Maailmassa on paljon kansoja, joilla ei ole omaa itsenäistä valtiota ja kotimaata. Monet elävät edelleenkin puutteellisissa oloissa, sorrettuina ja hädänalaisina. On suurta Jumalan johdatusta ja siunausta, että me suomalaiset olemme saaneet oman isänmaan.
Taivaallinen Isä on ”kutsunut” meidät juuri tähän aikaan, tähän maahan, omille vanhemmillemme. Emme ole voineet mitenkään vaikuttaa näihin elämämme kannalta ratkaiseviin seikkoihin, ne ovat lahjaksi saatuja.
Kukaan ihminen ei synny sattumalta, vaan Jumalan säätämyksestä. Ihmisen jokainen elinpäivä on nähty jo ennen kuin yksikään niistä on toteutunut (Ps. 139:16).
Asumisen rajat
Apostoli Paavali toteaa puheessaan Ateenan Areoipagilla, kuinka taivaan ja maan Herra on säätänyt kaikille kansoille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja löytäisivät hänet (Apt.17:26–27). Tämä toteutuu myös yksittäisen ihmisen elämässä.
Monia kansoja ja valtakuntia on syntynyt ja kukistunut aikojen kuluessa. Kansojen kohtalot ja eri vaiheet ovat taivaan Jumalan sallimuksen mukaisia.
Myös maallisten hallitsijoiden valta annetaan ylhäältä (Joh.19:11). Koska vallankäyttäjät ovat saaneet valtansa Jumalalta, jokaisen on myös suostuttava esivallan alaisuuteen, ei ainoastaan rangaistuksen pelosta, vaan myös omantunnon vaatimuksesta (Room. 13:1–5).
Isänmaa – lahja ja tehtävä
Jokainen voi palvella isänmaataan omilla lahjoillaan. Näin voi tehdä esimerkiksi olemalla kuuliainen esivallalle, valmistumalla ammattiin ja tekemällä työnsä mahdollisimman hyvin.
Taivaallinen siunaus ja varjelus näkyy yhteiskunnassamme, mutta erityisesti Jumalan valtakunnan työssä. Jumala on siunannut kansaamme niin, että saamme nyt elää eräässä maapallon vauraimmista ja turvallisimmista maista. Täällä kuulutetaan yhä kutsua Jumalan armon osallisuuteen.
Kohti ikuista isänmaata
Jumalan armo opettaa elämään hurskaasti ja siveästi maailman keskellä. Uskovainen ihminen ei voi omantuntonsa takia mukautua synnilliseen elämään. Siksi hän saattaa kokea pilkkaa, pahoja puheita ja kiusaamista uskonsa takia.
Kristuksen vuorisaarnan puhe uskovaisen osasta toteutuu vielä nykyäänkin, samalla tavalla kuin alusta alkaen on ollut. Vapahtajamme muistuttaa kuitenkin, että on syytä iloita ja riemuita, koska taivaassa maksettava palkka on suuri (Matt. 5:10–12).
Koettelemukset ja oma syntisyys ahdistavat monta kertaa uskonkilvoittelijaa, mutta katuva syntinen saa vastoinkäymisten keskellä Jumalan valtakunnan evankeliumista uutta voimaa.
Olemme iankaikkisuusolentoja
Samalla tavalla kuin entiset, uskossa täältä ajasta pois nukkuneet pyhät, nykyäänkin uskovainen tuntee usein itsensä vieraaksi ja muukalaiseksi. Hän kaipaa ja odottaa parempaa, taivaallista isänmaata (Hebr.11:13–16). Se toteutuu, kun heikko usko palkitaan kerran ihmeellisellä, käsittämättömän suurella palkinnolla Jumalan luona taivaassa.
Jumala ei ole luonut ihmistä vain ajallista elämää varten, vaan ennen kaikkea iankaikkisuusolennoksi. Tästä syystä, Kristuksen täydellisen syntien sovituksen takia, uskon kautta, voi toteutua ihmisen lopullinen määränpää. Se on todellinen isänmaa, taivaan kunnia.
