Kaikki kiiltävä ei ole kultaa

Pitäisi ehkä kirjoittaa "Särkynyt sydän" - osioon. Elämä on aika pysähtynyttä ollut sen jälkeen, kun lakattiin tapaamasta toisiamme. Siis en vaan jaksa innostua enää asioista samalla tavalla, kuin ennen.

Pitäisi todella pystyä unohtamaan, mutta ei se vaan oikein onnistu. Välillä olen onnistunut ohjelmoimaan itseni hetkeksi käyntiin, mutta ei se vaan ole aitoa. Jotain minusta lähti ja pelkään, että lopullisesti.

Olen miettinyt, että jo alussa meni pieleen, kun odotin itse jotain enemmän, mihin oli mahdollisuus. Kun nähtiin, olin sydän hellänä ja hetkemme olivat minulle jotain ihmeellistä. Välillä putosin kyllä sieltä ja kovaa... Sillä olen ihminen, vahvasti tunteva ja haavoittuva. Sinulla oli valta haavoittaa minua, silti olin kiinni sinussa.
8<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Sanoinhan sulle, että mulla on hyviä muistoja kanssasi, mutta mistään ei tule mitään, kun menetät toivosi aina. Et ole edes valmis yrittämään, jos sinulla ei ole halua puhua asioita halki kanssani, niin mitään ei tapahdu. Olen minäkin rikki aivan yhtälailla.

Äänestä

Sellasta se on kun oli pöhöttynyt itsetunto ja mielikuvitus liioittelee toisen kokemat tunteet sinua kohtaan sekä katseet ja hymyt, ystävällisyyden, vitsailun ja läsnäolon

Äänestä

Minullakin on ollut tuollaista. Kuin parkkivalot päällä ajelisi. Minä arvelin silloin, että tulee menemään hyyyvin pitkä aika, ennen kuin rupeaisi olotila normalisoitumaan. Olin oikeassa, ei ole vielä olo muuttunut normaaliksi.

Ei sellainen unohdu mitenkään. Osa minusta ei ole täällä luonani.

Äänestä

Tunsitteko kauankin?

Äänestä

Kun lyödään tikari suoraan rinnasta läpi.

Äänestä

Minä kaipaan edelleen. Haluaisin ihmeellisiä hetkiä lisää, paljon lisää. Pitäisi alkaa tapaamaan taas.

Äänestä

Pelkkää löpinää!

Äänestä

Milloin viimeksi olitte yhteydessä toisiinne?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kirjoittamallaulos kirjoitti:

Pitäisi ehkä kirjoittaa "Särkynyt sydän" - osioon. Elämä on aika pysähtynyttä ollut sen jälkeen, kun lakattiin tapaamasta toisiamme. Siis en vaan jaksa innostua enää asioista samalla tavalla, kuin ennen.

Pitäisi todella pystyä unohtamaan, mutta ei se vaan oikein onnistu. Välillä olen onnistunut ohjelmoimaan itseni hetkeksi käyntiin, mutta ei se vaan ole aitoa. Jotain minusta lähti ja pelkään, että lopullisesti.

Olen miettinyt, että jo alussa meni pieleen, kun odotin itse jotain enemmän, mihin oli mahdollisuus. Kun nähtiin, olin sydän hellänä ja hetkemme olivat minulle jotain ihmeellistä. Välillä putosin kyllä sieltä ja kovaa... Sillä olen ihminen, vahvasti tunteva ja haavoittuva. Sinulla oli valta haavoittaa minua, silti olin kiinni sinussa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu