Ja toisella on selvästi enemmän rahaa kuin toisella, ja tarkoitus olisi sopia niin että mahdollisen eron tullessa molemmat saa oman osuutensa takaisin, niin miten pitäisi menetellä? Joku erillinen sopimus, jossa asia sovitaan, vai miten olette menetelleet??
Kun avopari ostaa asunnon
Jenni00
81857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
siinä suhteessa kuin pistätte rahaanne kiinni asuntoon. Esim. 70%/30%.
Ihan sama se on avioparillakin kun ostetaan molempien nimiin niin merkitään yleensä omistusosuus. Ei siinä sen enempiä vaadita.
avioliitossa vain avioehto takaa että saa sen mikä kuuluu, muuten menee puoliksi....Avoliitossa pitää siis tehdä erillissopimukset ja nimet , todistajat , muuten on heikoilla kun se päivä koettaa
Tuossa muut vastaavat, että sopimus omistusosuuksista (esim 80%/20%) kauppakirjaan riittää, mutta sinä olet sitä mieltä että pitää tehdä erillinen sopimus. Voisitko hieman kertoa lisää? Millainen sopimuksen pitäisi olla? Vapaamuotoinen vai onko joku määrätty kaava?
99% näin.
Omaisuus menee puoliksi muuten jos ei avioehtoa. Avioehto ei yleensä päde myös jos on lapsia 99% näin.
Lapset menee 99% vaimolle eli mies joutuu maksaa elatusmaksua. Lasten jääminen vaimolle myös aiheuttaa että mies nimellistä korvaustá vastaan saa luvan suksia kuuseen 99%.
Avopareilla kirjalliset sopimukset toimii, mikäli laadittu niin että
Sinä olet tainnut käydä liikaa Simon vaatehuoneella, jäänyt näköjään tuo ysiysi päälle. En lainkaan usko että tilanne on noin mustavalkoinen kuin tuo katkera trolli tilittää. Oletko sinä joku saamaton tohvelisankari-nyhverö joka ei eron yhteydessä saanut osaansa vai mistä on kysymys?
Kyse oli alkuperäisellä kysyjällä AVOliitosta ja mikään avioehto ei siinä ole voimassa. Avoliitosta erottaessa molemmat kerää kiltisti omat kamansa ja lähtee eri suuntiin (kokemusta on). Jos lapsia on, niin tilanne on niiden osalta monimutkaisempi enkä osaa neuvoa tähän tilanteeseen antaa. Talon omistussuhteet TIETYSTI kauppakirjaan tai jos ne myöhemmin muuttuvat, erilliselle kirjalliselle paperille. Älkää ostako asuntoa 50%-50% ettei kummaltakin mene ensiasunnon ostoetu.
Avopareilla pätee sama kuin avioliitossa, mikäli lapsia. Oikeuskäytäntö on se että nainen saa melkein aina lapset ja mies maksaa. Yhteisen kodin tapauksessa, voidaan sopia (hhehhheehheeeeee) jakotapa (hhehhhehhhheeeeeeee) oikeudenmukaiseksi (hahhhhahhhhhhhhhhhhhhheeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee).
Periaate on se että sosiaali"miehet" nuijii saastaiset rupiset suomalaiset äijät suohon. Ulkolaislle annetaan rasismin pelosta anteeksi.
On selvää että yhteiskunta ei halua maksaa eron tapauksessa. Jos asunto menee jakoon, joutuu yhteiskunta maksaa kalliit vuokrakustannukset ym.
Mikäli mies heitetään pellolle päästään pelkällä Bultsarilla. Näitä on Suomessa muuten 40 000, jotka ei ole missään kirjoissa. Ajatelkaa keksikokoinen kaupungin väestö.
Siis kysytään yksinkertaisesti: Jos avoparilla on lapsia ja tulee ero, aiheuttavatko lapset sen, että omaisuus jaetaan 50%-50%? Jos näin on, tämä on minulle uusi tieto.
Mutta. Oletetaan tilanne, että ollaan avoliitossa, on lapsia ja erotaan ja omaisuus pistetään fifti-fifti. Joko vaimo maksaisi minut ulos kämpästä tai minä hänet ja se jolle jää lapset saa siltä toiselta elatusmaksut. Mitä epäselvää tässä on? Näin sitten toimitaan jos ei ole ymmärretty laittaa hyvän sään aikana paperille kuka mitäkin omistaa. Jos ei sovussa näitä asioita ymmärretä hoitaa niin se on toisen osapuolen nyhveryyttä jos jää nuolemaan näppejään. Se on sitten voivoi jos on ottanut sen 200.000 e lainan joka kilahtaa maksuun eron sattuessa. Kandee hiukan miettiä tosiaan millaisen lainan ottaa, laina pitää olla REALISTINEN. Itse olen onneksi seurusteleva, toistaiseksi ei lapsia, mutta eri asunnoissa asutaan :) Tää tilanne on oikein kiva. Ja lainaa nykymittapuussa naurettavan vähän, maksettu vajaa 8v päästä 500 e/kk erillä. Avioehto ja sopimukset paperille kirjataan tarkoin jos tässä enempään hullaannun.
Rakkaus on siitä ikävää (vaikka onkin melkein kokonaan muuten hyvä juttu), että se voi sokaista näissä talousasioissa jotka pitäisi AINA pitää erossa tunteista.