monet yksinään elävät, ovat todella yksinäisiä, jopa siinä määrin, kun vaikka soittaa, niin alkaa joku "närkästys - kiukuttelu", kun eihän se nyt noin, ja sitten on niin "paljon" ohjelmaa, kuten vaikka: psykologi 1 kerta kuukaudessa...
Kai monet yksinäiset on niin erakoitunut, ettei ne oikeasti edes osaa vaikkapa kyläillä sosiaalikontaktit, käytöstavat, jne.
ei niitä sitten kukaan jaksa "perässään" roikottaa, jos ei YHTÄÄN oma-aloitteisuutta.
"kyläily vastavuoroisuus kunniaan"
.
Kai monet yksinäiset on niin erakoitunut, ettei ne oikeasti edes osaa vaikkapa kyläillä sosiaalikontaktit, käytöstavat, jne.
ei niitä sitten kukaan jaksa "perässään" roikottaa, jos ei YHTÄÄN oma-aloitteisuutta.
"kyläily vastavuoroisuus kunniaan"
.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Tuolla tavalla käyttäytyviä tyypejä ei varmaan hirveesti kiinnosta ne muut ihmiset, eivätkä he näe siinä mitään ongelmaa.
erakoidun koska kilpailu on jopa perustarpeista niin kovaa, ainakin kuvittelen
Kyläily on kunnioissaan, ellei olla jäädäkseen.
Eipä ole paikkaa missä kyläillä kun jouduin muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja täällä ei arka ihminen ystäviä saa on vaan ikuinen yksinäisyys pohjaton kuilu.
Jouduit muuttamaan? Siis pakosta,eikö ollut mahdollisuutta muuttaa likemmäs sinne mistä lähdit?
Jouduin lähtemään kymmenientuhansien töitä hakevien ihmisten hajanaiseen maailmaan n. 60 vuotta sitten.
Suuren perheen poikana olen työkavereiden kanssa aina sopeutunut. Kun ei ollut varaa valita niin töitä riitti aina.
Kahdeksan vuotta asuin paikkakuntien halvimmissa vuokra-asunnoissa. Kaikki palkkarahani säästin - viinaan ja kortinpeluuseen vapaa-aikana.
Sitten pienestä 1650 markan perintöpotista heräsi asuntosäästämisen tarve. Vähensin rilluttelun enemmän tissuttelulinjalle; kas kun ikää tuli niin turpiin alkoi vaan turhan päiten tulla.
Täystyöllisyyden ja työhulluuden aikana oma yksiö uuteen taloon oli helppo hankkia. Muutaman vuoden kuluttua jo saunallinen kaksiokin.
Avioliiton hajotessa, menetin puolet asunnostani. Erakoituminen alkoi. Olin jo maistanut oman osuuteni Alkon tuotteita. Nyt vaan lääkkeeksi.
Eilenkin tunsin elämäni yksinäiseksi, kuin loukkuun jääneellä ketulla. Löysin hyvän harrastuksen jo avioliitto aikana.
Vaimo ja sen komea uusi poikaystävä pilkkasivat harrastustani hyvin huolellisesti. He ylenivät viime syksynä ihan pilvielämän helppouteen. Ensin iso, komea mies, sitten exvaimonikin. Keveät atomit heille. Evald.
Monet ovat sen yksinäisyyden vuoksi masentuneet niin että ei enää esim. puhelimeen vastaaminenkaan kiinnosta.
niin totta
Eipä sen puoleen että yksinäiselle kukaan soittelisikaan. Ainakaan minulle ole kukaan soittanut pariin kuukauteen. Itse ole soittanut mutta eipä se yksipuolinen soittelu tunnu mukavalta vaan tuntee olevansa vaan häiriöksi ihmisille joilla perhe. Kylään ei ole edes kutsuttu ja toisaalta kun on pitkä matka eikä kunnon kulkuyhteyksiä niin vaikea lähteäkkään.
kun puhelin sit sattuu soimaan , niin sitä säikähtää et kuka helvetti siä soittaa ... onko jotain pahaa tapahtunut tms...
Näin on, olen alkanut pitää puhelinta äänettömällä kun se niin harvoin edes soi että säikähtää jo sen ääntä.
Puhelimessani on hauska vika, siinä ei näy saapuneet txt. Viestit. Ellei erikseen klikkaa txt. Symbolia. Painoin sitä kuvaketta eilen vahingossa ja huomasin kaksi uutta viestiä saapunut, nekin puoli vuotta sitten. Olivat saunalahden mainos postia. Minulla ei kavereita ole, niin en edes muuta olettanut.
Uusimmasta teknisestä osaamisesta olen pudonnut jo 10vuotta sitten. Ei minulla ole facebookkia, instaa enkä käytä watcuppii. En tarvitse niitä-olen yksinäinen. Kysyttiin onks mul watch up? Sanoin ei, käytän vaa txt. Viestejä. Niin ikää mul on 35. Ihme et oon pärjännyt näinkin pitkälle.
