Kuka tuli katsoneeksi sunnuntaina pastori Teemu Laajasalon toimittaman ohjelman jossa haastateltiin helluntailaisuudesta luterilaiseksi papiksi tullutta pastori Arto Antturia?
Miten tämä liittyy vl-lestadiolaisuuteen?
vastaus:
Ohjelmassa puhuttiin kielilläpuhumis-ilmiöstä ja muista hurmoksellisista ilmiöistä joita yleensäkin tapahtuu herätysliikkeissä. Ohjelman juontaja toi esiin kysymyksen, missä menee psykoosin ja "profetoimisen"/kielilläpuhumisen, ääneen huutamisen/kiittämisen raja?
Lestadiolaisuudessa tapahtuu vielä tänä päivänäkin ns. "liikutuksia": esim. joku vanha akka saattaa kesken seurojen alkaa "kiittämään" äänekkäästi ja häiritsevästi, joutuessaan hurmoksen valtaan. Itse en ole tällaista koskaan nähnyt, mutta ystäväni kertoi suviseuroissa tapahtuneen että joku vanha ämmä oli alkanut kiljuvalla äänellä "kikittämään": "KIKIKIKI KIKIKIKI KIKIKIKI" -tämä oli kuulemma ollut hyvin erikoista kuultavaa kun vanhempi ihminen, jollaiselta yleensä sopii odottaa tilannetajua ja hillittyä käytöstä, -oli joutunut täydellisen uskonnollisen hurmoksen valtaan ja käyttäytyi erittäin häiritsevästi ja epäilemättä vastenmielisesti.
Ko. tv-ohjelmassa tuotiin esiin jonkun psykiatrin käsitys että hurmoksellisten ilmiöiden ja psykoosin raja on usein veteen piirretty viiva.
Miten sitten uskonnollisissa yhteisöissä, (kuten vanhoillislestadiolaisuus); --erotetaan tavallinen uskonnollinen karismaattinen ilmiö psykoosista?
Vastaus oli aika yllättävä! Uskonnollisissa yhteisöissä "arvostellaan" ko. ilmiöitä kulttuurillisesta näkökulmasta käsin. Suomeksi: Jos jokin ilmiö kuten vanhoillisuudessa "kiittäminen hurmoksessa" on ko. kulttuuriin KUULUVA asia, se tulkitaan Jumalan vaikutukseksi. Jos taas ilmiö on vieras ko. kulttuurille, se tulkitaan helposti PSYKOOSIKSI!
Tämä on epäilemättä totta! kaikissa hengellisissä yhteisöissä, joissa on hurmahenkisyyttä kuten vanhoillislestadiolaisuus ja helluntailaisuus, -on omat totutut tapansa joiden puitteissa hurmosta "saa" esiintyä että se vielä ikäänkuin mahtuu "Jumalan vaikuttamaksi".
Minusta tämä kuulostaa kovin pelottavalta! Olen omin silmin nähnyt isoja laumoja aikuisia ihmisiä uskonnollisen hurmoksen vallassa huutamassa, kiittämässä, nauramassa, huojumassa, makaamassa, kaatumassa, kiljumassa, tärisemässä, apaattisena jne. jne. Kuka kontrolloi tätä joukkoa jos psykoosin rajat määrittelee yhteisö itse omasta kulttuuristaan käsin? Kuka suojelee pieniä lapsia jos ympärillä on aikuisia ihmisiä psykoosissa huutamassa, kiljumassa tai tekemässä milloin mitäkin?
Kuka kertoo lapselle että täti tai setä ei nyt ole oikein terve mieleltään kun noin huutaa tai kikottaa? Jos sairas ja psykoottisen käyttäytymisen salliva yhteisö opettaa pienille lapsilleen että tällainen on "normaalia" ja tervettä uskoon kuuluva käyttäytymistä, niin kuka ottaa vastuun lapsen mielen manipuloimisesta ja ehdollistamisesta kiihkouskonnollisin käsittein?
