"No sanotaanko ettei koiran älykkyys voi vastata samaa älykkyyttä mitä ihmisellä on. Se ettei koiralla ole samoja ominaisuuksia kuin ihmiselle johtuu täysin sitä ettei koiran aivot ole niin suuret ja kehittyneet kuin ihmisellä. "
Sanoin saman asian, eri tavalla.
"Ei kyse ole siitä, vaan siitä että ymmärtäisit koiriasi hieman enemmän. "
Tätä minä en tajua. Mikä osoittaa että en ymmärrä koiriani tarpeeksi / riittävästi / ollenkaan?
"Huokaus sentään, ettet vain tulkinnut koirasi eleitä väärin?"
Kerroin mitä tapahtui, miten sinä tuon tapahtuman tulkitsit? Että rita huvikseen tulee tökkimään kuonollaan koipeani kun istun pöydän ääressä?
"Koiralla ei ole kykyä päätellä monimutkaisia ongelmia, kuten esimerkiksi miten saada namia ulos tästä purkista. Ei se koira istu ja mieti miten purkki aukeasi."
Tasan tarkkaan väitän vastaan. Ja ankarasti muuten väitänkin. Koira kyllä istuu, en tiedä miettiikö. Mutta; jos meidän koirille tulee ongelma, kyllä ne ensin yrittävät ratkaista, sitten ne istuvat alas, ja yrittävät hetken päästä uudestaan. Ja se on muuten faktaa.
Ja taas esimerkkejä sitten; annetaan luu, joka on "liukas". Ensin koira järsii. Järsii lisää. Sitten huomaa ettei luu pysy paikallaan. Sitten koira istahtaa ja tuijottaa luuta sen näköisenä, että voisin tulkata sen ilmeen "mitä helvettiä sinä kiemurtelet siinä" ja sen jälkeen koira ottaa luun, ja tuo sen esim, mieheni käteen, että pidä sinä kiinni, minä järsin. Ja sitten kun kieltäydytään jonkin ajan kuluttua pitämästä kiinni, istutaan vähän lisää maassa tuijotellen luuta / luu suussa, ja sitten äkätään joku kiva kulma, mihin luun voi tökätä pystyyn / jollain muulla tavalla tukea.
Eli kyllä meillä ainakin pidetään miettimistaukoja todella usein. Ei ehkä kaikki koirat, mutta nämä kaksi. Rita enemmän kuin Hiili.
Jos joku satunnainen lukija muuten tähän asti on jaksanut lukea, niin olisi kiva kuulla että miten teillä..?
En muuten ole kokeillut mihinkään purkkiin namien laittamista, kun en oikein tiennyt millaista purkkia tarkoitit. Lasia en uskalla antaa, ja muovin nuo hajottavat hetkessä. Ja lisäksi sekin; en tiedä mikä olisi tarpeeksi houkuttava nami, että nuo jaksaisivat päätään vaivata :)
"Miten se kuului koiran laumaan? Oliko rotta laumanne johtaja? Vai oliko rotta vain koiralle joku ystävä?"
Laumaan kuuluu muutakin kuin johtaja :D Ellet tiennyt. Koiran laumaan voi siis kuulua koiraa alempiakin olentoja. Usko pois.
Mutta, jos rotta oli koiralle ystävä...? Kuka sitä nyt inhimillistää sitä koiraa? :|
Minä uskon enemmän tuohon "lauma"-teoriaan rotan suhteen kuin "ystävä" - teoriaan.
"Ja herran jumala ettet vaan itse halua ajatella näin? Ehkäopä koirat haistavat kuolleen hamsterin akvaariossa. Hajumolekyylit eivät "kuole" niin äkkiä, ne saattavat säilyä vuosia. "
Juu, haistavat varmasti ne hajumolekyylit ja niinpoispäin. Mutta; onko sinulla koira? Vain jos näkee koiran, voi tietää, etsiikö se jotain hajun perusteella, vai muuten vain. En osaa sitä selittää, mutta usko pois, jokainen koiran omaava ja koiran kanssa aikaa viettävä vissiin kyllä tietää, milloin koiransa kaipailee jne.
"Koira ajattelee toki, rotuja laskee toki laumaansa, sillä onhan ne koiria. "
Mutta onko sinulla perustetta sille, miksei koira laskisi jotain eri lajia laumaansa kuuluvaksi?
"Niin joten miten se koira silloin kokee ihmisen omaksi laumanjohtajakseen jos kerta kyseessä on vain ja ainoastaan käsite? Miksi ei? "
Koiralle se on lauma, ihmiselle perhe / suku. Sama asia, josta ihmisten kielellä puhutaan monessa eri mielessä. Koirien elämä on siitä helppoa, että ne eivät tarvitse monimutkaisia käsitteitä jne, vaan ne vaan ovat. Niille, kuten apinoille jne, on olemassa jotain, mitä me ihmiset sanomme laumaksi.
"Oletko koskaan kuullut hormooneista? Oletko koskaan kuullut suvaitsevaisuudesta? Oletko koskaan ajatellut ettei ne ehkä koe toisiaan sisältyväkseen omaan laumaansa?"
Suvaitsevaisuus? taas "turhaa" inhimillistämistä. Kyllä se lauma- juttu on taas minusta lähempänä totuutta. en usko että koiralla on mitään "suvaitsevaisuutta" olemassakaan :) On ja off vaan ;)
Sanoin saman asian, eri tavalla.
"Ei kyse ole siitä, vaan siitä että ymmärtäisit koiriasi hieman enemmän. "
Tätä minä en tajua. Mikä osoittaa että en ymmärrä koiriani tarpeeksi / riittävästi / ollenkaan?
