Rotukissan hankinta

Kriteereistäsi tulee kyllä väistämättä mieleen kaikki itämaistyyppiset (itämaiset, cornish rex, peterbald jne.), sfinxit, kuriilien bobtail ja ragdoll. Varsinkin itämaiset ovat kuuluja nimenomaan jutustelun määrästä, aktiivisuudesta ja ylitsevuotavasta ystävällisyydestä niin kissoja kuin ihmisiäkin kohtaan. Tuo ystävällisyys ei tosiaan sitten jää omistajaan/omistajiin, vaan sitä suodaan avokätisesti jokaiselle sisään tulevalle. :)

Luettelemasi rodut kuuluvat tietääkseni kaikki niihin, joiden pitäisi yleisesti ottaen olla kotonaan monikissatalouksissa, mutta kokemusta minulla on vain useammasta britistä, kahdesta burmasta ja yhdestä thaista. Näistä britit ovat aina olleet hyvin sävyisiä ja hellyttäviä, mutten kyllä aktiivisiksi niitä luonnehtisi. Molemmat burmat ja thai sen sijaan pikemminkin sietivät muita kissoja ja pitivät välinsä oikein sivistyninä, mutteivät varsinaisesti nauttineet muiden kissojen seurasta. Siis jos vertaan itämaisiin, jotka nukkuvat aina yhdessä kasassa, syövät yhdessä, leikkivät keskenään sekä pesevät ja puunaavat toisiaan koko ajan. Eipä sillä, että noin pienen otannan perusteella tekisin johtopäätelmiä roduista yleisesti, mutta silti.

Itselläni ei ole kokemusta muuta kuin lyhytkarvaisista brittiläisistä, mutta en kyllä muuksi vaihtaisi. Ovat pääsääntöisesti, ainahan on luonne-eroja, hyvin seurallisia, ihmisrakkaita ja ystävällisiä. Ja aina mukana kotitöissä, vieressä kun ripustan pyykkiä tai tyhjään tiskikonetta. Aivan ihana rotu! Mitään hillujia, kiipeilijöitä ja riehujia eivät tosiaankaan ole, mutta meidän reilu 2-vuotias leikattu poika kyllä leikkii sen minkä joku vain jaksaa leikittää.
Hieman arka on meidän poika jos pitää uuteen paikkaan mennä, mökillä kestää parikin päivää ennenkuin on tottunut. Mutta tuo lienee yksilöllistä.
Mitään erityisiä sairauksia tai taipumuksia joihinkin sairauksiin ei mielestäni ole, tai en ainakaan ole kuullut.
Suosittelen lämpimästi :-)

Pidän lyhytkarvaisista kun ovat vähemmän allergisoivia ja karvojaan levittäviä. Eikä tarvi harjailla. Meitin nyt edesmennyt itämainen lyhytkarva oli paras kissa mitä tiedän tai olen kuullut kellään olleen. Itämaiseksikin hyvin sosiaalinen ja puhelias.
Muuten kissatkin on yksilöitä. Niissä on luonne-eroja samojenkin rotujen sisällä. Tuurikauppaa osuuko juuri sellainen mitä haluaa.

Naapurin kissa kuljeskelee usein pihallamme. (käsittääkseni kielletty laissa) Eilen onnistuin yllättämään sen, heitin kivellä ja osuin. Linkuttaen poistui paikalta. Rodusta en tiedä, mutta todellinen ääliö.

Tutustuppa vielä venäjänsinisiin. Ja hanki venäjän sininen, mutta älä poikapuolista. Aivan yliveto neitokainen.

Aloittaja tässä moi :)! Tuttava sai mut ylipuhuttua ja lähdin hänen kanssa käymään yhdellä benkku kasvattajalla. Niinhän siinä sitten kävikin että ihastuin rotuun täysin eli rotuvalinta on selvinnyt. Ensi kuussa mulle muuttaa kaksi sinisilmäistä himalajanaamio benkku kollia <3