Olin
vapauttanut
jo viettini
luovuuteni
oli
sen sijaan
vedenjakajalla
se ei
kestänyt
päivää
ihmisten
loputtomia katseita
yksinäisenä
valonpilkkuna
seisovia
huomaamattomia,
jotka
olivat täynnä
hiljaisuutta
ja saivat
tuntemaan
että olisin
vankeudessa
kaukana auringosta
kaukana humisevista
latvuksista
varoittavia kuiskeita
pullollaan
--
niin mustaa
niin valkoista
harakkakin valvoo,
valkoisen pilven
koskettaa
mustaa huippua
valkeita reisiä
ollakseen
antautumisensa
hetkellä
maailmani kaltainen
--
luovuuteni
kyseli kuka
minä olen
kuunteli surullista
ääntäni ja
janoni
rajatonta halua
hämärän uomaa,
jota loputon tuska
ja väsymys
tepastelevat
--
miksi valitsit
tien jota ihmisen
ei kannata kulkea
törmäät
törmäämistäsi
ja huomaat
olevasi ulapalla
mikset lennä
taivaan poikki
ja olisit jo
perillä
antaisit itsesi
herkkään
tasapainoon ja
valtaisit
takaisin tutun
asumuksesi
--
kaikki ympärilläni
oli niin
kaunista ja
elävää
tietoisuuteni
oli koristeltu
linnun lauluin
mitenkä
tunsin syntyneeni
maailman luodun
silmänräpäykseen
jotta en
pelkästään
leijuisi
tyhjyydessä
vaan olisin
maan keskipisteenä
eläisin
vaistoillani
yhtä paljon kuin
karsinoidulla
tietokoneellani
paljastaisin
kurittomuuteni,
kuulisin äänet,
jotka kutsuvat
kohti
kylläisyyttä
kohti mahdottomuutta,
jotta pääsisin
lähelle
ja
en koskaan
pois
--
olemalla paritteluun
valmis harakka,
huutaisin
suteni
kuutamoon
seuraisin
ääntäni
haluillani
kaivaten aurinkoa
kaivaten surkeita
surkimuksia
enemmän
kuin hullu
huutaa
opettelee laulamaan
rakkaudesta
opetellen puristamaan
ihomme
kokonaisuudeksi
ja niinkuin
sitä puuttuvaa
nuottia
minä
metsästän
rukoilen jumalaa
taivaissa,
vaikken
ole koskaan tuntenut
etteivät
voimani uupuisi,
etten kuun valoon
nukahtaisi
ennekuin
hämmennys silmissä
on maatunut
tyhjä puhe
höyhenen keveyteen
huuhtoutunut
--
mikä on
tämä täydellisyyden
ja epäämisen
todellisuus
kone, joka
kusettaa
itse itsensä
etsiessään vapaata
tahtoa ja
törmää aina
ruumiiseen
rajan tulla
vastaan
raja
mutta minä
olen sielu,
olen sen ydin
ihme,
joka
on niin
mahdoton
ettei sitä
suoda kuin
niille,
jotka tietävät
eron
turhuudelle
ja kärsimykselle
tunteen syntyä,
palaa
palaa liekillä,
jotta se
riistäytyisi
ollen kuuma
ja kylmää
heikko ja
haavoittuvainen
vain
pieni
pala väkevää
voimaa
--
ja katsokaa
houkutusta
katsokaa
taaksenne
katoavaisuuden
vaikeutta
en minä
antaudu,
en minä
pullikoi
teen vain kaikkeni
jotta löytäisin
tieni
purkaisin taiteeni
sänkyäni
leveämmäksi
niin kuin
arkaa ja
viatonta etsitään
voimaa,
jolla
elämän lisukkeita
janotaan
sielun kohota
taivaisiin
ja täyttää
haaveensa
harhalla
matkalla
avaruutensa
tuoksuun
sillä muuta
tuoksua ei
voi hulluudessa olla
--
luovuuteni oli
ottanut
suuremmat
lyönnit sydämeensä
saanut takaisin
normaalin hengityksensä
siemaistuaan
pintansa pirtaan
maistettuaan
koko rahalla
makeutta
haavaisten silmien
kyyneleitä
ikuisesti vapaa
ja aina
teljettynä
saaden tietää
miltä
minänsä näyttää
lopettaen kyselynsä
--
hetki nousi
hellyyteen,
kaipasin hyväilyjä
kaipasin
kaikki ajatukset edessäni
raivoisaa
taivasta
ja heijastelevaa
vettä
polttaa paloni
kankaaksi,
paperille ja
nuottina soimaan
jotain mitä
olin koskettanut
jotain kutonut
unissani
jotain joka
pakotti katsomaan
itseeni
kauniina heinäkuisena aamuna
jotta en
laiminlöisi onneani
rakkautta luovuudelle
tuskaa kummallisille haluilleni
---
https://youtu.be/nfG_2anaQfU
vapauttanut
jo viettini
