You're Speaking My Language (Got Love To Kill)

DArtagnan kirjoitti:

Puhuttele minua

anna mielesi
jakaantuneen
illuusion

sulautua silmieni
väriin

sensuellin
elämänilosi
haastaa ja
horjuttaa
ajatusteni maailmaa

--

kerro itsestäsi

kerro elämästä

etten olisi
pelkästään
unieni armoilla

oopiumin,
joka
sulaa jokaiseen
aamuun

etten olisi
vaalea
varjo,
joka ei koskaan
saavuta

ympyräänsä

kantaen vaan suruaan,
jota yrittää
paeta

etsien silmään
pistäviä yhtäläisyyksiä
menneeseen

tuikkivaa
lohtua ja
hellyyttä

jonka edessä
on jokainen
aina voimaton

ihmeellisen
hauras,
mutta niin
voimaton

--

puhu tietoisuudesta

puhu elämä
polttopisteistä

jotta ymmärtäisin
kasvojesi
piirteet

olinhan
katsonut kuvaasi

maalattua
elävää mallia

tunsin jo
vartalosi

olin tutkinut
sen
piste pisteeltä,
mutta kasvosi

olivat vielä
vieraat,
puheesi tunnistamatonta

--

kerro fantasioistasi


kerro toiveistasi

jotta,
osaisin yhdistää
kuvasi todellisuuteen

tunnistaisin
sormenjälkesi
ihollani

jokaisen haaksirikon
jälkeen tunnistaisin
käden,
josta ottaa kiinni

jotta pelastuisimme

jotta rakkaudellamme
olisi merkityksensä

--

on muistettava,
että meidät
on luotu
ihmisiksi

anna totuutesi
juosta

juosta kuin
pieni varsa

niin että
väliimme ei
mahdu kuin
omatuntosi

niin ettei
mikään ulkopuolinen
voisi meitä
estää,
ei sielun katoaminen

tai ei edes jumala

sillä ei
ketään naulita enää
rakkaudesta

taivaasta
ei kukaan anna
takuita

on vain nyt
ja me ihmiset

luomame elämä
kauniissa kotoisessa
vihreydessä

--

en jotenkin
osaa elää
ilman kosketusta

jos tunnen ruumiisi
ja nautin sielusi
henkäyksistä

eihän meitä
silloin voi
mikään erottaa

tunnetko sinä
samaa ikävää

-

kerro onnellisuudestasi

-

kerro missä
rauhasi majailee
ja hankkii
levon

onko se
silmiesi todellisuudessa
vai uskotko
johonkin

haluatko aineellisen
voittavan aineettoman,
jotta tietäisin
olemmeko
me veistetty
samasta puusta

saatko vaistosi
heräämään vai
seuraatko
auktoriteetteja

rakkautta jonka
luullaan olevan tai
joskus lankeaa
lunastettavaksi

ja saako se
kyyneleet
vuotamaan

saako se kahden
ihmisen tuntemaan
yhteistä
tahtoa

tuntemaan
hellyyden kykyyn
vietellä

ettei rakkaus
vaihtaisi olemustaan,
kääntäisi takkiaan

lakkaisi hyräilemästä
sitä sävelmää,
joka tekee meistä
houkuttelevan
vaihtelevine
muotoineen

--

ainutlaatuisuus ja
yksilöllisyyskö sinua
liikuttaa

kerro onko
uteliaisuus ja
tiedonhalu
kyky rakentaa
portaat taivaaseen

ettemme unohtaisi
olevamme ihmisiä

jumalan rakastaa
ja
antaa anteeksi

olemmehan
luotuja kuvajaisiaan

jokaisen
aika tulee
joskus

jokainen tulee
tyhjänä ja
muuttuu tyhjäksi

jos ei kanna
tuhlaamatonta
mukanaan

kerro miten sinä
rakkauttasi jaat

--

kerro miten
kommunikoit

laulatko,
tanssitko,

onko se
ihmisen kieltä

kykyä välittää
hiuksen hienoa
kahletta
vai
miten kajoat
elämän salaisuuteen

sormellako siltoja
rakennat,
kiviä kannat
maailman ääristä

ollaksesi hauraan
helmeilevän
maljasi
voittava

--

miten huulesi asetat,
jotta
niistä olisi
ihmisen kielelle

miten rakkautesi
rakennat,
pidät
ihmistä
rakkautta povessasi

sen kaiun
haluaisin
kuulla,
elää ja tuntea

syttyykö
silmissä
intohimo

valaiseeko
se viitoitetun
tien

jotta maan
perisi autuus

vapaalla sydämellämme
ei olisi yhtään
sisarusta

jotta
rakkauden kruunumme
ei olisi koskaan
liian raskas
kantaa

eikä mikään
särkisi sydämiämme

--

jokaisen elämässä
aurinko nousee,
tuoden halua

himoa
kaipausta

pienen
pieniä lauluja

piirtämään elämän
kuoreen
oman nälkänsä


--

ja me tiedämme
miten se
toimii

me tiedämme miten
elää ja
silti ajatukset
vajoavat syvyyksiin

täyttäen
meremme salaisuuksilla,
koska emme osaa
suudella lämpimin
huulin

polttaa rakkauttamme
ilon rovioilla

maahan jota
emme löydä
tai
emme tiedosta
olevan

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä