Jumalan lupauksen mukaan ihmisen uskollisuus vähässä saa kerran katoamattoman palkinnon, kun Jumalan sanalle uskolliset perivät iankaikkisen elämän.
Väkeä oli kokoontunut tuhatmäärin paikalle, kun Jeesus aloitti puheensa opetuslapsilleen. Myöhemmin hän kohdisti sanomansa kaikille paikalle kokoontuneille kuulijoille. Vertausten jälkeen Pietari kysyi Jeesukselta: ”Tarkoitatko näillä vertauksilla kaikkia vai ainoastaan meitä?” (Luuk. 12:41). Ilmeisesti hän tarkoitti ”meillä” opetuslapsia.
Pietari ei saanut kysymykseensä kyllä- tai ei-vastausta, vaan uuden vertauksen. Se on tämän sunnuntain evankeliumiteksti. Sen sanoma on uskollisuus Jumalaa kohtaan.
Vertauksen ydin koskee saadun tehtävän uskollista hoitamista – silloinkin kun tehtävän antaja on poissa eikä ole valvomassa, millä tavoin tehtävän vastaanottanut hoitaa sitä. Hyvään tehtävänhoitoon kuului huolehtia palvelusväestä ja jakaa vilja-annokset ajallaan (Luuk. 12:42).
Luottamuksen arvoinen työntekijä
Vertaus sopii hyvin kenelle tahansa tänäkin aikana toisen palveluksessa olevalle työntekijälle. Työnantaja tai hänen edustajansa ei voi valvoa jokaisen palvelukseensa ottamansa työntekijän vierellä, että työ tulee määräaikaan mennessä tehdyksi, eikä tämä ole tarpeenkaan. ”Isäntä” tai työnantaja luottaa valitsemiinsa työntekijöihin.
Useimmiten luottaminen ei ole turhaa. Isäntä huomaa käydessään, että hänen antamansa tehtävät on hoidettu ajoissa, ehkä jopa suunniteltua nopeammin ja paremmin kuin hän mielessään ajatteli. Silloin hän on tyytyväinen ja voi antaa uusia, vaativampia tehtäviä.
Kertomuksessa todetaan, että isäntä voi uskoa palvelijan hoitoon jopa koko omaisuutensa. On mielihyvää tuottavaa, kun on niin taitava, että saa tällaisen suuren ja vastuullisen tehtävän.
Yleensä on myös niin, että jolle on paljon uskottu, häneltä myös paljon vaaditaan. Merkittävään asemaan asetettu on päässyt esimieheksi monille muille työntekijöille. Matteus kuvaa kyseisen henkilön esimieheksi, jonka talon isäntä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään (Matt. 24:45).
Raipaniskuja huonolle palvelijalle
Vertauksen mukaan palvelijan valinta ei aina onnistu näin hyvin. Palvelukseen on voinutkin päästä henkilö, joka ajattelee, että isäntä ei tule vielä pitkään aikaan. Huono palvelija ei pyrikään toteuttamaan lupaamaansa tehtävää (Luuk. 12:45).
Tuona aikana esimiehen asemassa oleva saattoi jopa piestä hänen haltuunsa uskottuja työntekijöitä. Jonain päivänä isäntänsä palasi takaisin. Jos palvelija tiesi, mitä hänen isäntänsä tahtoi, mutta ei ollut tehnyt niin, hän sai monta raipaniskua (Luuk. 12:47).
Kyseessä oli vertaus, jonka tuon ajan kuulijat varmaankin hyvin ymmärsivät. Se kuvasi, mitä tarkoittaa uskollisuus toisen palveluksessa olevalle silloin, kun isäntä on kaukana matkoilla.
Kutsu taivaan iloon
Vertausten syvin tarkoitus oli kuitenkin olla kertomassa Jumalan hyvästä tahdosta ihmisille. Raamatussa toistetaan lukemattomia kertoja Jumalan uskollisuutta luomaansa ihmistä kohtaan.
Jumalan lupausten viesti meille on olla uskollinen vähässä, kun hän itse on uskollinen paljossa. Jumala antoi ainoan poikansa puolestamme, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16).
Kristus kertoi tuomiosta, jossa hyvä ja luotettava, vähässä uskollinen palvelija, saa kutsun Herransa ilojuhlaan (Matt. 25:21).
Smyrnan seurakunnan palvelijalle annettiin kaunis lupaus: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän” (Ilm. 2:10). Tähän lupaukseen saamme mekin uskoa. Jumalan sanalle uskolliset saavat ylösnousemuksen aamuna katoamattoman voitonseppeleen (1. Kor. 9:25).