"Huokaus sentään, ettet vain tulkinnut koirasi eleitä väärin?"
Kerroin mitä tapahtui, miten sinä tuon tapahtuman tulkitsit? Että rita huvikseen tulee tökkimään kuonollaan koipeani kun istun pöydän ääressä?
"Koiralla ei ole kykyä päätellä monimutkaisia ongelmia, kuten esimerkiksi miten saada namia ulos tästä purkista. Ei se koira istu ja mieti miten purkki aukeasi."
Tasan tarkkaan väitän vastaan. Ja ankarasti muuten väitänkin. Koira kyllä istuu, en tiedä miettiikö. Mutta; jos meidän koirille tulee ongelma, kyllä ne ensin yrittävät ratkaista, sitten ne istuvat alas, ja yrittävät hetken päästä uudestaan. Ja se on muuten faktaa.
Ja taas esimerkkejä sitten; annetaan luu, joka on "liukas". Ensin koira järsii. Järsii lisää. Sitten huomaa ettei luu pysy paikallaan. Sitten koira istahtaa ja tuijottaa luuta sen näköisenä, että voisin tulkata sen ilmeen "mitä helvettiä sinä kiemurtelet siinä" ja sen jälkeen koira ottaa luun, ja tuo sen esim, mieheni käteen, että pidä sinä kiinni, minä järsin. Ja sitten kun kieltäydytään jonkin ajan kuluttua pitämästä kiinni, istutaan vähän lisää maassa tuijotellen luuta / luu suussa, ja sitten äkätään joku kiva kulma, mihin luun voi tökätä pystyyn / jollain muulla tavalla tukea.
Eli kyllä meillä ainakin pidetään miettimistaukoja todella usein. Ei ehkä kaikki koirat, mutta nämä kaksi. Rita enemmän kuin Hiili.
Jos joku satunnainen lukija muuten tähän asti on jaksanut lukea, niin olisi kiva kuulla että miten teillä..?
En muuten ole kokeillut mihinkään purkkiin namien laittamista, kun en oikein tiennyt millaista purkkia tarkoitit. Lasia en uskalla antaa, ja muovin nuo hajottavat hetkessä. Ja lisäksi sekin; en tiedä mikä olisi tarpeeksi houkuttava nami, että nuo jaksaisivat päätään vaivata :)
"Miten se kuului koiran laumaan? Oliko rotta laumanne johtaja? Vai oliko rotta vain koiralle joku ystävä?"
Laumaan kuuluu muutakin kuin johtaja :D Ellet tiennyt. Koiran laumaan voi siis kuulua koiraa alempiakin olentoja. Usko pois.
Mutta, jos rotta oli koiralle ystävä...? Kuka sitä nyt inhimillistää sitä koiraa? :|
Minä uskon enemmän tuohon "lauma"-teoriaan rotan suhteen kuin "ystävä" - teoriaan.
"Ja herran jumala ettet vaan itse halua ajatella näin? Ehkäopä koirat haistavat kuolleen hamsterin akvaariossa. Hajumolekyylit eivät "kuole" niin äkkiä, ne saattavat säilyä vuosia. "
Juu, haistavat varmasti ne hajumolekyylit ja niinpoispäin. Mutta; onko sinulla koira? Vain jos näkee koiran, voi tietää, etsiikö se jotain hajun perusteella, vai muuten vain. En osaa sitä selittää, mutta usko pois, jokainen koiran omaava ja koiran kanssa aikaa viettävä vissiin kyllä tietää, milloin koiransa kaipailee jne.
"Koira ajattelee toki, rotuja laskee toki laumaansa, sillä onhan ne koiria. "
Mutta onko sinulla perustetta sille, miksei koira laskisi jotain eri lajia laumaansa kuuluvaksi?
"Niin joten miten se koira silloin kokee ihmisen omaksi laumanjohtajakseen jos kerta kyseessä on vain ja ainoastaan käsite? Miksi ei? "
Koiralle se on lauma, ihmiselle perhe / suku. Sama asia, josta ihmisten kielellä puhutaan monessa eri mielessä. Koirien elämä on siitä helppoa, että ne eivät tarvitse monimutkaisia käsitteitä jne, vaan ne vaan ovat. Niille, kuten apinoille jne, on olemassa jotain, mitä me ihmiset sanomme laumaksi.
"Oletko koskaan kuullut hormooneista? Oletko koskaan kuullut suvaitsevaisuudesta? Oletko koskaan ajatellut ettei ne ehkä koe toisiaan sisältyväkseen omaan laumaansa?"
Suvaitsevaisuus? taas "turhaa" inhimillistämistä. Kyllä se lauma- juttu on taas minusta lähempänä totuutta. en usko että koiralla on mitään "suvaitsevaisuutta" olemassakaan :) On ja off vaan ;)
Vastaukset 29
Vanhimmat
Eli juurikin se hiilin näköinen..=)
Meillä on vaikeustasoa nostettu jo sen verran että sipsipurkit,maitotölkit,wcrullat jne pyöritetään ensin paksuun ilmastointiteippi kääreeseen ennen kun annetaan=) ja silti ne aukee ja on syöty ihan yhtä nopeesti ku ilmankin...
mutta juu aiheeseen eli pumba pitää myös miettimistaukoja tai tuuppaa luun käteen et josko sä vuorostas pitäisit kiinni=) tosin yleensä pumba vie luun tupakkikenkään joka pysyy tiukasti paikallaan ja siinä on hyvä maiskutella=D
Odotinkin jo tätä :()
"Sanoin saman asian, eri tavalla."
et kuitenkaan ihan.