Olen seissyt vieressä kun äiti n. 4-vuotiaan tyttölapsen kanssa joutui hurmoksiin ja alkoi huutamaan kovalla äänellä, kaatui maahan ja jatkoi kummallista käyttäytymistään. Lapsi oli silmin nähden KAUHUISSAAN! Hän itki ja huusi äitiä eikä ymmärtänyt mitä äidille tapahtuu kun vielä vieressä "saarnaajasetä" huusi lähes yhtä kovaa.
Moni on kertonut lapsena järkyttyneensä syvästi nähdessään kyseisenlaisia tapauksia. "uskovaiset sedät ja tädit" ovat sitten selittäneet lapselle että "Jumala antaa nyt tädille vähän yli, tädillä kiehuu kiitos yli..." -ja niin on kuitattu lapsen mielen manipuloiminen?
Paljolti näitä tapahtuu ns. "vapaissa suunnissa" mutta myös vanhoillislestadiolaisuuudessa esiintyy ns. "liitkuksia" jotka ovat sama asia.
Miten on vl:t; määritelläänkö teillä psykoosin ja "maljan ylivuotamisen" raja omasta kulttuurista käsin?
Ainakaan Jumalan Sana (Raamattu) ei opeta hurmoksellista käyttäytymistä eikä sen valtaan joutumista!
Miten tämä liittyy vl-lestadiolaisuuteen?
vastaus:
Ohjelmassa puhuttiin kielilläpuhumis-ilmiöstä ja muista hurmoksellisista ilmiöistä joita yleensäkin tapahtuu herätysliikkeissä. Ohjelman juontaja toi esiin kysymyksen, missä menee psykoosin ja "profetoimisen"/kielilläpuhumisen, ääneen huutamisen/kiittämisen raja?
Lestadiolaisuudessa tapahtuu vielä tänä päivänäkin ns. "liikutuksia": esim. joku vanha akka saattaa kesken seurojen alkaa "kiittämään" äänekkäästi ja häiritsevästi, joutuessaan hurmoksen valtaan. Itse en ole tällaista koskaan nähnyt, mutta ystäväni kertoi suviseuroissa tapahtuneen että joku vanha ämmä oli alkanut kiljuvalla äänellä "kikittämään": "KIKIKIKI KIKIKIKI KIKIKIKI" -tämä oli kuulemma ollut hyvin erikoista kuultavaa kun vanhempi ihminen, jollaiselta yleensä sopii odottaa tilannetajua ja hillittyä käytöstä, -oli joutunut täydellisen uskonnollisen hurmoksen valtaan ja käyttäytyi erittäin häiritsevästi ja epäilemättä vastenmielisesti.
Ko. tv-ohjelmassa tuotiin esiin jonkun psykiatrin käsitys että hurmoksellisten ilmiöiden ja psykoosin raja on usein veteen piirretty viiva.
Miten sitten uskonnollisissa yhteisöissä, (kuten vanhoillislestadiolaisuus); --erotetaan tavallinen uskonnollinen karismaattinen ilmiö psykoosista?
Vastaus oli aika yllättävä! Uskonnollisissa yhteisöissä "arvostellaan" ko. ilmiöitä kulttuurillisesta näkökulmasta käsin. Suomeksi: Jos jokin ilmiö kuten vanhoillisuudessa "kiittäminen hurmoksessa" on ko. kulttuuriin KUULUVA asia, se tulkitaan Jumalan vaikutukseksi. Jos taas ilmiö on vieras ko. kulttuurille, se tulkitaan helposti PSYKOOSIKSI!
Tämä on epäilemättä totta! kaikissa hengellisissä yhteisöissä, joissa on hurmahenkisyyttä kuten vanhoillislestadiolaisuus ja helluntailaisuus, -on omat totutut tapansa joiden puitteissa hurmosta "saa" esiintyä että se vielä ikäänkuin mahtuu "Jumalan vaikuttamaksi".
