rakastaa vaikka niin haluaisin?
Miksi en saa
miksienikinäminä
2052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mä vaan teen aina jotain väärin ja aika usein tietämättäni. Sen takia en saa koskaan rakastaa.
Mä en taas ikinä uskalla tehdä mitään. Aina kuitenkin vetäydyn jos jotain mahdollisuuksia olisi.
Se on ymmärrettävää. Näen kyllä tuon sellaisena ominaisuutena että vaikka siinä kärsii itse niin siinä saattaa myös säästyä paljolta,
Niin. Pitääkö sitä lohduttautua sillä.
Sillä ainakin luulisi voivan lohduttautua.
Pitää+sanoa+että+mietitte+aika+järkevästi.+Noin+se+onkin.+Voitte+kysyä+keneltä+vaan+niin+ainakin+80%+sanoo+samaa.+Siis+ne+ketkä+aloittivat+suhteen+ja+astuivat+oman+varoituskynnyksensä+ylitse.
Joo kannattaa kuunnella sisäisiä vaistoja vaikka samalla tuntisikin riittämättömyyttä tai olisi vain muuten vain todella ujo... niin kannattaa aina ihastuessa miettiä vähän muullakin kuin tunnepuolella.
Niin aina ei välttämättömästi kannata haistella eikä aisteillakaan omia hajujaankaan.
Ja todellakin ajatella joskus oman pään ulkopuolelta.... nyt en kyllä jaksaisi enää selittää jotain Zenon-filosofia tyyppisiä paradokseja asioista, mutta niin.
Tottakai saat ja täytyykin. Eihän maailmaa olisi ellei rakkauttakaan olisi. Älä ole huolissasi . Suurempi tietää mitä tekee.
Oletkos sitten jotenkin tunteeton?
Kyllä mä ainakin osaan rakastaa monia asioita ja koko ajan.
Taidat enemmänkin kaivata sitä että sinua rakastetaan kuin sitä että sinä rakastat asioita?
Minä nimittäin rakastan kevättä, hapekasta raikasta ilmaa ulkona jossa on helppo astmaatikon hengittää, Juoksulenkkiä aamuvarhaisella kello 5-6 välillä taikka illalla klo 21-23 välillä, rakastan kaikki läheisiä ihmisiäni, rakastan vasta siivottua kotia ja sen raikkauden tuntua, rakastan vsta pestyjä petivaatteita kun ensimmäisiä kertoja käy niihin nukkumaan, rakastan sitä tunnetta kun opin jotain uutta, rakastan maisemia, rakastan tunnetta kun otan polkupyörän alleni ja otan kunnon vauhdit vaikka jossain jyrkässä mäessä. tunne olevani vapaa ja voivani tehdä mitä vain ja mennä minne vain ja se täyden vauhdin hurma ja edessäni oleva jyrkkä alamäki jonka alapuolella jossain siintää risteys alue jossa saa testata kuinka pitkään uskaltaa ajaa maksimaalisella vauhdilla kohti autojen ajoväylän ylityksiä ennen kuin täytyy lyödä jarrut kiinni. Tykkään siitä pienestä vaaran tunteesta, riskinotosta ja täydestä vauhdista jolla syöskyn kohti vaaraa.
Ennen rakasin urheillessani kovaa vääntää kuulokkeista kuuuluvat musiikit täysille. aina ne viti siellä punaisella varoituksella että kuulo vaarassa. nykyisin en voi kun mulla aika usein alkaa piippaan korvissa hetken päästä jos väännän niin kovalle.
Rakastan erilaisia värejä ja rakastan ihastella värien loistoa kaikessa mitä näen. Taiteessa, koruissa, vaatteissa, maisemissa, kukkasissa jne.
enkä tarvi rakastamiseen mitään ponnistuksia tai lupia. se vaan on tunne sisälläni jota tunnen ihan itsestään.
Monetkaan noista ei osaa minua takaisin ihastella ja rakastaa mutta en minä sitä tarvitsekaan. saan nautintoni siitä sisäisestä tunteestani
Kyllä tietenkin rakastan ihmisiä ja eri asioita ja saan varmasti takaisinkin. Mutta tarkoitan sitä sydäntä tuohon vierelle jonka kanssa herätään aamulla vaikka kahvin keittoon.
Kai sä tunnet rakkautta ilman että ihmisen täytyy vastata siihen tunteesees mitenkään vai ?
Aina ei saa mitä haluaa mutta ei se sitä tunnetta mitä tunnet poista. Se taas jos kaipaat sitten sitä että joku sinua rakastaa eli se syvin kaipuu onkin rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen tunne niin sitten se on asia erikseen.
Kaipaat silloin sitä että joku rakastaa sinua
On luonnollista, että ihminen kaipaa myös jonkun rakastamana olemista ja tämän ihmisen rakastamista. Monille pettyneille ja eronneille se voi olla laimeampaakin välittämistä, yhdessä ainakin.joidenkin asioiden tekemistä. Voihan sellainen kasvaa rakkaudeksikin tai sitten tapaa jonkun ihastuttavamman vielä. Ei näistä tiedä.
Mä itse muistan tuoreena tuossa muutamia päiviä sitten kokemani tunteen kun otin polkupyörän talvivarastoinnista käyttööni. Huolsin sen ensin itse ajokuntoon ja sitten lähdin sitä testaileen että miten kunto laskenut talven aikana.
