Oikeustieteelliseen pääsee käsittääkseni opiskelemaan vain noin 5 % hakijoista.
Mitä ne yli 90 % hakijoista, jotka eivät pääse oikikseen, alkavat opiskella?
Pääsevätkö he yliopistoon jollekin muulle linjalle ja jos pääsevät, niin minne?
Mitkä alat ovat lähimpänä oikeustiedettä? Tietenkin hallintotieteet, mutta sen opetusta on käsittääkseni vain Tampereella. Onko tämän jälkeen lähimpänä oikista yhteiskuntatieteet kuten valtiotieteellinen?
Tuleeko kaikista oikiksen pudokkaista valtiotieteiden maistereita, vai mitä heistä tulee? Entäs oikeustradenomin opinnot? Valitseeko oikiksesta pudonnut mieluummin melkein minkä tahansa linjan yliopistosta kuin menee AMK:hon?
Mitä ihmiset opiskelevat, ja mitä kannattaisi opiskella, jos ei pääse oikikseen?
Mitä ne yli 90 % hakijoista, jotka eivät pääse oikikseen, alkavat opiskella?
Pääsevätkö he yliopistoon jollekin muulle linjalle ja jos pääsevät, niin minne?
Mitkä alat ovat lähimpänä oikeustiedettä? Tietenkin hallintotieteet, mutta sen opetusta on käsittääkseni vain Tampereella. Onko tämän jälkeen lähimpänä oikista yhteiskuntatieteet kuten valtiotieteellinen?
Tuleeko kaikista oikiksen pudokkaista valtiotieteiden maistereita, vai mitä heistä tulee? Entäs oikeustradenomin opinnot? Valitseeko oikiksesta pudonnut mieluummin melkein minkä tahansa linjan yliopistosta kuin menee AMK:hon?
Mitä ihmiset opiskelevat, ja mitä kannattaisi opiskella, jos ei pääse oikikseen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten olisi oikeustradenomi amkissa?
Mun piti laittaa linkkikin. Tässä se on
https://www.laurea.fi/ajankohtaista/opiskelijatarinat/oikeustradenomi-johanna/
Mikäli ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, ei se ole maailman taikka edes elämän loppu.
Ihmisellä on aina jokin syy hakea tietylle alalle. Yleensä tämä syy on jossain muualla kuin realistisissa odotuksissa alaa kohtaan. Yleensä oma mielikuva työnkuvasta valmistumisen jälkeen ei vastaa lainkaan niitä odotuksia, joita työlle oli etukäteen asettanut. Toki yliopistosta valmistumiseen liittyy jonkinlaista arvoa, mutta mikäli valmistunut ei löydä koulutustaan vastaavaa työtä, lakastuu valmistumisen myötä tullut arvon kokemus hyvin nopeasti.
Yliopistokoulutus ei siis ole mikään varma tae työnsaamisesta valmistumisen jälkeen. Sen vuoksi ihmisen tulisi analysoida ja pohtia kaikkia niitä motiiveja ja tavoitteita, joita hän hakemalleen alalle ennalta asettaa.
Jos haluaa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja auttaa heitä, ei esimerkiksi lääkäri välttämättä ole ainoa mahdollinen työura, eikä myöskään hoitaja, vaan monenlaisessa työssä kohtaa ihmisiä ja voi auttaa heitä. Jos haluaa esimerkiksi lääkärille lähtökohtaisesti ja näennäisesti kuuluvaa arvostusta, ei se tule koulutuksen kautta, vaan ihmisten kohtaamisesta auttavassa mielessä.
On laajalti käsitetty väärin, että oikeustiedettä opiskelevat olisivat jollain tavalla älykkäitä, verbaalisesti nokkelia, juonikkaita taikka oman etunsa päälle erityisen hyvin tuntevia. He eivät ole, eikä heistä tule sellaisia edes työelämässä.
Oikeustieteen opiskelussakin on motivoivana lähtökohtana pitkälti, että voisi auttaa tietynlaisia ongelmia kokevia ihmisiä ja saada siitä elinkeinon. Kaikenlaiset motiivit parempaan asemaan pääsemisestä koulutuksen kautta ovat jokseenkin harhaa, eikä oikeustieteen opiskelu ole siitä poikkeus millään tavalla. Ihmisestä tulee parempi ainoastaan tekojen (ja opetusten) kautta, ei pelkästään hänen tietämiensä asioiden vuoksi.
Jos perustavana motiivina on ihmisten auttaminen, voi sellaista tehdä hyvin monella muullakin alalla kuin oikeustieteessä. Jos motiivina on pyrkimys päästä arvostettuun asemaan, ei mikään koulutus tarjoa sellaista vaihtoehtoa. Oikeustieteellinen koulutus ei myöskään ole millään tavalla tae suurista tuloista valmistumisen jälkeen. Toki oikeustieteen alalla on suuripalkkaisiakin töitä, mutta niin on monilla muillakin koulutusaloilla. Karvas totuus on, että suuri osa oikeustieteellisestikin koulutetuista saavat samaa palkkaa kuin muutkin palkansaajat keskimäärin.
Kananmunien maalauksesta voi aloittaa näin pääsiäisen aikaan. Aloittamiskynnys on erittäin matalalla eikä ole isompia lähtötasovaatimuksia. Vuosien mittaan sinnikkäällä treenaamisella taidot kehittyvät ja lopulta on Fabergé -munien erikoisosaaja. Numbero uno. Tienestit ja arvostus ovat tähtitieteellisiä.
Jos ei pääse oikikseen, on parasta antaa reilusti pitkät koko oikeustieteelle. Et halua olla loppuikääsi ilmiselvä wannabe-lakimies niin kuin MICL, HTM tai oikeustradenomi!
Suosittelen esimerkiksi teologista. Helppo päästä ja töitä riittää.