Minusta tämä kuulostaa kovin pelottavalta! Olen omin silmin nähnyt isoja laumoja aikuisia ihmisiä uskonnollisen hurmoksen vallassa huutamassa, kiittämässä, nauramassa, huojumassa, makaamassa, kaatumassa, kiljumassa, tärisemässä, apaattisena jne. jne. Kuka kontrolloi tätä joukkoa jos psykoosin rajat määrittelee yhteisö itse omasta kulttuuristaan käsin? Kuka suojelee pieniä lapsia jos ympärillä on aikuisia ihmisiä psykoosissa huutamassa, kiljumassa tai tekemässä milloin mitäkin?
Kuka kertoo lapselle että täti tai setä ei nyt ole oikein terve mieleltään kun noin huutaa tai kikottaa? Jos sairas ja psykoottisen käyttäytymisen salliva yhteisö opettaa pienille lapsilleen että tällainen on "normaalia" ja tervettä uskoon kuuluva käyttäytymistä, niin kuka ottaa vastuun lapsen mielen manipuloimisesta ja ehdollistamisesta kiihkouskonnollisin käsittein?
Olen seissyt vieressä kun äiti n. 4-vuotiaan tyttölapsen kanssa joutui hurmoksiin ja alkoi huutamaan kovalla äänellä, kaatui maahan ja jatkoi kummallista käyttäytymistään. Lapsi oli silmin nähden KAUHUISSAAN! Hän itki ja huusi äitiä eikä ymmärtänyt mitä äidille tapahtuu kun vielä vieressä "saarnaajasetä" huusi lähes yhtä kovaa.
Moni on kertonut lapsena järkyttyneensä syvästi nähdessään kyseisenlaisia tapauksia. "uskovaiset sedät ja tädit" ovat sitten selittäneet lapselle että "Jumala antaa nyt tädille vähän yli, tädillä kiehuu kiitos yli..." -ja niin on kuitattu lapsen mielen manipuloiminen?
Paljolti näitä tapahtuu ns. "vapaissa suunnissa" mutta myös vanhoillislestadiolaisuuudessa esiintyy ns. "liitkuksia" jotka ovat sama asia.
Miten on vl:t; määritelläänkö teillä psykoosin ja "maljan ylivuotamisen" raja omasta kulttuurista käsin?
Ainakaan Jumalan Sana (Raamattu) ei opeta hurmoksellista käyttäytymistä eikä sen valtaan joutumista!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Psykoosista on kyse, jos tila jatkuu vakavana parin viikon ajan yhtäjaksoisesti ja ihmisellä ei ole ajan ja paikan tajua tuona aikana.
Mielisairaalassa työskennelleenä voin sanoa että psykoosi ei välttämättä jatku kahta viikkoa eikä aina edes viikkoakaan. Oma potilaani oli lapsesta asti skitsofreenikko joka suurimman osan päivästä saattoi olla "selväjärkinen" ja jutella tavallisesti mutta illalla ja ammulla harhat löivät päälle jolloin ko. henkilö ei voinut erottaa harhojaan todellisuudesta.
Ihminen voi olla altistunut harhoille mielstäni myös uskonnollisen kiihkon tuloksena. Järjen kontrolli vähenee ja "heittäydytään virtaan"... -useimmiten kyse on kuitenkin itse aikaansaadusta, haetusta tunnelmoinnista koska pystytään silti kontrolloimaan omaa tilaa ja lopettamaan liikutus sen kestäessä. Mutta olen myös kuullut henk. koht. kertomuksia "uskovaisista" jotka omien sanojensa mukaan eivät uskalla esim. rukoilla auton ratissa koska pelkäävät menettävänsä ajoneuvon hallinnan joutuessaan hurmokseen. Jotkut ovat kertoneet ettei nauraminen lopu vaikka haluaisikin. Muutama henkilö jotka itse jenk. koht. tunnen ja ovat näitä kertoneet OMASTA ITSESTÄÄN ovat eräänlaisia "hurmosnarkomaaneja" jotka hakevat hakemalla hurmoksellisia kokemuksia.
Tunnen muutaman jotka ovat tulleet työelämään sopimattomiksi ylihengellisyytensä takia.
Niin, sinähän olet ollut helluntailainen aikaisemmin ja tiedät hyvin, että siellä esiintyy tätä rymyämistä, paljon enemmän kuin lestadiolaisuudessa.