Ulkona oli kaunis ja lämmin aurinkoinen päivä. Otti vähän reisille enemmän kuin syksyllä, mutta tunsin sen vauhdin ja vapauden tunteen täyttävän minut kokonaan ja tunsin oloni aivan mielettömän onnelliseksi. Vapaaksi ja vapautuneeksi. Oli helppo hengittää. Tuntui kuin koko mun kroppa olisi täyttynyt onnellisuudesta ja ilosta vapautuneisuudesta ja tunteesta että olen vapaa kaikista kahleista. Painottomassa tilassa.
aivan täydellistä. Niitä hetkiä joissa mä lataan akut että jaksan elämäääni
K-naisen kanssa. Rakastan muuten samoja asioita, mutta tuo vauhdinhurmaosuus on minulta kokematta, kun en pyöräile. -ehkä tykkäisin siitäkin jos pyöräilisin, mutta vähän vaikeaa yhdellä jalalla.. :(
Muuten ollaan aika samanhenkisiä ja minäkin nautin elämän pienistä iloista ja etenkin luonnossa liikumisesta. :)
kuvailet. Osaan kuvitella tunteen. :)
Muistan että kun poljin aivan viimeisillä reisien voimilla ylämäen ylös ja aloin laskemaan sitä alas ottaen polkupyörästä kaiken vauhdin irti siihen, Se tuuli, järjetön vauhti ja se miten nopeasti risteysalue lähestyi ja aloin laskeskeleen että vielä irtoo pyörästä tehoja j lisäsin vauhtia miettien että uskallanko viedä pyörän ihan tappiin asti ja lyödä jarrut lukkoon aivan millissä,
Irrotin käteni sarvista täydessä vauhdissa kohti risteystä kunnes tajusin että nyt pakko painaa jarrut äkkiä lukkoon kun en näe onko autoja tulossa noiden pusikoiden takaa. Autolle polkupyöräilijä jää kakkoseksi.
Joo varovainen kannattaa olla kuten moottoripyöräilijäkin jää aina kakkoseksi auton kanssa, autokin jää kakkoseksi panssarivaunun kanssa sitten.
Jalankulkijakin jää törmäyksissä kakkoseksi polkupyöräilijänkin kanssa :)
Niiin, no mä olen polkupyörällä kerran auton kanssa törmännyt ja ilmassa oikeudessa asiaa puidessa todistajan mukaan lentänyt puolivolttia ilmassa josta auton konepellin kautta asfaltille ja tajuttomaksi. Virkosin kuitenkin siitä siinä vaiheessa kun yli ajanut kuski alkoi minua liikuttelemaan, mutta minun päässä löi tyhjää.
Asiat joita minulle sanottiin ja mitä näin ja koin eivät pysyneet muistissani puoltakaan minuuttia. Kaikki pyyhkiytyi muististani. Ensiavussa poliisit kuulemma luovutti "kuulusteluni" kun en edes osannut kertoa oikein sitä missä onnettomuuspaikka sijaitsi.
Olin kuulemma muistellut sen oikein että olin tulossa terveysasemalta ja matkalla kotini suuntaan mutta kun en muistanut missä jäin alle aloin arvailemaan etä jossain lähellä terveysasemaa mutta arvasin väärin joten poliisit sanoivat exälleni joka silloinen avomieheni että minun kuulustelua täytyy siirtää kun nyt tää nainen ei kyllä ole oikein asiaan pysty. Kutsu tulee kuulusteluun myöhemmin.
Ensimmäiset asiat jota törmäyksen jälkeen pysyi muistissa oli poliisin lähtö ja exäni katse kun se katsoi mua. Se katsoi sen näköisenä että mietti " tuleekohan sun päästäs enää ehjää vai tollanenko muistilaho susta jää? Mitä mä sun kans teen"
Muistan sanoneeni sille että " älä kato mua noin huolestuneesti.. missä mä oon?"
Kyllä mä siitä sen illan aikana tokenin eli pää vaan keräili itseään kovemman tällin jälkeen muutaman tunnin ja sitten alkoi taas lähimuistikin pelaan normaalia tahtia. Viikon mulla oli vielä sen jälkeenkin sekavuutta muistissa ja pelästytin isänikin kun olin onnettomuuden jälkeen sen luona käymässä ja yhtäkkiä mulla meni muistissani ristiin se mitä se sanoi.
Hän sanoi että bensamittarit näyttää niin matalia että hänen täytyy käydä tankkaamassa mutta ensin käy pankkiautomaatilla. se pysäköi ja näin kun se meni nostaan rahaa. Sitten se tuli autoon takaisin ja käynnisti autoa...
minä aloin siinä katselemaan bensamittaria ja kysyin:
"isä onko tuo sun mittaris jotenkin rikki? Bensamittari näyttäää vieläkin lähes tyhjää vaikka tankkasit?"
isäni meni hiljaikseksi ja naama valkeni ja sitten se sanoi:
"Enhän mä ole vielä tankannut. Oon vasta menossa... nostin vasta rahaa automaatista sitä varten... etkö muista?"
Mä hiljenin hetkeksi miettimään ja sitten muisti taas alkoi rullaan ja totesin että:
"niin olikin! Nyt mä muistan.. näinhän mä itsekin miten siinä automaatilla seisoit.. Mulla lääkäri sanoi et näitä muistin takkuilua saattaa tulla onnettomuuden jälkeen mut ne menee kuulemma ohi.. tää johtui varmaan siitä... "
Isäni katsoi mua hetken varmaan miettien että onkohan ton pää nyt ihan kunnossa, mutta sitten oli taas normaalisti
Niiiiin hyvä kysymys. Oon itse eronut jo melkein 4 vuotta sitten. Kaipaa sitä fyysisyyttä, kehojen kieltä, mutta eniten sitä että saa huolehtia, rakastaa toista. Kun on vielä perinyt passaamisen jalon taidon, on yhtä tuskaa kun ei ole rakasta kehen sitä harjoittaa.