>3 ei vaan <3
m>n
En tiedä mitä sanoa, taidan olla jänishousu. Taidan pelätä liikaa kertoa
Tahtooko edes
m>n
En tiedä mitä sanoa, taidan olla jänishousu. Taidan pelätä liikaa kertoa
Tahtooko edes
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Söpö 😘
huono olo..
Mitä kertoa
tykkään mä sustakin, vaikken romanttisessa mielessä. <3
tykkäämisen tasoa taitaa lisätä kunnioitus sinun vuosia kestänyt kiinnostukseni minuun ja elämääni. Eihän tuollaista pitkäjänteisyyttä voi olla muuta kuin kunnioittamatta, etenkin kun elämässäni ei edes tapahdu mitään kovin mullistavaa. :DD <3
Tottahan se mieltä hivelee, että oon aina vaan ja vuodesta toiseen niin kiinnostava ja ihana. ;)
Ilkeää
Epäuskottavaa että joku kirjoittaa rakkauspaltalla mutta ei ole romanttisesti kiinnostunut.
Sitten aloittajalle, hiveleekö vain sun turhamaista itsetuntoa jos joku on susta vuosia kiinnostunut vai löytyykö sulta tunteita häntä kohtaan? Mitä tämä sulle on ja ketä ajattelet? Mitä kautta olette irl yhteydessä?
Taasko se kehuu ittiään ihan pokalla🤓 pakkomielle se itseihailukin on
En mä sun elämän mullistavuuksista ole kiinnostunut vaan susta.
Taasko? Kuka näiden kirjoitusten takana on? Miten voit tunnistaa täältä ketään? Kertooko toi viesti kuitenkin jotain sun älykkyydestä?
Olen ajatellut paljon.
Tahdon. 😘
"Kaikki tahtoo", jos et ole vielkään huomannu...
Hän jos oot, ni todellakin TAHDON! <3
Voih <3
ihan kuin olisit ap kirjoittanut puolestani minun ajatuksistani. Epävarmuus. Se ei ole helppoa, pari tökeröä lausetta suusta tai paperilla vaihtaisi sen tietoon ja totuuteen. Silti, tässä tilanteessa on kohta 7-9kk miettinyt uskaltamista, moraalia ja omaa oikeutta onneen. Ja samalla on nauttinut yhteistä keskusteluhetkistä, syvistä katseista ja ”vahinko”-kosketuksista. Aivan käsittämättömän määrä tunteja on kulunut asian miettimiseen ja haaveiltuun.
En ole koskaan näin pitkään jäänyt kenenkään henkisesti kiinni rakkauden pauloihin ilman, että asia on johtanut suhteeseen tai loppunut pakkeihin. Tämän tunteen kestävyys, ilman että rakkautta on päässyt edes toteuttamaan, on jotain käsittämätöntä.
Jotenkin silti tuo haluaako edes on myös totta. Ei siksi etteikö tunne olisi totta ja kestävä. On se. Kyse on enemmän siitä epävarmuudesta mitä elämäntilanteiden erot tuo ja epävarmuus siitä uskooko toisen olevan valmis omaan arkeeni ja siitä uskooko itsensä riittävän toiselle kun vanhenee. Hänelle olisi niin paljon helpompi vaan kulkea tavanomaisempaa polkua.
En tiedä onko hänen tahtonsa riittävä tähän, juuri siksi hänen on annettava mennä, jos hän itse niin haluaa.