July Morning

Olin
vapauttanut
jo viettini

luovuuteni
oli
sen sijaan

vedenjakajalla

se ei
kestänyt
päivää

ihmisten
loputtomia katseita

yksinäisenä
valonpilkkuna
seisovia
huomaamattomia,
jotka

olivat täynnä
hiljaisuutta
ja saivat
tuntemaan
että olisin
vankeudessa

kaukana auringosta

kaukana humisevista
latvuksista

varoittavia kuiskeita
pullollaan

--

niin mustaa
niin valkoista

harakkakin valvoo,
valkoisen pilven
koskettaa
mustaa huippua

valkeita reisiä

ollakseen
antautumisensa
hetkellä

maailmani kaltainen

--

luovuuteni
kyseli kuka
minä olen

kuunteli surullista
ääntäni ja
janoni
rajatonta halua

hämärän uomaa,
jota loputon tuska
ja väsymys
tepastelevat

--

miksi valitsit
tien jota ihmisen
ei kannata kulkea

törmäät
törmäämistäsi
ja huomaat
olevasi ulapalla

mikset lennä
taivaan poikki
ja olisit jo
perillä

antaisit itsesi
herkkään
tasapainoon ja
valtaisit
takaisin tutun
asumuksesi

--

kaikki ympärilläni
oli niin
kaunista ja
elävää

tietoisuuteni
oli koristeltu
linnun lauluin

mitenkä
tunsin syntyneeni

maailman luodun
silmänräpäykseen

jotta en
pelkästään
leijuisi
tyhjyydessä

vaan olisin
maan keskipisteenä

eläisin
vaistoillani
yhtä paljon kuin
karsinoidulla
tietokoneellani

paljastaisin
kurittomuuteni,
kuulisin äänet,
jotka kutsuvat
kohti
kylläisyyttä

kohti mahdottomuutta,
jotta pääsisin
lähelle
ja
en koskaan
pois

--

olemalla paritteluun
valmis harakka,
huutaisin
suteni
kuutamoon

seuraisin
ääntäni
haluillani

kaivaten aurinkoa

kaivaten surkeita
surkimuksia
enemmän
kuin hullu
huutaa

opettelee laulamaan
rakkaudesta

opetellen puristamaan
ihomme
kokonaisuudeksi

ja niinkuin
sitä puuttuvaa
nuottia
minä
metsästän

rukoilen jumalaa
taivaissa,
vaikken
ole koskaan tuntenut

etteivät
voimani uupuisi,
etten kuun valoon
nukahtaisi

ennekuin
hämmennys silmissä
on maatunut

tyhjä puhe
höyhenen keveyteen
huuhtoutunut

--

mikä on
tämä täydellisyyden
ja epäämisen
todellisuus

kone, joka
kusettaa
itse itsensä

etsiessään vapaata
tahtoa ja
törmää aina
ruumiiseen

rajan tulla
vastaan

raja

mutta minä
olen sielu,
olen sen ydin

ihme,
joka
on niin
mahdoton

ettei sitä
suoda kuin
niille,
jotka tietävät
eron
turhuudelle
ja kärsimykselle

tunteen syntyä,
palaa

palaa liekillä,
jotta se
riistäytyisi

ollen kuuma
ja kylmää

heikko ja
haavoittuvainen

vain
pieni
pala väkevää
voimaa

--

ja katsokaa
houkutusta

katsokaa
taaksenne
katoavaisuuden
vaikeutta

en minä
antaudu,
en minä
pullikoi

teen vain kaikkeni
jotta löytäisin
tieni

purkaisin taiteeni
sänkyäni
leveämmäksi

niin kuin
arkaa ja
viatonta etsitään

voimaa,
jolla
elämän lisukkeita
janotaan

sielun kohota
taivaisiin
ja täyttää
haaveensa
harhalla

matkalla
avaruutensa
tuoksuun

sillä muuta
tuoksua ei
voi hulluudessa olla

--

luovuuteni oli
ottanut
suuremmat
lyönnit sydämeensä

saanut takaisin
normaalin hengityksensä

siemaistuaan
pintansa pirtaan

maistettuaan
koko rahalla
makeutta

haavaisten silmien
kyyneleitä

ikuisesti vapaa
ja aina
teljettynä

saaden tietää
miltä
minänsä näyttää

lopettaen kyselynsä

--

hetki nousi
hellyyteen,
kaipasin hyväilyjä

kaipasin

kaikki ajatukset edessäni

raivoisaa
taivasta
ja heijastelevaa
vettä

polttaa paloni
kankaaksi,
paperille ja
nuottina soimaan

jotain mitä
olin koskettanut

jotain kutonut
unissani

jotain joka
pakotti katsomaan
itseeni

kauniina heinäkuisena aamuna

jotta en
laiminlöisi onneani

rakkautta luovuudelle


tuskaa kummallisille haluilleni

---

https://youtu.be/nfG_2anaQfU