"Tätä minä en tajua. Mikä osoittaa että en ymmärrä koiriani tarpeeksi / riittävästi / ollenkaan? ´"
No esimerkissäsi edellisesä viestissä ja tulevassa ;) Se mielestäni osoittaa jo tarpeeksi sen ettet yksinkertaisesti ymmärrä koirista tarpeeksi, kehittyä voit toki.
"Kerroin mitä tapahtui, miten sinä tuon tapahtuman tulkitsit? Että rita huvikseen tulee tökkimään kuonollaan koipeani kun istun pöydän ääressä?"
Kuule, kun et sinne koiran päähän ole päässyt, niin ajatteleppa että ehkä niin oli? Miksei olisi? Ehkä koirasi tulkitsi tilanteen täysin oiken sillä kaikilla aisteilla totesi sinun aiheuttavan tapahtuneen, mutta miten se liittyy koiran kykyyn ratkaista monimutkaisia ongelmia ja kykyä erittäin suureen ja vaativaan päättelyyn?
"Tasan tarkkaan väitän vastaan. Ja ankarasti muuten väitänkin. Koira kyllä istuu, en tiedä miettiikö. Mutta; jos meidän koirille tulee ongelma, kyllä ne ensin yrittävät ratkaista, sitten ne istuvat alas, ja yrittävät hetken päästä uudestaan."
No tämä taas osoittaa sen ettet tiedä yksinkertaisesti koirista tarpeeksi, teet olettamuksen että koira ajattelee purkkia vaikka kyse on turhautumisesta joka ajaa koiraa sisimmässä yrittämään kahta lujemmin.
"Ja taas esimerkkejä sitten; annetaan luu, joka on "liukas". Ensin koira järsii. Järsii lisää. Sitten huomaa ettei luu pysy paikallaan. Sitten koira istahtaa ja tuijottaa luuta sen näköisenä, että voisin tulkata sen ilmeen "mitä helvettiä sinä kiemurtelet siinä" ja sen jälkeen koira ottaa luun, ja tuo sen esim, mieheni käteen, että pidä sinä kiinni, minä järsin."
Niin ja tämän piti osoittaa koiran suurta kykyä ratkoa ongelmia? Ettei kuule nyt ole vaan sattumoista syistä käynyt niin että koira on yksinkertaisesti oppinut operantisti työntämään luuta ihmisen käteen, nurkkaan tms. että se pysyisi paikallaan???
"En muuten ole kokeillut mihinkään purkkiin namien laittamista, kun en oikein tiennyt millaista purkkia tarkoitit. Lasia en uskalla antaa, ja muovin nuo hajottavat hetkessä. Ja lisäksi sekin; en tiedä mikä olisi tarpeeksi houkuttava nami, että nuo jaksaisivat päätään vaivata :) "
Lähinnä tarkoitan monimutkaisella päätelmällä ja ongelmanratkaisulla sitä että koira miettii sopivan ratkaisumallin pääsään valmiiksi esimerkiksi että "siirrämpä tuosta tuon tuolin tuohon ja hyppään sille että yletyn tuonne kaappiin jossa possunkorvani on ja avaan kaapin kuonollani silloin kun minun tekee mieli possunkorvia" En sitä että koira on yittelijäs ja haluaa tavallansa miettiä miten se nami tulee ulos tuosta pahvilootasta (tidän monta koiraa joita ei ole opetettu siihen että pahvilootan sisällä on namia ja sen kun avaa, ihan millä tyylillä tahansa, siitä saa suunsa makiaksi)
"Laumaan kuuluu muutakin kuin johtaja :D Ellet tiennyt. Koiran laumaan voi siis kuulua koiraa alempiakin olentoja. Usko pois.
Mutta, jos rotta oli koiralle ystävä...? Kuka sitä nyt inhimillistää sitä koiraa? :|
Minä uskon enemmän tuohon "lauma"-teoriaan rotan suhteen kuin "ystävä" - teoriaan. "
Ei ei ei, ei ole inhimillistämistä vaan siitä miten koira kokisi muka rotan omaan laumaansa? Söisikö koira oman laumansa jäsenen jos sille antaisi luvan? Ainiin joo unohdin, kyllä alempiarvoisen saa syödä ;)
" Vain jos näkee koiran, voi tietää, etsiikö se jotain hajun perusteella, vai muuten vain."
Että kaiken kaupan pääliseksi ihan ekspertti koiran jäljestyksessäkin.
"Mutta onko sinulla perustetta sille, miksei koira laskisi jotain eri lajia laumaansa kuuluvaksi?"
Onko sinulla perusteita siihen että koira näkisi eri eläimiä kuuluvaksi omaan laumaansa? Minusta se on koiran älykkyyden yliarvioimista jos kuvittelee että koira kykenee noin monitahoiseen ajatteluun.
"Koiralle se on lauma, ihmiselle perhe / suku. Sama asia, josta ihmisten kielellä puhutaan monessa eri mielessä. Koirien elämä on siitä helppoa, että ne eivät tarvitse monimutkaisia käsitteitä jne, vaan ne vaan ovat. Niille, kuten apinoille jne, on olemassa jotain, mitä me ihmiset sanomme laumaksi."
Sinäpäs sen sanoit, ja tuli vielä omasta suustasi. Ihmisen lauma on ihmiset ja koiran lauma on muut koirat...
"Suvaitsevaisuus? taas "turhaa" inhimillistämistä. Kyllä se lauma- juttu on taas minusta lähempänä totuutta. en usko että koiralla on mitään "suvaitsevaisuutta" olemassakaan :) On ja off vaan ;)"
Okei, suvaitsevaisuus oli huono sana, sanotaan uusi: sosialistaminen.
