Väheneekö väestö oikeasti?
Maailmassa on ollut vuosisatoja kestäneitä kulttuureita, joiden sisäinen väestökehitys on noudattanut seuraavia vaiheita: Alkeellisissa oloissa syntyvyys on korkea. Syntyneiden määrä koko väestöstä voi olla 3-5 prosenttia vuodessa. Lapsikuolleisuus on korkea, jopa 20-30 prosenttia neljän ensimmäisen elinvuoden aikana. Elinajanodote on lyhyt, noin 30-40 vuotta, ja väestö ei kasva. Parantuvan elintason myötä syntyvyyden pysyessä korkealla lapsikuolleisuus laskee ja elinajanodote pitenee. Väestö kasvaa nopeasti. Moni Afrikan maa on nykyisin tässä vaiheessa.
Elintason edelleen noustessa hedelmällisessä iässä oleva väestö kasvaa, mutta syntyvyys alkaa laskea. Myös kuolleisuus laskee vähän. Väestö kasvaa hitaasti ja ikääntyy.
Hedelmällisessä iässä olevan väestön suhteellinen määrä ja syntyvyys vähenee. Kuolleisuus ylittää syntyvyyden. Muutamassa sukupolvessa kantaväestö häviää tai sulautuu alueelle tulevaan suuremman syntyvyyden omaavaan väestöön.
Alkeellisissa ja köyhissä oloissa vallitseva sosiobiologinen järjestelmä pyrkii korkean syntyvyyden kautta varmistamaan populaation jatkumisen. Korkean elintason vallitessa tämä mekanismi on heikko ja syntyvyys alhainen.
Suomi on muun Euroopan mukana nyt siirtymässä kolmannesta neljänteen vaiheeseen. Esimerkiksi Saksassa on kantaväestön määrä jo parin vuosikymmenen ajan vähentynyt noin 400 000 hengellä vuodessa. Väestön kokonaismäärä on kuitenkin pysynyt stabiilina noin 80 miljoonassa maahanmuuttajien ja heidän korkean syntyvyytensä vuoksi. Tämä väestö on ikärakenteeltaan nuorta ja sen kuolleisuus alhainen. Saksan väestö on siis vaihtumassa.
Suomen kantaväestö synnyttää nyt noin 43 000 ja 400 000 suuruinen maahanmuuttajataustainen väestö 7 000 lasta vuodessa. Kantaväestön ikääntymisen vuoksi sen kuolleisuus ylittää 50 000. Lisäksi Suomesta muuttaa vuosittain noin 4 000 koulutettua suomalaista enemmän ulkomaille kuin sieltä palaa kotimaahan. Maahanmuuton ja tulijaväestön korkean syntyvyyden ja hyvin alhaisen kuolleisuuden vuoksi väestön kokonaismäärä on tällä hetkellä nousussa.
Todennäköisesti Suomen kantaväestön vähetessä maahanmuuttajataustaisen väestön osuus kasvaa lähivuosikymmeninä edelleen. Sen syntyvyys pysynee parin sukupolven ajan noin kaksinkertaisena kantaväestöön verrattuna. Afrikasta ja Lähi-Idästä tulevien lapsi- ja sukurakkaiden muuttajien syntyvyys saattaa olla jopa kolminkertainen.
On hyvinkin mahdollista, että Suomen väkiluku ei käännykään ennustettuun laskuun 2030-luvulla vaan maahanmuuttajataustainen väestö ylittää miljoonan henkilön rajan kantaväestön vajotessa alle viiden miljoonan.
Tapahtumassa oleva väestörakenteen muutos voi merkitä suomalaisen yhteiskunnan perinteisten arvojen ja kulttuurin heikentymistä. Syntyy todennäköisesti uusia ideologisia, uskonnollisia ja poliittisia liikkeitä uuden kasvavan väestöryhmän etujen ajamiseksi. Maamme johtajien on syytä tarkkaan harkita, millainen väestöpoliittinen lainsäädäntö on eduksi Suomelle.
