Kustannussopimus vai ei?

Kaikki Suomessa tuntemani agentuurit ovat suuntautuneet ulkomaanmyyntiin, ja monet ovat lisäksi kustantamojen omistuksissa. Meillekin soisi silti tulevan joustavampia sopimusmalleja, vaikka epäilenkin, josko niitä tulee Suomen kokoisille markkinoille vähään aikaan saati koskaan. Varsinkin esikoiskirjailijalla voi olla vaikea vaatia kovin korkeita prosentteja itselleen, koska painosmäärät ovat pienet ja kirjan julkaisuun liittyy paljon kiinteitä kuluja (kansien suunnittelu, kustannustoimittaminen, jne), jotka täytyy kattaa jotenkin.

Omien tekijänoikeuksien valvonta on minusta tässä se mielenkiintoinen osuus, jota ihan oikeasti kannattaa tarkkailla soppareita tehdessä. Muistaakseni laki määrää oletuksena niin, että luovutetut oikeudet säilyvät kustantajalla niin kauan kun kustantaja hyödyntää niitä, eli ne säilyvät kustantajalla niin kauan kun kirjaa painetaan. Jos painoksia ei tehdä, oikeudet palautuvat tekijälle tietyn ajan kuluttua. Samanlaista kieltä käytetään usein myös kustannussopimuksessa, eli mukaan on liitetty (tai ainakin pitäisi liittää) klausaali, jonka perusteella oikeudet palautuvat tekijälle tietyn ajan jälkeen.

Tämähän on nykyään tietynlainen ongelma, koska tarvepainatus ja digitaaliset julkaisut hämärtävät rajoja siitä, miten esim. painoksia pitäisi sopimusten mukaan tulkita. Sen takia nyt on tietääkseni alettu siirtymään enemmän aikapainotteisiin soppareihin, eli kustantajalla on oikeus julkaista teosta esim. kolmen vuoden ajan, minkä jälkeen sopimus voidaan joko purkaa tai uusia. Tässä mielessä siis nyt on tietyllä tapaa paremmat sopimusmahdollisuudet kuin niillä, jotka ovat tehneet sopimuksen vuosia sitten ja joilla oikeudet eivät ole syystä tai toisesta ehkä palaudu, koska sopiessa ei osattu ottaa huomioon esim. tarvepainatusta.

Näistä muuten sellainen huomio, että Kirjailijanliiton ohjeiden mukaan jokaisesta julkaisuformaatista pitäisi aina sopia erikseen. Eli ei ikinä niin, että luovuttaa mitään kysymättä kaikki oikeudet kustantajalle, vaan luovutettavat oikeudet kuuluisi eritellä omine ehtoineen (kovakantinen, e-kirja, äänikirja, jne). Ja mitä enemmän oikeuksia myy, sitä enemmän niistä pitäisi myös saada palkkiota. Sitä en tiedä, toteutuuko tämä nykyään vaikkapa e-kirjojen suhteen, vai haluavatko kustantajat ne tällä hetkellä oletuksena suostuakseen edes ottamaan teosta julkaisuun. Käännösoikeudet sen sijaan myydään oletuksena erikseen, mutta kustantaja saattaa ottaa niistä provikkaa.

Näitä kaikkia voi onneksi selvittää tarvittaessa Kirjailijaliiton lakimiehellä, eli kun saa sopimuksen eteensä, niin ei kannata heti allekirjoittaa vaikka kuinka tuntuisi että pitäisi, vaan sopimus kannattaa ottaa kotiin ja katsoa sitä rauhassa, ehkä näyttää sitä parille kaverille ja samalla tarkastuttaa myös Kirjailijaliiton lakimiehellä. Ja neuvotella kannattaa aina. Varsinkin pienemmät kustantamot voivat olla valmiita malleihin, joissa vastuut jaetaan kustantamon ja tekijän kesken, jolloin oikeuksia voi olla helpompi jättää omaan hallintaan.

Hereilläolo siis ehdottomasti kannattaa kun on menossa neuvottelemaan, mutta näkisin sen niin, että joustoa löytyy jos on hyvät tiedot alasta ja on itsekin valmis tekemään kompromissin, kuten tässä Oprah Winfreyn tapauksessa.

Sitten tietysti jos haluaa säilyttää kaikki oikeudet tiukasti itsellään, niin omakustantajille löytyy monenlaisia palveluita, joiden kautta pystyy teettämään kirjan ammattilaisten avulla. Tällöin joutuu pistämään ensin omia rahojaan likoon, mutta sen jälkeen tekee paljon kovempaa voittoa. Jos on yhtään yrittäjähenkinen, niin nämäkin on nykyään täysin varteenotettava vaihtoehto. Ei meillä siis ainakaan päätökset lopu, kun tulee aika miettiä niitä sopimuksia.