Ja usko mihin uskot.
Uskottavampi selitys minusta on se ettei koira kykene näkemään vieraita eläinlajeja kuuluvaksi omaan laumaasa. Eihän ihminenkään koe apinaa omaksi laumakseen tai perheekseen, koskaan samalla tavalla kuin luonnossa perheenjäsen tai lauman jäsen on. Joten miksi pitäisi edes näin olettaa? Tyhmää inhimillistämistä se vain on. Tunkea ihmisten arvoja koirille. Ihmisen turha halu hallita kaikkea näkemäänsä ei kuulu koirien maailmaan...
"No esimerkissäsi edellisesä viestissä ja tulevassa ;) Se mielestäni osoittaa jo tarpeeksi sen ettet yksinkertaisesti ymmärrä koirista tarpeeksi, kehittyä voit toki. "
Niin, mikä niissä viesteissä osoitti..?
"Kuule, kun et sinne koiran päähän ole päässyt, niin ajatteleppa että ehkä niin oli? Miksei olisi? "
Itse kovasti yrität kuitenkin osoittaa, että sinä olisit sinne päässyt, tarjoamalla esimerkkejä monin tavoin, eikö?
"No tämä taas osoittaa sen ettet tiedä yksinkertaisesti koirista tarpeeksi,"
Mistä sinä tiedät, että milloin minä tiedän tarpeeksi, mutta vielä tärkeämpi kysymys; mistä sinä tiedät tietäväsi tarpeeksi / enemmän kuin minä?
Ja mistä tiedät, että katsantokantasi on oikea?
"teet olettamuksen että koira ajattelee purkkia vaikka kyse on turhautumisesta joka ajaa koiraa sisimmässä yrittämään kahta lujemmin. "
Jos koira turhautuu purkista jne, se johtuu purkista = koira ajattelee purkkia.
"Niin ja tämän piti osoittaa koiran suurta kykyä ratkoa ongelmia? "
Ei suurta kykyä, vaan kykyä. Älä suurentele asiaa silloin, kun siihen ei anneta aihetta. :)
"Ettei kuule nyt ole vaan sattumoista syistä käynyt niin että koira on yksinkertaisesti oppinut operantisti työntämään luuta ihmisen käteen, nurkkaan tms. että se pysyisi paikallaan??? "
Mikä on operantti?
Mutta niin; varmasti onkin. Kerran hyväksihavaittua keinoa kannattaa käyttää useimmin. Pointti on siinä, että se tekee sen tilanteessa kuin tilanteessa, paikassa kuin paikassa, ei siis aina samankaltaiselle luulle, ei aina samaan nurkkaan jne. Eli mielestäni kyse on siitä, että koira on sitten "sattumalta" jotain oppinut, ja näin ollen vaan soveltaa sitä käytännössä. Ja ihmisen älykkyys on samasta lähtöisin; tehdään jotain, havaitaa hyväksi, ja sitten sovelletaan. Eli mutkien kautta ; Älykkyys on kyky soveltaa opittua mallia eri tilanteissa menestyksekkäästi.
"Lähinnä tarkoitan monimutkaisella päätelmällä ja ongelmanratkaisulla sitä että koira miettii sopivan ratkaisumallin pääsään valmiiksi esimerkiksi "siirrämpä tuosta tuon tuolin tuohon ja hyppään sille että yletyn tuonne kaappiin jossa possunkorvani on ja avaan kaapin kuonollani silloin kun minun tekee mieli possunkorvia""
Entäpä sitten näin; ihmiset menevät ulos, minun täytyy nähdä sinne, jotta voi ylttää ikkunaan, minun on avattava ovi. ja se avaa oven. Sen jälkeen on avattava verhot. Avataan verhot. Sitten hypätään sängylle / tuolille, ja katsotaan ulos ikkunasta.
Ja sitten; en tiedä, miettiikö se etukäteen, mitä sen tulee tehdä, mutta tiedän, että meillä on ikkunoita kahteen suuntaan: kun mennään kaupalle, mennään toiseensuuntaan, ja kun kaupungille, niin toiseen suuntaan. Mistä koira tietää, milloin kannattaa nähdä oven avaamisen jne vaiva?
"Ei ei ei, ei ole inhimillistämistä vaan siitä miten koira kokisi muka rotan omaan laumaansa? "
Hyväksyy laumaansa. Koira on laumaeläin, jos koira on yksin perheessä, onko niin, että se on yksinäinen, ja ilman laumaa? Vai riittääkö sille ne "ihmisystävät"?
"Söisikö koira oman laumansa jäsenen jos sille antaisi luvan? Ainiin joo unohdin, kyllä alempiarvoisen saa syödä ;) "
Tilanteesta riippuen, kyllä. Emo syö omat pentunsa, jos ne ovat vammaisia. Syökö koira vieraan rotan? Uskon että riippuu koirasta. Onko koiriamme kielletty syömästä meillä hamsteria? Ei. Ovatko ne syöneet sen ? ei. Miten ne ensikerran reagoivat? Pesemällä.
"Että kaiken kaupan pääliseksi ihan ekspertti koiran jäljestyksessäkin."
Kuten sanoin, oman koiransa oppii tuntemaan.
"Onko sinulla perusteita siihen että koira näkisi eri eläimiä kuuluvaksi omaan laumaansa? "
Kyllä. Ja olen niitä mielestäni antanut. Koira käyttäytyy perheessä samoin, kuin käyttäytyisi laumanjäseniä kohtaan. Joten..