Maailmassa on ollut vuosisatoja kestäneitä kulttuureita, joiden sisäinen väestökehitys on noudattanut seuraavia vaiheita: Alkeellisissa oloissa syntyvyys on korkea. Syntyneiden määrä koko väestöstä voi olla 3-5 prosenttia vuodessa. Lapsikuolleisuus on korkea, jopa 20-30 prosenttia neljän ensimmäisen elinvuoden aikana. Elinajanodote on lyhyt, noin 30-40 vuotta, ja väestö ei kasva. Parantuvan elintason myötä syntyvyyden pysyessä korkealla lapsikuolleisuus laskee ja elinajanodote pitenee. Väestö kasvaa nopeasti. Moni Afrikan maa on nykyisin tässä vaiheessa.
Elintason edelleen noustessa hedelmällisessä iässä oleva väestö kasvaa, mutta syntyvyys alkaa laskea. Myös kuolleisuus laskee vähän. Väestö kasvaa hitaasti ja ikääntyy.
Hedelmällisessä iässä olevan väestön suhteellinen määrä ja syntyvyys vähenee. Kuolleisuus ylittää syntyvyyden. Muutamassa sukupolvessa kantaväestö häviää tai sulautuu alueelle tulevaan suuremman syntyvyyden omaavaan väestöön.
Alkeellisissa ja köyhissä oloissa vallitseva sosiobiologinen järjestelmä pyrkii korkean syntyvyyden kautta varmistamaan populaation jatkumisen. Korkean elintason vallitessa tämä mekanismi on heikko ja syntyvyys alhainen.
Suomi on muun Euroopan mukana nyt siirtymässä kolmannesta neljänteen vaiheeseen. Esimerkiksi Saksassa on kantaväestön määrä jo parin vuosikymmenen ajan vähentynyt noin 400 000 hengellä vuodessa. Väestön kokonaismäärä on kuitenkin pysynyt stabiilina noin 80 miljoonassa maahanmuuttajien ja heidän korkean syntyvyytensä vuoksi. Tämä väestö on ikärakenteeltaan nuorta ja sen kuolleisuus alhainen. Saksan väestö on siis vaihtumassa.
Suomen kantaväestö synnyttää nyt noin 43 000 ja 400 000 suuruinen maahanmuuttajataustainen väestö 7 000 lasta vuodessa. Kantaväestön ikääntymisen vuoksi sen kuolleisuus ylittää 50 000. Lisäksi Suomesta muuttaa vuosittain noin 4 000 koulutettua suomalaista enemmän ulkomaille kuin sieltä palaa kotimaahan. Maahanmuuton ja tulijaväestön korkean syntyvyyden ja hyvin alhaisen kuolleisuuden vuoksi väestön kokonaismäärä on tällä hetkellä nousussa.
Todennäköisesti Suomen kantaväestön vähetessä maahanmuuttajataustaisen väestön osuus kasvaa lähivuosikymmeninä edelleen. Sen syntyvyys pysynee parin sukupolven ajan noin kaksinkertaisena kantaväestöön verrattuna. Afrikasta ja Lähi-Idästä tulevien lapsi- ja sukurakkaiden muuttajien syntyvyys saattaa olla jopa kolminkertainen.
On hyvinkin mahdollista, että Suomen väkiluku ei käännykään ennustettuun laskuun 2030-luvulla vaan maahanmuuttajataustainen väestö ylittää miljoonan henkilön rajan kantaväestön vajotessa alle viiden miljoonan.
Tapahtumassa oleva väestörakenteen muutos voi merkitä suomalaisen yhteiskunnan perinteisten arvojen ja kulttuurin heikentymistä. Syntyy todennäköisesti uusia ideologisia, uskonnollisia ja poliittisia liikkeitä uuden kasvavan väestöryhmän etujen ajamiseksi. Maamme johtajien on syytä tarkkaan harkita, millainen väestöpoliittinen lainsäädäntö on eduksi Suomelle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.