Kiitos,kun tunnustit

Tää oli hauska aloitus:) ei jännitä kesäkuu, eikä muutkaan kuukaudet. Joulukuu voi olla ehkä hiukan poikkeuksellinen, mutta sekin on vielä 50/50;)

Hmmm täälläkö tunnusti vai missä? Erikoista, että pitää tällä palstalla kiitellä moisesta! Kuulostaa kuitenkin yksityiseltä asialta niin no, asiahan ei mulle kuulu, mutta keskustellaan täällää niin monenlaisesta.

Kesäkuu tuo suuria muutoksia, joten kyllä.. Miten meidän käy tuleeko koskaan mitään valmista

No se otti vähän koville ku ei vastaus ollu se mitä olisin halunnu, tunnen itseni vähän noloksi.
Mitään ei oo tapahtunu koska sä et oo halunnu mitään... kesäkuu jännittää vaan sen verran että, mietin pääsenkö juhlimaan ja kenen kanssa 😊

Aloittajalle kysymys miksi yrität johdatella toista näillä aloituksilla?

Mitä kesäkuussa?🤓🍓

Munhan piti pysyä pois täältä. Ja niin kyllä pitkälti olenkin enkä ole vastaillut ja aloituksia tehnyt vain yhden ehkä 2 kk sitten.

Milloin tämä tunnustus tapahtui? Miks tää kuulostaa niin tutulta. Kesäkuussa ei tietääkseni tapahdu mitään välttämättä. Hän on ajatuksissa miltei joka hetki, mutta en tiedä aiheutanko lopulta vain harmia vai en. Hän tietää miten jännittäjä olen. Minulle välimaastossa toimiminen on vaikeaa, kun ei tiedä mikä on ahdistavaa ja tilanteen nähden varpaille tallomista tai muutoin liikaa. En ole koskaan tiennyt milloin olen tervetullut ja milloin en, mikä suhteeni on mieluisaa ja mikä ei, mikä tuntuu ok:lta ja mikä ei, mistä voi jutella ahdistamatta toista ja mistä ei. Harmittaa, kun en osaa lukea yhtään pelkistä viesteistä. Tuntuu kurjalta joka asiasta kysyäkään, kun olisin tällöin kysymässä koko ajan enkä tahdo muutenkaan häiritä. Hänelläkin täytyy saada olla rauhaa, sillä varmasti on stressaanunut eikä pelkästään tämän takia. Itsekin olen stressaantunut ihan muistakin jutuista, jotka eivät liity mitenkään ihmissuhteisiin. En siis edes ole kovin hyvää juttuseuraakaan. Hän itsessään ihmisenä ei koskaan ole stressin aihe. Hän on pelkkää hyvää tuova asia elämässäni.

Toisen seurassa olemiseen minulla on kaksi moodia. Se, jossa leikitään kavereita ja peitellään minkä keretään, jonka vuoksi on vaikea kommunikoida. Ja sitten se, joka hiljaa hyväksyy eikä täysin kaihda, jos jotakin näkyy tai jos koskettaa, tätä on tapahtunut joskus kahden tai melkein kahden. Se vaan kun siinäkin moodissa itselleni kommunikointi olisi vaikeaa, kun ei kai saa edes teoriassa kysellä mitään sellaista, minkä voisi tulkita vaikka "treffikysymyksiksi" tai syvemmälle toisen historiaan menevinä. Eikä voi kai oikein kysyä siitäkään, miten toinen kaiken koki, missä kohtaa ja miksi tuli väärinkäsityksiä ja kertoa miksi minä toimin miten toimin. Kun ei voi toimia oikein minkään luontaisen vaistonsa mukaisesti.

Oma modus operandi on aiheuttaa mahdollisimman vähän ahdistusta ja stressiä sekä olla tuputtamatta mitään mihin toinen ei välttämättä ole valmis (olenko itsekään?). Painostaa en halua ikinä. Tiedostan, että sekä toimimalla että toimimattomuudella on mahdollista aiheuttaa stressiä. Jos toinen justiinsa vaikka kovasti arpoo päässänsä sitä mitä ajattelen silloin kun olen hiljaa. Minä ainakin arvon, mutta olen sitten koittanut luottaa siihen, että sellainen aika tulee kun pystyy ihan vapaasti puhumaan. Ja että suvantovaiheet eivät tarkoita mitään muuta kuin sitä, että meri on ja pysyy, mutta sen aktiivisuudella vain on eri muotoja päivästä riippuen, joskus on tyyntä ja joskus levotonta, joskus hurjia aallonpohjia ja huippuja, joskus tasaista liplatusta.

En tiedä mihin hän on valmis ja olen luullut, että oman tilanteensa vuoksi on parempi kuin joku verho pysyy edelleen paikallaan ja että parempi jos ei puhu tunnejutuista, koska toiselle voi tulla siitä morkkis ja huono omatunto. Minulla on edelleen pyrkimykseni muuttaa elämässäni tiettyjä asioita aivan joka tapauksessa, joista hän on tietoinen. Mutta elämän ollessa muutoin stressaavaa ja mullin mallin, on vaikea tehdä muutoksia, kun tarvitsee kaiken selviytymisenergian muualle. Ja myönnettäköön, tilanne on aivan käsittämättömän kurja ja vaikea niiltä osin kuin se on kurja ja vaikea :D. Hän, hänen tapaamisensa, se että sain tutustua ja että tunnen ei ole ollenkaan kurja asia, koskaan<3. Tämä koko ihme prosessi on henkinen tulikoe kumpaisellekin aivan joka tapauksessa riippumatta siitä tapahtuuko tarinan osapuolien välillä koskaan mitään.

Kesäkuu? Mitäs silloin tapahtuu? Vettä sataa, aurinko paistaa, uusia perunoita saa syödä voin kera, töissä pitää käydä, miettiä onko heilaa juhannuksena vai ei, lenkkeillä, leikata ruohoa... Ei se jännitä.

Tämä on todellakin meille molemmille tulikoe riippumatta siitä, miten tässä käy.
En tiedä, mitä ajatella. Tykkään sinusta kovasti ja kieltämättä se on viime aikoina vienyt minua kauemmas miehestä. Tämä on siis rehellinen kirjoitus minulta.
Jotain sinussa on mitä miehestä puuttuu. Minusta tuntuu, että välität minusta tavalla, jolla kukaan ei koskaan. Se tuntuu ihanalta.
Olet niin välittäväinen henkilö.
Toisaalta minulla on se tunne, että tämän kuuluu päättyä enkä tiedä miksi. Ennakoinko jotakin myös sinun elämänmuutosta?
Ehdotan että molemmat mietimme vaikka tämän kevään aikana tätä asiaa ja palaamme sitten niin että meillä molemmilla on varma kanta. Palaamme siis vaikka kesäkuun alussa.
Sopisiko se sinulle. Minua jo inhottaa tämä epävarmuus ja olisi jo aika saada jonkinlainen päätös tähän.

Ei se sinulle ollut yhtä vaikeaa kuin minulle. Vaikka miten päin yrittäisit miettiä.