"Minusta se on koiran älykkyyden yliarvioimista jos kuvittelee että koira kykenee noin monitahoiseen ajatteluun. "
Minusta se, että olettaa koiran erottelevan osan eliöistä tutuikseen, osan ystävikseen, osan vihollisikseen, osan laumaksi jne. on enemmän osoitus monitahoisesta ajattelusta. Ja taasen; miksi koira elää ihmisten kanssa kuten laumassa, jos ne ovat ystäviä, ja miksi sitten kaikkia "ystäviä" ei kohdella samallatavalla? Onko ystäville olemassa arvojärjestys siinä mallissa, miten kuvittelet koiran elävän?
"Sinäpäs sen sanoit, ja tuli vielä omasta suustasi. Ihmisen lauma on ihmiset ja koiran lauma on muut koirat... "
Niin. Käsitteillä. Käytännössä näin tuskin koiran silmissä on.
"Uskottavampi selitys minusta on se ettei koira kykene näkemään vieraita eläinlajeja kuuluvaksi omaan laumaasa. Eihän ihminenkään koe apinaa omaksi laumakseen tai perheekseen, koskaan samalla tavalla kuin luonnossa perheenjäsen tai lauman jäsen on."
Väärin. Vaikka sinä et kykene kokemaan apinaa laumaksesi tai perheeksesi, niin et voi sanoa, että kukaan ei voi niin tehdä. Minä voin, mikäli se asuu täällä jne.
Ja sitten; "samalla tavalla kuin luonnossa perheenjäsen tai lauman jäsen on". Siitä, kun ihminen on ollut "luonnossa" on ollut niin pitkä aika, että siitä ei oikeastaan voi puhua. Mutta luonnostaan ihminen on yleensä kiinnostunut omaksumaan lähelleen eläimen kun eläimen. Mikä määrittelee sen, onko se läheisyys ystävyyttä vai yhteenkuuluvuutta lauman muodossa?
"Ihmisen turha halu hallita kaikkea näkemäänsä ei kuulu koirien maailmaan... "
Ihminen haluaa hallita kaikkea näkemäänsä. Totta, useimmiten. Mutta koira ei halua hallita mitään? Se ei ole totta. Jokaisella koiralla on halu hallita jotain. Omaisuuttaan, ruokaansa, laumaansa. Lähes koira kuin koira ottaa vallan perheessä, jos sille siihen annetaan mahdollisuus. Toisilla se vaan ilmenee eri tapaa kuin toisilla.
Mutta pointti on siinä; koira (ihan kouluttamatta) saattaa alistaa ihmisen. Ja mikä on alistaminen, ellei hallitsemaan pyrkimistä?
Kun tyypillä menee puurot ja vellit ihan sekasin, on turha yrittää edes aloittaa vastavastausta. Opiskele, kasva aikuiseksi, älä usko sokeasti omiin silmiisi, sivistä itseäsi, mutta älä aloita sotaa jonka olet jo hävinnyt ennen kuin aloitit sen.
"Mutta pointti on siinä; koira (ihan kouluttamatta) saattaa alistaa ihmisen. Ja mikä on alistaminen, ellei hallitsemaan pyrkimistä?"
Ei voi muuta sanoa että sinä et todellakaan ymmärrä koirista mitään. Koirat eivät tee näin, koirat eivät ajattele niin, koirat eivät ole ihmisiä ja ihmiset käsitteitä.
hmm--- Yön_tytär onkin mielenkiintoinen yksilö
Osassa koirien koulutus hän puoltaa koulutuksessa pakotteita ja osassa Sekarotuiset koirat hän puoltaa pentutehtailijoita, Osassa ruokinta hän mm. tietää kaiken barfista ja osassa Yleistä koirista hän tietää kaiken yleensä koirista.
Varteenotettavia mielipiteitäkö? No en ainakaan enään jaksa kurkkia mokoman kirjoituksia, kakkia se suoltaa näppäimistöltänsä.
"nyökyttää päätään"
Ei yön_tytär ole suinkaan asiattomin tyyppi täällä. Ehkä teillä ei ole kykyä ymmärtää sarkasmia? Vai ettekö vaan suostu kuuntelemaan muiden mielipiteitä? Menkää itseenne ja hävetkää hieman.
Olen niin kyllästynyt näihin suuriin ja mahtaviin koiraihmisiin jotka tietävät kaiken kaikesta. Kyllä, teitä on täällä ja paljon. Itseään ja mielipiteitään saa toki puolustaa, mutta rajansa kaikella.
Ja sitten.
1. mitä pahaa on pakotteissa, en varmastikaan ainoa, joka niitä käyttää?
2. pentutehtailijoita? Jos omillani teettäisin pentuja, neljälle olisi koti.
3. barffista kysyn, en tiedä.
4. jokainen, joka on omistanut koiran, tietää "kaiken" omasta koirastaan. Piste :)
Ottamatta kantaa koko asiaan, luepa tämän räpätätin tekstit tarkkaan.. sitten lue muita tekstejä, joissa joku muu nimimerkki vänkää vastaan erinäisiin asioihin lähes tulkoon sanasta sanaan samoilla perusteilla.. En sano nimimerkkejä, mutta huomaat yhtäläisyydet kyllä itsekin. :)
Joku hupiveikko -tai omasta mielestään kovinkin fiksu- täällä ihan selvästi käyttää useita nimimerkkejä, syytä en tiedä, haastaako riitaa vai mikä syynä. Itse en näe syytä alkaa jankuttamaan joka asiasta: Joku on yhtä mieltä, toinen toista mieltä, erilaiset mielipiteet antavat jokaiselle mahdollisuuden avartaa omaa maailmankatsomustaan. Jokaisella on myös oikeus mielipiteisiinsä, turha repiä pelihousujaan jos joku ajattelee asioista eri tavalla!