Nykyään hurmoksellisuus on todella vähäistä, eli ajat muuttuu ja liikutukset ovat jääneet pois.
Aikansa kutakin, sanotaan. Mitäpä tästä enää pohtimaan tämän emnempää. Menneet ovat menneitä niin helluntailaisuudessa, kuin lestadiolaisuudessakin.
Täytyy katsoa tulevaan, menneitä ei kannata alkaa märehtimään.
Niilo Ylivainio oli aikansa maineikas saarnamies, mutta Jumala katsoi parhaaksi kutsua hänet pois täältä mesoamasta ja niin loppuivat myös hurmokselliset kokoukset.
Luulenpa, että psykoosit ja liikutukset ovat vain hyväksi ihmisille. Parempihan se on purkaa patoutumiaan liikutuksiin, kuin esim. juopotella ja kännäillen kokovartolonpuudutuksella.
Se miksi ihmiset käyttää alkoholia, selittyy:" Kestääkseen tätä elämän tuskaa, pitää irrotella !"
Se ei kuitenkaan ole ruumiillisesti terveellistä.
Terveellistä on sen sijaan kontata hurmoksessa seuratalon lattialla kuin pikku lapsi.
Konttaahan normaali aikuinenkin kännipäissään maantien ojissa.
Psykoottinen/hurmoksellinen käyttäytyminen ei ole "loppunut" sen paremmin lestadiolaisuudesta kuin helluntailaisuudestakaan.
Voin kyllä uskoa että lestadiolaisuudessa se on harvinaista, mutta kumminkin esiintyy! Ei asiaa voi kuitata kohauttamalla olkapäitä ja toteamalla: "nuo kuuluvat menneisyyteen, mitäs niistä enää..." !
Sen sijaan vapaissa suunnissa näitä esiintyy runsaasti, jopa erittäin runsaasti! Sen olen kyllä pannut merkille että silti monet lestadiolaiset suhtautuvat "liikutuksiin" melko kriittisesti, mikä osoittaa tervettä harkintakykyä asian suhteen! :-)
En sanoisi pöytien alla konttaamista kumminkaan "terveeksi kristillisyydeksi", sen paremmin kuin kiljumista tai kovaäänistä "kikottamistakaan". Olen työskennellyt aiemmin mielisairaalassa ja nähnyt monenlaisia psykoottisia oireita potilailla. Toisinaan he voivat olla niinkuin muutkin (jopa suurimman osan aikaakin) mutta kun psykoosi iskee päälle, niin silloin mennään eikä meinata.
Enpä ihmettele psykiatrin lausuntoa siitä, että uskonnollisessa kiihkossa ihminen voi joutua psykoosiin. Mielestäni tästä alkaa olla hälyttävä merkki jos ko. henkilö kuulee ääniä/äänen puhuvan itselleen, näkee näkyjä joita ei osaa erottaa todellisuudesta (luulee Jumalan antamiksi näyiksi?). Tunnen henk. koht. paljon tällaisia ihmisiä, eräskin nuori mies ajoi itsestään ulos riivaajia...
Loppuviimein kaikki hurmoksellisuus mitä nykyaikana näemme, lienee samaa eli ihmisen omaa kiihkomielen tuotetta jossa saattavat mennä todellisuus ja kuvitelmat pahasti sekaisin.
Kuten sanoin; se on veteen piirretty viiva!
Mutta pelottavinta on kuitenkin se, että uskonnollinen yhteisö jossa hurmoksellisuutta esiintyy/sallitaan, määrittelee ITSE terveen uskonnollisuuden ja psykoosin rajat omasta kulttuuristaan käsin.
Kuka silloin ottaa lopulta vastuun?
Onko ne joukkopsykoosia?
Johon he joutuvat suurissa festivaaleissa, joissa esiintyy kuuluisia rock- ym vetovoimaisia tähtiä, näiden juhlien jäljet ovat kauheaa katsottavaa. Kuvia löytyy kyllä.
Onko se mitä?