Maailman harvinaisin Muumimuki, joka on virhepainanta Vilijonkasta, on nyt huutokaupassaTurengissa myyty 6 100 eurolla. Kerranhan se vain kirpaisee!
Onko muita tarpeellisia turhakkeita, joista maksaisimme monen kuukauden eläkkeet?!
Minulle ei nyt tule mieleen, kun tämäkin siis meni sivu suun.
Onko muita tarpeellisia turhakkeita, joista maksaisimme monen kuukauden eläkkeet?!
Minulle ei nyt tule mieleen, kun tämäkin siis meni sivu suun.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Taide on tietysti
Kysyn aina silloin tällöin sunnuntaimaalareilta
mitä on taide
miksi teos josta aikalaiset eivät maksa juuri mitään
maksaa nyt paljon
Tiedättekö mikä on yleisin vastaus valistuneelta sunnuntaimaalarilta?
Katalonian suurmiehen työ on mittaamaton arvoltaan
mutta sen voisi piirtää joku huolellinen pikkutyttö ala-asteella
https://www.museoreinasofia.es/coleccion/obra/danse-des-coquelicots-danza-amapolas
Jos näette tämän kuvan hinta yli 100 miljoonaa
seinässä siivooja pesee sen pois häiritsemästä eikö niin?
https://www.pri.org/stories/2017-05-19/basquiat-painting-sold-us-record-1105-million
heti sata miljoonaa kiva kuva
https://www.theguardian.com/artanddesign/2018/nov/15/david-hockney-painting-record-auction-living-artist
Kaikkein vähiten olen keräilijä! Sain tarpeekseni mieheni keräilystä,...astiat, matkamuistot, joita oli yli 600 pienoisfiguuria. Keramiikkaa, lasitavaraa tunnetuilta tekijöiltä.
Toikan rantaharakan olen säästänyt, samoin venäläisen pronssipatsaan, ja ruokailuastiat..kaiken ylimääräisen annoin tyttärelleen, loput pesän tyhjentäjille! Aah, mikä helpotus!
Monta kertaa sanotaan jonkun hienon modernin taideteoksen edessä: "Kyllä minäkin osaisin tuollaisen maalata!"
Siinäpä se, että meidät erottaa taiteilijasta se, että emme kuitenkaan ole maalanneet sitä, taiteilija maalasi.
Joskus sitä jossakin näyttelyssä mietiskelee taideluomusten edessä, pilkkaako taiteilija meitä. Onko ihan totta, että tämä on taidetta. Pitää vain muistaa, että kauneus on katsoja silmässä.
Niin todella on kauneuden laita! Lukuisissa taidemuseoissa maailmalla on kopio Marcel Duchamp'in suihkulähteestä, jonka luo ensimmäisen vuoden taideopiskelijat viedään.
Tyrmistyneinä saattaavat teilata sen huudahtamalla: "sehän on vain pisuaari",...mutta, tähdennetään heille, jos sen muotokauneus on katsojissa herättänyt kauneudentajun,...on se taidetta!
Näkeväthän silmämme, Tai Mahal on kaunis, kauniinpi kuin olkimaja, Michelangelon Daavid patsas vertaansa vailla puhtaudessaan.
Muumihahmojen lempeät ja turvalliset pappa ja mummimaisuus taas pyöreine linjoineen onkin ihastuttaneet maailmalaajuisesti pehmeydessään.
Tuohon Korpikirjailijan toteamukseen voin todella samaistua: Mikä onnellistuttaa itseään, sen tahtoo jakaa muiden kanssa,...silmissäni voin nähdä pienen savesta muotoillun vauvan hellyttävän olemuksen nukkekodin jännistä asujaimistosta.
Se miten katsoja kokee määrittelee täysin taiteen aitouden.
Niin, taiteen kentät on ajanjaksojen mukaan liikkuvia, pelkkä kauneuskaan ei riitä tekijän sanomaa lukiessa. Eräs työ on itselläni, josta en voisi/haluaisi luopua, työpöydän seinustalla on sen paikka, ja myös sydämessäni.
Sen lähes lähes ankara puupiirroksen muotokieli, on niin puhtaan kaunis ja ylväs.
http://www.hagelstam.fi/ina-colliander-77c42ee82762415e4d388c9ffceb7ac6
On minullakin monta arvokasta taulua ja taide-esinettä , joista en halua luopua. Mutta en myöskään halua niitä täällä esitellä, koska ne eivät ole myynnissä.
