Elämä CXIX kulkee kohti kesää

Surukseni huomasin, että a-mummun tärkeä teksti oli poistettu. Koetetaan silti kirjoittaa vakavistakin asioista, ettei menisi vallan lekkeripeliksi tämä ihana perinneketjumme.

Pehmoiset pajunkissat odottavat poimijoita vaalipolkujen varsilla.

https://youtu.be/ePGweK-Bvj8

Rapua ja a-mummua odotellessa eläydytään saaristolaiselämän tunnelmiin vanhoina aikoina.

Löysin tänne. Kiitos maura aloituksesta. Onko täältä jo amummun viesti poistettu? Vai oliko se kenties siellä hänen avaamassaan? Tänään on minulla ollut vasen käsi todella kipeä, mutta nyt se hieman on tokentunut, Viime yö meni ketuille ranteen ja sormien takia, joita särki niin kovaa, että olivat kuin tulessa ja todella arat. Ei pystynyt edet pöytää pyyhkimään puhumattakaan muusta. Aikoinaan oli tällaisia tilanteita kun olin esim syönyt korvasienikastiketta. Sen jälkeen olen sitä vältellyt. Herkkusieniä söin eilen ja se ei ole ennen aiheuttanut niveltenkipua ja älytöntä arkuutta.

Olen kuitenkin ihan hyvällä mielellä nyt ja odotan pääsiäistä, jolloin pojanpoika perheineen tulee meille muutamaksi päiväksi.

Kun en löytänyt tuolta alempaa, niin arvelin, että täällä luuraatte. Kiitos maura! Toivotaan että Rapunenkin löytää tänne.

On aivan käsittämätöntä, miten tuo E saa mellastaa joka ketjussa tappometodiensa kanssa. Monessa muussa some-alustassa hänet olisi jo haastettu vihapuheesta ja bannattu. Varmaan poistatti minun kirjoitukseni. Taisi kalikka osua arkaan paikkaan.

MInäkin olen pitkään kärsinyt ajoittain tosi kovista olkavarsi-, ranne- ja kinttukivuista. Lopetin kolesterolilääkkeen, joista ainakin jotkut voivat aiheuttaa po. laisia kipuja. Lääkettä joudun ottamaan sen pahuksen aneurysman takia, vaikka lääkärikään ei ollut mitenkään vakuuttunut sen hyödystä. Nyt kivut ovat kyllä lieventyneet, mutta eivät kokonaan häipyneet

Lehdessä oli juuri juttua tietyistä antibiooteista, jotka voivat aiheuttaa kipuja ja mm. sydänoireita jopa vuosien jälkeen. Minä sain kolmisen vuotta sitten sormieni ihottumaan jotain ciproxin-valmistetta, mikä oli HS:n jutussakin mainittu. Ajattelin, josko se olisi syynä näihin kipuihin. Mutta katselen nyt vielä vähän aikaa, lähtevätkö, kun jatkan ilman kolesterolilääkettä. Jos eivät, niin sitten on lekurille asiaa. Reissuun olisi mukava lähteä pienempien kipujen kanssa. Kokonaanhan niistä ei kannatakaan päästä: jos ei aamulla joka paikka kolota, niin joutuu kysymään itseltään että oonksmää kuallu.

Meille ei tänä pääsiäisenä tule nuorinta porukkaa. Lapset ovat äidillään, ja ovat kaikki menossa laivalle pääsiäispupuja karkuun. Eivät tule enää virpomaankaan:(. Isojahan he jo ovatkin. Viime vuonna vielä poika virpoi, tyttö oli tehnyt hänelle oksat, muttei osallistunut kierrokseen. Sai silti namuja. Virpomiskarkkeja ostin kyllä laivalta ja tarvittaessa niistä riittää useammallekin porukalle.

Nyt odottelen koirien hakijoita. Pitäisi päästä kauppaan ja vielä sitten imuroida, enkä viitsi niitä kaksistaan jättää. Siippa on muuttoporukan pesukoneita liittämässä. Saunakin pitäisi laittaa lämpenemään myöhemmin, mutta ei kannata ennen kuin olen saanut huushollin imuroitua. Siinä tulee aina niin turkasen hiki.

Rauhallisempaa lauantai-iltaa, toivottavasti, nyt täällä.

Terve!

Löysin minäkin sitten pienen hakemisen jälkeen tänne. Minulla oli tytär poikineen täällä käymässä ja kun he lähtivät pois, puhuin tunnin yhden sisareni kanssa ja sitten saunoin. Istuin taas löylyjen lomassa viherhuoneessa, enkä olisi malttanut lähteä sieltä pois senkään jälkeen, kun olin jo lopettanut saunomisen.

Smetana lohi oli hyvää ja eilen keittämäni puolukka- vispipuuro maistui myöskin. Laitoin sitä vielä ison rasian tyttären mukaan heille iltapalaksi. Kun laitoin ruokaa, niin tytär haravoi etupihan nurmikon. Olisi haravoinut sisäpihankin, mutta ruoka oli jo valmista, joten se nyt jäi.

Nyt ei tarvitse föönata hiuksia, kun aion huomenna hieman kirkastaa väri, koska maanantaina on kampaaja. Hiusten leikkaus ja kulmien muotoilu sekä väri. Vaikka on niissä luonnostaankin hyvä "tummuus!"

Tiedän Cee, miltä tuntuu, kun kädet ovat kipeät. Minulla lähinnä tuo oikean käden etusormi nyt. Senkin takia oli isoasia kun tytär haravoi etupihan. Poikakin haravoi alkuun, mutta tuli sitten sisälle piirtelemään.

Mukavaa, leppoisaa lauantainjatkoa!

Kiva kun "tytöt" tulitte. Voi kunpa täällä saisi olla rauhassa ja vaihtaa ajatuksia normaaleista asioista.

Leppoisaa palmusunnuntain aattoa!

Olen löytänyt telkusta parikin uutta sarjaa, jossa ei tarvitse katsoa verenvuodatusta eikä murhakauhua. Mrs. Wilson kertoo naisesta, joka pääsee selville miehensä kaksoiselämästä tämän kuoleman jälkeen. Pääosaa näyttelee The Affairista ja Lutherista tuttu loistava näyttelijätär, Wilson hänkin nimeltään.

Sattumalta törmäsin myös Teemalla alkaneeseen tanskalaiseen Sairaanhoitajaopistoon. Siinä kuvataan aikaa, jolloin ensimmäiset mieshoitajat tulivat sinne oppiin monen tyrmistykseksi.

Näitä suosittelisin teillekin, jos kaipaatte tyylikästä naisten katsottavaa. Ainakin areenasta löytyvät molemmat.

Minä haluaisin korjata a-mummulle yhden väärinkäsityksen. Kun kirjoitin jotain sellaista, että ammattiaan ei sovi korostaa, tarkoitin toista henkilöä, joka koulutuksensa ja ammattinsa perusteella on olevinaan muita ylempänä. Toki voimme jokainen tuoda esiin, mitä olemme elämässämme tehneet, tuohan se tavallaan meitä tutuksi toisillemme, että olemme istuneet samanlaisissa toimistoissa tms. Riippumatta siitä, mitä olemme siellä askarrelleet ja millä koulutuksella.

Pistin tuon Wilsonin muistiin. Kunhan taas on luppoa, niin löhähdän sohvaani, pistän telkun päälle ja alan syynätä. Jatkuvassa tallennuksessa on. Tuota tanskalaista en ole huomannutkaan. Tanskalaisia muita sarjoja olen kyllä katsonut, kuten Huuto syvyydestä ja Petos. Erinomaisia olivat, vaikkakin Petoksessa välillä aikamoisia raakuuksia.

Viime päivinä ei luppoa juurikaan ole ollut. Koirat ovat tosiaan olleet täällä noin viikon, eikä niiden aikana voi keskittyä mihinkään. Ovat sen verran epeleitä, että tekevät jeeveliä, kun joutuvat olemaan pidempään huomiotta. Minä taas en jaksa jatkuvasti leikkiä, mikä tietty vähän huono homma kun pennusta ja melkein pennusta on kyse. Mut ei vaan jaksa. Ikä painaa. Vielä edellisen kettiksen kanssa jaksoin temuta vaikka kuinka pitkään. Lopulta se olikin eka joka väsyi.

Just äsken poika haki koirat uuteen kotiin. Miniä on kesäteatteriharjoituksissaan, armoa siinä ei anneta edes muuttopäivänä. Oli kyllä poika melko uupunut, rehkinyt kaikki illat koko viikon, työpäivien jälkeen. Vielä on meillä huoneellinen tavaroitaan, joten huomenna vielä jatkuu.

Toivotaan, että tämä rauha jatkuu. Jos joku tuolta toisaalta tänne änkeää, niin se on sitten tarkoitushakuista häirintää.

Lauantai-illan huumaa;)!

Vasta muistin, että jo tuolla edellisessä ketjussa piti vastata mauralle, joka pohti "ritoloiden" ottamista. Minä: ei missään tapauksessa. Se olisi voitto ilkeilyille. Näillä ketjuilla saavat kaikki kirjoittaa. Myös tuossa edsonin varjelemassa viisaiden klubissa (vai olikos se valehtelijoiden klubi;) on hyväkin tuoda esiin muita näkemyksiä:))))))). Jos vain jees-jees-henkilöt keskustelevat, niin siitähän ei mitään uutta urkene.

Kyllä takuullA saatte kirjoitella rauhassa. Ja niin, että emme teitä "löydä". Sitä merkittävästi auttaisi jos esimerkiksi vanhojen riidan edistämismenetelmien jättä sinne entiseen elämään. Esimerkiksi minun todellisen mionikoulutusmöääräni niin Lontoon akatemiassa kuin kotimaan nykyiseén AKK tasonn koulutuksessa ja ulkolaisissa erityiskursseissa ihan tarkoiista ammattiaiheista.. Puhumattakaan lähes globaalista työelämän projektikokemuksesta kautta viidakoiden.

Mutta minkäs voit kun ylsi Pielisen Piru on päättänyt että tämä kaveri on huijannut koko elämänsö, koulutuksensa ja kokemuksens. Sillä vaan ei oikein saada normaalia kirjoitusta ja tapoaa palautettua eikä se ole pirun tarkoituskaanvaan polttaa ihmiusuiä ja aiheutta vain tuyskaa ja hämmennystä
Sellainen tyttö on teillä nyt tarjoamassa kahvipullan tuoksusta virkkuutilaisuutta mutta koko ajan valmiina pistämään kodin selkääne jos silmä välttää

Josa ette itse ymmärrä miten teitä hyväksikäytetään ja manipuloidaan, niin eihän meidän rationaalisten selväjärkisten auttaminen koskaan kohtaa.
Malmilainenhan jäljellejäänesstö joukosta hemnpukkuutensas ja heikon persoonallisuutensa vuoksi ensimmäisenä ryhtyi psykopaatin käkikelloksi. Säälittävä taoaus sekin. Olkis ollut ihan harmiton keräillessään hesarin kierjoittajapinnija ja kertoessaan karaokesuosiostaan ja lähentelevistä aatelismiehistä.

Kyllä yleiskeskustelu aina yhden persoonallisuusvajeisen hempukan tarvitsee
Minäkin luin niitä juttuja joskus kunnes saapui liekinheittäjä Metallureskin sulatosta laukoimaan huumia ajatuksiaan joista kaikki olivat totuutta vaille.

Hyvää palmusunnuntaihuomenta!

Piti minunkin nousta ihmisten aikoihin, ettei tarvitse sängystä suoraan nousta avaamaan ovea mahdollisille virpojille. Vielä ei ole ketään käynyt, mutta näillä nurkilla ovat virpojat aina kunnioittaneet asukkaiden pyhäaamun rauhaa.

Voi olla, että en olisi herännyt niin ajoissa kuin tein. Heräsin, kun siippa teki lähtöä heti aamusta pojan ja miniän uuteen huusholliin sähkötöitä tekemään, joiden tarve selvisi eilen illalla kun huushollissaan ryhtyivät iltapuhteisiin; kaikki ei toiminutkaan. Koiratkin varmaan ilahtuvat, kun jotain vanhaa tulee paikalle;), olivat kuulemma uusissa ympyröissään valvoneet, kävelleet ja inuneet ison osan yötä. Samalla tietysti valvottaneet omistajiakin.

Äänestäneet jo olemme, mutta silti menemme tänään ystävien luokse vaalikahveille, heidän käytyään "viivan vedossa". Mielenkiintoinen ilta on edessä. Saas nähdä tuleeko se uusi jytky, mitä on uumoiltu.

Illemmalla menen vielä käymään kauppakeskuksessa tehdäkseni tulevaa matkaani varten joitakin hankintoja. Po. matkalle lähdenkin sitten ihan lentokoneella, perillä asun hotellissa ja kuljen porukan mukana bussilla paikasta, kaupungista toiseen. Valitettavasti tutustumiskohteissa joudumme tekemään saitsarit kävellen. Ei ole avustajia, joiden reppuselkään tai vedettäviksi pyöräkärryyn voisimme hypätä. Syömässä käymme toscanalaisissa ravintoloissa. Vierailu viinitilallakin on ohjelmassa. Iso harmi on, ettei tällä matkalla nähdä oopperoita, mutta täytyy se puute korvata tallennuksilla täällä kotona. Tai sitten käyn ihan paikan päälle tuolla omalla oopperatalollemme, minne itse asiassa ensi kuussa menenkin. Lippukin on jo hankittu. Sain alennuslipun eräältä oopperassa töissä olevalta ystävältäni.

Että tämmöistä pintaliitoa tänään;))))

Palmusunnuntaita täältäkin - Suutarilasta! Ei siis Malmilta!

"Olkis ollut ihan harmiton keräillessään hesarin kierjoittapiinnija ja kertoessaan karaokesuosioistaan ja lähentelevistä aatelismiehistä."

" hemnpukkuutensas ja heikon persoonallisuutensa..."

Olipas hieman hankalaa kopioida noita arvosteluja "malmilaisesta!"

No, kyllä se on kaikkien tiedossa, että Ali-Baba on laittanut kotipaikakseni Malmin, vaikka käyn siellä vain kaupoissa, koska kotini lähellä ei oikein ole kauppoja ja Malmillekin joudun menemään bussilla.

Ali-Baba rakentaa minulle mielikuvituksensa mukaan "suurena totuutena" aivan uutta persoonaa. En ole KOSKAAN puhunut yhtään mitään karaokesta, saati että laulaisin karaokea. Siihen yritykseen minua eivät saisi vedettyä "villit hevosetkaan!" Kuuntelen musiikkia erittäin mielelläni, mutta kun en ole saanut lauluääntä synnyinlahjaksi, niin en edes haaveissani ajattele laulavani - edes karaokea!

Sitten tuo "lähentelevät aatelismiehet?" No ei ole kukaan minua lähentelevä mies (toki niitä yrittäjiä on ollut, mutta harva on tullut hyväksytyksi) esittänyt mitään todistusta "aatelisuudestaan." Kahden isonlaivan päällikön, "merikapteenin" (heitä sanotaan kyllä laivan päälliköiksi), kanssa olen jopa seurustellut ja he olivat herrasmiehiä. Sitä ominaisuutta en tunnista minulle uutta profiilia luomassa olevalle kommentoijalle.

Ei tuo minua haittaa, minun arvoni määrittävät ne, jotka minut tuntevat. Jokainen tietää, että koti, lapset ja lastenlapset merkitsevät minulle kaikkea, joten sellainen "hempukka."

Tanssimisesta olen tykännyt aina ja myös vanhempi tyttäreni ja vävyni tanssivat. Ovat jopa aloittaneet kilpatanssin, kun heidän tanssinopettajansa ovat jo kauan pyydelleet heitä ryhtymään kilpatanssinharrastajiksi. Suvussa kulkee tuo tanssiminenkin, mutta tytär ei voi sitä harrastaa kovin täysillä, kun työ on kuitenkin ensisijalla. Tanssiva tohtori - ja taidokas molemmissa!

Iltapäivää täältä Vuosaaresta, Aurinko- ja Kallahden rannalta, ovat täällä vierivieressä. Aurinko ei tänään paista ja on viileätä.

Tulimme juuri äänestämästä, se meni nopeasti, ruuhkaa siellä ei ollut. Ei ole ollut myöskään ruuhkaa virpojista, emme kyllä muistaneet ostaa mitään tarjottavaakaan. Viime vuonnakaan ei käynyt ketään. Toisin oli muutama vuosi sitten vielä, kun kävi jopa 9 eri porukkaa.

Karaokesta puheen ollen, minäkään en ole sitä ikinä harrastanut, ex-miniäni sitäkin enemmän aikoinaan. Tuskin enää nykyään, kun asuvat siellä skuuppajoella.

Minä olen laulanut karaokea laivalla ja baareissa. Bravuurejani olivat Suuret setelit ja Pikku midinetti. Ei kukaan pommittanut mädillä tomaateilla, niitä saan niskaani vasta täällä, vaikka en edes laula pihahdustakaan.

Menin sittenkin äänestämään ihan siitä syystä, kun en tiedä olenko seuraavan neljän vuoden päästä edes hengissä. Ehdokkaan valitsin näppituntumalla. Nainen tietysti ja elämänläheisen ammatin harjoittaja. Jotain sekin vaikutti, että on kotoisin äitini kotikaupungista, joka ei ole kovin kaukana täältä. Äänestyspaikka oli täynnä mummoja saattajineen.

Marketissa eräs herra kysyi, voiko narsisseja jo laittaa ulos. Sanoin odottavani, että sää lämpeää muutaman asteen. Tästä saatte kuvan, kuinka talvisissa merkeissä täällä vielä eletään.

Tyttären piha on nyt siinä vaiheessa että lyhytaikainen hankikanto tuli ja meni, nyt saapas uppoaa syvälle lumeen kaivoreissuilla. Myös kerrostalomme pihalla kohoaa metrien korkuisia lumivuoria. Onneksi jalkakäytävät ovat sulat, osittain kuivatkin.

Vaaliruoaksi olen ajatellut laittaa bortskeittoa. Punajuuret ovat jo kypsymässä. Ette naiset varmaan muista mitä nuorena tarkoitettiin kiertoilmaisulla 'minulla on punajuuret kypsymässä'. No en kerro, vaikka kiltti vitsihän se olisi miesten meille syytämän töhkän rinnalla.

Minä pistin juuri vaalipäivän ateriaksi valkosipuliperunoita mikroon kypsymään. Siinä niistä tulee paljon muhevampia kuin uunissa, missä kuivuminen uhkaa. Kermaa saa olla lisäämässä vähän väliä, ja siltikin kuivamista tapahtuu. Mikrossa pottuja kypsennän vähennetyllä teholla, jolloin saavat kypsyä muhimalla, eikä välikasteluja tarvita. Pottujen kanssa siippa grillaa pihvit ja sieniä. Eiköhä valmista itselleen grillimakkarankin. Salaattia lisukkeeksi ja hyvää punkkua palan painikkeeksi. Kalaakin ostin itselleni, mutta säästän sen huomiseksi. Punajuurista puheen ollen: niistä tulee tosi hyviä uunissa, öljyllä valeltuina, suolalla ja timjamilla maustettuina.

Aivan hirveä tuo onnettomuus Levillä. Saman perheen lapsia menehtyi kolme. Miten ihmeessä loppu perheestä ja muut omaiset sellaisesta koskaan selviävät. Itkuksi menee näin sivullisellakin.

Punajuuret kypsymässä -vitsiä en ole ikinä kuullut. Liittyisikö kenties menkkoihin? Muistan ainakin sen kun Alex Haleyn kirja Juuret ilmestyi, joka kertoi mustien elämästä, sen jälkeen keksittiin vitsiksi Punajuuret, joka kertoi intiaanien elämästä.

Levin tapaus on aivan kamala. Palon alku selvitetään perin pohjin, mutta se ei tuo enää henkiin niitä kolmea menehtynyttä lasta.

Nyt on jo vaalivalvojaiset alkaneet ja esim Kirkkonummella ja Viitasaarella on hylätty ennakkoääniä, koska niistä puuttuu joko äänestäjän taikka vaalivirkailijan allekirjoitus.

Anteeksi a-mummu kun ohitin yhden avaamasi ketjun ja avasin uuden. Se 118 oli niin täynnä Alia että ajattelin perustaa tällaisenkin vaihtoehdon kauempana muista ketjuista. Se kesken jäänyt toinen tynkä taas alkoi liian vastenmielisesti "nurmeksen" pilkalla.

Näillä ketjuilla vallitsee niin räävitön meno, että ei kai muodollisuuksiinkaan kannata tuijottaa.

Aurinkoista päivää. Nyt on oikea ranne, peukalo ja olkapää niin arat, etten voi juuri mitään tehdä. Vasen ranne on jo tokentunut. Jotain hommia pitäisi pystyä tekemään, kun tulee nuorisoa pääsiäisenä meille.

Persut saivat sitten melko jytkyn ja siniset hävisivät kartalta. Halla-ahosta tuli koko Suomen ääniharava.

Tuosta PerusS:n voitosta tuli mieleeni Timo Soini, joka vei porukat yhtäkkiä pois emopuolueestaan ja sitten 5 ministeriä istui hallituksessa pari vuotta vailla omaa mandaattia, mikä on aika ihme juttu. Nyt TS vetäytyi pois itse, koska aavisti tappion ja jätti hukkuvan laivan kuten se eräs italialainen laivankapteeni muutama vuosi sitten, joka pelastaui ekana. Siinä laivassa kuoli muutama ihminen, sinisten pudotessa eduskunnasta ei onneksi tullut ruumiita, mutta viisi ministeriä jäi vaille edes kansanedustajan pestiä. Mahtaa nyt TS hävetä. Jos pyrkii eu-vaaleihin, tuskin ilkeää. Ainakaan vielä en nimeään nähnyt luettelossa. En myöskään PV:n nimeä, joka myös putosi uudella liikkeellään kartalta.

Olipa kiva kuulla raikasta aikamiehen naurua, kun Juha Sipilä ilmoitti puolueensa tappiosta. Helpotus taakan putoamisesta harteilta oikein säteili hänen olemuksestaan koko illan. Nyt saavat muut jatkaa ylivoimaista tehtävää Suomi-laivan kipparina.

Toinen naurunhörähdys mutta vähän kolkommalla sävyllä kuultiin, kun Suomi melkein voitti lätkäottelun muttei sitten voittanutkaan. Taisi naurahtaja olla Röngän Matti.

Nyt sitten Sipilä on ilmoittanut luopuvansa puolueensa puheenjohtajuudesta. Hän ilmoitti jo ennen vaaleja, että eroaa, mikäli heidän kannatuksensa jää alle 14,1 %:n ja se jäi 13,8:aan.

