Kertomus kuntapoliitikosta.

Iltojen pimetessä kohti alkavaa syksyä oli Joensuun Niinivaaralla jouduttu suoranaisen kauhun valtaan. Kaupunginosaa oli ruvennut ilta-aikaan piinaamaan kauhistuttava, salaperäinen kakkamieheksi kutsuttu henkilö.

Joidenkin mukaan kakkamies pukeutui mustiin vaatteisiin: hänellä oli musta pilottitakki, mustat paksu pipo ja mustat ulkoiluhousut; kaiken kaikkiaan vaatetus oli mitä sopivin piileskelyyn kaikenlaisissa kadunvartta reunustavissa ryteiköissä, pensasaidoissa ja metsän tapaisissa, kun päivän valo oli väistynyt pimeyden tieltä. Miehellä sanottiin olevan pitkä tuuhea parta, ja hänen silmänsä olivat ikään kuin kaksi hehkuvaa kekälettä nuotiossa. Kun mies hyökkäsi, hän päästi epäinhimillisen, suorastaan demonisen rääkäisyn, jonka kuuleminen sai kenet tahansa paniikin valtaan.

Mistä miehen eriskummallinen nimi sitten tuli? Kakkamies oli saanut hilpeyttä herättävän nimensä aseestaan; ulosteesta. Hän kuljetti mukanaan muovipussia, joka oli täynnä ulostetta. Pahaa-aavistamattoman uhrin kävellessä kaikessa rauhassa katulamppujen turvallisen hehkun alla, syöksyi kakkamies jostain valopiirin ulottumattomista, ärjyi ja heitti uhrin päälle ulostetta.
Koskaan ei voinut tietää, missä kakkamies väijyi, joskin voimakas ulosteen haju saattoi joskus kavaltaa hänet uhrilleen.

Huhujen mukaan mies oli entinen kuntapoliitikko. Hän eli aikoinaan aivan tavallista elämää, kävi töissä ja hoiti luottamustoimeaan. Miehen kohtaloksi koitui vuosia sitten käyty talousarviokeskustelu. Kuntatalouden monimutkaiset kiemurat aiheuttivat kakkamiehessä jonkinlaisen hermoromahduksen, jonka myötä tämä sittemmin kakkamieheksi nimetty henkilö tuli työkyvyttömäksi. Viettäessään pitkiä aikoja yksin kotonaan (mies oli näet naimaton eikä hänellä ollut lapsia) kertoivat sukulaiset miehen kehittäneen sairaalloisen päähänpinttymän ulosteidensa koostumukseen. Miehen kerrottiin olleen huolissaan ulosteistaan; hän epäili potevansa jotain sairautta ulosteidensa ulkonäön sekä hajun perusteella. Mies ei kuitenkaan saanut selvyyttä asiaan. Epämääräiset pahat aavistukset, tai pitäisikö sanoa, luulosairaus, vei lopulta mieheltä järjen rippeetkin. Siitä asti hän oli, vahvistamattomien huhujen mukaan, vainonnut kaupunkilaisia illan pimeydessä ulostetta täynnä oleva pussi mukanaan.

Kukaan ei mahtanut kakkamiehelle mitään. Jopa viranomaiset pelkäsivät kakkamiestä. Kukapa haluaisi sotkea itsensä haiseviin ulosteisiin? Niinpä mies sai rauhassa terrorisoida ihmisiä, kunnes miehen ”reviiriä” ruvettiin tietoisesti välttämään. Se oli alku kakkamiehen valtakunnalle. Siellä kukaan ei saattanut häntä uhmata!