Ostit sen siis tuosta linkkisi huutokaupasta, missä näkyy olleen myytynä?
Vai onko sinulla vain kopio siitä?
Siitä on tehty myös postikortti, minulla on yksi, enkä raatsi lähettää sitä kenellekään. Se on todella kaunis.
Jos Ina Collianderin enkeliä Tellukka tarkoitit, en ostanu, vaan se on mieheni jäämistöstä. Eivät ne kopioita ole vaan puuvedoksia. Taiteilija tekee tarkan määrän vedoksia puumuotistaan, ja kaikki ovat samanarvoisia.
Huutaja kertoi, että oli valmistautunut jopa kymppitonnin huutoon asti. Keräilee myös Vuittonin tuotteita kuten käsilaukkuja. Hjuva.
Jos rakastaa keräillä tai tehdä omanlaistaan taidetta se antaa hyvää oloa ja tuottaa onnen tunteita kerääjälle tai kädentaidon tekijälle.
Omia töitä haluaa myös jakaa ja esitellä. Se on mielestäni onnen tunteen jakamista. Jos saan mielihyvää itse tekemästäni haluan sitä hyvää mieltä muillekin.
Olin jossain vaiheessa taidelasien ja posliinin kerääjä. Olen luopunut niistä, möin pois, joitakin jätin. Muistan kuinka vatsanpohjassa väänteli jännityksestä kun näin Hollannissa erään kirpputorin ikkunassa Ulla Procopen kuuskytluvun kaksi teekuppia ne oli saatava. Hinta oli yllätys alle 15 e/kappale.
Möin toisen myöhemmin kirpparilla monin kertaisella hinnalla, toisen jätin itselleni.
Nyt alkaa tuntua siltä, että näitä "itetaiteilijan" keramiikka ja nukkekotikamaa alkaa kerääntyä jo liikaakin, mutta jahka tuppaa tilanpuute pistän kiertoon. Uuttahan voi aina löytää tai tehdä.
Mikä on toiselle turhaa tai roskaa se voi olla toiselle aarre.
Joillekin tuottaa tyydytystä omistaa esine, jollaista ei ole kenelläkään muulla maailmassa, vaikkapa viallinen muki tai postimerkki. Keräilykärpäsen puremaa minulla ei ole, säilytän kylläkin perittyjä , lahjaksi saatuja ja harkiten ostettuja kauniita, silmää miellyttäviä esineitä. Minusta on ihanaa, että esineillä on jokin tarina, jonka tunnen. Arabian kahvikuppeja lautasineen on kertynyt viitisenkymmentä erilaista , pohjana oli molempien lapsuuskodeista saadut, sukulaiset ja ystävät lahjoittivat omia ylimääräisiään, kun tiesivät ihastuksestani . Antiikkikaupoissa tai kirppareilla käyn vain harvoin, en metsästä mitään tiettyjä , joskus eteen tupsahtaa jotain ihastuttavaa, joka lähtee mukaan. Kahvikuppien seuraan sopii hyvin sokerikko/kermakot , ovat pieniä ja melko vähän tilaa vieviä. Muutkin nokalliset ja korvalliset Arabialaiset viehättävät, lasikaappeihin on kertynyt myös suloisia kastikekannuja ja -kulhoja tusinan verran. Matkamuistoja en ole tavannut ostaa, joskus kauniita paikallisia käsitöitä tai grafiikanlehtiä.
Lasten perheille olen saanut annetuksi isoja pellavaliinoja ja kahvikuppi- ja -lusikkasarjoja sekä taidelasimaljakoita, ne kun ovat tulleet tarpeeseen heidän lastensa ristiäisiin, konfirmaatiojuhliin ja ylioppilasjuhlaan. Onneksi eivät ole pelkästään modernin suosijoita. Ryijytkin ovat tulleet muotiin !
Turhakkeesta minulla on esimerkkinä hopeinen shampanjavispilä, lahjaksi saatu. Miksi ihmeessä kukaan haluaa kuohujuoman poreet poistaa pienellä vispilällä ? Täytyy myöntää, etten ole hopeista perittyä kahvikannua koskaan kahvilla täyttänyt , vaikka sellainen oli aikanaan Kulta-Katriinan mainoksessa. Joskus olen käyttänyt sitä kukkamaljakkona.
Tuleeko käytettyä niitä perintöporsliineita? Ne vaativat huolellisen käsittelyn ja käsinpesun. Sydän syrjällään niiden tilannetta seuraa, kun huolettomat vieraat kolauttelevat niitä toisiinsa! Apuva.
Joskus kyläillessä kiinnittää huomionsa vitriiniin, joka on täytetty pölyisillä muinaismuistoilla. Olen itse ottanut opikseni, ja pyyhin pölyt ja kiillotan kannujen kyljet säännöllisesti. Aina silloin ihmettelen, miksi näitä on tullut keränneeksi. Mutta enhän toki voi hävittää jotain, jonka mummu on saanut kihlajaislahjaksi 120 v. sitten! Ja itsekin on jo 60 v. sitten saanut tämän ja tuon, ja pappa teki omin käsin tuon pienen puuveistoksen jne, Turhakkeita muille.
On mielenkiintoista katsella vaikkapa jossakin museossa kattauksia menneiltä vuosikymmeniltä. Piti olla tietoa monenlaisista asioista, joka esineen paikka on määrätty. Elokuvissa voidaan joskus seurata jonkun hotellin hovimestareiden toimia, kun he viivottimen avulla mittaavat, että lasit ja lautaset ovat oikeilla kohdillaan pöydässä. Ruokailuvälineitäkin on ollut käytössä monensorttisia moniin eri ruokalajeihin. Kaukana ollaan siitä ajasta, jolloin jokainen työnsi hirsiseinän rakoon puulusikkansa aterian päätteeksi.
Nyt näistä kommerverkeistä taas on päästy kertakäyttölusikoihin. Nekin ollaan nyt kaikeksi onneksi kieltämässä luonnon saastumisen vuoksi!
Mutta onhan isoina juhlapäivinä ilo kattaa pöytä mahdollisimman kauniisti, vaikka ei olekaan erikseen kalahaarukoita, ja servietitkin saattavat olla vain Serlaa. Kaunis kattaus on puoli ruokaa.
Isommissa juhlissa, jossa väkeä tulee ja menee ja kun on seisova pöytä, kuten lasten lakkiaisissa, minulla oli kaksi tusinaa valkoisia peruskahvikuppeja asetteineen ( Arabian Arctica), jotka ovat nyt kiertäneet lasteni perheiden juhlissa, lisäksi voi kattaa muita saatavilla olevia kuppeja omaan ryhmäänsä. Mutta jos kutsun pöydän ympärille tietyn määrän vieraita , (jotka eivät ole tunnettuja mämmikouria) katan kyllä käsinpestäviä vanhojakin astiastoja tai yhdistelen rennosti. Minulla on paljon valkoisia tarjoiluastioita, niihin sopii lautasiksi anopin hienot sinivalkoiset Villeroy&Bochin Old Luxemburgit, joita olen täydentänyt uusilla samanlaisilla mutta konepestävillä. Kun käyttää perintöastioita, siinähän ne tulevat pestyiksi samalla , kauniita astioita käsittelee ihan mielellään silloin tällöin käsitiskissä. Kahvi maistuu parhaimmalta ohutreunaisesta posliinikupista, kahvimukinikin valitsen tarkkaan, paksua keramiikkamukia en kelpuuta. Omat häälahja-astiani ovat 70-luvun alun suoraviivaista ajan hengen mukaista tukevaa Arabian Kairaa, suurin osa vielä ehjiä ja käytössä. Kahvikupeista jäi tosin vain yksi ehjäksi.
Pöytäliinan pitää olla sileäksi mankeloitu pellavainen tai puuvillainen, kankaiset lautasliinat olen melkein unohtanut. Harrastan ruokapöydässä matalia pöytäkoristeita, lehviä, köynnöksiä ja kukkia, mukavaa lisää saa siemenkodista, pienistä koristeomenista, kiulukoista jne. Eucalyptuksen oksat ovat nyt trendikkäitä ja kuivuvat kauniisti. Kesällähän kaikkea ihanaa saa luonnosta ja puutarhasta. Olen menossa ennen pääsiäistä taas kukkakaupan järjestämälle sidontakurssille. Tosiaan kattaus on vähintään puoli ruokaa ja tunnelmaa !
Muoviset mehupillit kiellettiin jo EU:ssa, kertakäyttöiset pikkulusikat ja -aterimet ovat kai pian myös historiaa . Kahvia ainakin pikapaikoissa sekoitellaan ohuella puutikulla. Ruokanokareitten maistatukset kaupoissa olen jo pitkään kiertänyt kaukaa, ihan tolkutonta muovijätettä moisen takia. Yhdet vaalikahvit join löperöstä pahvimukista, maitoa purkista loraus ilman mitään sekoitinta, suun sai makeaksi foliokääreestä kuorittavalla konvehtilla ja kylkiäiseksi tulitikkurasia.
