Palasin kotiin Intian-matkalta ja laitoin TV:n päälle. Siellä puhuttiin, kuinka Pohjoismaissa asuvien on myllättävä täysin arkensa globaaleissa ilmastotalkoissa. Naurahdin ääneen. Mietin, että lopettaisivat tuon vouhotuksen, koko juttuhan on iso vitsi.
Jo lyhyt kiertomatkailu Intiassa ja varsinkin sen saasteiden myrkyttämässä pääkaupungissa New Delhissä riitti kirkastamaan asian: päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin. Mikään ei voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta radikaalisti käytöstään.
Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat 56 miljoonaa tonnia ja ne laskevat kuuden prosentin tahtia. Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia ja ne kasvavat reilun viiden prosentin tahtia, eli vuodessa yli kaksi kertaa koko Suomen päästöjen verran.
Intian talous kasvaa seitsemän prosentin vauhtia, ja vielä lehmänkakkataloissa asuva agraariväestö keskiluokkaistuu. Veikatkaa, kumpaan suuntaan päästöt kehittyvät. Euroopan komission tutkimuskeskus ennustaa Intian ohittavan 28 EU-maan yhteispäästöt vuoteen 2020 mennessä.
Pohjoismaissa ihmiset välttelevät lihansyöntiä, kierrättävät jätteensä ja ajavat hybridiautolla. Intiassa kulotuksen savu leijailee kaikkialla. Tehtaille matkaavat hiilijunat jatkuvat silmänkantamattomiin, ja kuutta kaistaa yhteen suuntaan tungeksivat ajoneuvot tupruttavat sysimustaa pakokaasua ilmaan.
Reilu miljardi ihmistä heittää roskat maahan. Kaupungit näyttävät siltä kuin talot olisi rakennettu kaatopaikan päälle, ja sen jälkeen kaatopaikkatoimintaa olisi jatkettu.
Maailman terveysjärjestön mukaan Intiassa kuolee 1,2 miljoonaa ihmistä vuodessa ilmansaasteisiin. Ketään ei näytä kiinnostavan pätkääkään.
Intialaisen oppaan mukaan kesäaikaan, kun lämmintä on lähemmäs 50 astetta ja ilmassa paljon kosteutta, tunne on kuin keitettäisiin elävältä, ja on erittäin vaikea hengittää. Ihmiset lakkaavat työskentelemästä kello 11, koska olo muuttuu sietämättömäksi.
Tilanteen ei tarvitse huonontua kovin paljon, jotta ihminen ei pysty siellä enää elämään.
Keskimäärin varsin siivosti elävä pohjoismaalainen voi myllätä elintapansa tehdäkseen omasta arjestaan täysin päästöneutraalia. Se on urheaa, mutta ratkaiseeko se ongelmaa? Ei vähimmässäkään määrin. Elämästä se kyllä tekee vaikeaa.
Ystäväni Suomessa mietti, että jos hän teiden sulamisen jälkeen pomppisikin puolet työmatkastaan kolmiloikkaa ja loput tasajalkahyppyä, niin pelastaisiko se ilmastoa. Heitto kuulostaa ihan aidolta pohjoismaiselta ilmastokeskustelulta.
Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Tukholmassa
Suomi ei sillä maailmaa pelasta että nostetaan polttoaineveroja tai määräämällä lihalle veroa.
Vihervasemmiston tyhjänpäiväistä vaalipropagandaa millä ei saavuteta muuta, kun lisää rahaa valtion pohjattomaan kassaan ja köyhiä se eniten kirpaisee.
Sillä vain ei ole mitään tekemistä maailman pelastamisen kanssa tosiasiassa.
Suomi on jo osuutensa tehnyt ja enemmänkin, joten jokainen voi tehdä henkilökohtaisesti jotain asian eteen, ilman verojen nostoakin.
Jo lyhyt kiertomatkailu Intiassa ja varsinkin sen saasteiden myrkyttämässä pääkaupungissa New Delhissä riitti kirkastamaan asian: päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin. Mikään ei voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta radikaalisti käytöstään.
Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat 56 miljoonaa tonnia ja ne laskevat kuuden prosentin tahtia. Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia ja ne kasvavat reilun viiden prosentin tahtia, eli vuodessa yli kaksi kertaa koko Suomen päästöjen verran.
Intian talous kasvaa seitsemän prosentin vauhtia, ja vielä lehmänkakkataloissa asuva agraariväestö keskiluokkaistuu. Veikatkaa, kumpaan suuntaan päästöt kehittyvät. Euroopan komission tutkimuskeskus ennustaa Intian ohittavan 28 EU-maan yhteispäästöt vuoteen 2020 mennessä.
Pohjoismaissa ihmiset välttelevät lihansyöntiä, kierrättävät jätteensä ja ajavat hybridiautolla. Intiassa kulotuksen savu leijailee kaikkialla. Tehtaille matkaavat hiilijunat jatkuvat silmänkantamattomiin, ja kuutta kaistaa yhteen suuntaan tungeksivat ajoneuvot tupruttavat sysimustaa pakokaasua ilmaan.
Reilu miljardi ihmistä heittää roskat maahan. Kaupungit näyttävät siltä kuin talot olisi rakennettu kaatopaikan päälle, ja sen jälkeen kaatopaikkatoimintaa olisi jatkettu.
Maailman terveysjärjestön mukaan Intiassa kuolee 1,2 miljoonaa ihmistä vuodessa ilmansaasteisiin. Ketään ei näytä kiinnostavan pätkääkään.
Intialaisen oppaan mukaan kesäaikaan, kun lämmintä on lähemmäs 50 astetta ja ilmassa paljon kosteutta, tunne on kuin keitettäisiin elävältä, ja on erittäin vaikea hengittää. Ihmiset lakkaavat työskentelemästä kello 11, koska olo muuttuu sietämättömäksi.
Tilanteen ei tarvitse huonontua kovin paljon, jotta ihminen ei pysty siellä enää elämään.
Keskimäärin varsin siivosti elävä pohjoismaalainen voi myllätä elintapansa tehdäkseen omasta arjestaan täysin päästöneutraalia. Se on urheaa, mutta ratkaiseeko se ongelmaa? Ei vähimmässäkään määrin. Elämästä se kyllä tekee vaikeaa.
Ystäväni Suomessa mietti, että jos hän teiden sulamisen jälkeen pomppisikin puolet työmatkastaan kolmiloikkaa ja loput tasajalkahyppyä, niin pelastaisiko se ilmastoa. Heitto kuulostaa ihan aidolta pohjoismaiselta ilmastokeskustelulta.
Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Tukholmassa
Suomi ei sillä maailmaa pelasta että nostetaan polttoaineveroja tai määräämällä lihalle veroa.
Vihervasemmiston tyhjänpäiväistä vaalipropagandaa millä ei saavuteta muuta, kun lisää rahaa valtion pohjattomaan kassaan ja köyhiä se eniten kirpaisee.
Sillä vain ei ole mitään tekemistä maailman pelastamisen kanssa tosiasiassa.
Suomi on jo osuutensa tehnyt ja enemmänkin, joten jokainen voi tehdä henkilökohtaisesti jotain asian eteen, ilman verojen nostoakin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hulluutta on Suomalaisten ilmastovouhotus!
On se kumma kun ei panosteta ensin niihin suuriin saastuttajiin.
Miksi me maksetaan ties mitä tukia esim. Kehitysapuina mutta silti ei parane Afrikan naisten oikeudet tai ilmasto. Poppamiesten kukkarot vaan paisuneet. Voisi vaatia enemmän tekoja ensin niiltä kuin meiltä kun ei olla oltu niiden alistajiakaan siirtomaa-aikoina.
Miten meidän käy kun lähtevät nuo Afrikan ja Lähi-idän ihmeet kunnolla kansanvaellukselleen kohti Pohjolaa?
Kun ei siellä saada väestönkasvua ruotuun niin ongelma ei poistu, vaan pahenee. Ei ole luottoa Euroopan valtioiden estävän tätä mitenkään, toivottavat vaan tervetulleeksi.
Nuo ihmiset eivät välitä pätkääkään mistään ilmastonsuojelusta.
Tulevaisuus on kuin zombie elokuvasta.
Ilmastovouhotus on pelkkä kikkailu, jolla politiikkojen ei tarvitse käsitellä oikeasti tärkeitä ja vaikeita aiheita kuten maahanmuutto ja työttömyys. Ei ilmastovouhotuksella ole käytännössä yhtään mitään merkitystä, olipa Suomi mukana tai ei.
Erittäin hyvä kirjoitus.
Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa ja samaa sanonut ihmisille.