Mahtaa PV:kin hykerrellä tyytyväisyyttä, koska hänen mielestään Sipilä vei puolueen liian kauaksi alkiolaisuudesta ja kekkoslaisuudesta. Itse ei kyllä tähtiliikkeelläänkään päässyt edes alkuun, ei pärjännyt perustamansa kansalaisuuspuoluekaan.

Tännekin on tullut ihana kevät. Ensimmäiset avoautot ovat kuin ensimmäiset muuttolinnut.

Ihan kohta alkavat uudet jaksot mieliohjelmastani Vintage-valtakunta. Onko mitään iisimpää katsottavaa kuin parin kundin rakastettavat hölinät lempikamoistaan, joita he keräilevät Tuusulassa olevaan sekasotkumyymäläänsä. Täsmälleen samaa mieltä, että viiskytluvun jälkeen ei ole tullut mitään merkittävää...

Aurinkoista keskiviikkoa!

Rairuoho kasvaa keittiön ikkunalla, läheskään kaikki eivät ole itäneet vielä, osa on jo monen sentin mittaista huojuvaa hujoppia.

Minunkin oikea olkapää, ranne ja muutama sormi on tänään sikäli kunnossa etteivät ole arkoja kivusta, joten olen hieman siivoillut, nuoret tulevat perjantaina ip:llä. On siis 5 ruokittavaa ja lauantaina 7, kun kutsuin poikani mukaan aterialle puolisonsa kanssa. Lapsenlapset ovat aina meillä yökylässä, ei koskaan isällään, heillä on pienempi asuntokin nykyään kuin meillä.

Rairuohoa minäkin todella harvoin kasvatan, nyt laitoin ihan siksi, ettemme ole kahdestaan pääsiäistä. Kaivan muitakin pääsiäiskoristeita esiin. Pikkuiselle pitää hankkia myös jotain herkkuja, mitä kaivaa pääsiäispupum tuomana esiin piiloistaan. Tiedä sitten, osaako 3 v etsiä. Lapsenlapsille se oli aina suuri numero löytää niitä piiloja. Arvuuttelimme myös piiloja leikillä, että kuumenee, kylmenee jne riippuen siitä miten kaukana tai lähellä piiloa olivat.

Niin joutui Ravunkin kirjoitus Anonyymin hampaisiin. Oletko katsonut A-mummun ketjua tänään, sielläkin sama juttu.
Cee-Lila

Kaikkea tuolla korvessa sattuu. Meillä on ollut kahden hehtaarin hakkaamaton metsäalue mökkiä vastapäätä, ihana keidas keskellä kymmenien hehtaarien pilattua, raiskattua metsämaata. Sydän kurkussa olemme seuranneet, milloin hakkuut ehtivät tännekin.

No, tänään oli paikalle ilmestynyt iso maastoauto, jossa kolme virolaista. Olivat lähteneet kahlaamaan kaupunkipuvuissaan metriseen hankeen. Tytär meni puhuttamaan, mutta ei vieraiden aikeestaan ollut selvää tullut.

Nyt on näköjään kaksi mahdollisuutta: joko valtionyhtiö Tornator on myynyt virolaisille koko palstan ja kohta nähdään metsäkoneet touhussa. Tai sitten miehet olivat joitain asiattomia, aika vaarallinen vaihtoehto sekin. Ekassa vaihtoehdossa lampi josta tytär nostaa pesuvetensä ja koirien juomaveden, likaantuu metsäkoneista valuvista öljyistä ja paljaaksi hakattu rinne tuo talven tuiskut meidän tontillemme.

Jo kerran jouduin tappelemaan säälimättömiä luonnonraiskaajia vastaan. Silloin minulla oli mökki Hämeessä. Kyläkunta hävisi ensimmäisen erän, mustikka- ja sienimetsä tuhoutui, mutta sen tilalle tulevan kivenmurskaamolaitoksen uhka saatiin isolla rahalla oikeudessa torjutuksi.

Ei taida tästä maasta löytyä kolkkaa, jota iso raha ei uhkaisi.

Böndenböndeltä aamupäivää!
Katselen tässä pöydän vieressä istuksiessani järvelle. Joku pöljä istuu pilkillä. Jää ei todellakaan ole enää vahvaa, mutta pilkkijöillä vissiin kainaloiden alta naru taivaaseen; eivät huku vaikka putoaisivat. Kammottaa, jos ukko putoaa jäihin silmäimme edessä, n 100m:n päässä. Ei ole mitään konstia, millä pääsisi auttamaan. Rantamme on sula 5-6m matkalta, eli jäälle ei pääse uimatta. Yksykskaks olisi ainoa apukeino. Hulluja nuo pilkkijät.

Puita on meidänkin taloyhtiön tontilta kaadettu joka vuosi. Puut jaetaan osakkaiden kesken. Pyrimme jakamaan ne pölleinä mahdollisimman tasapuolisesti halukkaiden kesken. Klapeiksi saa jokainen ne itse pilkkoa.

Meillä puut, niiden juuret, ovat tehneet pahojaan. Yksi tiiliseinä alkoi rakoilla, kun vaahtera oli työntänyt juuriaan sen alle. Toisen kerran meni sadevesiputki maan alla tukkoon; oli täynnä myös vaahteran juuria. Kolmas vahinko oli viemäriputken hajoaminen männyn juurien takia. Puita seuraammekin tiiviisti ja niitä kaadetaan tarvittaessa. Roskaakin niistä tosiaan tulee vietävästi, ja sen takia meillä säännöllisesti tsekataan katto ja rännit. Veden valuminen katolta väärää reittiä voi aiheuttaa melkoiset vahingot. Sekin on meillä koettu takavuosina.

Mutta kamalaa jälkeä syntyy, kun kaikki puut kaadetaan. Kylässämme pykätään kiihkeästi asuntomessualuetta. Se oli metsikköä, missä maasto oli hyvinkin vaihtelevaa. Nyt alue on kuin sotaväen harjoituskenttä: ei yhtään puuta, kaikki pienetkin kallionyppylät räjäytetty taivaan tuulin ja maasto lanattu tasaiseksi hiekkaerämaaksi. Siinä sitten on kiva tuijotella uuden talon ikkunasta tai terassilta naapuria silmästä silmään pienimuotoisen, vasta istutetun kasvillisuuden nousua odotellen. Tontitkin ovat enimmäkseen niin pieniä, että hädin tuskin käsivarren etäisyys naapuriin on taattu. Että semmoista suunnittelua.

Mutta nyt täytyy lähteä ulos aurinkoon; ei yhtään tunnu pitkäperjantailta. Pajunkissaoksia ajattelin kerätä pääsiäisen iloksi. Omalla tontilla niitä ei ole, mutta tuolla teiden varsilla paikka paikoin aika runsaastikin.

Hyvää päivää nimmarikaimoille, joita nyt onkin monta!

Hyvää pääsiäist täältä rannikoltakin kaikille!

Minulla on ollut vaikeuksia ensin käsien kipujen takia, nyt reistaa pumppu rytmihäiriöillä. Eilen soitin terkkariinkn ja sanoivat ettei ole sinänsä hätää, jos yläpaine on alle 200 ja alapaine ei ole yli sadan ja syke 70 - 80 välillä. Äskenkin mitatessani näkyi sykkeessä rytmihäiriöitä. Kyllä se tekee olon niin kurjaksi, väsyneeksi ja jopa oksettavaksi. Ruoka ei maistu. Kehottivat pääsiäisen aikana, jos tarve, menemään Malmin päivystykseen. Ensi viikolla saan ajan terkkarin lääkärille.

Nuoret tulevat tänään, ei olisi varaa olla huonokuntoinen, on viisi ruokailijaa tänään, huomenna 7.
Cee

Laitoin äsken pääsiäisentoivotukset tuonna amummun avaamaan ketjuun, mutta se poistettiin sääntöjen vastaisena. Sitten laitoin uuden toivotuksen niin sekin poistettiin. Jo on aikoihin eletty!
Rannikon asukas.

Hurjalta tuntuu, Cee, miten jaksat vieraidesi kanssa. Minulla ainakin rytmihäiriön iskiessä menee melkein jalat alta ja väsyttää niin ettei pystyssä paljon jaksa olla. Älä liian kauan kuuntele epärytmejä vaan mene suosiolla lääkäriin, pääset pikemmin normaaliin olotilaan.

Kummallisia aina vain nuo poistot. Onkohan robo nyt entistä sekopäisempi kun rekisteröinti tuli mukaan kuvaan. Jospa tietty prosentti samalta nimmarilta pitää poistaa ja anonyymihän kirjoittaa nyt sitten urakalla, kun meitä on näin monta sen "avustajaa".

Leppoisaa perjantai-iltaa!

Hyvää pääsiäislauantaita!

Aurinko paistaa edelleenkin ja lupailee lämmintä päivää. Lämpö on tärkeää että kasvu pääsee alkamaan, eikä lintujenkaan tarvitsisi enää pelätä paleltuvansa. Minulle lintujen viserrys on aina kesän ihaninta musiikkia.

En ole vielä tänään ryhtynyt mihinkään hommiin. HS:n lukemiseen meni niin kauan aikaa aamulla ja nyt sitten tulin tänne koneelle. Järkytyin yhden perheen tarinasta, minkä luin Hesarista. Kyllä on ollut nuori äiti epätoivoinen tehtyään päätöksensä lapsensa elämän suhteen. Ja kuinka "pelastava enkeli" oli läsnä lapsen elämässä. On tuossa mietittävää!

Nyt sitten hyvää päivänjatkoa, minä käyn "ehkä" tekemään jotain hommiakin?

Kyllä se robo on sivistymätön. Laitoin pikku pääsiäisrunon Pekka Töpöhäntä -kirjoista (Göstä Knutsson) niin pitihän sekin poistaa.

Toivottavasti Ceen flimmeri meni ohi. Nyt vain nuorisolla kotiaskareita teettämään! Oma flimmerini ei ole uusiutunut, koska on hyvät lääkkeet.

Nyt ollaan sitten kaksi päivää ilman Hesaria. Onneksi kävin kirjastossa hakemassa luettavaa, ja melko hyviä tv-sattumiakin on näköpiirissä, muun muassa se Chilen kohtalonpäivistä kertova, jossa suomalaisten vahvistuksena "ihana" Mikael Persbrandt.

Tervehdys puhtaalta Ravulta! Oli kiva saunoa, kun lisä ilona on tuo "trassilla" istuskelu löylyjen välillä. Harmi vaan, ettei ole muuta seuraa jakamassa tuota nautintoa.

Pojanpoika hurautti hienolla mopollaan päivällä mummia tervehtimään. Hän on saanut nyt mopokortin. Toivottavasti muistaa ajella varovaisesti. Kyllä yritin neuvoja jakaa.

Nyt on mentävä föönaushommiin, etteivät hiukset kuivu liikaa.

Nyt paistaa täälläkin aurinko. Iso osa päivästä oli pilvessä ja sää oli koleaa.

Käytiin tänään vähän ajelemassa tuolla naapurikaupungin puolella moikkaamassa erästä sukulaispariskuntaa ja kauppa-asioita toimitelemassa. Löytyi vielä Elosen mämmiäkin! Se on parasta!

Mutta lähes kauhukuva jäi mieleen tienvarsien metsän"hoidosta". Jo viime kesänä näkyi tämä uusi hoitotapa: jollain ilmeisesti tylsäteräisellä koneella riivitään ja raastetaan puita nurin. Jäljelle maahan jää niistä eri suuntiin törröttäviä eri korkuisia, n.4-0,3m korkeita revittyjä, sälöityneitä runkojen tyviosia. Revityt rungot rojottavat siinä mihin ne kone on "kidastaan" päästänyt, sikin sokin pystyssä olevien puiden seassa ja osa lähes tielle ulottuen. Aivan törkeää jälkeä. Myös ysitien varren jo pari vuotta sitten kaadetut nuoret puut ja vesat on jätetty tien penkereelle kuivumaan ja joskus sitten maatumaankin. Surkea näky sekin.

Eikö muka ole rahaa rankojen ja risujen pois keräämiseen. Onkohan po työn suunnittelija nähnyt näitä silmää hiveleviä tienvarsinäkymiä. En usko. Tai sitten viittaa kintaalla.

Nyt on sauna lämpiämässä. Sen jälkeen lammasta runsaalla valkosipulilla, juureslisukkeita ja uunipottua, kostukkeeksi pehmeää Amaronea.

Keväistä pääsiäisyötä kaikille ja lämpöisiä pyhäpäiviä! Aamulla vanhan uskomuksen mukaan aurinko tanssii. Sitä pitää nousta katsomaan.

Kerrostalomme naapurissa sijaitsee vanha autiotalo, niin ränsistynyt, ettei sille kai muuta toivoa ole muuta kuin purkaminen. Joulun aikoihin alkoi kuitenkin tapahtua. Pihalle ilmestyi outo hökötys, pajuista tehty isohattuinen nainen ja siihen jopa valot ympärille.

Talven mittaan näkyi mies hääräilemässä katolla. En kiinnittänyt enempää huomio siihen, paitsi että jossain vaiheessa katto oli revitty auki. Vasta nyt huomasin, että kattohan on korjattu. Kun en noista katteista ymmärrä, niin totean vain, että hieno katto onkin.

Kunhan vielä jaksaa maalata talon, niin hyvä tulee. Talon malli on erikoinen, ei rintamamiestalo ollenkaan, vaan ehkä 1800-luvun puolelta asti. Toivottavasti täkäläisen taiteilijan graffiti saa jäädä ennalleen. Siinä on mies sylissään kaksi kissaa, koska perimätiedon mukaan tällainen eläinystävä on talossa asunut.

Nyt kun Hesaria ei tullut luukusta, niin on hyvää aikaa olla koneella. Lapset ja lapsenlapset mennä huitelee maailmalla, joten ei ole juuri seuraa, muista kuin itsestä aivan näin livenä. No, pojan perhe ei ollut mennyt kuitenkaan maalle ja pojanpoika kävi näyttämässä hienoa mopoaan eilen mummille ja siitä jo eilen kerroinkin.

Vanhemmalta tyttäreltä oli tullut tänään sähköpostia Kyprokselta. Sielläkään ei ollut kovin lämmintä tänään, mutta huomiseksi on luvattu lämpenemistä.

Minä näin jotain hyvin todentuntuista unta viimeyönä, josta oli jäänyt joskus aiemmin tunnettu tunne vielä herätessä aamuun. Siinä unessa eräs henkilö lähti autolla käymään jossakin aivan pikaisesti, mutta ei palannut ja pelkäsin siinä unessani aivan oikeasti, että jotain oli tapahtunut? Rannekelloni (en käytä mitään rannekelloa) oli mukamas myös puhelin, mutta siitäkin oli kadonnut tuon kadonneen henkilön puhelinnumero. Siihen heräsin kun yritin hakea sitä numeroa soittaakseni hänelle! Uni sopi hyvin pääsiäisyön tunnelmiin - luulisin niin! Ainakin pääsiäisen teemaan henkilön kärsimyksestä!

Nyt kuitenkin "aurinko tanssii", joten iloitaan siitä.

Aurinkoa ja lämmintä on täällä rannikollakin. Eilen nuoripari kävi pikkutyttärensä kanssa kävelemässä tuolla laiturilla ja yksinäinen joutsen ui heitä kohti. Luuli varmaan saavansa heiltä jotain ruokaa. Vastapäinen laiva on saanut asukit pääsiäisen ajaksi, 4 ihmistä grillasi eilen siellä kannella. Sitähän vuokrataan halukkaille. Siellä on kaksi kahden hengen hyttiä ja viides voi nukkua olkkarin sohvalla.

Ykkösen päiväfilminä nähty Hymyilevä mies oli saamiensa koti- ja ulkomaisten kiitosten arvoinen. Pidin siitä kovasti, vaikka/koska poikkesi niin paljon Rocky-konseptista jossa sitkeän yritteliäisyyden kautta nyrkkeillään itsensä köyhyydestä menestykseen.

Eipä tullut Olli Mäestä maailmanmestaria. Ratkaisevalla (huonolla) hetkellä rakastui, pani elämänsä arvot kuntoon ja valmentajansa Elis Askin kauhuksi hylkäsi koko mainossirkuksen. Hävisi tahallaan.

Hetkellinen havahtuminen tapahtui mielestäni siinä, kun Olli harhautui yksin Linnanmäelle ja näki kärsimyksen ja nöyryytyksen kasvot vedenneitoteltassa ja vertasi niitä omiinsa.

Elokuvan mustavalkoisuus toi esille stadilaisen sukupolveni 60-luvun Helsingin tunnelmat.

Jatkanpa vielä ikään kuin samasta aiheesta, mutta eri näkökulmasta.

Inkerissä syntynyt anoppini matkaili jenkeissä niihin aikoihin, kun Cassius Clay alias Mohammad Ali oli voittanut raskaan sarjan maailmanmestaruuden. Jollain lentokentällä hän oli bongannut uutisista tutun naaman ja päättänyt mennä pyytämään nimikirjoitusta.

Me olemme suvussa nauraneet tätä näkyä, jota toki yksi lapsenlapsi oli ollut livenä todistamassa: kuinka pienehkö mummeli tunkee itsensä jättimäisten mustien turvamiesten keskelle ja palaa, kuin palaakin, nyrkkeilysankarin nimikirjoitus "julkkisvihossaan".

Mitä sellainen ihminen ujostelisikaan, joka on paennut pentuna reellä Venäjän vallankumousta Suomenlahden yli?

Jahas, kotona taas!
Olisi mökilläkin tietysti voinut olla vaikka huomiseen, mutta siippa lupautui tänään aloittamaan pojan kanssa terassin laajennushomman, kun pojallakin nyt pari vapaapäivää. Ei meidän, mutta pojan hankkimassa talossa terde on edellisen omistajan jäljiltä turhan pieni. Jos sinne grillin, kesäpöydän ja kesätuolit roudaa, niin eivät enää kettikset mahdu siellä loikomaan:)). Säätkin suosivat nyt ulkotöitä.

Omassa pihassa pitäisi myös tehdä raaputuksia, mutta itse en ole niihin ollenkaan innostunut. Selkä, tai paremminkin jalat eivät jostain syystä kestä kumarrella. Vaiva on ollut jo pidempään, ja kun joku päivä sitten retkautin kynnöspellolla koiran kanssa koikkelehtiessani toisen jalan oikein kunnolla niin, että nivuskin taisi retkahtaa, niin nyt kumartuminen on entistä tuskaisampaa. Vähän hirvittää puolen viikon maissa alkava Italian reissu, miten siellä selviän, kun kävelyä kuuluu ohjelmaan enemmän kuin laki sallii (tämän ikäisille!!). No, pilleriä huuleen, ei muu auta. Ja saahan hotelliin jäädä lymyilemään jos ihan hulluksi kipu äityy.

Nyt pitää lähteä vahtimaan uutiset. Mökillä ei ole kuin yksi telkkari, jota siippa mielellään ohjaa, mutta ei katso uutisia, kun lukee niitä puhelimestaan kaiken päivää - on uutisfriikki - niin minulta jäivät kaikki uutislähetykset väliin. Nyt katson ne ihan omasta telkkaristani, eikä sitä estä villit hevosetkaan.

Rauhaisaa kevätpyhäiltaa!
am

Pyhät senkun vain jatkuu, mutta onhan siitä sekin hyöty, että seuraava viikonloppu tulee nopeammin, sitähän kaikki odottavat, niin työläiset, kuin eläkeläisetkin.

Tänään on jo kuitenkin arkipyhä, joten taidan aloittaa sisäpihalla jotain siivoushommia. Hieman haravointia ja pientä yleissiivousta.

Täytyy mennä vilkaisemaan tuonne HS.fihin, mitä maailmalla on tapahtunut? Toivottavasti ei lisää mitään julmuuksia, niin kuin eilen Sri Lankassa.

Hyvää viikon aloitusta ja pyhäpäivää kaikille!

Hyvää II pääsiäispäivää täältä rannikolta!

Aurinko ei paista ainakaan vielä. Nuoriso lähtee iltapäivällä junalla kotiinsa. Olen voinut ihan hyvin, ainakin pumpun puolesta, paitsi että oikea olkapää rajoittaa käden liikettä esim astioita kaapista ottamisessa ja sinne laittamisessa. Että aina vähintään jokin rajoite tässä elämisessä. Mutta siihen olen jo niin tottunut vuosien saatossa, että aina on jossain päin kremppaa.

Iltapäiviä!
Kyllä pöly ainakin meillä käy nokkaan. Keräsin äsken keittiön kaapista pulloja vappusimaa varten. Ja pölyhän niissäkin pölisi. Italian reissulta palaan vasta vappuyönä, joten siman teko jää siipan hommaksi. Se tehdään meillä vain pari päivää ennen Walpuri. Yritän sen tekoa valmistella mahdollisimman pitkälle, että siippa voi keskittyä itse juoman tekoon; ei ole aiemmin sitä tehnyt. Se on meillä tarkkaa hommaa niin kuin "sonnan ajo ilman perälautaa, vastatuuleen". Siitä pitää tulla just oikean makuista. Reseptin ja tarkat valmistusohjeet olen jo kirjoittanut siipalle. Tarkin homma on hiivan lisääminen, ei liikaa, ei liian vähän, vaan just oikea määrä: nokare, teelusikan kärjellinen, pikkusormen kynnellinen, jne.

Tänään olen myös kaivellut vaatekaappejani. Aika kesähän Toscanassa jo on, joten kevyempi repertuaari piisaa. Laukkujen painoista ovat lentoyhtiöt nykyään kovin tarkkoja, ja mukaan pääseekin vain välttämätön. Jos oikein jaksaisin rutistaa, niin voisin selvitä käsimatkatavarallakin, mutta "vapausasteita" on enempi, jos jotain ylimääräistäkin pakkaan. Tosin pakkausrutiinini ovat jo aika onnettomat, kun sitä enää niin harvakseltaan olen viimeiset kymmenen vuotta tehnyt. Työmatkoilla aikoinaan viikonkin matkan ameriikassa selvisin pelkällä käsimatkatavaralla, mutta silloin osasinkin vielä pakata.

Terassin ovesta kuuluu voimakas tintin ti-tyy, muita lintuja ei nyt juuri kuulu. Aamulla peipponen lirutteli iloisesti ja hyypätkin huutelivat pellon yllä kierrellessään. Töyhtöhyypät olivat poissa monta vuotta, mutta viime keväänä taas ilmaantuivat ja nyt taas. Se on iloinen asia. Leivon laulua en vielä ole kuullut, mutta voi olla etten kuulekaan. Tinnitus korvissani on niin kova, että se peittää kaikki hiljaisemmat äänet.

Keväistä alkanutta viikkoa!
am

Nauratti ihan älyttömästi tuo amummun sanonta tuossa, että siman teko on tarkkaa kuin sonnan ajo ilman perälautaa vastatuuleen, joka homma jää siipalle kun on itse Toscanassa ennen vappua. Hartiani aivan hytkyi tässä koneella kun soitan samalla U:lle hänen lempimusaansa tältä samalta koneelta mutta eri selaimelta. U ihmetteli mitä tässä hytkyn. No kerroin tuon lauseen millaista on siman teko.
Cee

En vielä ole purkanut olkkarin makuuhuonetta, en siis ole pannut konetta päälle lakanoiden pesuun. Sen ehtii huomennakin tehdä. Ja minähän en silitä ikinä lakanoita en, edes tyynyliinoja, olkoot vaikka hiukan karkeita nassulle pesun jälkeen.

Älä sinäkään Rapu liikaa rapsuttele sitä pihaa, ettet saa nuhaa ja hengenahdistusta talven pölyistä.
Cee

Olen aivan unohtanut, että siihen mankeliin kuuluu mankeliliinakin. Sinulla on siis vielä sähkömankeli mutta liina rikki? Onko se liina jotain erityistä kangasta, sen muistan, että se on jotain oikein tiuhaa kudosta ja littautunut erittäin sileäksi siellä mankelirullien välissä.

Anopilla oli aikoinaan käsimankeli. Se laitettiin pöydän reunaan kiinni kuin ruuvipenkkiin ja sitä veivattiin isolla veivillä käsin. Oliko siinä mankeliliinaa, en enää muista. Taisi vain veivata lakanat siitä puupalikoiden välistä sellaisinaan läpi.
Cee

Voi jestas, että sinä Rapunen jaksat! Kyllähän sileiden lakanoiden väliin on ihana mennä, mutta hinta sille on liian kova ainakin minulle, jonka selkä ei myöskään yhtään tykkää seisoskelusta silityslaudan ääressä. Eli pestyt lakanat hieman nihkeänä tiukkaan rullaan ja kaappiin saa riittää minulle. Tyynyliinoja silittelen joskus, mutta en aina niitäkään.

Menipä melkoinen tovi, toista tuntia, kun hoidin tietsikalla checkauksen lennollemme. Netissä se on helppoa (kuin heinänteko), mutta systeemi jotenkin nyt sekoitti nimiä. Samalla lennolla on henkilö, jolla sama sukunimi kuin minulla. Minä checkasin itseni ja sisareni, mutta aina kun yritin saada boordareita koneelleni, niin antoi toiseksi vaihtoehdoksi tuon sukunimikaimani. Meni se kuitenkin lopulta oikein, kun pari kertaa aloin homman alusta. Luultavasti jossain kohdassa olin itse tehnyt jonkun virheen, eihän kone niitä tee;) Voi olla, että tuo sukunimikaimani tulee samalle matkalle ja hänellä siten myös sama ryhmämatkan varaustunnus. Niin päättelin, kun hänellä paikka vieressäni. No, pääasia, että nyt on dokumentit pinossa, printattukin varmuuden vuoksi, vaikka ovathan ne puhelimessakin. En luota puhelimeen satasella; voivathan ne vaikka sammua tai muuten vain tökkiä juuri h-hetkellä. Huomenillalla vielä menemme viemään kentälle matkalaukut, joten keskiviikkoaamuna ei tarvitse olla siellä ihan kukonlaulun aikaan.

Taidankin tästä jo lähteä SK:n kanssa punkkaan. Siinä näyttää olevan rutkasti taas lukemista. Aamulla pitäisi päästä ihmisten aikaan ylös, että saan rauhassa toimittaa vielä asioita ja päivällä tuulettaa koirat. Siipalla taas freelance-hommia, joten ei taida keritä lenkille meidän kanssamme.

Kauniita kevätyön unia!
am

Aurinkoista päivää. Vieraslakanat ovat koneessa ja olkkari saatettu normaaliin olotilaansa. Olkapää on niin arka, ettei käsi nouse hiusten laittoon. U sai taas kutsun huomenna töihin.

Hesarissa luki verotietojen tarkistusohjeet. Meille tuli ne verotustiedot jo maaliskuun lopulla, tarkistimme ne, ei ole korjattavaa. Minä saan takaisin parikymppiä, U hiukan yli 300.

Siihen aikaan kun me ja muut töölöläiset "suomisen perheet" muutimme koko kesäksi maalle, äitien taakka vain kasvoi. Meillä ei ollut "piikaa". Isot talvipyykit piti kuitenkin roudata muuttokuormassa maalle ja siellä selviytyä niistä, jotta kesäksi ja paluukuormassa oli puhtaat lakanat.

Naapurin avuliaan rouvan kanssa pantiin lammen rantaan rautapata kiehumaan ja sinne lakanat. Pyykkinaruja oli pitkin rantaa, ja kesä aikaa kuivattaa. En muista mankelia ainakaan meidän landella olleen. Lakanat vain "vedettiin".

Muuten olen kyllä kirjallisuudesta lukenut, että kylissä oli yhteisiä mankeleita, jonne pyykkikärryillä kuljetettiin eri suunnilta sekä puhtaita pyykkejä että paikallisia juoruja.

Oikea iso vanhan ajan mankeli oli kotitalossani Maunulassa. Kaksi metriä pitkää hökötystä käytti ainoastaan yksi ihminen.

Jos nyt vielä tähän mankelijuttuun kajoaisin, ihan alkuperäinen väline kankaan silittämiseen oli kaulinlauta. Kangas kiedottiin kapulan ympärille ja sitä pyöriteltiin kaulinlaudalla. Kaulinlautaan oli tapana kaivertaa talolle tärkeitä merkkejä.

Kaikenlaisia kaulimia ja silitysrautoja on ollut, ennen kuin pääsimme näihin nykyisiin tapapoihin lakanoiden sileäksi saamisessa. Rauta, se on pysynyt edelleenkin käyttökelpoisena, tosin nyt sähköisenä sekin.

Nyt kuitenkin amummulle mukavaa reissua Toscanan aurinkoon. Otahan iisisti niillä kävelymatkoilla.

Kiitos toivotuksista! Kovasti reissua kyllä odotan. Tosin fiilis ei ole paras mahdollinen juuri nyt, kun tuo kinttu ja takapuoli ovat niin kipeät, että käveleminen on tosi hankalaa. Saa nähdä joudunko perillä matkatavartarkistukseen. Pillereitä on mukana vaikka toisille jakaa.


Vaan pitäkääs Suomi siistinä ja pistäkääs hanttiin kylmän tuloa, joka metelookien mukaan uhkaa juuri vapuksi. Viikon päästä tavataan. Iloista Walpuria oli sää sitten mikä tahansa!

Iloista ja mukavaa matkaa amummulle toivotan minäkin. Äläkä kulje itseäsi näännyksiin siellä toreilla ja turuilla minne menettekin.
Cee

Pidetään mekin täällä rimaa korkealla!"

Huomenta!

Nyt olemme ainakin tässä päivässä aloittamassa aamunaskareita joihin nämä kirjoitushommatkin kuuluvat! Aurinkoa ja lämmintä on meillekin kyllä luvattu koko viikoksi ja ei muuta kuin uskotaan sitten. Ei se usko ainakaan huononna asiaa jos uskoo säätieteilijöitä jotka lupaavat lämpöä!

Minä en ole vielä päättänyt mitä tänään teen, muuten kuin ruoan osalta. Aion laittaa uuniin kaali-jauhelihalaatikon kypsymään. Sitä voi sitten syödä useampana päivänä.

Illalla, kello 21.00, tulee Teemalta Junamatka Eurooppaan ja nyt on vuorossa Suomi. "Järven rannalla voin kokea, millaista on olla vapaa ja suomalainen" , toteaa britti Michael Portillo." Hän toimii matkan isäntänä. Täytyy muistaa katsoa.

Nyt oikein rattoisaa ja sopivan lämmintä keskiviikkoa!

Huomenta täältäkin.

Aurinko ainakin paistaa upeasti ja partsilla on hurjan lämmintä. Kastelin eilen ne narsissit ja imivät paljon vettä. Ne tykkäisivät puolivarjossa olla, mutta ei tuolla parvekkeella sellaista ole.

Huomenta!

Tästä päivästäkin näyttää tulevan aurinkoinen. Minä olen miettinyt, lähtisinkö käymään kaupungilla, mutta en ole vielä saanut päätöstä aikaan?

Täällä on hiljaista, mutta silti on joku kommentti poistettu. Meitä ei monta kirjoittajaa enää ole ja meistäkin nyt amummu on lomailemassa. Aurora, Cee ja minä olemme enää jäljellä tällä hetkellä.

Torstai on toivoa täynnä, joten eikun menoks!

Aurinko paistoi, mutta veti äsken pilveen. Tuo poistettu viesti oli taas joku por no mainos, en avannut sitä, mutta jotain tyttöjä siinä taas kaupattiin.

Partsin narsissit tarvitsivat taas vettä. Sain puhelinsoiton aamulla terkkarista ja koska olen nyt voinut hyvin monta päivää viime viikon torstain jälkeen, ei lääkäriaikaa annettu. Turhaa se olisi ollutkin, jos ei ole flimmeri päällä ei se näkyisi kuitenkaan sydänfilmissäkään.

Nyt on a-mummulla kivaa, vaikkei täälläkään h ullumpaa ole. Ankaran talven jälkeen hidaskin lumen sulaminen ja ensimmäisten lokkien huuto tuntuvat ihan keväältä.

Täällä kaupungissa ovat sivukujatkin kulkukunnossa, mutta tuolla korvessa on toisenlaista. Tytär joutuu jättämään auton parkkiin hyvin kauas kotipihaltaan. Raskas auto on jauhanut muusiksi hevosrattaita varten aikoinaan tehdyt kärrytiet. Onneksi on uuden ajan maalaisten pelastus, mönkijä, jolla päihittää ylämailta valuvat kauheat tulvat.

Yhden kerran olen matkustellut ulkomaille tähän vuodenaikaan, aina joko helmikuussa lapsen talviloma-aikaan tai syksyllä "omalla lomalla".

Portugalin huhtikuu oli maineensa veroinen. En ole niinkään auringonpalvojia, vaan minua kiehtoi ajatus, että olen siellä missä Atlantti ja Välimeri yhtyvät. Tämä "kulmaus" oli täynnä kukkivia pensaita. Turisteja ei paljon ollut eikä uimarannalla muita kuin kourallinen suomalaisia. Siellä meinasin hukkua uituani liian kauas ja jouduttuani merivirtojen armoille.

Ehkä se ei olisi ollut niin hirveätä: parhaassa nuoruudessa vaipua ihanan keväisen meren syliin...

.

Mekin olimme kerran Portugalin huhtikuusta nauttimassa. Sille viikolle osui erittäin lämpimät ja aurinkoiset säät, kun taas yksi kaverimme oli silloin Italiassa ja heille osui viileät ilmat. Toin pari fadolevyä sieltä. Olimme Albufeirassa ja oli hauskaa kun siellä lauloi kukko joka aamu ja pitkin päivääkin jonkun talon pihalla.

Teneriffalla ollessamme pari suomalaista naista käveli aallonmurtajalla kun tuli iso aalto ja he paiskautuivat toista aallonmurtajaa vasten. Toinen kuoli ja toiselta murtui lonkka. Se olikin varsinainen episodi kun paluulennolla Suomeen toinen oli paareilla koneen takaosassa ja toinen arkussa ruumassa ja koneen espanjalainen lentäjä kieltäytyi lähtemästä lentoon. Sen jälkeen meidät tyhjennettiin koneesta takaisin terminaaliin moneksi tunniksi kun lentäjä ja vakuutusyhtiö kinastelivat kaiketi kustannuksista. Näillä naisilla ei ollut kuulemma edes vakuutuksia ja matkatoimisto aikoi saada heidät kotimaahan mahdollisimman halvalla.

Huomenta

Noista turistikuolemista puheen ollen kerran Budapestin matkallamme eräs seurueemme suomalainen kuoli jo ensimmäisenä päivänä. Sydänkohtaus yllätti keski-ikäisen miehen.

Koska lentoyhtiö Malev lensi Suomeen vain kerran viikossa eikä sairaala suostunut pitämään ruumista, oppaamme joutui ottamaan kuolleen hotellihuoneensa parvekkeelle paluulentoomme saakka. Opas uskoutui meille, viereisen huoneen asukkaille, ja meidän seurassamme hän istuikin kaikki illat. Muistaakseni tieto kolkosta matkaseuralaisesta ei levinnyt muun ryhmän keskuuteen edes paluulennolla, jossa siis ruumassa matkusti se "vaitelias kolmastoista mies".

On siinä ollut matkaoppaalla rankat oltavat, kun on ruumis parvekkeellaan. Näinköhän pystyi yötkään siinä huoneessaan nukkumaan. Vaikka onhan vainaja todella vaaraton matkaseuralainen varsinkin jos vertaa räyhäävään känniläiseen.

Tuo ruumiiden säilytys aitoissa ja vinttien ylisillä oli ennen vanhaan todellakin tapa, jos vainaja kuoli talvella. Minulla on äidin vanha valokuva-albumi, jossa on mm avoin arkku talon pihalla ja siinä vainaja makasi kaikkien näkyvillä kun omaiset jättivät vainajalle jäähyväisiä. Nykyään ei juuri ole enää tapana edes se, että arkku avattaisiin vielä hautajaispäivänä ennen siunausta, kuten vielä äidilleni tehtiin vuonna 1969. Hän oli vain 11 päivää kylmiössä ennen hautajaispäivää.

Välillä elämää, katsoin juuri harmaahaikaran pesiä ja yhdestä pesästä oli lähikuva, jossa oli kolme jo kuoriutunutta poikasta ja yksi ehjä muna. Yhdellä sääksenpesällä haudottiin, samoin yhdellä kotkanpesällä, sekä mustahaikaran pesällä. Nämä Virossa.

Seilin pesälläkin haudottiin eilen.

Tervehdys!

Päivä mennä vilahti taas niin nopeasti, etten meinannut tänne ehtiä ollenkaan. Kauppareissun tein ja oikeastaan en mitään muuta, ainakaan mitään sellaista, mitä voisi työksi kutsua.

Kun katselin tuonne Viron pesiin, niin haikaran kaksi poikasta tappeli keskenään niin, etten voinut jäädä sitä seuraamaan. Pieniä molemmata, mutta nokkivat toisiaan ja kävivät toistensa kurkusta kiinni. Emo vain seisoi ja suki itseään, vaikka poikaset yrittivät saada toisensa hengiltä. Kolme munaakin oli vielä pesässä. Luontokin osaa olla liian raakaa katsottavaksi.

Nyt taivas kirkastelee taas täällä kun ilta koittaa. Päivä olikin harmaa. Saas nähdä onko huominen aurinkoinen? Vähän kylmempää on kyllä luvattu.

Linnuthan on tosi ihania, mutta tällaisena kevätiltana tulee mieleen myös ihmisten yhteisyyden riemu esim. korttelikapakassa ennen muinoin. Kuinka oli kivaa lähteä perjantaina ottamaan "yhdet" ja sitten seuraavaan mestaan. Kaikista oli hauskaa pitkän työviikon tai minkä lie stressin jälkeen ottaa iisimmin.

Mieheni kuoleman jälkeen koetin elvyttää vanhaa perinnettä, mutta ei se oikein onnistunut: parhaat tyypit oli vaihtuneet, muutkin parit hajonneet. Noiden aikojen muistoksi otan yhä pienet alkuillasta. Näin vanhaksi olen sillä konstilla elänyt ja tiedän että moni muukin 60-luvun kosteaan ikäpolveen kuuluva jatkaa samaa traditiota.

Jokin kumma este on siihen, että lähtisin ottamaan ne pienet ravintolaan. Tuskinpa sieltä löytyisi enää juttuseuraa vanhukselle.

Mekin U:n kanssa nuorempina kävimme aina ravintoloissa ja baareissa, aina oli tuttuja ja tuntemattomiakin, joiden kanssa syntyi keskusteluja, nykyään olemme niin laiskoja, ettemme lähde minnekään. Otamme kotona, minkä otamme. Vanhuus kai suurin syy viitsimiseen. Kylässä käynnitkin ovat harvenneet olemattomiin.

Kevätpörriäinen pörisee täälläkin, naisten ketjussa!

"Mies meni kirjakauppaan ostamaan kirjaa.
- Mistä löytäisin kirjan: "Mies, talon herra"?
- Satukirjat löytyvät lasten osastolta. nais myyjä vastasi."

Tämäkin on nyt päivitetty.

Huhtikuiset huomenet!

Pian on tämäkin huhtikuu muisto vain, mutta elämä jatkuu sitten toukokuussa toivottavasti kesäisissä merkeissä. Nyt ei ole vielä näin aamulla ainakaan täällä kovin lämmintä, mutta eiköhän se päivän mittaan taas lämpene niin, että voi ovia avata uloskin. Aurinko paistaa kyllä ja näyttää kauniilta kun se saa mäntyjeni rungot punertamaan tuossa ikkunan alla.

Tämän päivän "työlistaa" en ole vielä edes miettinyt, joten sen voin pitää aivan vapaasti vaikka mielihalujeni mukaisena - teen jotakin, tai en tee juuri mitään!

"Aina lyhyt on onnen latu..." Noin lauletaan juuri radiossa!

Aurinkoista sunnuntaita kuitenkin itsekullekin!

Rapu toivottelee!

Kaunista ja aurinkoista sunnuntaita myös Ceeltä.

Tuo eläinten henkiinjäämistaistelu on poikasilla melkoinen koetus. Esim haikaroilla se on näköjään jokavuotista, että jompikumpi emoista tappaa osan poikasista ja se on aina se viimeksi kuoriutunut, joka saa kokea pesäkuoleman emojen taholta. Ovatkohan he päättääneet, ettei kaikkia jakseta ruokkia taikka pesä käy liian ahtaaksi esim viidelle poikaselle. Ja niin kuin haikaroita on aina pidetty lempeinä lapsia tuovina lintuina, mutta ovatkin varsinaisia jälkeläistensä tappokoneita. Eilenkin näin kun emo söi yhden poikasistaan, noin vain nokki päähän, roikotti kaulasta ja sitten nielaisi kokonaisena. Toinen emo taas heitti jo melko ison poikasen pois pesästä.

Minäkin jouduin eilen katselemaan haikaranpesiä esim Hollannista koska jostain syystä Viron EEnet ei jostain syystä enää avaudu koneellani. Tulee vain teksti, että sivustoa ei voida avata, koska ei ole turvallinen. Onkohan sinne joku virus yrittänyt iskeä ja Avastini ei aukaise sitä. Seilin kamera aukeaa ja muut suomalaiset livekamerat, samoin brittien, jenkkien ja jne.
Cee

Nyt se EEnet aukesi taas minulla. Muutama ruutu oli tullut taas lisää näkyville. Oli varmaan vain sivuston huolto ollut meneillään kun ei eilen auennut.
Cee

Jokohan A-mummu tänään palaa. Huomenna on jo vappuaatto ja siipalla siis simantekopuuhat. Toivottavasti siippa onnistuu, siihähän oli äärimmäisen tarkkaa millilleen se hiivan osuus.
Cee

Huomenta

Istuin marketin aulassa hengähtämässä ennen kotimatkaa, kun kuulin iloisen äänen: " Onpas tytöllä kaaniit punaset posket, ootko pant poskipunnoo?" Oli kiva kuulla tuollainen vanhanajan herrasmiehen kohteliaisuus. Ei mitään sellaista kuin hyvä p***e tai muuta nykyaikaista. Toki se p***e ei olisi istuessa näkynytkään;)

Joskus olen sitä hävennytkin, että ihoni on äärimmäisen ohut ja altis lämmönvaihteluille samoin kuin sosiaalisille tilanteille. Muistan kuinka äitinikin poskilla röyhelöisen puseronkauluksen yllä punaiset "ruusut" hehkuivat ollessamme vieraskutsuila. Sukuvika siis.

Nythän tuokin inhimillinen ja viehättävä piirre on medikalisoitu ja punasteluun tehdään jopa leikkauksia.

Kevään kohinaa!https://youtu.be/pyODKruPaZw

Laitanpa tuohon jatkoksi kevättunnelmaa tuolta korvesta. Täällä kaupungissa vuodenajat vaihtuvat kesysti, ihmisten sääteleminä, toisin kuin erämaassa missä luonnonvoimat saavat rauhassa temmeltää.

Onpa kaunis puro siinä videossa, puikkelehtii pitkin metsää innoissaan kun on vapautunut jäistä. Siellä täällä näkyi vielä lunta. Seuraavana oli tosi kilttejä koiria, kukin tuli aitauksesta vain luvalla.
Cee

Tervehdys Toscanan keväästä, joka tällä hetkellä aika kolea, vappusää.

Eilen pidtin jo viedtin, mutta robo vienyt. Voi olla että tämä lähettävä operaattori ei kelpaa robolle.

Hieno on reissumme ollut. Ja kuntokin kasvanut. Täällä kaiken aikaa joko kiivetään tai laskeudutaan paikoin hyvinkin jyrkkiä rinteitä tai katuja, tasamaata on vain hotellin käytävillä.

Huomenna kotimatkalle. Iloista Walpuria kaikille!

Aha, A-mummu tulee vasta huomenna eli vappuaattona. Arvelinkin, ettei Italiassa ole ehkä ollut kovin lämmintä, koska Suomessakin on ollut lämpimämpää kuin vaikka Espanjassa. Joskus näinkin päin.
Cee

Kyllä oli kiva video mutkittelevasta purosta. Ja ihan tuli vilu tuota lumista talvivideota katsellessa. Kyllä täytyy olla sisua asettuessaan asumaan noin luonnon armoille. Minusta ei olisi tuohon. Täällä meillä kaikki puut alkavat olla kauneimmillaan hennon vihreinä. Auringossa oli tänään kyllä lämmin, mutta tuuli kaupungilla oli kylmä.

"Anonyymi maura", on saanut ihailua ja kyllä se lämmittää ja saa punastumaan, vaikka olisi jo valmiiksi poskilla ulkoilun antamaa punaa. Luin jostakin, että hymyilkää tuntemattomille! Tänään jouduin (pääsin) samaan pyöröovien lokeroon Oodissa yhden frakkipukuisen mieslaulajan kanssa konsertin loputtua. Hymyilimme ja minä sanoin "kiitos konsertista", mihin hän vastasi "muistaakseni", että "eipä mitään!" Konsertti oli ilmainen. Se heidän illan konsertti ei ole ilmainen. Taisi olla jotain kolmisenkymppiä liput sinne.

Nyt on Oodi nähty ja ihmetelty. Tilaa siellä on, mutta istumapaikkoja ei ollut vapaana, eikä niitä edes ollut kaikissa tiloissa. Alakerrassa oli matalia pyöreitä palleja lattialla, mutta ei kipeillä polvilla huvita kyykistyä niin alas istumaan. Ylhäällä kirjastossa oli isoja pallotuoleja ja sohvia, mutta kaikki varattuja. Ihmiset tekivät läppärit sylissä siellä töitään, tai lukivat. Sitten siellä oli rappusia, missä ihmisiä istui, lähinnä nuoria.

Helsingin mieskuoro oli pukeutunut frakkeihin ja he lauloivat komeasti. Kuoro on aloittanut 105 vuotta sitten ja laulajia siinä on 75. Aivan kaikki eivät olleet kyllä laulamassa Oodissa, heillä on illalla isompi konsertti. Apulaispormestari piti puheen ja kävi puheensa jälkeen näpyttelemään kännykkäänsä. Ei tuntunut paljon musiikki enää kiinnostavan.

Mukavaa, että amummukin palaa huomenna. Saamme kuulla matkakuulumisia.

Nyt taas toivotan Hyvää yötä!

Telkkarissa kaiutteli äsken yyälläläisten kvartetti. Hauska sovitus Ranskalaisista koroista. Vähän harmitti haastatellun kolmannen polven kuorolaisen pieni lapsus kuoronsa historiatietoisuudessa: takavuosina kuoro ei suinkaan esiintynyt Mäntyniemessä vaan Mäntymäellä stadionin kupeessa. Ei niin, että minä olisin kummassakaan käynyt. Jos jossain kävin, niin kulkuetta katsomassa. Täälläkin on huomenna vappujuhla torilla torvisoittoineen.

Aika koleaa vappua lupaa.

Ihmettelen sitä Oodia. Onko nyt asiallista, että ihmiset menevät tuntikausiksi sinne tekemään töitään ja istuimia varaamaan. Tuollainen koko kansan olohuonemaisuus menee jo liian pitkälle.

Hiljaisiin kirjastoihin tottunut

Hyvää vapunaattoa kaikille täältäkin. Lähden tänään käymään terkkarissa, on taas verikokeiden aika kun on kolme kk kulunut edellisistä. Stten aion ostaa vaikka pari munkkia vapun kunniaksi, Tippaleivistä en ole piitannut lapsuuden jälkeen, en myöskään kaupan simasta. Itsekään en sitä ole valmistanut kuin joskus muinoin. Serpentiineillä koristelen kotia kuten aina, mutta vappupalloja en jaksa puhallella,

Lapsenlapsien ollessa pienempiä ostimme heille aina vappupallot. Eräänä vappuna he olivat meillä yötö ja olimme ostaneet toiselle papukaija pallon. Se vaelteli yön katossa ja aamulla herätessämme se oli tullut makkariin ja istui jalkalampun päällä kuin milläkin orrella!
Oli sen verran vähissä jo heliumit, ettei pysynyt katossa. Oli hauska näky, otin siitä valokuvankin.
Cee

Toisen kerran tervehdys täältä Italian ihanuuksista!
Tänään saatiin nukkua jopa 8:aan. Nyt on tauko pakkaamista tai vielä kaupungilla käyntiä varten. Lähtölounas on vielä edessä ja sen jälkeen bussiin ja kohti Rooman lentokenttää. Matkalla poikkeamme vielä jollain maatilalla, mistä voi ostaa kaikenlaisia paikallisia herkkuja, esim. juustoja, ilmakuivattua kinkkua, öljyjä, viinejäkin, jne. Minulta on vielä oliiviöljy ostamatta.

Siellä kotomaassa jo vappuviuhkat viuhuvat. Täällä vappu on yksi tämän ajankohdan pyhistä. Niitä pääsiäisen jälkeen on täällä monta muutakin. Ennen kaikkea perheet ovat liikekannalla, kun koululaisillakin pitkät vapaat. Väkeä on paljon nähtävyyspaikoilla. Parkkipaikat tupaten täynnä, mutta matkailjoita kuljettavilla busseilla on omat, etukäteen varatut paikkansa, joten aikataulut pitävöt hyvin kutinsa ja olemme päässeet toteuttamaan matkaohjelmaamme ihan suunnitelmien mukaan. Paitsi eilen lähtö Cortonasta myöhästyi melkein tunnin kun yksi seurueestamme oli eksynyt. Se vaikutti kyllä vain tauon mittaan ennen illallista hotellissa.

Mutta nyt vielä pienelle kävelylle. Sää on nyt upea ja lämmintäkin jo 15C. Hauskoja vappuhulinoita!
am

Kyllä minua nauratti, kun luin netistä erään muffiniohjeen kommentteja. Joku oli lukenut ohjeesta, että taikinaan kuuluisi maitoa puoli litraa, vaikka kyse oli puolesta desilitrasta. Kommentoija oli sitten keksinyt lisätä muitakin aineita vastaavan määrän, joten leipominen ei mennyt hukkaan. Syömistä niissä muffineissa oli pitkäksi aikaa, puolen litran taikinahan on valtava.

Itselleni pilkka sattui omaan nilkkaan: unohdin taikinasta sen maitotilkankin eli pellillinen näteissä vuoissa olevia muffineita meni uuniin ainoana nesteenä kaksi kananmunaa. Kyllä ne kypsyivät, mutta jäivät tosi kuivakkaiksi. Koska olin täyttänyt vuoat vain alle puolilleen, päätin tehdä kakkusten päälle makoisan kostean vaniljakreemitäytteen.

Leipominen on todellakin luovaa työtä, välillä luovaa hulluuttakin...

Lapsenlapseni leipoi 3 vuotiaan pienimmän sukulaistytön, jolle hän on täti, kanssa jouluna suklaakaurakeksejä ja ohjeessa oli virhe fariinisokerin osalta, taikka sitten tulkitsivat sen väärin. Kekseihin tuli sitten niin paljon fariinisokeria, että paistettuja keksejä ei voinut syödä, olivat niin kivikovia. Mutta saipahan kolmevuotias tehdä kaurakeksejä, vaikka ei niistä syötäväksi ollut.
Cee

Ostin äsken labrasta tullessani kaksi normi munkkirinkilää ja söimme ne jo U:n kanssa. Hyviä olivat, ihan perus munkkirinkeleitä. Ostin myös kaksi lihapasteijaa. Meillä on ostettuna nakkeja ja perunasalaattia, eli perinteistä vappuruokaa. Serpentiinit on viritetty, ei muuta rekvisiittaa. Partsilla oleva tekokahvipuukin sai muutamat serpentiinit koristeekseen ja keltaiset narsissiruukut ovat vielä hengissä. Glada wappen! Aurinkokin tuli jo esiin ja ilma lämpeni selvästi.

Eipä hyväksynyt tekoäly kahta vitsiäni wapusta jotka kopioin City lehdestä ja olivat Äpy-vitsejä monen vuoden takaa. Robo laski läpi mutta sitten poistuivat.
Cee

Meidänkään suvussa eivät muffinsit ole olleet suosittuja vappuherkkuja, mutta perinteellinen suomalainen pikasima kylläkin

Taas on Manta lakkinsa saanut ja moni teekkari siellä kylmässä vedessä kylpi ja tanssi. Ei ollut kiirettä pois. Eipä tekisi mieli noin kylmässä kylvyssä olla, varmaan moni harrasti talvella jo avantouintia, kun niin nauttivat siellä olosta.
Cee, vain lämpimistä kylvyistä pitävä.

On se tuo Manta kyllä aikaa kestävä neitokainen. Olisivatpa muutkin neitokaiset!

Manta on sellainen ikinuori stadilainen kaunotar. Häntä ei ikä paina.

Kuuntelin Suomesta huumorimusiikin toivekonserttia- Olihan sielläkin piirakkaa ja muffinsia monenmoista, mutta minulle uusi oli tämä https://youtu.be/CWOImR8YoCU
Sen taustoista on parikin tarinaa: joko taustalaulaja oli liikaa eläytynyt romanttiseen sanomaan ja alkoi ujeltamaan, tai sitten Mestari oli vähän muunnellut sanoja, jolloin yleisön joukosta yksi ukko alkoi esittää omaa showtaan. Niin tai näin, ihan hauska kappale alatyylisten vitsirallien seassa.

Täällä keskemmälläkin Suomea saa sentään pirttien pihoilla halvoissa ämpäreissä, jopa kartonkilaaikoissa kasvatettua hyvä erikoisperunoita ja vaikka sinipunaisia porkkanoita. Monenlaista kasvisherkku jos haluaa, eikä joudu tuntemattoman sotilaan tai kalstajan tosiuelämän sitterauksista itse giljotiiniin. Ehkei sentään näin ihmisyyden juhlana Walborgina

Hauskaa vappua!

On mukava herätä pirteänä ja vesiselvänä kirkkaaseen toukokuun ensimmäiseen päivään. Ei tehnyt yhtään mieli eilen illalla mukaan tuohon joukkoon, joka piti "iloa yllä", kun katselin telkkarista nuorten ja myöskin vanhojen ilonpitoa tuolla koleassa Helsingin illassa.

Tänään minun jälkikasvuni on heidän perinteensä mukaan juhlimassa vappua Ullanlinnanmäellä. Ei ole ainakaan vielä sää lämmin, mutta aurinko kyllä paistaa. Minä olen oman perinteeni mukaan usein haravoinut pihaa vappuna ja niin pitäisi tehdä nytkin, mutta kun tuo käsi (sormi) on kipeä, niin ei taida haravointi tehdä sille nyt hyvää.

Tänään, toivottavasti, saamme kuulla edes vähän amummun matkakuulumisia? Edellyttäen tietysti, että amummu on jo hieman toipunut matkasta. Usein kotiinpalattua, varsinkin jos reisussa on joutunut olemaan paljon jalkojen päällä, iskee kotona jälkiväsymys, kun tietää olevansa "turvassa,"

Myös Keskisuomessa ollaan jo herätty Vapunpäivään. Ei ole pahempia pakkasia pitänyt

Hyvää vappupäivää kaikille! Meillä paistaa myös aurinko täällä rannikolla. Ilma on 10, mutta meidän parvekkeella on 32. Ei ollut krapulaa minullakaan, 2x5 cl:n calvadosta eilen nautiskelin hitaasti, joten ei se päähän mennyt mitenkään.

Katsoin töllöstä Ullanlinnanmäen ylioppilaskuoron esitykset. En nähnyt, olisiko siellä ollut sohvakalustoja kannettu mäelle, koska kuvakulma oli koko ajan sama. Töllö kai säästää, kun ei ollut useampia kameroita laittaa sinne.
Cee

Erittäin hyvä kirjoitus sinulta Rapu taas tuolla yhdessä aviisissa. Kävin antamassa sinulle pisteen siitä, osuit ihan naulankantaan siinä "työllistymisasiassa", joka on täyttä bluffia. Saivat kyllä ansionsa mukaan, kun saivat rökäletappion vaaleissa.
Cee

Helsingin kirjeenvaihtajani tiedotti juuri, että eivät sielläkään kaikki sikaile spicknickin varjolla, vaan viettävät rauhallisia (?) pihajuhlia naisvaltaisessa seurassa. Kateuden kuitenkin onnistui kirjeenvaihtaja minussa herättämään. Täällä Länsi-Uiguuriassa juhlinta on vieläkin pidättyvämpää. Kauppareissullani, leipä lopussa mikäs muu, näin ainostaan yhden ylioppilaan ja kolme ilmapalloa. Siinä missä Hgin Espalla makailee ihmisiä pitkin poikin spicnickeillään, meidän torilla mölyää ämyri kutsuen turhaan kansaa vappuriehailemaan. Täällä ollaankin realisteja: huomenna on arki taas. Mitä sitä keskellä viikkoa aikatauluaan sekoittamaan?

Iloista kevätjuhlapäivää!
Juuri niin, jälkiväsymys on nyt päällä, mutta kotona siitä on hyvä toipua. Pieni, uusi riesakin tuli mukana: olkapää on jotenkin paikoiltaan ja sattuu vietävästi, kun kättä liikuttaa. Se syntyi nostaessani laukkua lentokentällä checkaus-tiskin hihnalle. Eikä laukku painanut kuin 13kg! Mitähän olisi tapahtunut, jos olisi painanut ne sallitut 23kg.

On taas paljon muistelemista. Pää on täynnä huikaisevia maisemia, ystävällisiä ihmisiä, herkullisia ruokia ja viinejä, jyrkkyydessään melkein (fyysisestikin) hengen salpaavia katuja etruskien perustamissa kukkulakaupungeissa, arkkitehtuuria, taidetta, jne. Kuviakin otin jonkun verran. En yleensä harrasta matkoilla valokuvaamista muuten kuin ihan perusjuttujen tallentamiseksi. Omassa päässäni kuvat ovat tallella niin kauan kuin muisti pelaa. Matkakuvathan eivät juurikaan kiinnosta muita kuin siellä käyneitä.

Sen lisäksi että näimme myös kuulimme hirveän paljon Italiasta, niin historiasta kuin nykypäivästäkin. Oppaanamme oli siellä vakituisesti jo pitkään asunut suomalainen, joka tiesi suunnilleen kaiken po. maasta. Sen sijaan, että bussimatkoillamme hän olisi lepäillyt, hän käytti kaiken matkustusajan jakamalla meille tietoaan maan politiikasta, taloudesta, sosiaalisista asioista, jne. Niin hyvää opasta en vielä koskaan ole kohdannut. Hänet pitäisi julistaa kaikkien oppaiden äidiksi!

Jotain matkalta ostinkin: juustoja, ilmakuivattua lihaa, mausteita, tryffelituotteita ja öljyä. Viinejä en, koska kotonamme on niitä on ennestään monta laatikkoa. Maistelemassa viinejä ja kuuntelemassa luentoja niiden valmistamisesta kävimme kahdessakin paikassa. Retkien lomassa hotellissa saimme kuunnella italialaista musiikkia. Hotellin johtaja pienen orkesterinsa kanssa viihdytti meitä matkaajia hotellin baarissa illallisten jälkeen. Lauloi pari suomalaistakin laulua. Aplodit olivat valtaisat.

Nyt pitää lähteä vappulounaan laittoon. Silliä ei nyt ole, mutta tuliaisherkkuja on alkupaloiksi ja siippa grillaa lisäksi broiskua. Usein vappupäivänä olemme ystäväpariskunnan kanssa käyneet stadissa Eikan patsaalla juomassa kuohikset ja katselemassa vappuhumua, mutta nyt jätämme sen väliin. Kotona on hyvä olla.

Iloista päivän jatkoa teillekin.
am

Voi että amummulla on nyt sama vika kuin minulla, oikea olkapää niin kipeä, ettei käsi nouse edes tukanlaittoon. Saati astioiden laittoon tiskikoneesta kaappiin jos hylly on hiukan liian korkealla, en edes yritä.
No, parman kinkkua siellä syötte ja italialaisia viinejä juotte joka tapauksessa ja grillattua broileria, ei iänikuisia nakkeja ja perunasalaattia.

Meillä muutama ylioppilas juuri käveli pihalla ja menevät varmaan vappulounaalle lähirafloihin, esim Villa Solvikiin. Itse teen vain eilen jääneistä loppunakeista munakkaan. Särpimeksi perunasalaattia ja vihanneksia. Rauhallista on ollut elo talossamme, kukaan ei möykännyt edes viime yönä, olisi luullut jotain ääniä kuuluvan kun palaavat kaupungilta, mutta ei. On sikäli ihana asuintalo.
Cee

Täällä Hämmenforsista koilliseen on myös vappu sujunut kivasti. Söimme mökissä ämpäsissä kasvatettuja uusia perunoita ja oman simamme säädimme vappupitoiseksi Altian värittömällä mausteella. Voi kun oli kiva vappu vaikka tuoretta silliä ei nyt saanutkaan. Appeakin nauratti sen vappujuoman jälkeen. Muuten aika kiukkuinen!

Lueskelin äsken edellispäivien kirjoituksianne saadakseni itseni ajan tasalle. Huomasin mm. että meidät naiset on taas erään wannabe-besserwisserin toimesta yritetty kategorisoida. Täytyy vain todeta, että kun elämässä ei iloja ole, niin sitä täytyy sitten vähän väliä repiä toisten solvaamisesta ja omasta erinomaisuudestaan.

Kohta kuulemma alkaa sataa ja kylmää piisaa ensi viikkoon saakka. Engelsmannien ennuste on samaa mieltä. Lumisateellakin uhkaavat viikonlopun aikana. Mutta kevät etenee kohti kesää, vaikka sataisi akkoja äkeet selässään. Meidänkin pihassamme sireenien lehdet ovat jo puhjenneet, koivuista puhumattakaan. Naapurin pikkutytöt lähettivät siipan mukana minulle valkovuokkoja: " vie nää sun tädille!" Liikuttavia kukkia yhdessä sentin mittainen varsi toisessa pikkuisen pidempi , kolmannessa jo useampi sentti. Pitää laittaa maljakkoon, joksi nyt joutaa snapsilasi:)

Kävimme juuri äsken viemässä tuliaiset pojan lapsille ja tietysti isälleenkin. Isä sai, kuten siippakin grilliessun, mihin italiaksi printattu juomien ja ruokien nimiä. Niitä on sitten hauska tavata grillin ääressä. Tosin tietysti näkyvät nurin päin grillaajalle, mutta sitä helpommin jäävät sanat mieleen mitä enemmän niitä pitää tavata. Ainakin luulisin niin.

Nyt kutsuu vappusauna. Viikkoon en ole käynytkään ja lämpö tekee nyt tosi hyvää kipeille kintuille ja kädelle.

Oli kiva, että ehdittiin vappu viettää ennen uustalven tuloa. Johan tässä olikin ihan kesän tuntua.
Täytyypä laittaa ensi viikolla uusi sato ämpäriperunoita kasvamaan, niin saa omasta mökistään uusperunat juhannukseksi. Silloin pitäisi olla jo uutta silliäkin kaupoissa.

Huomenta!

Meillä on yöllä satanut vettä. Nyt on poutaa ja 6 lämmintä. Jopa on viileäksi vetänyt.

Ihan kiva ilma on täällä koillishämeessäkin. Minusta on kiva näin kesäisin kävellä hautausmaalla. Siellä on niin kotoisa olo. Tuttujakin siellä on paljon. Noin hengessä mukana, tarkoitan.

Sisarellani ja minulla on tällä hetkellä pulma, mitä hautoja aiomme ylläpitää taas seuraavat 25 v. Sisareni sai kirjeen Mikkelin seurakunnalta, aiommeko pitää yllä vielä isämme ja veljemme hautaa tämän vuoden marrraskuun jälkeen vai lunastammeko sen uudelleen. Isämme kuoli 1948 ja veljemme 1988. Meillä on Mikkelissä myös äitimme ja isäpuolemme hauta, jotka ovat eri hautausmaalla ja siitä ei ole uutta lunastuspyyntöä tullut. Hautojen kunnostusta siis riittää, mikä on mielestäni turhaa, kun ei ne henkilöt siellä haudassa ole, muistelen heitä muutenkin ihan päivittäin. Koska hautausmaista on jo pulaa, sanoin sisarelleni, että annetaan pois. Kivi joutaa tienpohjiksi ja hautausmaa uusille vainajille.

Itse olen U:lle sanonut, että minut tuhkataan, jotka tuhkat sirotellaan Malmin hautausmaan alueelle, jossa kenelläkään ei ole uurnaa, ei kiveä, eikä istutuksia, jota jonkun sukulaisen pitäisi hoitaa. En sitä riesaa aio ainoalle pojallemme aiheuttaa, lapsenlapsetkin asuvat muulla kuin Helsingin seudulla.

Minä olen huono haudan hoitaja. Siskoni taas tekee sen viimeisen päälle. Hän muistaa kaikkien merkkipäivät, joulut, pääsiäiset, pyhäinpäivät, jne. Minä en, jos minua ei muistuteta. Minullekaan haudat eivät oikeastaan merkitse mitään. Omia vanhempiani muistelen minäkin usein muutenkin. Moni musiikkikappalekin muistuttaa heistä monin verroin enemmän kuin hautakivi Honkanummella. Siippani haluaa tulla sirotelluksi mökkimaisemiin. Minä en edes sinne. Kunhan jonnekin, etteivät tuhkat jää kenenkään riesaksi.

Kyllä oli taas mukava tavata kettispojat. Pienempi vissiin ikävöinyt minua, kun kävi jalkojeni päälle makaamaan kieputtuaan ja hypittyään ensin ympärilläni. Kyllä isompikin oli riemuissaan, mutta se tuntuu enemmän olevan siipan koira, ja hääri etupäässä hänen kimpussaan. Lenkki kettisten kanssa oli aika hyinen. Kintaat olisi pitänyt olla käsissä. Ja huomenna luvataan vielä kylmempää. Yöksi luvattu lumisadettakin. Toivottavasti työmatkalaiset eivät joudu kesärenkaillaan vaikeuksiin. Onneksi saan jäädä nukkumaan. Antaa tulla lunta tupaan, kyllä lapset luutii.

Tuossa tuhkien sirottelussa omalle tontille, joko kaupungissa taikka mökillä on se haitta, että siitä on tehtävä merkintä hautausviranomaisille, missä tuhkat ovat ja se voi haitata asunnon tai mökin myyntiä sitten joskus. Se voi haitata esim tontin rakennusoikeutta koska siihen tuhkakohtaan ei saa rakentaa. Näin olen hautatoimilaista lukenut.

Helsingissäkin mereen saa sirotella vain tiettyyn kohtaan Harmajan majakan kupeessa.
Cee

On se Malmin hautausmaa niin kaunis paikka. No toisaalta täytyyhän siellä jotain kaunistakin olla.
Meidän sukulaiset ovat pääosin Hietaniemen ja Järvenpään hautausmailla.
On se kyllä kumma ettei tuhkaa saa ripotella mihin haluaa ilman sen suurempaa numeroa kun lannoitetaanhan metsiäkin tehtaiden tuhkalla ihan helikopterista levittämällä. Tuhka mikä tuhka

Kaiketi se ihmisen tuhka on sitten jotenkin "pyhää" ja hautarauhaa ei saa rikkoa.

Nyt tuli stoppi eteen kaikenlaisille asioille: lunta on maassa paksulti ja lisää pyryttää. Polvea särkee jo sitä ihanuutta ikkunasta katsellessa.

Meillä kotona laskettiin aika karskiakin pilaa hautaamisesta. Meidän äidillä kun oli kultalammasturkki, hän tarjosi meille lapsille makoisat naurut ehdottaessaan, että hänet saa viedä siinä turkissa koirien hautausmaahan. Lapsuus on jäänyt muutenkin mieleen ihanana aikana, jolloin sai nauraa paljon perheen kesken, varsinkin ankaran ilonpilaajafaijan häivyttyä maisemista.

Ihmisten uurnalehtoonhan äitikulta lopulta päätyi, jonne myös kuollut veljeni, miesvainajani ja muita sukulaisia. Minä jään tänne, saa tytär heittää tuhkani Pielisen tuuliin.

https://youtu.be/wZis6UrA5cU Eilen niitä oli puolisensataa, nyt ne lentävät jo päin silmiä nälissään. Nopeasti metsästämään uusia siemensäkkiä, ISOJA!

Metaanilähde miettii : "Siippani haluaa tulla sirotelluksi mökkimaisemiin. Minä en edes sinne. Kunhan jonnekin, etteivät tuhkat jää kenenkään riesaksi."

Se ei ole kuule sun halustasi kiinni, sillä ainoa oikea paikka on Riihimäen ongelmajätelaitos ja sen polttouunit.

"Ettei tuhkat jää kenenkään riesaksi ..."

Heh he joo. Tosta voisi päätellä, että ajattelet edes osalla munuistasi, mutta kyl sekin on väärä päätelmä.

Hm... tuota noin. Ei olisi pitänyt kirjoittaa peipoista. Täällä ei koskaan arvaa, millä ärsyttää noita omasta mielestään "hyväluontoisia" naapurin herroja.

En muista a-mummu minäkään tuolIaista lintukatrasta nähneeni kuin puluista ja sorsista.

No, tää ykshän tietysti on nähnyt varmaan karhujakin laumoittain. Niin luontoihmistä sitä ollaan. Mokoma kaikkien alojen wannabe. Mut ongelmajätteistä ei raasu tiedä mitään. Varmaan jemmaa autojensakin jäteöljyt maahan. Vanhoista renkaista puhumattakaan.

Ed sonnilla taitaa olla niin kova kuri kotona, ettei osaa muualla kuin sortaa naisia niin paljon kuin ehtii ja mahdollisimman alhaisella tavalla. Vain sillä tavalla voi tuntea ylemmyyttä itseseään kohtaan ollessaan mahdollisimman räyhäpera muita naisia kohtaan. Miehiä kyllä hymistelee omassa ketjussaan ainakin.

Ei tännekään oikein ole kiva tulla kirjoittelemaan näitä meidän "typeriä" arkipäivänasioita, kun äly(vapaa) on löytänyt meidän ketjuumme taas laukomaan "ihailuaan" meitä naisia kohtaan. Hämmästyin kyllä kovasti, kun luin jostakin hänen kehuvan kumppaniaan tuossa vapunaikoihin. Edes yksi nainen on hänen arvoisensa, niin onhan se todella suuri myönnytys naisten parjaajalta, hän parjaa naisia, joita ei edes tunne ja lataa tappouhkauksia yhdelle jos toisellekin vähän väliä. Hänen sielunsa ei kai muuten rauhoitu. Täytyy aina ja aina vaan löytää kauheampia tappotapoja naisille!

No johan sain ammulauman oikke määkimään

Heh heh, vai olen naisia kohtaan ties mitä. Ootteks te muka naisia, älkää ny viittikö? Jo on luulot. Ei jumal'auta, muutama juoruakka areenalla, ei muuta.

Ai onko Ed sonni joskus kehunut kumppaniaan? Ja vapun aikoihin? en ole huomannut. Taitaa olla ainoa nainen, joka on pannut äijälle jöötin kaulaan, jos ei ole kehunut, ei ole myöskään haukkunut. On siis löysässä hirressä. Jos ei ole kunnolla lentää ulos kuin leppäkeihäs. Jotain rajaa. Ed sonnilla on hyvä vaimo, ainoa, jota hän uskoo ja pelkää sen verran, että naisten haukkumiset tehdään toisaalla senkin edestä, kun omalleen ei uskalla eikä ole varaa.

Katsoin Viron pesiin, pari kotkaakin hautoo siellä tällä hetkellä. Yksi ilta näin siinä majavan pesän lähellä jonkun syövän ruohoa, pää vain näkyi ja näytti ihan naudalta, ei tullut paremmin esiin. Ei se ainakaan majavalta näyttänyt. Sitä majavaa en ole nähnyt kertaakaan, asuu varmaan tiiviisti siinä risumajassaan. Kalakanava on aina päivisin hiljainen, yöllä siellä on kuhinaa.

Peipposet olivat hauska näky kun saivat siemeniä sieltä lumen seasta Aran videolta, meillä ei ole vielä tänäänkään satanut lunta mutta kylmä on. Rantatiellä on vielä muutama vesilätäkkö eilisen sateen jäljiltä.

Antti Rinne, eduskunnan väliaikainen puhemies, lipsautti kokouksen jälkeen, että aika erikoinen mielipide kokoomukselta taas, kyse oli eduskunnan istumajärjestyksestä. Mikki oli unohtunut päälle. Istumajärjestyksen siirrosta äärioikealle on napissut persut, ei kokoomus. Tuli mieleeni se Markus-sedän satutunnin jälkeen joskus 50-luvulla sanomat sanat: nyt Markus-setä lähtee paskalle. Onko faktaa vai ei. Itse olen vain legendana kuullut.

U tuli töistä ja on tosi kylmissään. Laittoi saunan päälle. Kyllä, hän käy töissä aina kun pyydetään, esim eilen ja tänään. Ei ole siis kirjoituspöydän ääressä sisätiloissa olevaa työtä.

Kerron kyllä U:sta silloin tällöin täällä, samoin A-mummu siipastaan, mutta emme koskaan haukkumalla ja aliarvioimalla, koska ei ole aihetta. Jos olisi aihetta, niin kyllä sanoisin. Ei kukaan meistä ole täydellinen. Edsonilla on ihme käsitys juoruakoista, mitä muuta miehistä voi sanoa, kuin samaa. Jopa pahempia välillä. Ei miehet eroa siinä mielssä naisista yhtään, kun sille päälle sattuvat.

Oisko nyt se vuorokauden aika, jolloin solvaaja alkaa olla väsynyt tyhjiin puheisiinsa?

Jotenkin kyllä riepoo meidän perheasioihin puuttuminen. Jotain sairasta on siinä, ettemme voisi täällä edes mainita omaisiamme ilman että hän puuttuu siihen. Kyllä meidän siippojen ja tyttärien pitäisi olla vainoojaltamme kiellettyä riistaa. Varsinkin kun hänen ketjutoverinsa ottaa herneet nenään viattomasta yksinkertaisesta kysymyksestä, onko hänellä lapsia.

Täällä vallitsee paha epätasapaino siinä, mitä kenellekin saa sanoa.

Jaapa jaa. Me sentään kerromme omista läheisistämme sen mitä kerromme. Sinä tolvana sen sijaan innoissasi kuin pikkupoika, lupaa kysymättä paljastit ystäväsi oikean nimen, kun sen sait tietää. Hyvä ettet sukunimeäkin kakaissut. Todella fiksua toimintaa itseänsä muita viisaampana pitävä.

Noilla tiedoilla joita tästäkin "Mikko Repolaisesta" on joko omiensa taholta tai itse annettu, voisi viitseliäs "arkeologi" helpostikin paljastaa henkilön koko identiteetin. Jos vain viitsisi kaivella kaiken maailman merikapteenirekisterit, sen lontoolaisen koulun oppilastekisterin sekä Lähi-Idässä työskennelleiden suomalaisten tiedot, saattaisi sukunimikin löytyä. Joten aika pitkälle ed sonni meidät johdatti.

Mutta sitten: so what. Mitä teemme jonkun täysin kiinnostamattoman ja vieläpä pahantahtoisen ihmisen tiedoilla? Ei häntä kuitenkaan edesvastuuseen saisi rötöksistään, jotka ovat lähinnä syntejä ihmisyyttä vastaan.

Huomenta!

Karjalanpaisti on uunissa kypsymässä. En ole tehnytkään sitä varmaan vuoteen, vaikka tarkoitus on ollut tehdä jo monta kertaa. Nyt tuli ostettua tarvikkeet, joten helpolla pääsen herkullisen ruoan nautintoihin muutaman tunnin kuluttua.

Luin tänään paperilehdestä mielipiteen naisiin kohdistuvasta vihapuheesta netin keskustelupalstoilla. Siinä ihmetellään mistä naisia kohtaan johtuva vihamielisyys juontaa alkunsa? Yksi vaihtoehto on vain yksinkertaisesti: naisviha! Kirjoittaja (sosiaalityöntekijä) kirjoittaa, että onneksi "jokaista vihamielistä kommenttia kohtaan tulee myös monia viisaita ja perusteltuja vasta-argumentteja."

Tämä naisviha on kohdistunut täällä erittäin karmaisevilla ilmaisuilla meitä naisia kohtaan, yhden tai usein kolmen miehen taholta ja ainakin kaikkien kolmen miehen täydellisenä vihapuheen hyväksymisenä, he jopa pitävät niitä törkypuheitaan miehen viisauden merkkinä!

No, aurinko paistaa ja me kuittaamme nuo puheet noiden puheiden pitäjän omaan "laskiämpäriin jätetyiksi."

Mukavaa lauantain viettoa!

Toivottelee Rapu

Huomenta täältä "talven ihmemaasta"

Sitkeästi lumi on pystynyt maassa, nollan tuntumassa pysyttelevä asteluku ei sitä sulata.

Minäkin luin sen vihapuhekirjoituksen. Siinä laitettiin naisvihan syyksi naisten harjoittamaa "patriarkan haastamista" ja muuta ylevää. Miksi eivät käyneet täällä toteamassa että näissä pohjasammalikoissa ei syytä edes tarvita: hyvä veli -verkoston mielestä kuolemantuomionkin langettaminen kirjoittaville naisille on ihan OK kuin Isiksen säännöissä ikään.

Useita miehiä rietoo se, että naiset alkavat olla jo liian tasa-arvoisia heidän rinnallaan. He kun olisivat edelleen mielellään ns perhen päitä, nainen heidän alamaisensa ja passaajansa. Tähän jo kirkon opit ovat meitä opettaneet. Ilmankos nykyään on niin paljon kirkosta eronneita. Kirkon vanhoilliset eivät vielä nykyäänkään hyväksy esim naispappeutta.

Katsoin eilen kuvaa kun uusi tuleva Thaimaan kuningas istui valtaistuimellaan ja hänen tuleva vaimonsa oli lattialla mahallaan edessään ja vanhan tavan mukaan mies kaatoi vihkivettä hänen päähänsä. Oli siinä vaimon takana kyllä miehiäkin mahallaan, eli koko hoviväki nähtävästi. Onpa nykyaikaan täysin sopimaton ja alaisia ja vaimoa alentava tapa vielä voimassa.

Cee

Aurinkoista lauantaita!

Jokohan tämän päivän jälkeen taas alkaisi hieman lämmetä. Ainakin metelookit niin lupailevat. Meinasin tänään käydä puutarhalla hakemassa ruukkuihin talvikasvien tilalle jotain keväisempää. Taidan kuitenkin siirtää sitä vielä. En haluaisi kaksia kukkia laittaa, jos vaikka kylmästä vielä kohmettuvat.

Minä lähes järkytyin tuon kuninkaan uuden vaimon maassa matamisesta. Ihan ekassa näkymässä luulinkin, että oli kompastunut ja kaatunut. Voi aikoja, voi tapoja (ja naisen nöyryytystä). Toisaalta naisten nöyryyttämistähän täälläkin kovasti yritetään.

Alkaako siellä Mauran mailla jo talvi hellittää? Peipposkuvasi ovat jääneet mieleeni. Luonto on kova elukoillekin silloin kun haluaa.

Nyt lähden silityshommiin, jotka eivät mielipuuhiani ole. Pinossa on tällä kertaa myös siipan pari paitaa, jotka hän kyllä enimmäkseen itse hoitaa, niin pesut kuin silityksetkin; pitää välillä vähän liehitellä, ettei "lennä huitsin nevadaan";))

Meilläkin on muuten tänään karjalanpaistia, vaikka tein sitä aika hiljattainkin, mutta kun U eilen ehdotti, niin sopii minulle.

Silittämistä tosi harvoin myönnän tehneeni. Silloinkin pakon edessä, mikäli joku vaate sitä vaatii ja olemme menossa ihmisten ilmoille täältä kotoa, siis häihin, nimiäisiin, kastajaisiin tai hautajaisiin. Vaatteet ostan nykyään sellaista materiaalia, etteivät silitystä kaipaa. Muihin juhliin kelpaa mitkä tahansa rytkyt. Emme missään gaaloissa ikinä enää käy. Sellaisissakin joskus tuli oltua. Vaatteet sen mukaiset. Työpaikan juhlissakin minulla oli valkoinen pusero ja musta jakkupuku, ne olivat firman vuosipäivän juhlia. Pikkujoulut erikseen.

Nyt meillä sataa muuten jalkarättejä, mutta sulavat maahan tullessaan, eli ei ole vielä valkoista maassa. vesiseltä tiet näyttävät.
Cee

Tässä hiukan vanhaa argentiinalaista tangoa vaihteeksi. https://www.youtube.com/watch?v=vuhymOusuqI
Kohta syömme karjalanpaistia kun se valmistuu tuota pikaa.

Kun ilta ehtii...

Noin lauletaan juuri radiossa. Tottahan tuo on jo kaikintavoin. No, ei se mitään. Saunottukin on ja karjalanpaistista tuli hyvää minullakin. Olihan se uunissa melkein neljä tuntia, joten liha oli mureaa.

Ulkona on kylmä. Äsken sateli täälläkin isoja, märkiä lumihiutaleita. Ei ne lumeksi kyllä jääneet.

Kiitos Cee laittamastasi musiikista, kummallekin ketjulle. Minäkin aioin päivällä nostaa sitä vanhaa Elämä-ketjua ylös, mutta kun "ne" ovat siellä naapurissa, ne, jotka eivät naista tunnistaisi vaikka neito tulisi kesähelmat heiluen vastaan? Luulisivat lampaaksi ja pistäisivät mielellään lihoiksi. Ja mielellään kidutustavalla. Sellaiset heillä on ainakin puheet.

Meillä syötiin tänään grillimakkaraa ja -vihanneksia. Minä kokeilin telkassa eilen esiteltyä kana-possumakkaraa, joka on maustettu thai-mausteilla. Makkaran nimi on Serkon suudelma! Se olikin hitsin hyvää, vähän vaihtelua perinteiselle suomi-makkaralle. Lisukkeina oli grillattuja salottisipuleita, kesäkurpitsaa, paprikaa, sieniä ja maissia. Kasviksia tykkäämme nykyään syödä enempi kypsennettyinä kuin raakoina. Tomaatitkin usein joko grillaamme tai kuumitamme pannulla.

Kohta pitäisi pistää sauna palamaan. Ulkona on niin hyisen näköistä, että jo sen katseleminen paleltaa. Huomenna kai jo vähän enemmän lämmintä. Katsotaan ovatko ennusteet oikeassa. Sillä: kyllähän ne ennusteet paikkansa pittää jossei säät ruppee reistaileen.

Huomenta ja hyvää sunnuntaita!

Kyllä on kylmää edelleen, mutta ehkäpä ensiviikolla jo hieman lämpenee. Vaikka on sunnuntai, niin laitoin pesukoneen päälle ja aion myös imuroida alakerrassa tänään.

Luin paperi Hesaria kauan aikaa tänään ja huvitti, kun eilen sattumalta kirjoitin tuossa hieman ylempänä, kuinka jotkut erehtyy luulemaan naisia lampaiksi ja haluaisivat kohdella heitä mahdollisimman julmasti, niin tänään Hesarissa on Merkintöjä osiossa Paavo Raution juttu otsikolla Siinä hymy hyytyy. Se kertoo elokuvasta Lampaansyöjät. Siinä kaksi miestä "tappaa kesyjä lampaita kiväärillä, mässyttää lampaanlihaa nuotiolla ja paheksuu "akkojen kaklatusta" sekä pohtii heidän sukupuolielimiensä erityispiirteitä."

"Rasvaisen vastenmielistä" ja sopii hyvin tähän meidänkin nykypäivään - kun lukee täälläkin joidenkin ajatuksia naisista!

Jatketaan kuitenkin ottamatta mitään paineita, koska kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Hukkuu yleiseen hälinään tyhjät tynnyrit äänineen.

Olen minäkin Lampaansyöjät -elokuvan katsonut silloin joskus, en nyt hiljattain, samoin ostanut sen kirjan silloin kun se ilmestyi. Pidin siitä. Minusta se oli harmitonta huumoria ja ukkojen kohellusta. Minusta Huovisen kirjat ovat aina olleet hauskoja, kuten esim se Rasvamaksa ja sen tarinat. Tuota Raution arvostelua en edes huomannut Hesarista, koska en sitä leffauusintaa ollut katsonut, mutta vaikuttaa että katsoi asiaa todella viherpunaisten lasien läpi.
Cee

Löysin tuon Raution artikkelin ja totesin, että hän taitaa olla nykyään täysin raitis vegaani ja syyllistää meitä lihansyönnistä nykyään, nythän se on niin tapetilla olevaa asiaa ja ilmastonsuojelua. Syön kyllä edelleen lihaa, tosin laillisesti teurastettua, en sitä aio lopettaa. Myös lammasta joskus harvoin.

Löysin myös aiheesta HS:n keskustelupalstan, jossa suurin osa suhtautui elokuvaan ja varsinkin kirjaan suotuisasti, koska Huovinen oli armoitettu satiirikko, joka rakasti vapautta ja luontoa. Jonkun mielestä hän oli myös aikansa sovinisti. Saattoi ollakin. Vähän samantapainen kirjailija on ollut mielestäni Arto Paasilinna.
Cee

On se ihanaa, kun on noita nuoria jotka käyvät auttelemassa mummia. Kerron uhallakin, vaikka läheisistäänkään ei saisi sanaakaan sanoa jonkun mielestä, jolla itsellään on kyllä kaikki oikeudet aivan mihin tahansa, sanomisiin ja tuntuu olevan jopa tekoihinkin kova halu. Minäpä sanon mitä sanon ja vastaan kyllä sanomisistani omilleni. Piti siis kertoa, että pojanpoika tuli tänään ja leikkasi nurmikon. Haravoi sitten sen ja vei jätteet sinne minne ne pitää meillä viedä. Kysyi vielä että tarvitsetko jotain kaupasta, hän voisi hakea? En tarvinnut nyt mitään, kun kävin pari päivää sitten. Hänellä on nyt se mopo millä ajelee, niin onhan se kiva tietysti mennä sillä myös asioille.

Minulla on tuo viherhuoneen ovi auki, mutta sieltä tulee kylmää, suljettava se on. Männytkin heiluu reippaasti tämän huoneen ikkunan alla.

Tässä hieman raikasta musiikkia Italiasta, https://www.youtube.com/watch?v=uKlJCWLaPvg
Kuulas harmonikka soi tässä sikermässä.
Cee

Huhhuh, melkein jo kramppi sormessa, kun noille äijien kanssa pitää vääntää. Digi ja teknologia ovat päivän sana - heille. Ihmisyydestä ja humanismista ei tietoakaan. Anteeksi Maura, että nauran, en sinulle vaan asialle: sanoit joskus kauan sitten, että Edson on porukkamme ainut humanisti. Tänä päivänä en tiedä sanoitko sen "kieli poskessa" vai bona fide. Pahimmasta päästä rasi.ti ja misogyyni hän on. Ja kateellinen vassari.

Minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy, miksiä nää miehet meitä naisia niin tolkuttomalla tavalla kohtelevat. Edsonkin muka suuri suvaitsija on ahtain tyyppi, minkä olen "tavannut"

Sillai sitä maailmaa rakennetaan, sulkemalla pois kaikki se, mikä ei mukaile omia ajatuksia. Ex-miniäni on ihan samanlainen. On aina itse oikeassa, eikä lue tai kuuntele ketään, joka toista mieltä. Pelkää kai, että joku toinen on niin oikeassa, että joutuu, jos ei nyt luopumaan katsannostaan tai ainakin muuttamaan sitä. Se on kai vähän niin kuin uskovaisilla, jotka pelkää että jo toisen uskonnon virsi tai muu tapa murtaa heikon uskon.

Nyt pientä iltapalaa tekemään, prosciuttoa, pecorinoa ja pala leipää. Juuri tulimme saunasta. Oli mukava istuskella aurinkoisella terassilla ja nauttia purkki Pukkia. Vähän koleaahan ulkona on, mutta kun on paksu kylpytakki niskassa niin ei kylmä pääse luihin. Luonnon kevään vihreä on paras väri, minkä tiedän.

Hyvää iltaa ja kauniita unia.

Kyllä mua naurattaa noiden Alin ja edsonin epäluuloisuus. Jos sinne eksyy uusi kirjoittaja, hänetkin leimataan narsistiksi. Luulevat, että minä siellä höpötän digitaalisista äkeistä.

Minä niistä äkeistä puhuin. Digiäkeessähän yhdistyvät Edsonin "keppihevoset". Naurattaa kun eivät (muka) tunteneet "käsialaani".

Kyllä se Edsonin epähumaanius alkoi jo paljon ennen Alia, joten ihan "itse hankkimansa päänsärky" se on. Mutta hälläs välis. Ei seepra raidoistaan pääse.

Kyllä minua ihmetyttää, tai melkein jo naurattaa noiden miesten raivoisa viha meitä naisia kohtaan. Ei luulisi, että ihan tuntemattomien takia sellaista määrä energiaa viitsivät tuhlata. Mutta kun ei ole muuta niin pitää tosiaan ilo repiä, mistä sen irti saa. Heidän ilonsa vain ovat vähän sairaan sorttisia.

Mutta nyt lähden katsomaan erään brittikrimin tallennuksen. On tässä jo tullutkin yhdelle illalle taitettua peistä:). Saa nähdä jatkuuko huomenna.

Kauniita unia kaikille!

Kyllä se Alikin käyttää mielikuvitusta luokitellaan minua, kaikkien räähkien äitiä. Hän esim. väittää, että osani on kova, koska en ole päässyt seurapiireihin, vaan jouduin suolle syömään juolukoita.

No voihan sen noinkin vääntää, jos itse on jäänyt juuri seurapiiri-iloista paitsi. Ja miksihän jäänyt, luulisi että komealla merikapteenilla olisi sija vaikka missä pippaloissa. Olisiko esteenä ollut paskainen suunpieksentä, josta ei pääse eroon naisseurassakaan?

Lämmintä maanantaihuomenta! Parvekkeella on taas kesä, 32 astetta. En ole vielä katsonut paljonko ulkolämpötila on oikeasti. Nousin yhdeksältä, aamutee on juotu ja laiha hesari luettu, pari ristikkoakin täytetty.

Labrasta ei ole soitettu minulle viime viikon kokeiden tuloksia, löysin ne eilen omakannasta, kaikki oli ok. Oikea olkapää on vietävän kipeä edelleen, varsinkin aamuisin, päivän mittaan hiukan hellittää. Sitä ei voi nostaa kuin vasemmalla kädellä auttaen joten on kyllä hankala työnteolle, on se niin arka tuo olkapäänivel.

Taas uusi versio ravintolavitsistä: Mies sanoo tarjoilijalle: Tuokaa kampa, pihvissäni on hiuksia!

Lääkäri miehelle vastaanotollaan: Te ette enää koskaan luule itseänne kukoksi. Vaivanne on ja pysyy poissa lopullisesti. Mies ilahtuu: Sepä hyvä! Täytyykin mennä heti kertomaan se kanoille.

Mies vaimolle: Eikö sinun pitänyt syödä vain kasviksia, eikä suklaata? Vaimo siihen: Suklaa on tehty kaakaopavuista ja kaakao on kasvi eli minähän syön kasviksia.

Nainen vuokranvälittäjälle: Siunatkoon, jos vuokra on noin korkea, siihen varmasti sisältyy hovimestari ja sisäkkö.

Mies toiselle: Hommasin itselleni uuden vuoden kunniaksi salikortin. Mille salille? Tuolle läheiselle biljardisalille.

Laivan konemies/korjaaja kapteenille: Kyllä me tosiaan uppoamme. Rotatkin ovat jo pukeneet pelastusliivit ylleen.

Cee: Timanttiristikon takaa hiukan hupia tähän harmaaseen, tosin tällä hetkellä aurinkoiseen arkeen.

Vieläkö sinulla Rapu ne narsissit kukkivat viherhuoneessasi? Minä laitoin omat kolme ruukkua parvekkeella äsken vesikylpyyn imemään vettä, mutta kyllä ne ovat nyt ylikukkineita. Koska en ole viherpeukalo, en laita niitä sipuleita säilöön, Joka ruukussa on 3-5 sipulia, mutta ei minulla ole paikkaa missä niitä pitäisi seuraavaan kukintoon saakka. Onhan ne kuitenkin monivuotisia kasveja.

Laitoin pyykkikoneenkin mylläämään vessaan pyyhkeitä ja tyynyliinoja. Eräs läheiseni henkilö on taas töissä, on se ihan kiva, kun edelleen kutsutaan, koska on niin ammattitaitoinen, ikä ei todellakaan merkitse kaikkea. Pelkkä iän tuoma auktoriteetti ei sitä aiheuta, vaan se ammattitaito, joka pysyy, jollei muisti ala pätkiä taikka tulla muita remppoja, jotka sen työnteon estäisivät.
Cee

Ravun tavoin, minäkin tarvitsisin uudet kengät ja jotain uutta vaatetta, minut on taas kutsuttu viimeisimmän työpaikkani kevättapaamiseen, ilmoittauduin jo sinne. Viime vuonnakin ilmoittauduin, mutta jätin sitten kuitenkin menemättä. En muista enää syytä. Minullahan näitä remppoja riittää.

Nyt talven aikana laitoin säkillisen vähän käytettyjä vaatteitani jonnekin Uffan laatikkoon, osan veimme suoraan talomme sekajätesäiliöön, ne poltetaan sieltä energiaksi, eli eivät mene Ämmässuon kaatopaikkaa täyttämään. Saimme hiukan tilaa kaappeihimme. Haloselta minäkin olen monta vaatetta ostanut, samoin joitain kenkiä, mm pari vuotta sitten talvinilkkurit, joita olen kerran tai kaksi käyttänyt.
Cee

Kaunista päivää!
Lämpöä tänään vähän eilistä enemmän. Juuri tultiin kettislenkiltä. Aluksi meni hyvin, mutta sitten alkoi koipi taas vaivata. Eilen tehtiin lenkki kahdestaan, ilman koiria, mutta koipi ei kantanut kotiin saakka, joten loppumatkalle haki siippa minut autolla. En ole vielä lääkäriä saanut tilattua. Aloitin lääkekuurin, jonka lekuri määräsi minulle sormien nivelrikon särkyihin. Katsotaan onko sillä mitään vaikutusta. En oikein usko, koska kinttukipuni ei ole nivelessä vaan takapuolessa.

Mitähän nuo äijät tarkoittavat seurapiireillä. Itse varmaankin ne tuntevat;). Minulle ne tarkoittavat julkkujen, vaikuttajien ja muiden jossain näkyvässä "asemassa" olevien tyyppien joukkoa. Aika harvoin esim, opperassa olen siitä porukasta jonkun nähnyt, tai sitten vain en tunnista heitä; minulle ei edes tule lehtiä, missä heitä esitellään. Kyllä siellä yleisön suuri enemmistö on ihan tavallisia kansalaisia farkuissaan ja maihinnousukengissään. No, jos ei koskaan siellä käy, niin vaikea on arvioita kävijöistä(kään) tehdä. Toisaalta kyllä oopperadiggari keskittyykin enempi musiikkiin yleisöön . Ensi-illat voivat olla vähän eri juttu. Niissä en itse käy koskaan. Sanon vaan että on se yhtä h..ttiä, että siitäkin tulee solvatuksi, kun diggaa valtavirrasta poikkeavaa musiikkia!! Ainakaan siitä ei passaa täällä kertoa, kuten ei monesta muustakaan asiasta, ettei ärsytä hyviä ihmisiä. On vain niin ikävästi, että meillä ei ole ketunhäntää pukkaavia traktoria ja homeautoa (on vain yksi tavallinen, vanha ruppana kauppakassi ja hybridi), ei perunapeltoa, ei karhulaumoja takapihalla, ei Nesteen kuppilassa istuvia, hukutettavia persukavereita, joista kertoisin. Miksihän muuten nykyään niin kovasti huudellaan suvaitsevaisuuden perään. Mitähän saa ja mitä pitää suvaita!?

Nyt on makkarakiintiö tälle kuulle täynnä. Aiemmin kerroin tuosta Serkon suudelmasta. Siinä paketissa oli kolme makkaraa, jotka nyt muutaman päivän aikana olen syönyt grillattuina - makkara päivässä naisenkin teillä pitää:). Olisivathan ne kai säilyneet pidempäänkin, mutta kun siippa ei sen makuisia makkaroita syö, niin suuri vaaraa olisi ollut niiden unohtuminen jääkaapin hyllyn takaseinustalle, kunnes olisivat kuivuneet käppyröiksi tai homehtuneet. Mutta täytyy myöntää, että hyviä olivat, luultavasti jäävät ainakin vähäksi aikaa lempparimakkaroikseni. Etenkin kun sinapin sijaan laitoin niiden niskaan curry-mangokastiketta, niin avot että maistui yhdistelmä herkulliselle. Em. kastike maistuu herkulliselle myös possun kanssa. Kanaa en ole kokeillut, mutta veikkaan että sopii siihenkin kuin nenä päähän.

Ei tartte Aurora pyydellä anteeksi. Unohdin taas laittaa sen am:n allekirjoituiseksi. Anteeksi omasta puolestani että aiheutin pettymyksen, kun ei kukaan uusi ollutkaan kyseessä. Uutta verta kyllä kaivattaisiin. Toisaalta tuo solvaaminen on välillä niin törkeätä, että moni vieras kavahtaa sitä, eikä ehkä rohkene ottaa sen potentiaaliseksi kohteeksi joutumisen riskiä.

Nyt pienille ruokaperäisille. Ja sitten taas silityksen pariin, yäk.

amummu - minä tiedän miltä nuo jalka-, käsikivut tuntuvat. Tämä minun oikeankäden etusormi on nyt kipujen kohteena. Jalat ovat nyt olleet aika kivuttomat, mitä nyt noissa yläkerran rappusissa tuntuu polvissa hieman.

Lukaisin minäkin tuolta toisaalta sen, kuka oikeasti osaa nauttia musiikista, eikä vaan mene näytille oopperaan ja siihen musiikista "oikeasti nauttiviin" ei meistä kuulunut "kukaan" sen lukemani kommentin mukaan, mutta onneksi tuon kommentin kirjoittaja osasi "oikeasti" nauttia musiikista, kun ei tarvinnut kuulua "seurapiireihin.! Voi, voi, sanonpa vaan...

Kenen valmistamaa ja mikä kauppa tuota makkaraa "Serkon suudelma" myy? Pitäisi kokeilla. En ole ennen edes kuullut tuon nimisestä grilliherkusta?

Sitten nuo "miehiset", sallitut puheenaiheet koskevat autoja. Kehuvat "home" kotejaan, ynnä muita menopelejään ja kuvia niistä ja traktoreista pukkaa sinne näytille. Minulla ei ole autoa, mutta kun on lukenut noita "miehisiä" kehuja, niin joskus on tehnyt mieli minunkin kertoa, millä autolla tyttäreni (vai pitäisikö sanoa, läheiseni?) ajelee! Sitä merkkiä ei ihan joka tytöllä (eikä miehelläkään) olekaan, mutta ei hän sillä leveile, enkä minäkään sitä nyt kerro, koska minä saisin niskaani jo näppäimistötkin, kun käyn leveilemään noin, mutta joskus hymyilyttää tuo puheenaiheiden oikeutus, mikä ei ole sallittua meille, mutta on sallittua heille?

Hitsi, unohtui: eilen kävi pojanpoika meillä pikavisiitillä. Hän on nyt 13v ja yhtäkkiä venähtänyt melkein minun mittaisekseni. Hänellä oli yllään ihan uudet siniset farkut ja takki (vaatteiden kokonumero ja merkki jääkööt sanomatta). Oli lähdössä isänsä kanssa matsiin. Illemmalla kertoi, että olivat voittaneet ottelun rökäleluvuin. Poika kutsuttiin 15-vuotiaitten joukkueeseen, ja pelaa siinä nyt kahta paikkaa. Poika on todella iloinen luottopelaajan roolistaan.

;)))))

Hauskoja juttuja teiltä kirjoittajilta ilmestynyt tänne ja heidän lähihenkilöistään.

Ai on HK keksinyt uuden merkin sinisen blöön jälkeen. Serkon suudelma.

Haloselta minäkin olen ostanut sekä Gaborin että Aran kenkiä.

A-mummulle vielä yksi vitsi: siippasihan on käynyt ruotsinkielisen armeijan, onneksi hän on kaksikielinen. Taisi olla Uudenmaan Prikaatissa. Kaksi alokasta seisoo jonossa ja esimies kysyy: Mikäs alokkaan nimi on? Tämä vastaa förstår inte. Selvä on, entäs mikäs teidän nmi on? Förstår inte. Jassoo, olettekin veljeksiä..
Cee

Kyllä tuo merimiehemme on oikea Prinssi Rohkea. Kehtaa epäröimättä sanoa tuntemattomista ihmisistä, kuka on tasapainoinen ja ketkä eivät. Enpä tosiaan haluaisi olla hänen ystävänsä, koska millä hetkellä tahansa voisin pudota hyljeksittyjen joukkoon.

Tässä yliolkaisen miehisyyden luotsaamassa farssissa meidän naisten suhdanteet ovat vaihtuneet niin, että ensin olin ainoa vihattu (hänen taholtaan), muut kolme olivat joko ihailtuja tai neutraaleja.

Sitten putosi neutraali vihattujen puolelle "veljeilystä" (siskoilusta?) minun kanssani. Ja annas olla, vain pari poikkipuolista sana tarvittiin, jotta toinen ihailtukin putosi suoraan vihattujen kastiin olematta edes neutraali.

Olen oikein tyytyväinen ikuisen altavastaajan asemaani. Ihmettelen vain, tekikö herra eräälle meistä suorastaan karhunpalveluksen nostamalla hänet jumalatarten joukkoon poismenneiden Riitun ja Akentin rinnalle? Minulle ainakin moinen suursuosikin asema tuottaisi valtavia paineita.

Ceetä on kyllä varoitettu kannibaalikanoista ja kuten huomaamme ei aiheetta

Kannusniekka se oikea perverssi on, kun käy naaraita rusikoimaan.

Tiistaipäivää ja Helmin-päivää! Lähetin äsken kaksi tekstiviestionnittelua, kun satun tuntemaan kaksi Helmiä. Toinen on kummityttöni tytär. Helmi-nimi on tullut taas todella suosituksi viime vuosina, olikohan kaksi-kolme vuotta sitten kun joka viides helsinkiläistyttövauva sai tuon nimen.

Nyt olen pohtinut sitä, aionko äänestää eurovaaleissa. En muista ennen niissä äänestäneeni. Muissa vaaleissa kyllä. Nyt tuli ilmi sekin, että suuri osa juuri eduskuntaan päässeistä aikoo olla euroehdokaskin. Osa tosin vain ääntenkerääjänä puolueelle, eikä sitten kenties mene sinne kuitenkaan. Ihmeellistä venkoilua.

Paavo V on ollut mainio esimerkki näistä kaksien vaalien pyrkyreistä, päässyt molempiin ja sitten totta kai lähti Brysseliin, kun ei saanut ministerin paikkaa kotomaassa. Eu-mepin palkka hakkaa kyllä ministerin palkan. Sitten on kaksi kertaa jo ponnahtanut takaisin meidän eduskuntaamme kesken kautensa sieltä, kun oli taas jotain itselleen suotuisaa kiikarissa täällä päässä. Nyt pyrkii taas sinne, onneksi sellaisesta puolueestaan, ettei voi taas palata tänne kesken kaiken, koska oma puolueensa ei päässyt Arkadianmäelle. Varmuuden vuoksi asettui jo ehdolle seuraaviin pressanvaaleihin.

Eu-vaalien äänestysprosentti on aina ollut alhainen, viimeksi oli 39,9 eli hyvin alhainen.
Cee

Kokeilen nyt kirjoitusta täällä ketulla, kun amummu sanoi, ettei tarvitse kuvia selailla, äskenkin piti polkupyöriä tunnistella.
Cee

Minäkin kovasti tuumaan äänestänkö lainkaan eurovaaleissa. En halua, että äänestän yhtä ja ääneni meneekin toiselle, kun oma ehdokkaani ei sitten lähdekään vaikka pääsisi. Minusta se on äänestäjien luottamuksen väärin käyttöä. Mielenkiintoista kuulla, millaiseen ratkaisuun Rinne pääsee. Minä toivoisin, että se menisi syteen eikä ainakaan hänestä tulisi pääministeriä. Toisaalta sieltä savesta sitten voi löytyä vielä huonompi pääministeri.

Pääasia olisi, että hallitus ja eduskunta tekisivät töitä Suomen, ei omien puolueidensa ja kavereidensa eteen. Mutta sellaista ei edes kannata odottaa. Onhan se nähty, kuka/ketkä tahansa vallassa aina sama lopputulos: ensin tulen minä sitten puolueeni ja kaverini, kansalaisista viis, tulevat siinä muun vaivan lisänä. Mikä sen nyt muuttaisi?

Mukavaa päivää!

Kyllä olemme ukkoihin lähtemättömän vaikutuksen tehneet! Omalla ketjullaan tuhlaavat "paperia" senttikaupalla meitä analysoidessaan; edsonin halveksimaa keittiöpsykologiaa. Mutta kun sen tekee hänelle oikea henkilö, niin aplodejahan hän tietysti antaa ystävälleen.

Tänään vihdoin pitäisi yrittää potkia itseni lähtemään puutarhalle. Ovat luvanneet kohtuullisia lämpöjä, tosin yöpakkasia ehkä vielä luvassa. Takajalka ei kylläkään vielä taida kestää pyllyilyä maan tasalla, joten täytyy varmaan kehittää joku korkeampi taso, minkä päällä istutushommia voi tehdä normaalisennossa, seisaaltaan.

Minullekaan ei ole sopinut vuosiin olla vaikka japanilaisessa teepöydässä polvillaan, nauttia siinä teetä kaikkien sääntöjen mukaisesti, kun ei polveni anna periksi siinä asennosta olla, ylöskin pitäisi muiden auttaa, jos siihen asentoon olen jostain syystä joutunut.

Istutushommiin olisi oltava kaksi kappaletta niitä pitkävartisia ottimia, millä sukatkin saa jalkaan, jos saa ja on yleensä tarvetta. Mutta oikea olkapää saattaa senkin homman estää.
Onneksi minulla ei ole maata, mihin istuttaa mitään, ei niitä pitkävartisia ottimiakaan vielä ole tullut hankittua, ei ole tullut tarvetta, onneksi on apua vielä eräästä henkilöstä, joka auttaa aina kun tarvis vaatii.

MIkähän tuon hyvän päivän toivotukseni oli heittänyt keskelle viestiä. No, ehkä sormeni taas ovat tökkineet huomaamatta omiaan.

Polvilleen meno maahan tai lattialle on minullekin aika mahdoton toimi. Tai kyllä siihen pääsen, mutta kun ylös pitää nousta, niin se ei olekaan yksinkertaista. Polviini sattuu niin turkasesti, että niiden varassa ei voi nousta tehdä, vaan pitää lähellä olla joku huonekalu, mistä käsillä saa tuen - tai sitten Pekkaniska;)

Muistan, kun lapsenlapset olivat pieniä niin usein leikin heidän kanssaan lattialla. Kun piti nousta niin nuo pienet vaippahousut kovasti yrittivät auttaa mummua ylös. Ja niin monesti saimme lasten kanssa sitä yritystä nauraa vedet silmissä. Mutta nauru pidentää ikää, ja noista ajoista tosiaan on jo vuosia; tyttö ihan kohta 15 ja poika nyt 13v. Itsekin olen vanhentunut?! Pelottavaa tämä ajan kulku, joka tapahtuu aina vain nopeammin.

Nyt pitää lähteä myöhäisen lounaan laittoon. Joudun varmaan tällä kertaa grillaamaan itse. Siippa on käynyt firmansa hallituksen kokousta Skypessä jo pitkään ja jatkuu vain. Loppumisesta ei tietoa. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät se voi kestää pitkäänkin, ja oma mahani jo kurnii. Ehkä siippakin alkaa hoputtaa muita, kun alkaa ruoan tuoksu tunkea nokkaan.

Sitten amummu viet siipallesi ruokalautasen eteensä ja hän siinä syö kaikessa rauhassa kun jatkaa kokoustaan. Niin alkavat jo muutkin kiirehtiä asioiden kanssa kun näkevät hänen herkuttelevan siinä.

Mekin juuri söimme lämpimiä leipiä, paahdettua leipää, pannulla paistettua balkania, hyydytettyjä munia, pilkottua raakaa silpulia, ym sörsselsonia.

Kyllä meitä on taas laitettu tärkeysjärjestykseen tuolla toisaalla. Onneksi se ei meitä hetkauta mitenkään.

"Malmin hempukka" kehuu lapsiaan, varsinkin lääkäritytärtään! Näinä kipujen aikoina on syytä kiitellä lääkäriä, vaikka en tyttäreni potilas olekaan, mutta kyllä neuvoja tarvittaessa saan aivan omalta perheeltä. Minun ei myöskään tarvitse mitenkään todistella "lääkärille" sähköposteja näyttämällä, kuinka "etevä" minä olen! Mikähän "ivailu" syntyisi, jos joku meistä kertoisi kuinka on "todistanut" lääkärille tarvittavuutensa? Miehille kaikki on vaan NIIN OIKEAA PUHETTA - ja naiset vaan kotkottaa! Leveilevät lapsillaan ja perheillään. Suuri on katkeruuden määrä ja vaikea kestää.

"Hempukka" nyt vielä kertoo, koska tiedän että toiselta ketjulta tulee lukijat, että tänään tuhlasin noin 150 euroa, kun ostin juhlahousut ja -kengät. Onhan se mukava joskus taas pyörähdellä siellä laivan yökerhon lattialla - mutta VAIN tosi herrasmiesten kanssa.

Tytär sanoi, että me voisimme mennä ensi sunnuntaina käymään tarhalla, mutta en tiedä kuinka me ehtisimme, kun kolmen jälkeen porukat tulee tänne. Tuovat kyllä kaikki tarjoilut tullessaan, joten minä keitän vain kahvin.

Ravulla on taas onnenpäivä, kun lapset tulevat kylään ja tuovat kaiken tullessaan. Kyllä sinä siinä jossain kahvinkeiton välissä ehdit tarhallakin käymään, kun keität vain kahvit. Tietysti pöydän kattaminenkin on tehtävä ihan ekaksi.

Hassua, kun ketjussaan analysoivat meitä jollain tavalla melkein joka kirjoituksessaan. Mutta kun joku aika sitten esitin suoran kysymyksen, johon kaipasin suoraa vastausta (vaikka sen nyt uudempien viestien valossa tiedänkin), niin se vain ei mahdu analyysien sekaan. Samoin edsonni vaikeni niistä faktoista, joita hän on erinäisissä yhteyksissä kertonut, vaihtoi vallan ketjua, että asiat unohtuisivat. Se, mitä hän Ingerille teki on törkein kaikista, hakkaa mennen tullen minuunkin kohdistuvat solvauksensa.

Luulisi, että jos heillä kaikki kunnossa niin piutpaut välittäisivät meistä naisista ja praataisivat omiaan. Ehkä on heilläkin se "ihmisen ikävä toisen luo";)
am

Minä näin viime yönä pahaa unta. Olin tilannut ajan hammaslääkärille ja kun minun vuoroni tuli, hän sanoi, että taitaa olla turha korjata hampaitasi, koska sinulla on enää parri kuukautta elinaikaa. Hän kysyi syytä tähän ja sanoin että minulla on ollut sydänhäiriöitä viime aikoina, mutta ei minulle mitään elinajan loppua ole ennustettu. Sitten jäi avoimeksi, tekikö hän mitään hampailleni. Ei minulla ole tarvetta olla hammaslääkärillä tällä hetkellä, vastahan helmikuussa olin.

Unessa oli viellä sellainen tapaus, että appeni tuli sinne hammaslääkärille myös ja hän käveli omin jaloin reppu selässään. Näin hänet vain vilaukselta ja kun U tuli hakemaan minua, sanoin, että käy katsomassa istuuko faijasi tuolla ja se hän oli. Appi ei ollut itse omin jalon kävellyt ainakaan 15 vuoteen vaan oli pyörätuolissa.

Siinä unessa oli vielä sellainen kohta, että siellä oli monta hammaslääkäriä joista yksi sanoi minulle, ettei tänne haluta juoksevia miehiä odottamaan ja täyttämään tätä muutenkin täyttä odotushuonetta. sanoin, ettei mieheni juoksekaan, hän vain kävelee.

Olipahan taas uni. En minä mitenkään kauhuissani siihen herännyt. Oletan että tuohon muutaman kuukauden elinaikaan vaikutti se Maarit Feldt-Rannasta lukemani pitkä juttu hänen sairausdestaan ja poliittisesta urastaan. Politiikan hän jo jätti samoin kovan hoitorupeaman ja elää nyt mahdollisimman paljon nauttien lapsenlapsensa seurasta ja uimassa käynneistä. Maaritin kohtalo järkytti. Hän on vasta 51 v.
Cee

Nyt Rinne väsää meille punavihreätä hallitusta, eikös siitä sekoituksesta tule ruskeata. P O Liitikko ruskeasta puolueesta voitti Putouksessakin.
Cee

Olen tänään vaihtanut lakanat sänkyihin, pessyt koneellisen edellisiä, U auttoi töistä tultuaan sänkyjen siirtelyssä että sain hyvin imuroitua alta. Meillä on näet tilanpuutteen takia myös sängysaluslaatikot, pyörillä olevat neljä muovilootaa täynnä erilaista tavaraa. Painavin on se loota, joka on täynnä taululaseja kuvineen. Ne olivat meillä entisessä asunnossa seinillä, täällä emme ole niitä seinille laittaneet, johtuen kovista betoniseinistä. Kaipa ne on hävitettävä tätä rataa, etteivät jää pojan kontolle.
Cee

Omainen kävi kylässä. Pesi pyykkinsä ja käytiin yhdessä kaupoilla. Olin laittanut färssiä. Kokeilin valmista mausteriisiä, mutta kyllä peruna olisi ollut parempaa. Jälkkäriksi puolukkakiisseliä.

Puutarhat ovat avautuneet. Sain "orvokkeja äidille".

Sää lämpenee vähitellen.

Minulla on samoin kuin ceellä: en laita tauluja seinille. Seinät ovat vastamaalatut. Entisessä vähän huonokuntoisessa asunnossa taulut olivat hyviä seinien tahrojen ja pikku halkeamien peittelyssä.

Myytyäni asunnon tänne muuttaessani ihailin, toisaalta surkuttelin entisen kotini myyntikuvia netissä. Kaikki oli vedetty isolla pensselillä valkoiseksi. Jotenkin vitivalkoinen värimaailma riiteli vanhan suojellun asunnon tyylin kanssa. Mutta nyt kai asunto on vaihtanut omistajaa parikin kertaa. Olkoon onnellisia entisillä asuinsijoillani.

.

Lämmintä ja aurinkoista torstaita, parvekkeella on taas ihan kiva oleilla, 26. Pääsiäisnarsissit ovat ylikukkineita, annan niiden vielä olla, kun poika avec tulee lauantaina lounaalle, lemppaan ne sen jälkeen mäjellen. Ei ole paikkaa missä niitä maahan kaivaisin. Äitienpäivää en vietä. Nuorempana tosin kävimme aina ulkona syömässä äitienpäivänä, eikä se ollut snagari. poikammekin pienempänä tykkäsi olla ravintolassa syömässä. Mutta huomasimme myös että silloin sai huonointa palvelua, koska oli ruuhkaista, samoin vappulounailla. Pöytävaraukset pitäisi tehdä, ei voi olla extempore jossain syömässä ja saamassa vain jämiä seisovasta pöydästä tai sitten liian raakaa valkosipuliperunaa liian raa´an pihvin kanssa. Minulla ei ole koskaan nälkä ns lounasajan puitteissa.
Cee

Mekin olemme kaikkien vuosien aikana käyneet yhden kerran äitienpäivälounaalla ja kaksi kertaa vappulounaalla. Kummastakin huonoja kokemuksia: hirvee ryysis, ruoka vaatimatonta, hosuen tehtyä, palvelu kehnoa kiireestä johtuen, kun ei ole palkattu tarpeeksi väkeä. Tuntuu, että niissä tilaisuuksissa vain rahastetaan, eikä sille rahalle saa vastinetta. Ravintolat laskevat, että kaupaksi menee huonompikin. Ja oikeassa ovat.

Kotona saa taatusti hyvää ruokaa noina(kin) päivinä, joten siihen siirryttiin jo aikaa sitten. Tosin läheskään aina ei porukkaa syömässä ole ollut muita kun me kaksi, mutta se ei tahtia haittaa. Meillä ei äitienpäivää oikein koskaan ole varsin vietetty. Itsekään en siitä piittaa. Useimmiten omat lapset ja lapsenlapset käyvät kyllä tuomassa kukkia, keitän kahvit ja se siitä. Tietysti lapset ja lapsenlapset ovat joka vuosi - lapsenlapset vieläkin - tehneet korttinsa, ja ne ovatkin parhaat lahjat. Niitä onkin muistojen laatikossa kymmeniä.

Eilen varmistui, että pojan tyttären rippijuhlia kesällä järjestetään kahdet. Tytön tahto on äidin taskussa. Taas. Tyttö olisi halunnut vain yhdet juhlat. Toiset juhlat pidetään lasten äidin luona, toiset meillä, koska isän koti on sen verran pieni, ettei sinne isoa porukkaa mahdu. Siitä seuraa, että kaikki meidän puolen väki jää heiltä pois. Tyttö jo laski, että äidin juhliin tulee kuusi heille tuttua ihmistä. Lasten toinenkaan mummo ei sinne tule, vaan tulee meille. Meille sen sijaan on tulossa yli kaksikymmentä ihmistä, kaikki lapsille tuttuja vauvaiästä saakka.

Juuri eilen sovimme tytön kanssa, että pidämme tässä jonain iltana suunnittelupalaverin. Juhlista tulee tytön näköiset, joten hän saa esittää tarjoilu- ja kattaustoiveet ja me toteutamme. Minusta on kiva suunnitella niitä juhlia. Ja kun valmisteluun on aikaa runsaasti, niin voin vaikka kokeilla ihan uusia tarjoilujuttuja. Kunpa sitten sää suosisi, mutta ei sadekaan haittaa, kun on katos pation peittona.

Mukavaa päivän kulkua!

En ole tainnut käydä äitienpäivälounaalla ravintolassa sitten 70-luvun, oman äitini vielä eläessä. Muutoin äiti eli vaatimatonta eläkkeellä olevan virkanaisen elämää, mutta juhlan silmässä hän tykkäsi panna elämän risaiseksi ja piffata hienossa paikassa. Meistä lapsista osa oli vielä köyhiä opiskelijoita.

Kalastajatorpalla, Presidentissä, Intercontinentalissa ja missä milloinkin äitienpäivänä lounastimme, oli itse ravintolamiljöö ruokaa tärkeämpi. Hyvinpukeutuneessa iloisessa ihmisvilinässä ja naisille ojennetuissa ruusuissa oli olevinaan pientä luksusta, josta äiti nautti selvästi, ja tottakai meille lapsillekin oli hauska istua hienosti katetussa pitkässä pöydässä. Jos ruoka olikin ylihinnoiteltua, ne olivat sellaisia kerran vuodessa tapahtumia. Ei meillä kellään ollut niin isoja asuntoja, että pitkille pöydille olisi ollut edes tilaa.

Nyt ei pitkään pöytään riittäisi edes istujia. Ei ole sukua jäljellä kuin kourallinen ja nekin siroteltuna sinne tänne viettämään ydinperheiden pikku seremonioita keskenään.

Aika huomionarvoista on, että miniäsi äitikin tulee teille mieluummin kuin oman tyttärensä järjestämille rippijuhlille. Luulisi, että lapsen rippijuhlilla kaikki ovat sulassa sovussa niin entiset kuin uudet puolisot, sillä isovanhemmat eivät ole vaihtuneet.

Kun oma poikamme aikoinaan pääsi ripille, ei meillä ollut kuin hänen kumminsa. Lapsenlapsistamme kumpikaan ei ole käynyt rippikoulua ja sukumme nuorinkin on vain viettänyt nimiäiset. Siellä oli kyllä paljon väkeä ja ne vietettiin vuokratiloissa, ei kenenkään kotona.
Cee

Kun U pääsi aikoinaan ripille, ei heillä järjestetty minkäänlaisia juhlia. Vanhemmat eivät olleet edes kirkossa rippijuhlaa katsomassa. Ainoan ruusunkin U oli saanut erään poikakaverinsa siskolta. Ei minullekaan tätini rippijuhlia järjestänyt, ainoat kukat sain senhetkiseltä poikaystävältäni, joka ei siis ollut U.

Kun U:n 8 vuotta nuorempi sisko pääsi ripille, hänelle järjestettiin isot juhlat, koko äitinsä puoleinen suku oli kutsuttuna heidän kotiinsa. Silloin olin jo U:n vaimo ja meillä oli jo lapsi jolle tämä ripillepääsijä oli täti.

Oman äitini äitienpäivää ei koskaan vietetty muualla kuin kotona, vapusta puhumattakaan. En muista, että koskaan olisi sellaisesta edes puhuttu. Ei meillä kyllä siihen olisi ollut rahaakaan. Äitini oli vähän kuin minä, ei perustanut po. päivästä. Häneltä kai minäkin sen opin. Vanhemmilla vuosillaan kyllä veimme äidin silloin tällöin syömään merkkipäivänään, ja ne tilaisuudet olivat ihan mukavia. Omat po. päivien ravintolakokemuksemme hankimme joskus 80- ja 90-lukujen taiteaikoina, jolloin rahastus em. juhlatapahtumista ravintoloissa alkoi jo olla tapa.

Niin mekin luulimme, että rippijuhlissa voitaisiin kaikki olla samassa. Riitaahan sinne kukaan ei tulisi haastamaan vaikka kuinka olisi välit huonot. Mutta se ei nyt sitten käykään. Aika erikoista onkin, että rippilapsen mummo ei osallistu oman tyttärensä järjestämään juhlaan, vaan tulee meille. Vaikuttaa siltä että ex-miniä haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä, nollata koko entisen elämänsä, siihen kuuluneet ihmiset, myös omat vanhempansa, veljensä ja tämän perheen. Entisestä sille pöydälle kelpaisivat sentään lapset. Kukaan ei ymmärrä enää hänen aivoituksiaan.

Toinen miniä kertoi tänään olleensa hakemansa uuden työpaikan työhaastattelussa. Kertoi, että ei koskaan sellaisessa hiilestyksessä ole ollut. Ja sama hiilestys jatkuu kuulemma ensi viikolla, jolloin sitten karsitaan jatkajat seuraavaan vaiheeseen. Aika hurjaksi on mennyt työnhaku. Ei käy kateeksi.

Itse en kumpaakaan työpaikkaani joutunut hakemaan. Ensimmäinen työpaikka lankesi kuin manulle illallinen, kun silloin alan opiskeluun kuului pakollinen harjoittelu. Useimmat opiskelukaverinikin jäivät sille samalle tielle aina eläkkeelle asti. Minä olin yksi harvoista, jotka vaihtoivat työpaikkaa, mutta sinnekään ei minun tarvinnut hakea, kun pyydettiin.

Nykyinen työnhakusysteemi on aika hirveä, ja luulen että jäisi minulta läpi käymättä. Siinä hakijaa käännetään ja kaulitaan, testataan, haastatellaan, omatekemä video itsestä ruoditaan suurennuslasin kanssa, jne. Kammottavaa

Heh, asiasta viidenteen. Nyt hallitustunnusteluissakin on koulun opetusohjelma mallina: niissäkin käsitellään nyt ilmiöitä:)

Hallitustunnusteluista tuli mieleeni: nyt kun persut jätettiin ulkopuolelle, joten ministereitä ei persuista tule vaan pelkkää oppositiokamaa, joten Laura Huhtasaarikin on ehdolla eu-parlamenttiin ja kun häneltä kysyttiin, jos valitaan sinne, jääkö eduskuntaan vai lähteekö Brysseliin: lähtisi Brysseliin. Taidankin äänestää häntä sinne. Halla-ahohan kuulemma tulee pois sieltä. Hakkaraista en missään nimessä äänestäisi. Olisi varmaan eka kerta kun yleensä äänestän eu-vaaleissa.
Cee

Minäkin hain kerran työpaikkaa, jossa firman johtaja teetti meillä sellaisia sottuisia kopioituja testejä, joista tuskin näki mitä kuviot esittivät. Osa papereista oli mennyt aivan vinoon kopiokoneessa ja musteet osittain levinneet. Tämä oli 80-luvun alkua. Sitten hän ihmetteli, miksi pärjäsin niin huonosti niissä kuvioiden setvinnässä vaikka minulla oli niin hyvät todistukset kouluista, kiitettävät. Hän palkkasi minut ja yhden toisen yhtä aikaa. Tämä toinen otti lobarit muutaman päivän kuluessa, minäkin siedin sitä miestä vain 4 kuukautta, oli hän niin kamala johtaja ja esimies, firmansa omistaja. Hän pyysi etten lähtisi, mutta kyllä minä lähdin.

Nyt jokunen vuosi sitten huomasin, että on myynyt firmansa ja muuttanut Jenkkeihin, sinne missä laulaja Grönkin asui. Eli hyvin oli firmansa siis pärjännyt.
Cee

Meillä on sää tasaisen harmaa ja sateinen, ei rankkaa sadetta vaan sellaista tuhnua, että maisema on hyvin kastunut ja tien kuoppiin jo vesipaljut kertyneet. Niihin pikkulapset mielellään pomppaavat ja nauttivat veden räiskymisestä. Se on heille sellainen ihastuksen kohde.
Cee

Kävin kurkkaamassa Viron pesiä. Siellä alhaalla keskellä oleva vaaleana hohtava pesä, mikä lintu siinä on, niin siellä oli jokuaika sitten kymmenen vaalean helmiäisenä hohtavaa munaa, mutta sitten niitä oli kadonnut sieltä. Nyt näytti että munia on kuusi ja kolmesta ponnisteli juuri poikanen ulos. Vaikeaa se näytti olevan, mutta nälkä oli jo tullessa. Pari poikasta oli vain puolittain ulkona munasta, mutta nokka oli ammollaan auki ja emo lennähteli nopeasti pesälle ja pois hakien ruokaa noiden suu ammollaan odottavien nieluun. Sitten päätti kai ottaa lepotauon ja kävi poikasten päälle pesään. Lintuäiditkin väsyvät joskus ja lepotauko on paikallaan!

Rapu

Kerroin niistä pulassa olevista peipposista meidän mökillä. Kaiken lumen ja kylmyyden lisäksi parvea tuli kiusaamaan haukka, joka nappasi sieltä monta pikkulintua. Onneksi lumi suli pois, mutta sitä ennen kaupat oli ehditty tyhjentää linnunsiemenistä. Kauppiaat sanoivat, että jopa ihmisille tarkoitetut kalliit kuoritut auringonkukan siemenet hävisivät hyllyiltä peippojen ruuaksi. Kuka sanoo, ettei suomalaisilla ole auttamismieltä?

Se peippoparvi oli kyllä melkoinen näkymä! Luonto on julma ja karsii. Niin kyllä tekee ihmisillekin, mutta pikkulintuja ei tarvitsisi enempää karsia, kun ovat muutenkin vähentyneet. Sen huomaa ihan tässä kotiympäristössäkin, missä keväinen linnunlaulu on melkein vaiennut verrattuna siihen, mitä se oli vielä kymmenen vuotta sitten.

Tänään kuitenkin tein ilahduttavan havainnon kettislenkillä: kuului yhtä aikaa useamman kiurun livertelyä, kuovin huutelua samoin kuin töyhtöhyyppien naukumista. Nuo uudet maisemat ovat pääasiassa viljapeltoja. Järvikin on siinä aika lähellä, ja joutseniakin näkyi tänään kymmeniä.

Tänään aikani kuluksi lueskelin jostain lehdestä, taisi olla HS, kommentteja koskien juttua kasvis- ja liharuoan ilmastovaikutuksista. Kommentteja oli toistasataa ja enemmistö kirjoittajista tuntui olevan (ainakin kai omasta mielestään?) jonkin tasoisia osaajia. Lopputulema lukemastani oli, että kun osaajienkin käsitykset menevät ristiin, laidasta laitaan, niin miten sitten tavallinen kansalainen voi mitään ohjeita uskoa, mikä nyt sitten parasta syömistä olisi (ilmaston kannalta). Yhden hurraahuudonkin siinä lukiessani päästin. Tähän saakka juustoa on pidetty yhtenä pahimmista ilmaston tuhoojista, mutta nyt jutussa annettiin ainakin suomalaiselle juustolle synnipäästön, että ei se niin paha olekaan. Mikähän käsitys ruoasta huomenna vallitsee.

Mukavaa viikonloppua!

Mökin yli on lentänyt viimeksi hanhia, ei kuitenkaan niitä valkoposkia vaan joitakin lappiin menijöitä.

Eilisessa puoli seitsemässä oli vieraana Koiramäki-sarjisten ja kuvakirjojen tekijä Mauri Kunnas. Kun hän alkoi puhua ja kertoa sukujuuristaan, oli kuin kuulisin mummun, isänäidin, tarinoivan.

Ylä-Satakuntaan on minunkin juuristani neljäsosa. Niin tutun oloista Maurin haastelu oli.

Mummunhan kanssa olin paljonkin tekemisissä mutta eri paikoissa. Vuosisadan vaihteen matematiikan maisteri, Suomen ensimmäisiä, joutui papin kanssa avioituessaan ensin Hämeestä Salonseudulle ja sitten Pohjanmaalle, josta hän vieraili meillä Helsingissä ja toisen poikansa luona Pohjois-Pohjanmaalla.

Siihen aikaan naisen koulutus ei välttämättä avannut tietä yhtään minnekään, mutta kirjallisia kuvauksia kotiseudultaan minulla on vaikka kuinka paljon isoäitini perintöä.

Aamupäivän tervehdys SU-SI-alueelta!

Sää on harmaa, mutta ei ainakaan vielä sada. Muistan muutaman äitienpäiväsään, kun oli hirmuinen helle, mutta nyt ei helteestä ole pelkoa.

Hyvää äitienpäivää, meille äideille!

Näin äitienpäivän aattona mittasin äsken verenpaineeni pitkästä aikaa ja ei se nyt kovin paha ollut. 141/71 ja syke 58

Syy tähän tarkistukseen oli se, kun en oikein "tykkää" erillisestä äitienpäivästä! Kerran äiti, aina äiti!

Taas on iltapäivä vilahtanut tämän koneen ääressä istuissani. Muuta kyllä oli mielessä, mutta pojalla alkaa olla opinnäytteensä jättämisaika kortilla, ja tekstin oikolukuapua taas pyysi. Hidasta hommaa, kun aiheena on pilvipalvelut lääketieteellisissä tutkimuksissa, jotka "aika" tuntemattomia minulle. Eli teksti täytyy lukea ja jopa yrittää ymmärtää sana sanalta, että kieli tulee edes sinnepäin. Nykyään ei kieleen kiinnitetä opinnäytteissä huomiota ollenkaan siinä mitassa kuin omana opiskeluaikanani, jolloin pilkkujen paikoistakin proffa saattoi valittaa, vaikka teksti muuten olisi ollut kuinka moitteetonta.

Nyt pitää vielä käväistä puutarhalla. Ostin jo terassihortensioita, pelakuita ja orvokkeja, ynnä pari uutta kukkalaatikkoa. Mullan sitten tietysti unohdin, ja sitä tarvitaan, että saan kasvit istumaan laatikoissaan ja ruukuissaan. Hortensioiden varsinaista istutusta kyllä vielä venytän. Nehän eivät kestä pakkasta, ja tarpeen tullen pitää ne voida nostaa sisälle, joten kasvatuspurkeissaan saavat ne vielä olla jonkun aikaa. Pienemmät kukat sen sijaan pistän jo multaan.

Leppoisaa lauantai-iltaa!
am

Hyvää alkuiltaa täältä rannikoltakin!

Poikamme kävi äsken meillä syömässä lounaan, koska en huomenna vietä mitään. Hän toi kuitenkin äitienpäiväruusun. Tänään on ollut täysin harmaa sää. Huomenna ip:llä saatamme mennä hautsikalle viemään kukat anopin ja tätini haudoille. U:n fammunkin haudalle olemme aina kukan vieneet.

Tänne talven valtakuntaan, jossa vielä viikko sitten peipot paleltuivat kuoliaaksi, on tullut äkkiä kesä. Nuoriso kulkee, pyöräilee, skeittailee lyhythihaisissaan. Me vanhemmat pukeudumme vanhasta tottumuksesta lämpimästi, kunnes uskallamme heittää pipon ja kaulaliinat pois.

Lintujen riemu mökkimme lammella kiihtyy. Toisella rannalla pulputtavat teeret, toisella vastaavat metsähanhet.

Viime yönä salamoivat ukkoset tekivät taikojaan: tänään on koivuihin ilmestynyt hiirenkorvia.

Katsoin uutisista niin Ilomantsissa on ollut ihan kunnon ukonilma. Nuoret heti alkavat kulkea t-paidoissa kun on vähänkin lämmintä. Kylmettymisen jälkeisiä nuhia en kaipaa.

Minultakin hyvää äitienpäivää A-mummulle, Auroralle, Ravulle ja kaikille äideille! Sain juuri äitienpäiväonnittelut skypellä lapsenlapsilta ja lapsenlapsenlapselta. Pikkutytöllä oli itsetekemänsä perhosnaamari kasvoillaan, oli tehnyt sen ponikerhossa. Se oli kaunis keltainen perhonen, jossa oli punaisia sydämiä ja erivärisiä tähtiä koristeina siivissä. Ei hän sitä kauaa kasvoillaan pitänyt, se oli vappurekvisiitaksi tehty, joten pitihän se minulle näyttää.

Heillä oli eilen ollut siunaus- ja muistotilaisuus, pikkutytön äidinäidinisä oli kuollut. Pikkuinen oli ollut koko ajan aivan hiljaa ja kun ihmiset lauloivat, hän ei antanut äitinsä laulaa, oli laittanut kätensä aina tämän suun eteen. Oli kai tajunnut tilaisuuden surullisen luonteen. Itse olin suunnilleen saman ikäinen kun oma isäni kuoli.