Väkeä oli kokoontunut tuhatmäärin paikalle, kun Jeesus aloitti puheensa opetuslapsilleen. Myöhemmin hän kohdisti sanomansa kaikille paikalle kokoontuneille kuulijoille. Vertausten jälkeen Pietari kysyi Jeesukselta: ”Tarkoitatko näillä vertauksilla kaikkia vai ainoastaan meitä?” (Luuk. 12:41). Ilmeisesti hän tarkoitti ”meillä” opetuslapsia.
Pietari ei saanut kysymykseensä kyllä- tai ei-vastausta, vaan uuden vertauksen. Se on tämän sunnuntain evankeliumiteksti. Sen sanoma on uskollisuus Jumalaa kohtaan.
Vertauksen ydin koskee saadun tehtävän uskollista hoitamista – silloinkin kun tehtävän antaja on poissa eikä ole valvomassa, millä tavoin tehtävän vastaanottanut hoitaa sitä. Hyvään tehtävänhoitoon kuului huolehtia palvelusväestä ja jakaa vilja-annokset ajallaan (Luuk. 12:42).
Luottamuksen arvoinen työntekijä
Vertaus sopii hyvin kenelle tahansa tänäkin aikana toisen palveluksessa olevalle työntekijälle. Työnantaja tai hänen edustajansa ei voi valvoa jokaisen palvelukseensa ottamansa työntekijän vierellä, että työ tulee määräaikaan mennessä tehdyksi, eikä tämä ole tarpeenkaan. ”Isäntä” tai työnantaja luottaa valitsemiinsa työntekijöihin.
Useimmiten luottaminen ei ole turhaa. Isäntä huomaa käydessään, että hänen antamansa tehtävät on hoidettu ajoissa, ehkä jopa suunniteltua nopeammin ja paremmin kuin hän mielessään ajatteli. Silloin hän on tyytyväinen ja voi antaa uusia, vaativampia tehtäviä.
Kertomuksessa todetaan, että isäntä voi uskoa palvelijan hoitoon jopa koko omaisuutensa. On mielihyvää tuottavaa, kun on niin taitava, että saa tällaisen suuren ja vastuullisen tehtävän.
Yleensä on myös niin, että jolle on paljon uskottu, häneltä myös paljon vaaditaan. Merkittävään asemaan asetettu on päässyt esimieheksi monille muille työntekijöille. Matteus kuvaa kyseisen henkilön esimieheksi, jonka talon isäntä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään (Matt. 24:45).
Raipaniskuja huonolle palvelijalle
Vertauksen mukaan palvelijan valinta ei aina onnistu näin hyvin. Palvelukseen on voinutkin päästä henkilö, joka ajattelee, että isäntä ei tule vielä pitkään aikaan. Huono palvelija ei pyrikään toteuttamaan lupaamaansa tehtävää (Luuk. 12:45).
Tuona aikana esimiehen asemassa oleva saattoi jopa piestä hänen haltuunsa uskottuja työntekijöitä. Jonain päivänä isäntänsä palasi takaisin. Jos palvelija tiesi, mitä hänen isäntänsä tahtoi, mutta ei ollut tehnyt niin, hän sai monta raipaniskua (Luuk. 12:47).
Kyseessä oli vertaus, jonka tuon ajan kuulijat varmaankin hyvin ymmärsivät. Se kuvasi, mitä tarkoittaa uskollisuus toisen palveluksessa olevalle silloin, kun isäntä on kaukana matkoilla.
Kutsu taivaan iloon
Vertausten syvin tarkoitus oli kuitenkin olla kertomassa Jumalan hyvästä tahdosta ihmisille. Raamatussa toistetaan lukemattomia kertoja Jumalan uskollisuutta luomaansa ihmistä kohtaan.
Jumalan lupausten viesti meille on olla uskollinen vähässä, kun hän itse on uskollinen paljossa. Jumala antoi ainoan poikansa puolestamme, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16).
Kristus kertoi tuomiosta, jossa hyvä ja luotettava, vähässä uskollinen palvelija, saa kutsun Herransa ilojuhlaan (Matt. 25:21).
Smyrnan seurakunnan palvelijalle annettiin kaunis lupaus: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän” (Ilm. 2:10). Tähän lupaukseen saamme mekin uskoa. Jumalan sanalle uskolliset saavat ylösnousemuksen aamuna katoamattoman voitonseppeleen (1. Kor. 9:25).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näin on.
Minäkin olen vähäsen uskollinen vaimoani kohtaan, en kokonaan. Se siis riittää.
On hyvä, että sain tuolle vahvistuksen.