T. Jam8
häpeävätkö yksinäiset yksinäisyyttään ?? Eivät esim. vastaa puheluihin, kun niillä ei ole "mitään kerrottavaa", - kuin se yksinäisyys.
kai se niin on: "yksinäisyys ruokkii yksinäisyyttä" ??
En häpeä minä ainakaan, tuntuu että kukaan ei edes ymmärrä miten yksinäinen olen vaikka kaikille tutuille olen kertonut siitä.
Ois se kiva joskus tv:täkin katsoo toisen kanssa eikä tuppisuuna töllöttää.
"Eivät esim. vastaa puheluihin" niin kun olet heille luultavasti yleensä vastenmielinen persoona.
On se vaan niin väärin että itse on yksin mutta edes sukulaiset ei välitä pitää mitään yhteyttä. Korkeintaan pikainen soitto muutaman kuukauden välein. Tarkastavat kai että vieläkö henki pihisee. Itse kun heille soittaa on kiire ei ehdi puhua kuin vähän aikaa. Sitä alkaa sitten välttelemään soittamistakin. Eipä vahingossakaan kutsuta kylään vaikka yökylään että saisi vähän vaihtelua elämään ja yksinäisyyteen. Ymmärtäisin jos olisi kysymys työikäisistä ettei kutsuisikaan mutta kun ei ole vaan ovat eläkeläisiä ikänsä puolesta. Aikaa olisi mutta ei ymmärretä miltä tuntuu olla aina yksin ei ole edes juttelu kaveria viikkokausiin jos ei itse soita. Tuntee olevansa niin turha ihminen kukaan ei tarvitse. Täytyy vain yrittää mennä hetki kerrallaan eteenpäin vaikka masennusta pukkaa päälle kokoajan. Joku ehkä ajattelee että menisi vaikka vapaaehtoistyöhön mutta kun itselläkin ikää jo ja sosiaalisten tilanteiden pelkoinen niin sekään ei oikein onnistu.
Eikö netistä löydy kaveria?
Ne netti kaverit tiedetään en luota enää yhteenkään ihmiseen.
No tuolla asenteella tuskin löytääkään ketään seurakseen. Itse se on lähdettävä muiden ihmisten pariin, eikä odottaa, että kotoa joku tulee hakemaan.
-Kiitos kiltti kaukainen sukulainen, että soitit minulle sieltä susirajan takaa, Pikku-Kalle sanoi puhelimessa kohteliaasti.
-No äpärä kulta, eihän siinä ole mitään kiittämistä.
-Samaa mieltä minäkin olen, mutta äiti käski kiittää.
..
Zeriously, äziä on niin, eddä: mjyllä on phyjelin äinä äänettomalla, gosga on kiva soitella takaisin puhelinmyyjille ja kuunnella: "Ölimme yrittää tävöittää Theitä, zöitämme piän yydestään". En ole eraggo, olen hissukseen asioistani..
..
Pikku-Kalle tulee kaverille tunnin myöhässä. Kaveri ei avaa ovea. Pikku-Kalu jyskyttää oveen kuin heikkopäinen. Kaveri raottaa ovea ja kysyy miksi Kalle tuli myöhässä eikä mene jo pois, koska tuli liian myöhään. "Myöhästyin koska minut abduktoitiin avaruusalukseen ja ryöstettiin matkalla." "No mitä sinulta vietiin?" "Diabetes"
En vastaa yleensä jos joku soittaa, koska hän on "maailmasta" eli saatanan vaikutuksesta toimiva henkilö. Raamatussa lukee että elä mene maailman mukana.
Me yksin jääneet ihmiset olemme jeesuksen seuraajia ja siksi maailma meitä vihaa..
Puhu vaan omasta puolestasi.
Huomenta kaikille syrjääneille.Tein äsken tomaattihernekeittoa mielijohteesta. Aika hyvää.
Kerrostaloyksiö.Yksinäistä erakkoelämää jo vuodesta 2010 alkaen.
Miksi olet tyytynyt erakkoelämääsi?
Erakoitumiseni alkoi suunnilleen samoihin aikoihin. En mene ihmisten pariin, koska kyllä se yksin oleminen tulee esille ja tiedän mitä mieltä he siitä ovat. Eipähän tarvitse enää kestää muiden ihmisten törkeyttä.
Miksi se ketään kiinnostaisi, että vietät yksin aikaasi?
Samanlailla moni muukin ihminen on erakoitunut mutta ei vaan puhu siitä, minä ainakin olen valittanut yksinäisyyttäni ihan avoimesti tuntemattomillekkin.
ihmissuhteet nykyään on kai enemmän "haavoittuvia", jokaisella täällä jotain "hampaan kolossa", sitten löytyy niitä "naljailevia" ihmistyyppejä, siinäkin sitten jotenkin koetettava ns. luovia. . .
loppujen lopuksi jos edes YHDEN hyvän ihmissuhteen elämänsä aikana löytää, niin se on "lottovoitto".
sitä naljailun tarvetta en ymmärrä ?? Koettaako sellainen henkilö vain pönkittää omaa tyytymättömyyttään, -huomauttelemalla täysin toisarvoisista ???