Minun piti tuo aamupäiväinen juttu laittaa tähän ketjuun, mutta niin se vain vilahti siihen vanhempaan. Jättäisimmekö sen vanhan nyt oman onnensa nojaan ja jatkaisimme tätä ketjua. Pysyttäisiin kaikki samalla kartalla. Tai te muut olette kai niin tehneetkin, mutta itse putosin.

Olipa taas mieltä lämmittävää, kun kaikki - pojat, miniä, lapsenlapset, koirat - kävivät äitiä ja mummua tervehtimässä kortteineen, lahjoineen. Tyttö, tuotapikaa 15v oli taas taiteillut kortin veljensä avustamana; parasta kaikesta. Porukan tuoma ruusukin on ihana. Syötiin torttua ja jätskiä, kahvit ja teet palanpainikkeena. Italialaiset kuplivatkin nautimme päivän kunniaksi.

Huomenna olisi meininki - suunnitelma, jonka toteutuminen on herrassaan - nousta ajoissa ja viedä Picasso katsastukseen. Aikaa vielä sille olisi parikin kuukautta, mutta paree viedä nyt, ensi kuussa kokemuksieni mukaan on jonoa, kun ihmiset haluavat kesäkassit käyttöönsä. Siis pitää nousta ihmisten aikoihin. Tänä aamuna nousin vasta tosi myöhään. Siippa toi kaffeet ja lehden punkkaan, ja siinä mukavasti vilahtivat aamutunnit - ei muuten ole siippa vieläkään siipaissut huitsin nevadaan, vaikka joku euroopan viisain sitä taannoin ennusti. Ehkä se paitojen silitys auttoi:)).

Huomenna täytyy muutenkin terästäytyä ja toimittaa asioita, jotka vain ovat jääneet roikkumaan. Pitää mm. viedä ompelukone huoltoliikkeeseen, jonka toivon saavan koneeni taas kuntoon. Ompelemista olisi enemmän kuin laki sallii ja kone vain murahtelee, kun kaasua painan. Ärsyttää, kun aina olen itse pikkujutut - aikoinaan ihan isotkin ompelukset - hoitanut itse, eivätkä ne nyt onnistu. Kone on hyvälaatuinen eurooppalainen, mutta ikä taitaa silläkin olla ongelmana.

Yt.terassilta mustarastaan laulun säestyksellä am.

Nyt on sitten taas äitienpäivää juhlittu.

Porukat lähti jokuaika sitten pois ja nyt on astianpesukone päällä. Pöytä täyttyi herkuista, niin että nyt on aivan ähkyolo. Minä olin ostanut vain kaksilitraa Kunungatar jäätelöä ja tuoreita mansikoita. Kaiken muun toivat onnittelijat tullessaan. Oli kaksi kokonaista lohta, toinen loimulohi ja toinen savulohi. Vuohenjuusto-parsapiirakka, nuoremman tyttären tekemä ihana salaatti, kaksi kakkua, vanhemman tyttären leipoma mokkatäytekakku ja tyttärentyttären leipoma ihana juustokakku. Se on jo perinne niin monta kertaa hän on sen mummille tuonut äitienpäivänä.

Sitten sain vielä nuoremmalta tyttäreltäni Museokortin, joten nyt on vapaa käynnit museoonkin. Ystävätär kertoi juuri ostaneensa museokortin joten nyt täytyy yrittää niitä käyttää. Ystävättären kanssa olemme muutenkin käyneet aika usein museoissa, joten nyt sitten vain entistä useammin.

Nyt täytyy mennä vaihtamaan jotain löysempää vaatetta päälle kun tuli tosiaan herkuteltua hieman liikaa.

Kiva oli nähdä noita lastenlapsiakin taas. Vanhemman tyttären poika ja tytär menivät välillä sulattelemaan ruokaa tuohon kohdallani olevaan puistoon. Heittelivät palloa toisillee, Pojalla oli se pallo autossaan, urheilija kun on. Hänellä on vielä vuosi opiskelua ja valmistuu sitten proviisoriksi. Tyttärentytär on kauppatieteen maisteri. Nuorin lapsenlapseni oli piirtänyt minulle erittäin taitavasti oikein teknisesti suunnitellun, pikkutarkasti toteutetun kortin. Piirtää aivan samaan tapaan kuin äitinsä piirsi jo lapsena. Taiteellisia ovat.

Minulle jäi ruokia ja kakkuja ainakin pariksi päiväksi vaikka nuoretkin saivat herkkuja mukaansa ainakin iltapalaksi, kun asuvat jo omissa asunnoissaan.

En ole ehtinyt viettää äitienpäivää, on ollut muuta tekemistä, näitä kirjoituspuuhia lähinnä.

Miksei se toinenkin "mummoketju" voisi olla käytössä? Sehän perustettiinkin ensin. Tämä syntyi epähuomiossa.

Vaikka samahan se kirjoitti mitä tahansa ja mihin tahansa niin perästä kuuluu, siis tuolta toisaalta.

Anonyymi
12.5.2019 23:47

Mitä sinä metsistä tiedät, tuommoinen "jossain määrin hillityn mätänemisen" tulos? Äläkä ole kateellinen ne*kruille jotka saavat paremmin naisia.. Onhan sinulla ollut se elämäsi romanssi yhden lylleröblondin kanssa. Vai oliko hän tyyliä 'nyljetty orava'?

Harmaata on taas tänään säänpuolesta. Ei oikein pidä sää ennusteet paikkaansa. Minä ihmettelin kun tänään aamupäivällä olohuoneeni ikkunan kohdalla, tosin pensasaidan toisella puolella, ei siis minun pihallani, seisoi kaksi miestä ja yksi nainen ja he tuijottelivat parvekkeelleni päin? Joku kuvasi parvekettani, tai seinääni ja silloin minä avasin olohuoneen oven pihalle ja sanoin että "mistä on kysymys? Onko siellä jotain vikaa?" Mies vastasi, että he tutkivat "pergoloiden kuntoa:" Kai ne sitten oli jotain taloyhtiön tutkijoita. En ollut kyllä kuullut tuollaisen tutkimuksen tulosta, eikä kaikilla edes ole pergolaa.

No mutta, nyt aurinko meinaa pilkistellä. Tuleeko tästä kuitenkin vielä aurinkoinen päivä?

Ei nyt muuta, kuin hyvää viikon alkua kuitenkin, olipa sää millainen tahansa!

Rapu

Minäkin ihmettelin, miksi on kopioitu tänne tuo yllä oleva viesti. No, joku tosiaan ehkä haluaa hämmentää. Ehkä olo käynyt pitkästyttäväksi.

Täällä böndellä on aika aurinkoista. Juuri kävimme työntelemässä kettiksiä ja aurinkolasit sai olla koko ajan silmillä, muuten olisi häikäistynyt. Parin edellisen päivän sade on tehnyt hyvää. Hirmu kuivaa jo olikin. Oman pihan nurmikkokin kasvoi lähes silmissä leikkauskuntoon. Siippa jo tuossa hioo veistä;))

Mukava seurata kevään etenemistä. Joka päivä saa huomata kasvien taas kasvaneen eilisestä, ja puiden ja pensaidenkin kukinta edistyy päivä päivältä. Tänään reitillämme kasvava tuomi oli jo täydessä kukassa, viime viikolla oli vielä nupulla. Rentukoitakin oli yhden puron varteen kasvanut pilvin pimein. Ne ovat tosi kauniita isoina mattoina, kuin aurinkoja maan pinnalla. Leivosetkin livertelivät taas ikään kuin joku laulukilpailu olisi ollut menossa.

Pienemmälle koiralle maailma onkin nyt ihmeitä täynnä, onhan tämä sen ensimmäinen kevät. Uusia hajuja tietysti on paljon ja vähän väliä se heittäytyykin rypömään jonkun hajulähteen päällä. Siinä saa olla tarkkana, ettei kyseessä ole jonkun elukan köntsää, mikä sitten johtaisi lenkiltä suoraan suihkuun.

Minulle on sama vaikka molempiakin elämä-ketjuja pidettäisiin yllä. Ajattelin vain, että yhden ketjun taktiikalla ei tarvitse niin paljon haeskella ja selailla.

Minulta myös hyvää alkanutta viikkoa!

Ihme että tutkivat pergolaasi, jota sinulla ei edes ole. Tuli mieleeni sisäoventarkastajat. Katsoin kuvia pergoloista, niin mitä ihmeen suojaa ne tarjoavat jos siinä on pelkkä rimakatto. Useimmissa ei ollut kunnon katetta. Tuskin olivat taloyhtiöstäsi, mikäli et ole saanut siitä tiedotetta.
Cee

Olen aina ollut terve. Tupakan aiheuttamaa astmaa en pidä kovin vakavana. Kun muutin tänne Pohjois-Karjalaan, siun sote -niminen sairaanhoitosysteemi kietoi minut hellään huomaansa. En tiennytkään, miten ihmisestä voidaan huolehtia kokonaisvaltaisesti; vuotuisilla keuhkospesialistikäynnilläni minulle oli tarjottu vain stetoskooppia ja aina samojen astmalääkkeiden uusimista vuodeksi kerrallaan. Verikokeista ei puhettakaan. Onneksi kuuluin työterveydenhoidon piiriin, joka meillä oli tavallista anteliaampi, korvasi jopa silmälasit ja hampaanhoidon implantteja myöten.

No täällä oli kaikki paremmin. Olen käynyt niin paljon verikokeissa etten tiedä, kuka ja mitä varten minut on labraan lähetetty. Nyt sitten tarmokas sairaanhoitaja lääkäripulan vaivaamassa pikku terkkarissamme päätti, että olen oikeutettu palveluseteliin. Pääsin moninkertaisiin jalkahoitoihin itselleni ilmaiseksi. Ja kyllä se täti huolellista työtä tekikin. Työkaluarsenaali oli huomattava, ja kaikkea uutta opin. Harmittaa, kun olin juuri ostanut valkoisen pesuvadin jalkojen liotusta varten kovettumien poistamiseksi, mutta nyt ei ohuen ihon nahkaa saanutkaan kylvetellä. Pelkästään öljytä, öljytä, öljytä. Ehdottomasti kiellettiin kulkemasta paljain jaloin, aina kotikengät jalassa. Ainot tai Reinot, kysäisin. Nehän ne viihoviim eiset ovat, hoitaja vakuutti. Näköjään uusi aika koittaa muillekin kuin konkurssin juuri tehneelle tossufirmalle.

Reinot ja ainot ovat sellaisia tasapohjaisia, en voi sellaisilla kävellä. Pohjan on oltava suht paksu ja kantapään oltava korkeampi kuin varpaiden puoli.
Cee

Katson juuri Nybergin eilistä ohjelmaa, jossa haastatellaan Katri-Helenaa, hän on pitänyt paussia jo vuoden verran, mutta hänen puheäänensä on ihmeen käheä. Onkohan äänihuuletkin jo lopuillaan. Paula Koivuniemen puheääni on aina ollut niin käheä, että ihmetyttää että pystyy yleensä laulamaan.
Eilen näin pätkän jostain hupiohjelmasta, jossa oli Hannele Lauri yhtenä naisista, hän oli siinä suunnilleen nykyikäisenään ja hänellä oli mielestäni varsinainen viskibaritoni. Kyllä laulu- ja puhetyöläisten äänihuulet kärsivät ainaisesta äänessäolosta.
Cee

Hollannin haikaranpesällä heitettiin eilen nuorin poikanen ulos pesästä. Nyt siellä on kolme suunnilleen samankokoista jäljellä. Eli kyllä haikarat ovat raakoja lintuja. Esim kotkat syövät kyllä muiden lintujen poikasia, mutta yksi päivä näin kun haikara söi yhden omista poikasistaan. No kotkilla ei montaa poikasta olekaan kerrallaan, haikaroilla noin 4-5, joista lähes poikkeuksetta 2-3 jätetään henkiin vanhempien toimesta.
Cee

Kaunista päivää! Kovin on jo kesäisen näköinen keli, paitsi lämpömittarin lukema ei ihan vielä kesää indikoi.

Minä tässä hieman ihmettelen, miten hoituu tänään kettislenkki. Jostain syystä taas selkäkipu rajoittaa liikkumista kunnolla. Pitkän aikaa se onkin ollut kivuton, tosin älyttömän jäykkä, mutta liikkumista se ei haittaa. Aamulla kun heräsin, en meinannut sängystä ylös päästä, kun vihlaisut menivät pitkin selkäpiitä. En muista mitä unia näin, näinkö mitään, mutta ehkä olen tehnyt unessa jotain kumarteluhommia.

Tai ehkä olen allerginen yhtiön viikonlopun pihatalkoille, missä joutuu kumartelemaan joka toisessa välissä. Näillä näkymin taidankin mennä vain talkoolounaalle;)). Näiden melkein 33vn aikana, jotka täällä asuneet olemme on yhden käden sormin laskettavissa poissaoloni yhteisistä tapahtumista, sen lisäksi, että enemmän kuin kaksi kolmannesta ajasta olen ollut hallituksessa; kaksi vuotta pestiä, yksi vuosi vapaalla ja taas uusi jakso.

Joku maintsi Ainot ja Reinot. Minulla on Ainot. Sain ne jossain vaiheessa lahjaksi. En tykkää niistä, rumatkin ovat, mutta ajavat mökillä asiansa. Minun Ainoni ovat liian isot, joten lähinnä hiihtelen, mutta hyvä puoli on se, että menevät jalkaan sujauttamalla, mikä yksi tossujen - ja minulle kenkienkin - tärkeimmistä ominaisuuksista. Kotona käytän hotellihuoneista kerättyjä tossuja. Siippa niitä keräili aikoinaan, ja nyt keräilee poika, joka joutuu paljon matkustelemaan töissään.

Nyt näyttää kettiskello lenkin paikkaa. Leppoisaa päivää kaikille.
am

Aurinko kyllä paistaa ulkona, mutta miksi minä palelen sisällä? Pitäisköhän mennä ulos lämmittelemään?

En ole vielä tänään käynyt yhtään ulkona kun aika on mennyt koneella ja puhelimessa. Tänään soitti tuo sisko, jonka kanssa soittelemme koska vain, ilman mitään määrättyjä päiviä tai kellonaikoja.

Siirsimme vielä tarhalle menoakin, vaikka puhetta oli, että olisimme käyneet aamupäivällä äitienpäivänä, mutta sitten totesimme yksimielisesti, ettei se ole hyvä idea! Yökylmiä on luvattu tälle viikollekin, enkä halua ruveta raijaamaan mitään joka ilta sisälle suojaan. Enkä peittelemään, mutta en halua sitäkään, että halla vie ne heti alkuunsa, joten hyvä päätös tuli tehtyä. Vielä ehtii, kun lämpenee.

Mitä tulee Ainoihin, tai Reinoihin, niin niistä kumpiakaan en ole omistanut koskaan. "Selkäkipu" on sen sijaan "tuttu juttu" minullekin, vaikka ei toivottu, mutta minkäs teet!

Eipä muuta kuin mukavaa tiistaita kaikille!

Anonyymi
14.5.2019 9:17

UUSI
En nyt varsinaisesti lammikoksi sanoisi kuuden hehtaarin laajuista ja kymmenen metriä syvää lampea. Ei se tosin mikään Tyynimeri ole, mutta hyvin siitä hauki käy katiskaan. Ja olemme sen ainoat ranta-asukkaat.

Mites ne Lassilan rannat? Eikös Mätäoja kiemurtele siellä päin?

Tavallista tiistaita kaikille täältä rannikolta, ison meren sellaiselta rannalta, missä kahden niemennokan jälkeen näkyy aava ulappa Suomenlahtea. Aurinko paistaa. Jos asuisimme korkeammalla voisimme nähdä Tallinnan mastoja.
Olen juuri keittänyt jauhelihakeittoa, pilkoin juuri runsaasti persiljaa keiton päälle. Kohta syömme.

En tajua, kuka tuo tänne noita porinan vihamielisiä viestejä.
Cee

Aika kummallista, että joku siirtelee noita vanhoja viestejä tänne. Jospa se on joku joka tykkää kirjoittamisesta, mutta ei jaksa tai viitsi itse sitä tehdä;). Onhan meitä täällä moneen junaan.

Oli muuten ulkona aika kalsea keli. Aurinko kyllä paistaa, mutta tuuli on melkein hyytävä. Kun menimme koirataloon, niiin meitä kohtasi melkoinen näky. Koirat olivat taas ottaneet käsittelyynsä yhden vanhan sohvan tyynyn ja purkaneet sen sisukset pitkin lattioita. Se sohva on jo kerran pienennetty, postettu kaikki syödyt osatja kasattu jäänteistä niille makuusohva, missä ovatkin hyvin viihtyneet. Tyynytkin saaneet olla rauhassa. Mikä lie pistänyt ne tänään taas riehumaan. Tihutyö tietää sitä, että joutuvat huomisesta lähtien olemaan kotonaan vielä rajatummissa tiloissa kuin tähän saakka. Nyt ovat saaneet asustella keittiössä ja olkkarissa, muiden huoneiden ovet ovat kiinni. Saa nähdä, mitä enää niille jää, eteishalli kai. Kunhan saisivat pian rakennettua tarhan. Koirankoppi on jo tontille tuotu.

Tänään n minulla kauden viimeinen oopperanäytös ja sitten vain syksyä odottelemaan. Samoin ylihuomenna on HKO:n kevään viimeinen konsertti. Kesäloma musiikista onkin aika pitkä, mutta onneksi on tuo nettiradio, mistä voi kuunnella loistomusiikkia aina kun vain haluaa. No, kesäaikana ei nyt niin kovasti radiotakaan tule kuunneltua on kaikenlaista muuta tekemistä.

Rapusen kalasopasta ja viherpippurijuustosta tuli mieleen, että itse maustan esim. porosopan aina rasiallisella viherpippurituorejuustoa, Koskenlaskija tietysti kävisi myös. Eilen tein lounaaksi munakkaan, mihin tuli sisälle porosulatejuustoa ynnä paprikaa ja kevätsipulia. Ja hitsi, että oli hyvää. Juustosta saakin lisuketta mihin tahansa syötävään, niin makeaan kuin suolaiseenkin, ja sitä on helppo käyttää. Ja nythän noita maustettuja sulate- ja tuorejuustoja on vaikka minkä makuisia. Kettiksetkin syövät mielellään juustoa. Nehän kyllä syövät mielellään mitä tahansa, mm. porkkana ja banaani ovat niiden suurta herkkua.

Sellainen kalakeitto, mihin tulee sulatejuustoa, onkin todella hyvää. Myös suppilovahverokeitto, jossa on sakeuttajana sulatejuustoa, on taivaallisen hyvää.
Cee

Kun joskus teen broilerilasagnea, teen siihen valkokastikkeeseen mausteeksi rasiallisen aurinkokuivattuatomaattituorejuustoa. On makoisaa.
Cee

Anonyymi
14.5.2019 9:17

UUSI
En nyt varsinaisesti lammikoksi sanoisi kuuden hehtaarin laajuista ja kymmenen metriä syvää lampea. Ei se tosin mikään Tyynimeri ole, mutta hyvin siitä hauki käy katiskaan. Ja olemme sen ainoat ranta-asukkaat.

Mites ne Lassilan rannat? Eikös Mätäoja kiemurtele siellä päin?
Kommentoi
1 VASTAUS:
UUSI
Anonyymi
14.5.2019 16:27

PS Älkää turhaan nähkö vaivaa siirtää tekstejäni Elämään. En ne sillä täältä katoa minnekään.

No tuo naisen ja muka naisen pohdinta jääköön toiseen kertaan. Jäin ihmettelemään Elämässä yhden kanan kotkotusta. Siellä tämä kotkotti sellaista, että jollei kerro "kumppanistaan", lapsistaan tai lapsenlapsistaan näillä saiteilla jotain, niin silloin on pakko olla jotain, mitä piilottaa, jotain kauhiata taustalla.

En viitsinyt kanalan rauhaa häiritä enempää tällä kysymyksellä.

Itselläni on sellainen käsitys, ettei läheisistä ole ilman heidän suostumustaan mitään asiallistakaan asiaa kirjoittaa yhtikäs mitään yhtikäs mihinkään. Oli aika, jolloin mm. weepelin kanssa joitain tervehdyksiä toinen toistemme lapsenlapsille saatoimme lähettää, itse innostuin ekasta lapsenlapsestamme jne. Joskus toki myös "kumppanista" joitain lauseita olen kirjoitellut. Se, että en enää näin tee, ei ole jemmaustarve, vaan hän päättää itse, mitä itsestään kirjoittaa ja mihin kirjoittaa. Jos kirjoittaa.

Toisaalta mr. Who on kauniisti valaissut rva Whoota ja sen on voinut "lukea" sukupuolisesti ilman, että kukaan haluaisi tietää enemmän hänen rouvastaan.

Kanalaumassa on ihan toisin nämäkin asiat.

(Kyllä täällä muutkin osaavat kopioida älyttömyyksiä.)

"Aurinko laskee länteen"...

Minulle näkyy juuri nyt erittäin kaunis auringonlasku tähän koneelleni. Taivaanranta on yhtä punakultahehkua! Muuten taivas on vaalean sininen, pilvetön ja osittain jo tummumaan päin, yö lähestyy, vaikka vielä on edessä sekin lyhyt aika, kun pimeyttä ei tule edes yöllä. Nyt on tuulikin tyyntynyt ja männyt ikkunani alla seisovat liikkumatta.

Jospa minäkin suljen nyt koneeni ja käyn unten maille!

Hyvää yötä!

Rapu

Anonyymi
14.5.2019 19:30

Kai se päivä pitkältä tuntuu, kun täytyy tehdä tyhjää työtä, siirrella tekstejä ketjulta toiselle.

Siis rouva Ceetä varjelee tyhmyydeltään vain joku monitoimimies. Voi rouva Cee raukkaa, me muut mummut olemme edes sentään itsenäisiä naisia.

Kippari puhuu itsensä vähän väliä pussiin. Ei ihme tuollaiselta Mätäojan vettä siemainneelta.

Anonyymi
15.5.2019 3:21

UUSI
Siellä taas "viha pulputtaa sakeana sakkana", kuten Rapu sanoi. Harvinaisen osuvasti sanottu kahdesta "herrasmiehen" retkusta.

Anonyymi
15.5.2019 4:00

UUSI
Mätiksen kippari on varmaan itse poistanut päiviltä sen hämärän blondinsa. Siksi hän huonon omantunnon tuskissaan mouruaa ilkeyksiä meistä kunnon naisista.