..vanhoillislestadiolaisilla on käytännössä siitä että heillä on Pyhä Henki?
Sen jatkuva, pakonomainen toistaminen että vain meillä on Pyhä Henki saattaakin olla sen peittämistä että Pyhää Henkeä ei todellakaan ole.
Missä ovat esim. paranemiset ja kielillä puhuminen?
ACIM sanoo seuraavaa:
"The Holy Spirit is invisible, but you can see the results of His Presence, and through them [these results] you will learn that He is there.
Missä ovat PH:n läsnäolon tulokset vanhoillislestadiolaisilla?
"The Holy Spirit is the idea of healing."
Vanhoillislestadiolaisuudessahan ei tästä eheytymisestä tai parantumisesta puhuta mitään. Parannuksena pidetään vl:iin liittymistä ja tiettyjen sääntöjen omaksumista, esim. että ei käytetä korvakoruja tai meikata (jos on siis nainen).
Sen jatkuva, pakonomainen toistaminen että vain meillä on Pyhä Henki saattaakin olla sen peittämistä että Pyhää Henkeä ei todellakaan ole.
Missä ovat esim. paranemiset ja kielillä puhuminen?
ACIM sanoo seuraavaa:
"The Holy Spirit is invisible, but you can see the results of His Presence, and through them [these results] you will learn that He is there.
Missä ovat PH:n läsnäolon tulokset vanhoillislestadiolaisilla?
"The Holy Spirit is the idea of healing."
Vanhoillislestadiolaisuudessahan ei tästä eheytymisestä tai parantumisesta puhuta mitään. Parannuksena pidetään vl:iin liittymistä ja tiettyjen sääntöjen omaksumista, esim. että ei käytetä korvakoruja tai meikata (jos on siis nainen).
Vastaukset 6
Vanhimmat
voida pitää muiden uskovien ihmisten tuomitsemista. Hengen eroittamisen armolahja on käsittääkseni ihan eri asia.
Näyttöähän on jo se, miten tämä liike on voimissaan.
Jokakesäiset suuret suviseurat ovat yksi näyttö.
Sitten on tämä rakentaminen. Vuosittain rakennetaan uusia rauhanyhdisyksiä, mitkä eivät ole mitään halpoja rakennuksia.
Naiset jaksavat synnyttää paljon lapsia.
Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka paljon.
Kielilläpuhuminen ei ole mikään näyttö
ei tarvita mitään hulppeita upouusia melkein 2000 neliömetriä isoja tiloja. Vaatimattomampikin tila riittää sanan julistamiseen.......
Nykyaika on nykyaikaa, kaikilla elämän aloilla.
Esim. Luterilainen kirkko on rakentanut komeita kirkkoja ja niissä seisoo valtava omaisuus.
Ennen asuivat ihmiset vaatimattomasti pienissä pirteissä ja asumuksissa. Myös seurojenpitopaikat olivat vaatimattomia rakennuksia.
Kun aika muuttui ja kehitys, täytyy olla ajan vaatimusten mukaisia tilat niin seuroissa kuin ihmisten koditkin.
Kukaan ei halua elää ränsistyneissä taloissa, joissa ei ole mitään mukavuuksia.
Venäjän Karjalassa voi vielä nähdä samaa kehitystä, millainen oli maaseutu suomessa vielä 1950 luvulla.
Venäjällä eletään kurjasti, mutta mikä pakko meidän olisi elää täällä kurjasti, kun on varaa rakentaa sellaisia rauhanyhdistyksiä, joissa ihmisillä on hyvä talostella.
ssssbvugu
Nykyisissä parameissa toimitaloissa meno on hillittyä ja charmikasta verrattuna entisajan pirttiseuroihin, joista on jäänyt monenlaisia hauskoja muistoja.
Paluuta ei entisaikaan ole, mutta onhan niitä pirtti ja kesämökkiseuroja vielä tuolla syrjäseuduilla.
Ja sitten on vielä nuita kyläkouluseuroja kesäisin myös, joissa hieman aistii entisajan tunnelmaa.
Mutta en kaipaa tupakansavuisia pirttejä, joissa isännät veti estoitta ja savuverho leijui sakeana leppalampun valossa.
Mutta on siinä muuta nostalgaa, kuten se, että kaikki tuli sinne riippumatta siitä, oliko uskovainen tai ei.
Mutta tukalaa se oli pienestä lapsesta istua siellä parisen tuntia, sillä saarnat kestivät ennen huomattavasti pitempään kuin nyt, jolloin kuljetaan aikataulun puitteissa.
Saarnat olivat siellä pirteissä myös sellaisia, että ne panivat kuulijan totisen paikan eteen.
Kun oli helvetin tulijärvillä hiillostettu, alkoivat herkkämieliset pakahtua ja tunteet purkautuivat huutoina ja kiljumisina.
Saarnaaja oli päässyt tavoitteeseensa saadessaan ihmisiä parannuksen tekoon.
Ja niitä syntejä tosiaan tunnustettiin sitten avoimesti kaikkien kuullen, eikä vain tyydytty pyytämään. Kerrottiin kaikki huoruudetkin, mikä synnytti hilpeyttä noituuksista puhumattakaan.
Mutta nyt, kun on hyvät toimitalot, ei ole enää tarpeen syntejäkään pyytää avoimesti anteeksi.
Ihmisillä menee niin hyvin. Yhä vain harvemmin näkee, että syntejä joku pyytäisi julkisesti anteeksi, kun ennen oli se käsitys, että ne pitää ääneen pyytää, muuten ei saa anteeksi.
Tässä on selvä muutos uskossa nähtävillä, sillä vain saarnamies itse pyytää syntejään seuraväeltä anteeksi ja seuraväki nostaa kätensä merkiksi, ikäänkuin siihen kaikkia käsiä tarvittaisiin.