Onko sinulla

No eihän noita ole. Muiden lasten kanssa on tullut touhuttua ja voipi sanoa että joo.

Lapsia voi tehdä vain vapaaseen maailmaan jossa jokainen saa olla oma itsensä.

pikkuveli on reilusti nuorempi, joten kyllä lapsen hoidosta on ihan käytännön kokemusta.

Lapsille kannattaa varmaankin ostaa paljon pääsiäismunia missä on sisällä mitä tahansa yllätyksiä sitten, voisivat tykätä, varsinkin jos niitä ostaa sitten TONNEITTAIN, jotta on sylit täynnä niitä :D

Ei ole. Osaako oikeastaan kukaan vai luuleeko osaavansa?


Ei vaan.. siis mun maailmankuva on aika sellainen monikulmainen monessa asiassa. Pystyn aika monissa asioissa siirtymään eri kulmiin tarkastaleen asioita. Hyppään kengistä toisiin ja siitä seuraaviin. Tässä asiassa en tee poikkeusta.

Vanhemmat joilla lapsia tuntee tietenkin omat lapsensa ja osaavat niiden kanssa joten kuten toimia mutta kun ne lapset on aikuisia niin nämä samat vanhemmat jo kritisoivat niitä itse kasvattamiaan lapsiaa, muistamatta että katsoppas mähän itse tuon tollaseksi kasvatin.
Osa vanhemmista osaa sen ääneen sanoa että joo, teki kasvatuksessa virheitä koska kokemusta ei ollut ja lapsensa jokainen oli vähän eri luontoinen. Osa taasen ei pysty siihen vaan muksunsa ovat vain tyhmiä mutta syys on vaikka ex-puolison geeneissä joita siitä omassa lapsessaan on.

No joo.. jos siis hypätään takasin ajatukseen että se oma lapsi on vielä pieni. Moni vanhempi on niin varma että osaa permmin kuin muut sen lapsensa kasvatuksen vielä tässä vaiheessa (tuo aikuisen lapsensa kritisoinnin vaihe on viel' selllaisen 20 vuoden päässä tulevassa. Nyt ollaan vielä niitä kaikkitietäviä supervanhempia jotka tietää ja osaa kaiken )


Mut sit on niitä mukavia lasten vanhempia. (ystäviini lukeutuu tällaisia) jotka puhuvat suoraan ja rehellisesti siitä miten ovat välillä niin avuttomia lapsensa kanssa eikä heillä ole hajuakaan että miten sitä pitäisi hoitaa ja kertovat että ovat aivan kuutamolla. Eivät siis esitä tärkeää ja tietävää.

Siksi laitoin alkuun että osaako oikeasti kukaan hoitaa edes niitä omia lapsiaan ja olla niiden kanssa?

Ainakin mun vanhemmat on useita kertoja aikuisena puuskahtanut mun kohdallakin että kun mokas tossa ja tossa asiassa mun kans lapsena. Tai siis tpinen vanhempani. Äitini mielestä jos olen mitenkään hankala niin ne on hänen ex-puolison geenejä.

Isäni tokasee suoraan että lelli ehkä liikaa kun olen tällainen jästipää. Olisin tarvinnut kuria ja rajoja hänestä enemmän jotta nyt en olisi näin villi ja vallaton. Hän on tpisinaan eri mieltä päätöksistä mitä näkee aikuisen tyttärensä tekevän.


Äidilläni oli uusia kumppaneita isäni jälkeen ja mulla oli muutamia ns. isäpuolia. Kolmee taisin nähdä sillee et ihan esiteltiin ja siinä ne muutaman vuoden heilu. Kaikilla niillä useampia omia lapsia mutta vieraiden lasten kanssa nekin 2-4 lapsen isät olivat aivan kuutamolla ja kädettömiä.

Kömppelöitä ja lapsen näkökulmasta ärsyttäviä. Mä en muista ärsyyntyneeni muusta kuin siitä et ne töksäytteli ärsyttävästi asioita. Mä muistan yhdellekin isäpuolelle aivan ylpeenä esitelleeni kun olin oppinut kirjoittamaan lauseita ja lukemaan. Muistan vieläkin kun se sanoi: hienoa! Mutta pisteet ja pilkut puuttuu.


Vihasin sitä "isäpuolta " sen jälkeen ja yritin järkätä mun isää ja äitiä takas yhteen. kunnes hokasin et äite ja isä repii toistensa päät irti jos ne on puol tuntia edes samassa tilassa. Isäkin joka yleensä yritti hyssytellä ettei äite raivostu ja ala vinkuun sosiaalitoimistoon ja hankaloittaan asioita niin että yhteishuoltajuussopimus jossa lapset asuu isällä hankaloituu niin välillä lauseissa kuului sellainen inhon sekainen vivahde äitiäni kohtaan joten aloin siinä 9 vuotiaana tajuaan että isäni ei pidä äidistäni ja äitini taasen nauttisi vaan tapella isäni kanssa joten ei niistä enää paria tule sillä mä en tulisi itsekään kestämään sitä huutoa!



omat kokemukset lapsista on lähinnä ammattiasioihin liittyviä ja tosiaan vieraiden lapsiin liittyen.

Pidän lapsista ja lapset on välittömiä. Erilaisia kuin aikuiset. Niistä näkyy paremmin läpi kaikki. Aikuiset ovat usein valheellisia. Lapset on sitä miltä tuntuu ja niitä on helppo ainakin niissä kokemuksissa mitä mulla on ollut ymmärtää. Mutta niin kuin nekin joilla n lapsia niin samoin minäkin jolla niitä ei ole en tajua mitään mistään ja kaikki tilanteet mitä vastaa tulee on uusia ja olen kuutamolla.


Minusta kuitenkin lasten kasvatuksen ydin on se että niistä pitää yrittää kasvattaa sellaisia aikuisia jotka selviää ilman vanhempiaan eikä joudu ongelmiin taloudellisesti eikä virkavallan kanssa. ovat kutakuinkin tasapainoisia ja pystyvät huolehtimaan itsestään, saavat ammatin ja pystyvät elättämään itsensä ja myöhemmin luomaan parisuhteita ja perustaan halutessaan oman perheen jossa ottaa omista lapsistaan vastuuta.


eli tarkoitus on saada heidät irrottautumaan vanhemmista ja antaan heille kaikki mahdolliset avaimet oman parhaimman osaamisen ja tiedon mukaan siihen ettäheidän omat siivet kantaisivat elämässä.


Olen seurannut sivusta tällaisia uusioperheen alkuja ja eniten niissä minua häiritsee se kilpailu lasten biologisen vanhemman ja uuden tulokkaan välillä. Se puolin ja toisin kritisointi on kummalista ja sellainen yritys lahjoa lasta jommalle kummalle puolelle.

Minusta uudet tulokkaat usein yrittää lahjoa leluin ja lahjoin ja sillä saa ehkä biologisen toisen vanhemman tuntuun tyhmältä kun hän taas tekee sitä oikeaa kasvatustyötä ja lyö rajoja lapselle eikä lahjo..