Paljolti ole näin juuri, että kun luulee tietävänsä "kaiken", ei tosiasiassa tiedä mitään ja kun tietää kaiken huomaa ettei tiedä vielä mitään.
Halu Olla jotain eikä tehdä työtä asian eteen.
Tämänkin henkilön kohdalla selvästi pukkii se tosiasia, ettei hän ole varsinaisesti kouluttanut koiria tavoitteellisesti mihinkään "lajiin" pelkkää arkitottelevaisuutta en henk.kohtaisesti lue koulutukseksi, toki hän ei kyllä ole sitä missään vaiheessa kieltänytkään silti toivottaisin hänet ihan aikuisten oikeesti koulutuskentille tokoa ja vaikkapa agilityä kokeilemaan, näitähän seropeillakin voi harjoittaa kuten myös pelastuskoiratoimintaa ja siellä henkilöetsintää y.m.s. sen mitä olen koiristasi lukenut niin en uskoisi olevan "esteitä", toki se kysyy ohjaajalta tiettyä nöyryyttä, kuuntelemisen taitoa, kuunnellun ymmärtämistä ja käytäntöön soveltamista ja ennenkaikkea todellista kiinnostusta koiran eteenpäinviemiseen.
Siellä vaan ei kukaan jaksa/ehdi/välitä kuunnella enää kenenkään toisten koirien "ominaisuuksista", muutoin kuin siltä osin että onko saadulla tiedolla mitään funktiota oman koiran kouluttamisen kannalta.
Kun on muutaman vuoden opiskellut ja saanut ehkä myös kilapilullisia tavotteita kasaan niin on paljon "hyväksytympää" esittää mielipiteitä koirien kouluttamisesta, mutta tämä nuoruuteen liittyvä ujouden kompensointi kapinoimalla kuviteltua autoriteettia vastaan ei kyllä vie ketään eteenpäin ja kun huomaa ettei olekaan valmis ottamaan neuvoja vastaan voi sitten jäädä pois ja "selittää" kuinka se porukka oli sisäänpäinlämpiävää kouluttajat perseestä jne.
Korjaus ei kilapilullisia (onneks ei tullu ihan kahta ällää :=)) vaan kilpailullisia tavotteita.
Ja ettei vaan ole niin että kaikki ne oikean puolen vastaajat on samanimimerkkisiä ja vasemmanpuolen vastaajat samannimimerkkisiä?
Eli siis eiköhän ne jotka puoltaa pakotteita kirjoita ihan eri nimimerkin takaa kuin ne jotka ei puolla. Ja jne jne.
Tottahan toki jokaisella oikeus mielipiteeseen toki. Mutta prkl. Ei niitä saa totuuksina lähtee esittään!
Tuota noin.
Jos ja kun puhuit minusta, niin...
1. En ole koskaan sanonut olevani mikään kouluttaja, vaan tosiaan sanoin yhdessä vaiheessa aikaa sitten, että minä koulutan vain kotikoiria, en tosiaan mitään muuta tällä hetkellä.
2. Muutama vuosi sitten koulutin "ongelmakoirista" kotikoiria muille, joten ainoa kokemukseni on "arkitottelevaisuus" jne.
3. Mitä teen tokoilla, agilityillä jne, kun koiran kanssa voi toki harrastaa ihan kotonakin. En ymmärrä, miksi kaikkien koirien pitäisi harrastaa jotain? Ei sillä, hyvästä se varmaan on, ja olen sitä itse miettinyt jne. Mutta silti; en usko että se toko jne millään tavoin minua "nöyristäisi" tai opettaisi minua tuntemaan koiraani "paremmin" jne.
4. Olet kova sanomaan viisauksia, useammassa ketjussa, mutta mietin, ymmärrätkö ja sisäistätkö oikeasti mitä sanot.
Väitän, että viesteistäsi kaikista paistaa läpi aika selkeästi ylemmyyden tunne kaikkea kohtaan. Joten se, että luulee tietävänsä kaiken jne, valitettavan paljon tulee läpi sinun kohdallasi.
Kuvittelet, kuten moni muukin, tietävänsä paljon meistä muista kirjoittelijoista sen perusteella, miten täällä vastaamme. Mutta usko pois, totuus on tarua ihmeellisempää.
5. Kaikki kapinointi ihmisillä ei ole nuoruuteen perustavaa. Ja se kapinointi "auktoriteettiä", eli vanhempaa väestöä vastaan.. Eikö niiden vanhempienkin ihmisten kuuluisi jollain tavalla ansaita se luottamus ja kunnioitus?
On kovin vaikea kunnioittaa ihmistä, joka halveksii nuorempiaan. Et varmasti sitä ole huomannut, kun et ole tavallisen pulliaisen tasolle laskeutunut. Sääli lapsiasi / lapsenlapsiasi.
6. Se on täysi fakta, että useat koiraporukat ovat sisäänpäinlämpeneviä. Ja tämän kuulee monesti muuten vanhempienkin ihmisten suusta, jotka menevät niihin "porukoihin" uusina. Ja sano mitä sanot, se ei ole yksin minun mielipiteeni, tai niiden kapinallisten nuorten, jotka eivät osaa mitään.
