olla...Olin käynyt kurkkuosaston tutkimuksissa edellisellä viikolla, mitään 'poikkeavaa' ei ollut löytynyt...Pusero ja aluspaita oli rintaliivien ohella pitänyt toki riisua 'tutkimuksen' vuoksi. - Sen kertainen sairaalajakso oli pidempi, kuin esikoisen syntymän jälkeen potemani kuumeinen jakso, johon entisaikoina kuoltiin, diagnosina lapsivuodekuume. Rankka antibioottikuuri pelasti henkeni silloin.
Tämän toisen lapsen jälkeen ehdin käydä yli puoli v töissä, kunnes jouduin luovuttamaan ja sairaalaan leikkuupöydälle. Toivuin taudista,arvet ovat muisto vain, mutta kannan syyllisyyttä, että lasta kannoin sairastaen piilevänä tautia ja siirtäen heikkoa perimää tai taipumusta siihen, tietämättäni? ja mitä se auttaa, vaikka kuinka 'tiedän' että kaikki ei ole
oikein, jos lääkärin kaaliin ei mahdu mitään epätyypillisiä oire-epäilyjäkään.
'Käypä hoito' sallii minun kävellä n y t k i n ilman röntgenkuvausta jalasta, jonka kantaluuhun sattuu kun murskautunut olisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.