Enempihän lähes kaikki puhumiset on jotenkin "niitä näitä", eihän kenellekään voi sanoa suoraan, - hyviä , eikä tietenkään huonoja asioita !!
jotenkin se vaan on taiteiltava omissa tunne viidakoissa.
Sananlasku: "syö tai tule syödyksi"
Yksi hyvä ystävä on kylläkin lottovoitto, mutta yksi vihamies voi pilata elämäsi täysin.
Kerrostaloyksiö.Yksinäistä erakkoelämää.
Onneksi tätä ei kestänyt kauan vain 2010 alkaen.
Kerrostaloissa on paljon yksinäisiä erakoita, käyvät kaupassa äkkiä ja kämppään takaisin ja pian. Toiset viihtyvät omissa oloissaan tai eivät kehtaa kertoa yksinäisyydestään.
Voivat ehkä viihtyäkin yksinään.
Minäkin viihdyn hyvin yksin.
Tottaksi sitä ihastuu silloin tällöin.
Kiva tytsi ois ok...että semmoista.
Ilmeisesti "libido" ei ole tarpeeksi vahva että hankkisit semmoisen? Joillakin on, jotka ovat ihastukselle altistuneet lähemmin. He eivät sitten voi muuta kuin toimia libidonsa mukaan, tuli mitä tuli. Semmoinen jolla ei ole vahva libido, voi päästä tavallaan helpolla, koska saa mielihyvää harrastuksistaan, esim. jotkut pelit. Sellainen joka altistuu ihastukselle lähemmin, ei saa enää mielihyvää harrastuksistaan vaan sydän on kuin myllyn kiveen kiedottu ja järven pohjaan heitetty... Toisaalta jos libidoa ei ole, ei yritä hankkia naista.
ja päättäjät puhuvat asiasta mutta eivät saa mitään tolkkua aikaiseksi
asian tiimoilta. Kyllä se niin on että sosiaalisemmat ihmiset löytyvät
ihan muualta päin Eurooppaa, kehutaan että italialaiset ja espanjalaiset
ovat hyvinkin puheliaita ja sosiaalisia, myös perhe- ja sukurakasta
kansaa. Vanhempien kunnioitus ihan toisella tolalla Etelä-Euroopassa,
jopa paremmalla tolalla kuin nyky-Suomessa. Ehkä me nykynuoret
aikuiset suomalaiset ei olla ymmärretty ihan täysin Jeesuksen tuhansia vuosia
sitten julistamaansa lähimmäisenrakkaus-sanomaansa, on trendikkäämpää
kapinoida kirkkohallitusta ja papistoa vastaan nykymaailmassa ja erota
kirkon jäsenyydestä ja viitata kintaalla Raamatun opetuksille kuin oppia
jotain oleellista lähimmäisenrakkaudesta.
Lähimmäisenrakkaudessa piilee se viisaus, jonka turvin pärjäämme
elämässämme, löydämme sisältöä elämään ja olemme pyyteettömästi
onnellisia ilman valtapyrkimyksiä, materiaa ja mammonaa. Shoppailu-,
päihde-, ruoka- ja pornoaddiktit ovat hukassa itsensä kanssa pahasti.
Erotiikkakin on paljon muutakin kuin pornofilmejä ja seksiaktikuvia.
Itsessään alastomuus on jo esteettistä kun poistaa kuvioista kaiken
loukkaavan ja pervon. Pohdiskelevat ihmiset havainnoivat paljon
moniulotteisempia näkökulmia asioihin, joihin pinnalliset, levottomat
ja äkkipikaiset ihmiset eivät pääse ajattelunsa tasolla.
Omalta kohdaltani voin sanoa että yksinäisyys on syvältä perseestä,
siis liikaa annosteltuna arjen keskellä, silloin tällöin yksinolo on jopa
terapeuttista jos on ollut liian karnevalistista menoa ja meininkiä 1
viikonkin ajalla. On hyvin vapauttavaa kun saa jonkun kanssa poh-
diskella asioita ja jakaa yhteisesti ilonaiheita, myös surujakin. Ja
vielä näin heteromiehenä, kun pääsee fyysisellä tasolla jotakuta
naista liki lähelle, se on kuin 7. taivas aukenisi kertaheitolla.
Jurottavista marmattavista kyynisistä pessimistisistä moralisoivista
arvokonservatiivisista ihmisistä en välitä kelpuuttaa ystävikseni.
Rento ja iloinen ilmapiiri on omiaan lisäämään hyvinvointia, jossa
molemminpuolinen kunnioitus on hyve ja arvossaan ja keskustelun
taso on asiallista eikä vihaa ja vastakkainasettelua lietsovaa. Rakkaus
ja erotiikkakin viihtyvät paljon paremmin rennossa ja iloisessa
ilmapiirissä, jossa halailu, suukottelu ja alastomuus eivät ole kynnys-
kysymyksiä. Pedofiilit ja raiskaajat pysykööt ulottumattomissa minun
reviiriltäni, heidänkaltaisilleen ei heru sympatiaa eikä empatiaa minulta.
Tässäpä tätä tarinaa kerrakseen.
Niin se vain on että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.