Itse muistan vielä sellaisenkin ajan, jolloin oli vain se yksi ja ainoa totuus mitä tulee koirankouluttamiseen, paremmasta/muusta ei tiedetty. Yleensä koirankoulutus tarkoitti sotilaallista käskyttämistä ja koiran kurittamista jos se ei totellut (=tiennyt mitä siltä haluttiin). Vaikka itse oli asiasta eri mieltä, ei ollut tietoa toisenlaisestakaan tavasta kouluttaa koiraa.
Olen ilolla seurannut uusien ja erilaisten koulutustapojen yleistymistä, koiranomistajilla on nykyään enemmän vaihtoehtoja mitä koiransa kanssa voi tehdä. Toivon yhden (ainoan oikean) koulutusmallin- koirakulttuurin jääneen taakse, ikuisiksi ajoiksi!!
Kohta 3, 4 ja 5 varsinkin kertoi kyseisen keskustelijan suuremman älykkyyden. Joskus Yön_tyttären näppikseltä tultua, jotakuinkin näin se meni: "ei kukaan saa arvostusta itsestään täällä. Se pitää ansaita omilla jutuillaan"
Ja nyt jos ihmiset ovat vähäänkään seuranneet sinun keskustelujasi niin ne pitävät sinua täydellisenä älykääpiönä ja teinixpeelona.
Äläkä kiusaa sitä jolla on vahvat mielipiteet ja totuutta takana.
että kun ihmiset ovat seuranneet yön tyttären kirjoituksia, ovat huomanneet, etteivät yllä samalle älylliselle tasolle niinkuin omilla aivoillaan ajattelemaan kykenevä yön tytär ja ärsyyntyvät siitäkin.
Kiitos komppaamisesta, eipä se Yökkö mua kiusaa, lapset on lapsia.
Itse taisin olla tahditon.
Sorry vaan.
ne sun mielipiteet??
Älyntaso mitataan sillä kuinka veemäinen-nihlistinen-itkupilli-besserwisseri ihminen on, en edes halua olla samalla älykkyyden tasolla kyseisen "kypsän" teinin kanssa. On hienoa juu että omaa vahvat milipiteet, mutta ei nyt sentään laput silmillä tarvitse kävellä.
Enpäs sanonutkaan että pelkästään sinua kiusaa älyttömyyksillään. Onhan noita sen "uhreja" jo muutama ;)
jokainen vuorollaan, sanoi pässi kun päätä leikattiin! Eiköhän täälä vähän yksi jos toinenkin ole aika-ajoin enempi tai vähempi tahditon!
pakko nyt puuttua... eiköhän se ole vähän joka harrastuspiirissä tuo sama juttu, että "vanha porukka" on jo oppinut toisensa tuntemaan ja kavereiksi muuttumaan niin uuden on vain päästävä siihen ajan myötä "sisään". ei se koske mitenkään pelkkää koiraporukkaa vaan onhan se näin joka paikassa jos nyt oikein ajattelee. uuteen porukkaan on aina (ainakin itselläni) vähän vaikea mennä, mutta kyllä ajan kanssa mukavia ihmisiä löytyy melkeinpä mistä vain.
Olen samaa mieltä, että jokaisessa on ne omat porukkansa jne, ne "sisäpiirit".
Se, että niihin ei pääse "heti", tuskin silti johtuu tulijan iästä sen kummemminkuin vaatteen väristä tai koiran rodusta.
Kaikkiin ei edes ajan myötä pääse sisään, sillä pitää kuitenkin olla "samanhenkistä" porukkaa, eli toisinsanoen, kyllä sen porukan kanssa pitää olla muutakin yhteistä kun se, että kaikilla on nelijalkainen otus, joka sanoo Hau tms.
Ja sitten; ellei yksi porukka sovi, kannattanee kokeilla toista. Ainakin koiraporukoita luulisi olevan useita, jos vähääkään isommilla paikkakunnilla on. Se on eri asia, että viitsiikö ja jaksaako niitä etsiä jne. :)
En tiedä mistä tämä keskustelu on alkanut tai siirtynyt tänne, mutta ilmeisesti joku oli kirjoittanut näin(Ytykin oli lainannut):
"Koira ajattelee toki, rotuja laskee toki laumaansa, sillä onhan ne koiria. "
Tämä häiritsee minua. Millä parusteella koira erottaa erirotuiset koirat toisistaan ja laskee ne laumaansa? Minun koiralleni minä olen sen lauma, eikä jotkut ulkona vastaan tulevat toiset koirat.
Ja jos meille tulee joskus vielä toinen koira, sekin kuuluu laumaamme, mutta ei edelleenkään ne ulkona kohdattavat koirat. Jos muutan yhteen jonkun pojan kanssa, hän kuuluu laumaamme, mutta edelleenkään ne koirapuistossa kohdattavat koirat eivät kuulu.
Toivottavasti tähän tulee nyt asiallista vastausta, koska en tiedä mikä oli se alkuperäinen keskustelu, niin kommenttini voi asiasta tietävälle kuullostaa hassulta, mutta näin minä sen tuosta nyt ymmärsin.
Ja muten, päsin näytöistä läpi!
Käsittääkseni koira tietää olevansa koira, eikä ihminen, sillä että se on pienenä leimaantunut koiriin. Siis tietää olevansa koira eikä esim. kissa. En ota kantaa koiran yksilöerottelykykyyn (siis nimenomaan niitä rotuja) tässä, se ei ole tärkeää.
Ei tietenkään ulkona olevat koirat kuulu omaan laumaan. Käsittääkseni lauman muodostus kuitenkin tapahtuu muutenkin kuin näkemällä toinen koira.