Taivaallinen Isä on ”kutsunut” meidät juuri tähän aikaan, tähän maahan, omille vanhemmillemme. Emme ole voineet mitenkään vaikuttaa näihin elämämme kannalta ratkaiseviin seikkoihin, ne ovat lahjaksi saatuja.
Kukaan ihminen ei synny sattumalta, vaan Jumalan säätämyksestä. Ihmisen jokainen elinpäivä on nähty jo ennen kuin yksikään niistä on toteutunut (Ps. 139:16).
Asumisen rajat
Apostoli Paavali toteaa puheessaan Ateenan Areoipagilla, kuinka taivaan ja maan Herra on säätänyt kaikille kansoille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja löytäisivät hänet (Apt.17:26–27). Tämä toteutuu myös yksittäisen ihmisen elämässä.
Monia kansoja ja valtakuntia on syntynyt ja kukistunut aikojen kuluessa. Kansojen kohtalot ja eri vaiheet ovat taivaan Jumalan sallimuksen mukaisia.
Myös maallisten hallitsijoiden valta annetaan ylhäältä (Joh.19:11). Koska vallankäyttäjät ovat saaneet valtansa Jumalalta, jokaisen on myös suostuttava esivallan alaisuuteen, ei ainoastaan rangaistuksen pelosta, vaan myös omantunnon vaatimuksesta (Room. 13:1–5).
Isänmaa – lahja ja tehtävä
Jokainen voi palvella isänmaataan omilla lahjoillaan. Näin voi tehdä esimerkiksi olemalla kuuliainen esivallalle, valmistumalla ammattiin ja tekemällä työnsä mahdollisimman hyvin.
Taivaallinen siunaus ja varjelus näkyy yhteiskunnassamme, mutta erityisesti Jumalan valtakunnan työssä. Jumala on siunannut kansaamme niin, että saamme nyt elää eräässä maapallon vauraimmista ja turvallisimmista maista. Täällä kuulutetaan yhä kutsua Jumalan armon osallisuuteen.
Kohti ikuista isänmaata
Jumalan armo opettaa elämään hurskaasti ja siveästi maailman keskellä. Uskovainen ihminen ei voi omantuntonsa takia mukautua synnilliseen elämään. Siksi hän saattaa kokea pilkkaa, pahoja puheita ja kiusaamista uskonsa takia.
Kristuksen vuorisaarnan puhe uskovaisen osasta toteutuu vielä nykyäänkin, samalla tavalla kuin alusta alkaen on ollut. Vapahtajamme muistuttaa kuitenkin, että on syytä iloita ja riemuita, koska taivaassa maksettava palkka on suuri (Matt. 5:10–12).
Koettelemukset ja oma syntisyys ahdistavat monta kertaa uskonkilvoittelijaa, mutta katuva syntinen saa vastoinkäymisten keskellä Jumalan valtakunnan evankeliumista uutta voimaa.
Olemme iankaikkisuusolentoja
Samalla tavalla kuin entiset, uskossa täältä ajasta pois nukkuneet pyhät, nykyäänkin uskovainen tuntee usein itsensä vieraaksi ja muukalaiseksi. Hän kaipaa ja odottaa parempaa, taivaallista isänmaata (Hebr.11:13–16). Se toteutuu, kun heikko usko palkitaan kerran ihmeellisellä, käsittämättömän suurella palkinnolla Jumalan luona taivaassa.
Jumala ei ole luonut ihmistä vain ajallista elämää varten, vaan ennen kaikkea iankaikkisuusolennoksi. Tästä syystä, Kristuksen täydellisen syntien sovituksen takia, uskon kautta, voi toteutua ihmisen lopullinen määränpää. Se on todellinen isänmaa, taivaan kunnia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.