luovuuteni
oli
sen sijaan
vedenjakajalla
se ei
kestänyt
päivää
ihmisten
loputtomia katseita
yksinäisenä
valonpilkkuna
seisovia
huomaamattomia,
jotka
olivat täynnä
hiljaisuutta
ja saivat
tuntemaan
että olisin
vankeudessa
kaukana auringosta
kaukana humisevista
latvuksista
varoittavia kuiskeita
pullollaan
--
niin mustaa
niin valkoista
harakkakin valvoo,
valkoisen pilven
koskettaa
mustaa huippua
valkeita reisiä
ollakseen
antautumisensa
hetkellä
maailmani kaltainen
--
luovuuteni
kyseli kuka
minä olen
kuunteli surullista
ääntäni ja
janoni
rajatonta halua
hämärän uomaa,
jota loputon tuska
ja väsymys
tepastelevat
--
miksi valitsit
tien jota ihmisen
ei kannata kulkea
törmäät
törmäämistäsi
ja huomaat
olevasi ulapalla
mikset lennä
taivaan poikki
ja olisit jo
perillä
antaisit itsesi
herkkään
tasapainoon ja
valtaisit
takaisin tutun
asumuksesi
--
kaikki ympärilläni
oli niin
kaunista ja
elävää
tietoisuuteni
oli koristeltu
linnun lauluin
mitenkä
tunsin syntyneeni
maailman luodun
silmänräpäykseen
jotta en
pelkästään
leijuisi
tyhjyydessä
vaan olisin
maan keskipisteenä
eläisin
vaistoillani
yhtä paljon kuin
karsinoidulla
tietokoneellani
paljastaisin
kurittomuuteni,
kuulisin äänet,
jotka kutsuvat
kohti
kylläisyyttä
kohti mahdottomuutta,
jotta pääsisin
lähelle
ja
en koskaan
pois
--
olemalla paritteluun
valmis harakka,
huutaisin
suteni
kuutamoon
seuraisin
ääntäni
haluillani
kaivaten aurinkoa
kaivaten surkeita
surkimuksia
enemmän
kuin hullu
huutaa
opettelee laulamaan
rakkaudesta
opetellen puristamaan
ihomme
kokonaisuudeksi
ja niinkuin
sitä puuttuvaa
nuottia
minä
metsästän
rukoilen jumalaa
taivaissa,
vaikken
ole koskaan tuntenut
etteivät
voimani uupuisi,
etten kuun valoon
nukahtaisi
ennekuin
hämmennys silmissä
on maatunut
tyhjä puhe
höyhenen keveyteen
huuhtoutunut
--
mikä on
tämä täydellisyyden
ja epäämisen
todellisuus
kone, joka
kusettaa
itse itsensä
etsiessään vapaata
tahtoa ja
törmää aina
ruumiiseen
rajan tulla
vastaan
raja
mutta minä
olen sielu,
olen sen ydin
ihme,
joka
on niin
mahdoton
ettei sitä
suoda kuin
niille,
jotka tietävät
eron
turhuudelle
ja kärsimykselle
tunteen syntyä,
palaa
palaa liekillä,
jotta se
riistäytyisi
ollen kuuma
ja kylmää
heikko ja
haavoittuvainen
vain
pieni
pala väkevää
voimaa
--
ja katsokaa
houkutusta
katsokaa
taaksenne
katoavaisuuden
vaikeutta
en minä
antaudu,
en minä
pullikoi
teen vain kaikkeni
jotta löytäisin
tieni
purkaisin taiteeni
sänkyäni
leveämmäksi
niin kuin
arkaa ja
viatonta etsitään
voimaa,
jolla
elämän lisukkeita
janotaan
sielun kohota
taivaisiin
ja täyttää
haaveensa
harhalla
matkalla
avaruutensa
tuoksuun
sillä muuta
tuoksua ei
voi hulluudessa olla
--
luovuuteni oli
ottanut
suuremmat
lyönnit sydämeensä
saanut takaisin
normaalin hengityksensä
siemaistuaan
pintansa pirtaan
maistettuaan
koko rahalla
makeutta
haavaisten silmien
kyyneleitä
ikuisesti vapaa
ja aina
teljettynä
saaden tietää
miltä
minänsä näyttää
lopettaen kyselynsä
--
hetki nousi
hellyyteen,
kaipasin hyväilyjä
kaipasin
kaikki ajatukset edessäni
raivoisaa
taivasta
ja heijastelevaa
vettä
polttaa paloni
kankaaksi,
paperille ja
nuottina soimaan
jotain mitä
olin koskettanut
jotain kutonut
unissani
jotain joka
pakotti katsomaan
itseeni
kauniina heinäkuisena aamuna
jotta en
laiminlöisi onneani
rakkautta luovuudelle
tuskaa kummallisille haluilleni
---
https://youtu.be/nfG_2anaQfU
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.