Mutta itse ajattelen samaan tyyliin kun tuo räpätäti, sillä olen nähnyt miten koirat toimivat laumassa (asuvat keskenänsä tarhassa, yli 10 koiraa) ja kuinka paljon tämä eroaa kun koira otetaan sisälle asumaan ihmisten kanssa, niiden ihmesten omaan laumaan. Mielestäni se on se, mikä todistaa jo sitä ettei ihminen voi kuulua koiran laumaan.
Hevosilla hyvin samanmoista. Kun on kyse laumasta, parhaiten päästäkseen sisälle siihen on muodostaa hyvät välit laumanjohtajan kanssa.
En saata kuvitellakkaan muuta, oman kokemukseni perusteella. Hyvin ymmärrän ettei tällaista "oikeanlaista" laumakäyttäytymistä näe ihmisen ja koiran suhteen välillä.
1. Onnea näytöstä pääsemisestä, *halitusrutistus* Kyllä se siitä vielä, ura urkenee jossain vaiheessa. Pääsisipä itsekin maanantaina matiikan kokeesta......
2. Keskustelu on alkunsa saanut nyt jo suljetusta "ulkokoira" keskustelusta sivuaiheena.
3. Vastauksesi oli ymmärrettävä :P
4. Missä sää oot ollu ku ei oo palstoilla näkynnä?
5. tervetuloa takas :P
6. Siksi, että tämä 6 on kivempi luku, kun 4 tai 5.
millä tavalla se eroaa?
Tämä numerointi juttu on kiva :)
Suurimpana erona on se että kotikoira elää omassa luonnollisessa ympäristössään ihmisen kanssa, tarhakoira ei asu ihmisen kanssa kiinteästi. Molemmilla yhteisenä tekijänä löytyy se, että ruoka tulee ihmisen kädestä, ts. sitä ei tarvitse/saa metsästää itse.
Se mitä olen huomannut erona koti vs. tarha on se miten lauma muodostuu. Jos laumassa on jotakin vikana (esim. tilan on liian pieni, ruokaa ei saa usein, suojaa varsinkin talvella on liian vähän, laumassa on liikaa saman ikäisiä) lauma tappelee jatkuvasti. Jos laumassa on kaikki hyvin, kukaan ei tappele koskaan ja johtajaksi yleensä joutuu (käytän sanaa joutuu, sillä johtajuus on äärimmäisen vastuullinen tehtävä) se älykkäin narttu, joka hallitsee ilman väkivaltaa.
Eron näkee myös rutiineissa ja siitä miten kommunikoidaan. Laumassa lauman kesken jutellaan koiraa, ihmisen kanssa jutellaan ihmistä (mukaeltua koiraa). Koskaan ei ihmistä kohtaan käyttäydytä niin kuin toista koiraa kohtaan, eleellisesti. Saatetaan murista ja purrakkin, mutta ero onkin siinä että toinen koira ymmärtää ne vihjeet mitä sille annetaan ennen murinaa ja puremista.
Ihmistä myös käsitellään ovelammin, onko se sitten opittu tai ei. Ei laumanjohtajaa "komenneta" (nyt ei puhuta siitä kun ihminen on tahallaan vahvistanut komennuskäyttäytymistä) edes hyvässä merkityksessä, se ratkaisumalli käyttäytymisessä ei tule kysymykseenkään.
Sitten mielestäni kinkkisin asia on se että ihminen opettaa koiralle erilaisia asioita, temppuja ja arkitottelevaisuutta, mitä toiset koirat eivät koskaan tee, laumanjohtaja ei opeta laumalleen temppuja tai arkitottista, se arkitottis opitaan ruutiinien omaan pikkusesta pitäen, eikä se ole ovista ekaksi kulkemista vaan ihan noyrää toisen koirien lukemista.
Se on minun kokemukseni pidempiaikaisen, yli 20 vuotta, tarhakoirien käyttäytymisestä. Itse en enään opeta koirilleni (ne jotka kotona asuvat rinnallani) muuta kuin kunnioitusta kaikkia, ihmisiä, muita koiria sekä eläimiä, kohtaan sekä himpun kärsivällisyyttä. En ole laumanjohtaja, olen "opas" joka on luotettava tilanteessa kuin tilanteessa ja hoitaa asiat koiran puolesta jos tarve vaatii.
Pentuvaiheessa siis koira on leimautunut koiraksi ja siksi pitää itseään koirana. Se on sosialistettu ihmisiin ja ehkä muihin eläimiinkin (kuten painentajat esim. lampaisiin) mutta se ei koskaan voi olla siis osa jotakin muuta tietäen olevansa koira. Eli nähdääkseen meidät osana omaa laumaansa, koirien pitäisi kuvitella meidän (ihmisten) olevan koiria, mutta haisemme erilaisilta, arvomme ovat erilaiset ja käyttäytymisemme on erilaista niin miten saataisimme koirien mielestä olla koiria? Ja kaikki laumasäännöt muutenkin perustuvat koirien/susien väliseen kommunikointiin, emmekä me koskaan voi niitä jäljitellä, emmehän ole koiria.
kiitos kiitos, ihan hauska palata taas foorumeille.
Tosiaan, olen ollut aivan Paniikissa ja Kauhuissani ja tehnyt niitä näyttöjä, nyt ovat ohi niin pääsee taas osallistumaan muuhunkin kun panikointiin...
Napsahtaisi nyt vielä postissa se näyttötutkinto, niin kaikki hyvin. Töitäkin on jo tiedossa, tosin ei ihan omalta alalta, mutta ihan kiva tietää että on jotain tiedossa, jos alalta ei löydy.
Mutta nyt mennään vähän Ot. ;))Täytynee käydä kahtomassa sitä ulkokoiraa.