Meidän lasten lakkiaiset pidettiin jo muutama vuosikymmen sítten.
Minäkin pidän kauniista kattauksista, usein katan jo illalla pöydän valmiiksi. Samoin rakastan pieniä kastike nokkakannujani, soppakulhojani, sekä monen kokoisia tarjoiluvateja.
En tiedä onnistuuko soppakulhon kuva, mutta mielestäni se on kaunein näkemäni 😊
Käsin peseminenkin on mieluista,..muistelen samalla keskustelujamme, enkä anna lastenlasten tiskata, vaikka tarjoutuvat.
IMG_2910.JPG
Minullakin olisi täällä muutama erikoinen Muumi-muki.
Todellisia harvinaisuuksia.
Valkoisia 2 kappaletta: Muumit lumessa ja Pikku-Myy lakanan alla piilossa.
2 kappaletta mustia: Mörkö pimeässä rautatietunnelissa ja Nuuska-Muikkunen nukkuu.
Vihreitä mukeja 1 kappale: Hattivatit sammalmättään alla.
Keltainenkin muki löytyy: Muumi-Pappa tuijottaa suoraan aurinkoon.
Luulisi olevan hyvinkin harvinaisia ja arvokkaita.
Lisäksi on vielä todellinen löytö.
Maailman ainoa Muumi-muki, joka on kirkkaan sininen: Muumit sukeltavat Välimeressä.
Miksi pitää piirtää mukeihin ? Paperille tulee parempaa jälkeä !
Piirtää???
Eihän noissa mukeissa mitään kuvia ole, pelkät värit.
Onhan niissä muumien kuvia !!!!!
Kokoelmastasi näköjään puuttuu vielä se punainen; Muumin verilöyly. Olen nähnyt netillä myynnissä.
Minulla on 12 kpl sellaisia harvinaisuuksia, joita ei varmaan ole olemassa koko maailmassa toista. Ne ovat tyttärieni minulle joululahjaksi maalaamia mukeja. Vain yksi niistä tosin on muumiaiheinen.
"Muumin verilöyly" on tosiaan kiinnostava muki.
Kuulemma vain erikoistilauksesta saatavissa.
Nyt ne mukikaupat on peruttu, kun mukista löytyikin joku särö.
Tietysti siinä kuuluukin olla särö, koska se on jo kertaalleen roskiin heitetty, eikä varmaan pumpuliin käärittynä.
Ettimällä etitty kotona, jotta saisi perua kaupan. Arvaten, on tullut kotosalla palautetta kaupasta. Ei mittää järkee.
Lue uutisointi ennen kuin teet omia johtopäätöksiä. Muki oli kuvattu ennen myyntiä ja koska ostaja löysi pienen hiushalkeaman, mukin vanhat kuvat tutkitiin ja se hyvin pieni halkeama löytyi ennen myyntiä otetuista kuvista.
Lähde Korven Sanomat.
Huutokaupassa nimenomaan esineet myydään siinä kunnossa kuin ovat eli vastuu on ostajalla tarkistaa esineen kunto. Tuo peruminen on ammattilaistenkin mielestä poikkeuksellista. Joten lue muutakin kuin tuppukyläsi sanomia.
Jos tuote myydään ehjänä ja on rikki ja kauppa sen takia perutaan siihen ammattilaisetkin yhtyvät.
Sellaista mielen puolta olen ollut aina, että kyllä muoalimassa liikkuu liikaa rahaa tyhjän pantiksi, mutta asiaan sitä ei tahdo löytyä kirveen ilveelläkään.
Vilijonkasta??? Filifjonkasta :) On se kummaa ettei suomenkielinen hallitse tuota F kirjainta.- Sama oli äidin eno, poltteli Fenniaa, mutta lausui Venniaa :D
Joo, niin kuin nuo frouva ja fläski.
Lieneekö totta, kun eräässä jutussa kerrottiin, että Thaimaassa kuppitehtaan roskiksessa on näitä epäkurantteja mukeja pois heitettyinä. Tehtaan henkilökunta poimii niitä kotiinsa. Jutun yhteydessä oli valokuva mörkömukista, jossa oli samanlainen virhe kuin tässä 6100-hintaisessakin. Taisi olla viimeinen kerta kun tuollaisesta virhepainannasta kukaan mitään maksaa. Sieltä roskiksesta kun saattaa löytyä lisää mukeja ilman hiusmurtumaa.